30.6.2019

Lapin reissu valkoisine valheineen takana

Vettä riitti yöttömänä yönä
Kolmisen viikkoa Savukoskella hurahti nopeasti! Mies juhli pyöreitä vuosia mukamas paossa. Tiedossa olivat vain pari ystäväpariskuntaa, jotka omistavat paikan meidän kanssamme kimpassa sekä poikamme ja toisen omistajaparin poika. Kaikki muu olikin sitten salaista.

Ihan hirvittää, miten paljon tuli valehdeltua ukolle, ja ainakin kuukauden ajan. En mukamas tietänyt yllätysvieraista, vaikka hän minua tenttasikin. Osasin odottaa paria ystäväpariskuntaa tuhannen kilometrin takaa ja tiesin heidän olevan noin viikon. Olikin kiva sanoa miehelle, että menes hakemaan vieraita vastarannalta. En kertonut vielä silloinkaan, keitä oli kyseessä.

Oli ihan mielenkiintoista suunnitella ruokalistat salaa osin valehdellen toiselle. Täytyi sopia, mitä kukin tuo, ja mitä itse valmistan. Lähimpään kauppaan on yli 70 kilometriä matkaa, joten ei ihan pikkuostoksen takia lähdetä kylillä käymään. Tapana on myös kokoontua toisten mökkinaapureiden kanssa juhannuskokolla, ja tarjoilla jotakin. Mies tarjosi itse tekemäänsä pähkinälikööriä, mutta koska satoi niin maar perusteellisesti, kutsuin paikalla olijat kakkukahville vasta seuraavana päivänä.

En tietänyt paikalla olijoita etukäteen, joten piti ummikkona jo kotona pohtia kakkua ja sen kokoa. Oman lisäpulman toi pitkä ajomatka ja sen jälkeen veneellä joen ylitys. Päätin tuurilla leipaista kakun vasta paikan päällä. Uuni ei ole mikään priima ja itse olen säkäkokki.

Kakun täytyi olla vilja-allergikolle sopiva sekä laktoositon. Olen käyttänyt alla olevaa unelmatortun ohjetta useasti, eikä se ole pettänyt kertaakaan. Ensimmäistä kertaa leivoin nyt tortusta kakun mallisen, eli nostin levyt päällekkäin. Maitopohjaiset täytteet olivat laktoosittomia. Maustin kakun Marianne-rouheella. Otin osan leipomuksesta erilleen ennen rouhetta, koska se saattaa sisältää laktoosia. Tuotetiedoissa ei myöskään kerrottu, mistä glukoosisiirappi on tehty.
Ohje alla:
https://www.meillakotona.fi/reseptit/gluteeniton-unelmatorttu

Tein myös paikan päällä jäätelöä ilman konetta, jonka maustin mustikkahillolla. Ohjeen sain likkakaveriltani.

Kotijäätelö
  1. Vaahdota 5 dl kermaa
  2. Lisää joukkoon n. 1 tl vaniljasokeria
  3. Lisää purkillinen kondensoitua maitoa (ei karamellisoitua)
  4. Vaahdota vielä
  5. Pakkaseen
Erilaisia makuaineita voi kokeilla. Tämä on perusohje.
"Virikekassi"
Otin mukaani "virikekassini", jota täytin vielä paniikinomaisesti ennen lähtöä. Ostin lankoja ja lastasin mukaan paperia ja erilaisia taiteilijavälineitä. Pitkä, tuhannen kilometrin matka mietitytti, joten tekemistä täytyi olla. Kolme viikkoa "jossakin" ilman käsitöitä tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Juu, kassin päällä oleva virkattu lappu olikin sitten kolmen viikon aikaansaannokseni. Ristikkolehteä täytin neljä sivua ja yhtään kirjaakaan ei tullut luettua. Tuli käytyä kalassa ja seurusteltua vieraiden kanssa. Juhannusaattona bailattiin mökkinaapurissa kera karaoken, että kiitos "ei niin vesihenkisistä viihdykkeistä virranpartaalla", vai miten se meni?
Kivestä hiottu
Koska itse en saanut mitään käsilläni aikaan, täytyy tässä ylpeänä esitellä mieheni saama lahja, jonka on kivestä hionut hänen vanha lapsuuden kaveri, raumalainen Kimmo Hohkuri. Hän tekee kivestä ja savesta lähes mitä vaan. Pronssivalukin on hänelle tullut tutuksi. Kalan alusta on tammea, joka on meren pohjaan uponneesta laivasta. Kimmo vaimonsa kanssa ojensivat lahjan, joka oli todella mieluinen.

