26.2.2019

Kiitos 90-luvun muodin

Vetoketju poissa
Kun lähden kylille, meikkaan ja tsekkaan vaatteeni, että edes jotenkin mallaavat yhteen. Toista se on, kun kuljeskelen mökin ympäristössä. Talviasuni koostuu pääasiassa tyttäreni 90-luvun ylisuurista toppatakeista sekä housuista. Koska hän on pitkä ja hoikka, eivät ne enää sovi hänelle, mutta jotkut niistä sopii minulle - pituus menee leveyteen. Muutenkin olen meidän perheen hamaniisu. Muut ovat pitkiä ja hoikkia, minä taasen en, ja tuntuu, ettei mikään näytä päälläni hyvältä.

Koska käyn pilkillä, sullon housun lahkeet saappaiden varsiin. Joka ikinen kerta, kun olen tehnyt sen, olen manaillut vihreiden housujen liian pitkiä lahkeita sekä vetoketjua, jotka vievät tilaa ja painavat kulkiessa. Siis ihan saamattomuuttani.
Harsiminen kannattaa aina
Kaivoin eilen ompelukoneeni esiin ja päätin korjata tilanteen. Leikkasin saksilla vetoketjun pois ja lyhensin lahkeet. Vetoketjun tilalle etsin jotakin helppoa ja löysinkin mustaa vinokaitaletta, joka on neulosta. Ompelin sen halkion päälle ja nyt kelpaa kulkea pilkillä.
Vetoketjun poisto saksilla
Ahkeroin muutenkin eilen ompelukoneeni kanssa ja sain aikaiseksi istuinsuojaan ylimääräiset nauhaparit. Toivottavasti tyyny pysyy nyt paremmin paikoillaan peffan alla.
Ompelin myös muutaman pefletin saunaan. Esiliina olisi valmiiksi leikattuna, mutta tämä viikko on ohjelmoitu aika täyteen, joten se saa jäädä odottamaan aikaa parempaa.

Koska lepuuttelen käsitöiltä käsiäni, sain myös poistettua nukkantumiset kulmasohvastamme. Nyt mööpeli on paljon paremman näköinen.

Nukanpoistokone on jokin himpula, joka toimii jotenkuten. Manailin työtä aloittaessa, että nyt se on hajonnut lopullisesti, eli pärisee vaan ei poista nukkaa. Eilen aamulla tutkin sitä paremmin, ja huomasin läpinäkyvän teräsuojan olevan päällä. Just silloin tunsin taas, etten ole ihan terävin kynä penaalissa.

24.2.2019

Kun ei sytytä

Piti maalata valotaulu ennen joulua, nyt pitäisi vain maalata työ loppuun. Malli on pieni netistä printattu kuva. Onko sitten kevätväsymystä vai mitä, kun tuntuu luovuuden kaikonneen jonnekin taikka sitten yksinkertaisesti ideoita on liikaa. On niin paljon, että hauskan tekeminen alkaa pikkuhiljaa tuntumaan työltä. En ole huolissani, koska tällaista fiilistä on ollut ennenkin.

Neulomisen olen jättänyt vähäksi aikaa kropan lepuuttamisen vuoksi, kuten kirjoittelin viimeksi. Mitä nyt sitten tuli vielä yksi sukkapari pojalle neulottua. Virkkaustyötäkin aloittelin, mutta täytyy pitää siitäkin taukoa. Eilen illalla rustasin paremman puutteessa sytykeruusuja telkkaria katsellessa. Taidan olla pöpimpi, mitä olen kuvitellut, eli pitää nuppikin huoltaa.
Kirppispöytä on työllistänyt jonkin verran, ja lapsenlapsetkin saivat jo kivan pienen tilin. Onneksi  myyntipaikka on lähellä, joten pöydän päivittäminen ei ole hankalaa. Koska me emme ole lähdössä tänä keväänä minnekään, ja kauppa on käynyt hyvin, maksoin pöytävuokran vielä neljäksi viikoksi eteenpäin. Siinä sitten on tiedossa pientä arbeettia, joten vaihtelu toivottavasti virkistää.

14.2.2019

Herkut ruumiin runtelee...

Hetkellinen helpotus
Herkuttelu lähtee joskus lapasesta, vaikka kuinka järki sanoo, että vähempikin riittäisi. Sama homma käsitöiden tekemisessä. Kyllä täytyy opetella ihan vaan olemaan ennen kuin tulee pakko.
Yhden villasukan päässä on neulomiset neulottu vähäksi aikaa. Etusormeen alkaa muodostua arpikudosta langan kulun alta kuten myös nimettömän päältä. Leikattu käsineen sormi auttaa, ja siihen lisäsin vielä teipin lisäsuojaksi. Hiostava tuo on, mutta muuten ihan ok.

Stopin neulomiselleni tekee lopulta vasen ranne. Se on alkanut hieman oireilla, joten sen vuoksi on viisasta ottaa pieni breikki neulomisessa ennen kuin vaiva pahenee.

Asiasta herkutteluun. Otsikko on vanhan kansan viisaita sanontoja.
Minulla on paha tapa joskus tempaista herkkua kyllästymiseen asti. Itse en osta, mutta ukko tuo joskus kaupasta viikonlopuksi esimerkiksi juustonaksupussin, eli ihan turhaa syötävää. Jotta hän ehtii pitää puolensa, jaamme pussin puoliksi digivaakaa käyttäen. Nuoriso on naureskellut systeemiä, mutta meillä se toimii. Kun olen oman osuuteni popsinut, ei tosiaankaan tee mieli napostella vähään aikaan. Reilua vai mitä? Kerroin tästä naapureillemme, ja emäntä kertoi heidän tekevän samoin.
Aikaansaannoksia
Laskeskelin, että viimeisen kuukauden aikana olen muilta askarteluiltani neulonut villapaidan purkulangoista, itselle kolme paria villasukkia ja nyt miehelle valmistuu toiset sellaiset. Näitä ennen tuli jo neulottua kaikenlaista, joten ei ihme, että paikat vähän prakaa. Joku ei meillä ole hommissa, joten minun täytyy vielä ommella puseron kappaleet yhteen ja muutamasta sukasta päätellä langat.