Kimmon töissä on usein jokin juju tai tarina. Tätä kivikalaa kun pyöräyttää, niin se pysähtyessään näyttää minne päin kannattaa lähteä kalaan. Itse sain nelisen vuotta sitten lampun savesta, jonka kupu on strutsinmuna.
  
Mieheni on todella kiitollinen kaikesta muistamisesta. Yksi lahjapaketti on vielä noutamatta kaverilta, koska täytyy vähän miettiä sen kuljetusta. Mies ei ole vielä nähnyt sitä, mutta tietää sisällön suurinpiirtein. Lapset ja lapsenlapset muistivat jo ennen reissua.
Saas kattoo, jääkö juhlimiset tähän. Mietin vaan, että aika paljon tapahtumia henkilöllä, joka ei juhli merkkipäiväänsä.
Reissu oli kiva, josta suurin kiitos kavereille.

19.6.2019

Aidot tuoksut kylppäriin

Meillä ollaan tultu vähän yliherkiksi erilaisille tuoksuille, mutta kuitenkin on ollut toisinaan tarve saada tuoksuvia kukkia sisälle. Olenkin päätynyt tuomaan niitä kylppäriin "ilmanraikastimiksi", eikä olla saatu niistä oireita.
Keväällä ensimmäisenä tuon kieloja ja syreenin- sekä tuomen oksia. Keltapäivänliljassa on mielestäni mukava tuoksu. Sitten tuoksuu juhannusruusu ja muut pihan ruusut. Heinäkuussa kukkii loistojasmike runsaana kukkapilvenä. Niityltä tuon muutaman mataran sisälle. Kaikkia näitä tietenkin yksitellen ja vähän kerrallaan aina ajankohdan mukaan. Joulun aikaan hyasintti pääsee ihastuttamaan tuoksullaan, mutta sekin vain kylppäriin.












18.6.2019

Kuin rahaa pankissa

 
Ruuhkavuosien käsityötarvikkeiden hamstraus ja niiden nurkkiin jääminen ei aina ole huono juttu. Ulkoilutakkini kainalosauma ratkesi pieneltä matkalta. Sain sen ommeltua siististi päälipuolelta, eikä tarvinnut ratkoa takin vuorta. Sattui löytymään jemmastani sopivan väristä ompelulankaa korjaustyöhön.
Nuo kaikki pienet jutut, joita on jäänyt käyttämättä, on ihan rahanarvoista tavaraa. On tavallaan kuin olisi aikoinaan rahaa laittanut säästöön. Tässä tapauksessa hommakin tuli hoidettua heti, koska ei tarvinnut mennä lankaostokselle.
Viimeksi käytin kaikenlaisia epämääräisiä ompelulangan jämiä sekä puolille jääneitä ihmevärejä verkkomerkkeihin. Päärmäsin liput kolmiaskelsiksakilla, ja ei taatusti löydy kahta samanlaista.

15.6.2019

Mauttoman pukeutumisen synttärit

Minulla oli synttärit muutama päivä sitten. Nyt kun mies täyttää pian pyöreitä, tuli muisteltua omia juhlia, jolloin täytin 50 vuotta.

Pidin bileet mökillämme. Koska paikka oli ns. epävirallinen, annoin pukukoodiksi mauttoman pukeutumisen. Ajattelin, että vetäköön mitä tahansa vermeitä päällen, kunhan ovat mukavia ja vieraat viihtyvät. Kuvittelin ideani olevan helppo toteuttaa, mutta vieraani olivat sitä mieltä, että koodi aiheutti paljon miettimistä. Olisihan minun pitänyt tuntea ystäväni paremmin.

Oli hauskaa katsella vieraiden saapumista pelipaikalle. Naiset olivat todellakin nähneet vaivaa crimplenen metsästystä myöten, ja miehet eivät jääneet mitenkään toiseksi. Yksi "tapaturma-altis" miesvieras oli laittanut ylleen lisäksi pyöräilykypärän sekä pelastusliivin. Eräällä oli yllään oma täydellinen pukukokonaisuus 70-luvulta. Myös muutama muu mies oli löytänyt asut nuoruusvuosiltaan

Naisilla oli monella hauska hattu lisänä, mutta sattuneesta syystä jätin ne pois kuvasta.
Juhlapäivä oli rento ja mukava. Ilta syötiin, juotiin ja saunottiin. Osa kuvan henkilöistä on mökkinaapureita ja loput yöpyivät mökillämme, joten aamupalalla taas jatkettiin.

5.6.2019

Parturin viitta sekä suojapusseja virveleille

Hiukka hieno nimi - parturin viitta
Hieno nimi, parturin viitta, kankaan palalle, jonka pelastin vuosia sitten joutumasta roskalavalle. Se jäi eräältä messuosastolta, sitä oli todella paljon ja niittejä siellä täällä. Toisekseen, en ole parturi, vaikka olenkin leikannut mieheni hiukset jo monta vuotta.

Koska tätä kangasta on todella paljon, jouti siitä tekemään viitan suojaamaan hartioita hiuksilta. Tähän asti olen aina hätäpäissäni keksinyt jotakin, ja se jotakin on aina joutunut parturoinnin jälkeen pesuun.

Kaaren kaulaa varten leikkasin mutu-tuntumalta. Koko komeuden päärmäsin vain kolmiaskelsiksakilla. Tarrakiinnitystä en vielä ommellut, vaan viitta täytyy ensin kunnolla sovittaa päälle. En haaskannut työhön enempää aikaa enkä vaivaa, joten taitaa hakaneulakin riittää kiinnitykseen.
En tiedä, tuleeko suojus niin sähköiseksi, ettei se toimi, vai pitäisikö se kastella ensin veteen kera pyykinhuuhteluaineen.
Parturointi sujuu nykyisin mallikkaasti. En ole antanut ukolle peiliä enää aikoihin, ja kerran, kun hän tutki hiuksiaan kesken leikkuun, nipsaisin vahingossa korvalehteä.

Poika antaa joskus minun siivota niskavillojaan. Ei kuulemma tykkää, jos sanon "oho" kesken kaiken.
Suojapusseja virveleille ompelin nopsaan. Sovitettavien käyttäytyminen mallikkaasti edesauttoi asiaa. En kertaakaan kuullut, että joko tämä oli tässä tai kauanko tämä vielä kestää?

Kangas on samaa messukangasta. Se vaikuttaa vahvalta, vaikka on jotakin nailonseosta. Uskon, että kuivuu tarpeen vaatiessa nopeasti. 
Ompelin sisäsaumat piiloon, ettei virvelit tartu lankoihin.
Ensimmäinen suojapussi valmiina
Tämä ei tosin ole ensimmäinen suojapussini virveleille. Olen ommellut ensimmäisen joskus 80-luvulla miehelleni. En tiedä, mihin on joutunut. Tuskin nykyajan saitat enää mahtuisikaan siihen.

En muistanut koko virvelipussijuttua ennen kuin lukaisin fb:n "Kalastajat" -ryhmää. Siellä oli eräs naisihminen ommellut pusseja. Olivat tosin ihan erilaisia kuin omani. Sanoisinko, että olivat lisäksi hienompia.
Pussit on helppo tunnistaa erivärisistä nauhakujien nyöreistä. Kuinkas ollakaan, olen nekin ottanut talteen vanhoista vaatteista. Aina tarvitaan nyörejä ja nappuloita.

Muutakin käyttöä kankaalle:

En nyt kaikkea muista, mutta esimerkiksi olen lahjoittanut suuren osan messukankaasta paikalliselle kansalaisopistolle heidän näyttelyjään varten.