Ensi viikolla on nuoriso hiihtolomalla ja ovat mökillä jonkin aikaa, joten enköhän saa muuta mietittävää.

10.2.2019

Tavaran keräilyä kirppikselle


Keräilyn aloitusta
Meillä oli aikoinaan isot häät. Kihlajaisetkin piti pitää, koska lahjoja alkoi tulla tupaan. Nyt kun suurimmat juhlat, kuten rippijuhlat, lakkiaiset sekä synttärit, ollaan pidetty, osasta niistä voi oikein hyvin luopua. Jonkin verran olen lahjoittanut lapsille, joitakin myynyt jo aiemmin kirpparilla.

Kuvan Iittalan Kimara-lasit ovat olleet yli neljänkymmenen vuoden aikana käytössä sormin laskettavissa kerroissa. Joutivat siis myyntiin. Vielä jäi kaappeihin Iittalaa sun muuta "merkkitavaraa", joita tulee joskus käytettyä.

Ehdin ullakollekin tutkailemaan, ja sieltä löytyi muunmuassa 50/60-luvun kattovalaisin. Vein sen perjantai-iltana myyntiin, ja tänään sitä ei siellä enää ollut.

Otin myyntiin myös lapsenlasten leluja. Onkin mennyt melko mukavasti kaupaksi, vaikka pöydän sain vasta torstaina. Rahat tilitän tietenkin lapsille.
Aikaa vievää materiaalia
Vanhat käsityölehdet on pahoja. Vievät aikaa, koska pitäähän ne nyt tutkia ennen myyntiin laittoa. Jos vaikka löytyy jotakin säilytettävää, että haloo!

Parit kivat sukkaohjeet löysin, joten vien lehden sukkamaakari-tyttärelle. 

Nurkat on pullollaan kirjoja, joita kukaan ei taida ostaa. Verhoja, ei niin vanojakaan, pitäisi viedä myyntiin, ja mattovarasto pursuaa perintömatoista, joten tonkimista riittää.

Onneksi kirppis on melko lähellä, joten siellä tulee käytyä useammin.

3.2.2019

Hempeää munankuorimosaiikilla

Päällystin jo ennen joulua pahvirasioita munankuorimosaiikilla. Päätin tehdä osasta vaalean sävyisiä ihan kokeilumielessä. Niin ne vuodenajat vaikuttaa tekemisiin. Kuvan rasiat tulivat mielestäni liian hempeiksi, mutta nyt kevään kynnyksellä ja valon lisääntyessä eivät nuo enää pahoilta vaikuta.

Taidan antaa nuo kaksi alempaa tyttärentyttärelle. Hän saa vaikkapa antaa niissä kavereilleen lahjoja tai pitäköön itse. Toisaalta, eivät nuo kaapissa pahene. Meille tulee usein jopa yllätyskutsuja, joten olen alkanut pitämään pientä lahjapakkausvarastoa. Sen kokoista, ettei se pääse elämistä haittaamaan.

Ylemmän tähtirasian kuoret spreijasin etukäteen hopeamaalilla. Lilan ja vaaleanpunaisen maalasin akryylimaaleilla vasta kuoret liimattuna kanteen, kuten myös valkoiset kohdat. Pinnat lakkasin kalustelakalla.
En varmaankaan pääse koskaan kokonaan eroon tästä lajista. Tai itse asiassa en haluakaan. Nytkin on yksi hommeli munankuorista tekeillä ja tykkään. Perhe työllistää minua ihan mukavasti.

2.2.2019

Pelkällä säikähdyksellä


Ai kun kiva
Olin sulkenut maalipurkin kannen huolimattomasti. Pienestä skarppaamisen puutteesta syntyi melkoinen sotku siivottavaksi.

Minulla on askartelukaappini ylähyllyllä muovilaatikoita sekä paperikasseja, joissa on tiettyjä tavaroita kulloiseenkin projektiini. Kuinkas ollakaan, kuulin, että jokin kopsahti laittaessani sinne tavaraa. Eipä tullut laiskuuttani tutkittua, mikä se oli. Juu, musta maalipurkki kansi raollaan se vaan putosi säilytyslaatikosta hyllylle.
Pelkällä säikähdyksellä
Onneksi oli kaappiin asiaa seuraavana päivänä. Aa että sitä tunnetta, kun huomasin vahingon vetämällä tavaroita esiin. Mietin ensin, että lusikoin suurimman lätäkön pois ja levitän lopun maalin sudilla pintaan. Jälki oli onneksi vielä sen verran tuore, että pelkällä vedellä ja osaksi läiskiä liottamalla sain hyllyn pestyä puhtaaksi
Siivouksen edetessä kylläkin meikäläisen tyhmyys oikein tiivistyi - suttasin askarteluhuoneen lattiaa, pöytätasoa sekä keittiötä. Jossakin kohtaa alkoi vaan tuntua, ettei musta väri lopu koskaan. Sitä riitti useamman nyssykän pohjalle.
Säästyi nämäkin
Minulla on samaisella hyllyllä muunmuassa isoäidinneliöitä paperikasseissa. Onneksi maali ei ollut ehtinyt imeytyä pohjan läpi, joten virkkaustyöni säästyi sutulta.

 Oppia ikä kaikki...