Olen käyttänyt kangasta pöytäliinana silloin, kun tilaa on jatkettu erilaisilla  pöydillä. Samalla niiden jalat ja reunat olen saanut tällä kankaalla hyvin piiloon. Kulmiin tehnyt vain suuret solmut kattausta koristamaan. Samalla saanut kursittua pituutta kasaan.
Eipä ollut mitat tallessa ikkunasta täällä etelässä, joten Lapin mökille tein ensialkuun kankaasta pimennysverhon. Laitoin nurkkiin purjerenkaat, joista ripustin kankaan ikkunaan. Siihen tarkoitukseen oli hieman liian ohutta, eli aamuaurinko paistoi jonkin verran läpi. Ei valoisassa mitään vikaa ole, mutta aurinko sattuu nousemaan suunnasta, josta se paistaa suoraan tyynyyn.
Nämä nyt tuli tällä kertaa mieleeni. Onneksi tämäkin kangas käy vähiin ennen kuin loppuu.
 

4.6.2019

Kangasvarastoon taas lisää tilaa

Alan kohta muistaa, mitä missäkin lodjussa kankaitani on jemmassa. Sitten kun kankaani vielä tästä hupenee, lajittelen ne väreittäin. Tilkut onkin nykyisin askartelukaapissani ja trikooneulokset omassa paikassaan. Resoritkin löytyy pienehköstä pahvilaatikosta.

Mutta vielä näyttää löytyvän sellaistakin, josta pääsen eroon todella nopeasti. "Löysin" kuvan froteekankaat ja ompelin niistä pienemmille lapsenlapsille kylpypyyhkeet.

Alunperin froteista piti tulla neljä käsipyyhettä kiinnitettäväksi vaihturina esiliinaan. Yksi essu joululahjaksi äidille ja toinen anopille. Minulla on vielä ne kaksi esiliinaa leikattuna, mutta ehtiihän tuollaiset pian ommella. Anoppini tosin siirtyi mullan alle jo vuonna -95, joten saaja vaihtuu.
(Ja minä vielä tosiaan mietin, että teenkö näistä froteen paloista pyyhkeet alkuperäisen suunnitelmani mukaan!)

Löysin pitsit pyyhkeisiin myös jemmastani. Ne ovat äitini virkkaamat, ja kuvittelisin, että ne on tehty aikoinaan lapsilleni. No eiväthän hekään ole vasta kuin neljänkympin kieppeillä. Äitini puolustukseksi täytyy mainita, että hän kyllä teki kaikki valmiiksi vielä silloin kun hänellä oli kaikki aistit hyvässä tallessa.

Pyyhkeet ovat valmiina käyttöön pesun jälkeen, kunhan ompelen vielä niihin ripustuslenkit kiinni. Juu, nauha ja ompelulanka on jo framilla!

Aika paljon olen saanut lisää tilaa alunperin toivottomalta tuntuneeseen kangasvarastooni.
Seuraavaksi aion ommella virveleille pussukat sekä parturinviitan!

2.6.2019

Kannatti taas miettiä

Jos ei heti hoksaa, ja ei oikein malta heittää hyvää tavaraa pois, voi saada inspiraation myöhemmin. IKEA:n ruukut löysivät paikkansa salaattien kasvattamiseen, mutta niille tarkoitettu metallinen "teline" jäi ilman käyttöä.
Tulihan se oivallus, kun aikani tappia tutkailin - kuvan putki ruuvattiin terassin kattoon. Siinä voin kuivatella tai tuulettaa henkareissa olevia vaatteita. On siisti ja melko huomaamaton, koska terassi on aika suuri.

Mies hoksasi, että pitäisi löytää jokin samantapainen kaiteen sisäpuolelle. Siinä voisi kesällä kuivattaa rantasaunasta tullessa pefletit, koska niitä ei voi märkänä laittaa likapyykkikoriin. Täytyypi kulkea silmät auki, niin kotona kuin kylillä.
Teräksen värinen sopii myös hyvin kattoon upotettujen ledivalojen sekaan.