30.12.2020

Lahjapusseja minäkin

 

Joulu ja viikonloppu sujuivat mukavasti perheen kesken. Oltiin pääasiassa mökillä. Kivaa oli, ruoka ei loppunut kesken ja lautapelitkin kaivettiin taas esiin.

Aattona lapsenlapset tiesivät heti, kuka oli torkkupeitot virkannut. Nuorimmaisella oli joulupäivänä mökille tullessaan mukana lahjapussi täynnään tavaraa. Ehkä se ei sitten mene kiertoon ensi jouluna.

Edessä vasemmalla on ommeltu pussi kangaskaupan loppuunmyyjäisistä ostamastani verhokapan palasta. Kolme kirjavaa kangasta taitaa olla samaisesta kaupasta. Valkoiset pussit ovat enstex kangasta. Sitä on minulla paljon, ja olenkin joutunut tosissani miettimään, mihin sitä voisin hyödyntää.

Valkoisiin lahjapusseihin liimasin kuvat kangaskaupasta ostamallani tarranauhalla. Sitä myydään metritavarana.

Näin toimin: Ensin leikkaan kuvan kankaasta noin suurinpiirtein. Sen silitän kiinni liimapintaan. Silityksen jäleen leikkaan kuvan ääriviivoja myöten. Vasta ennen pohjakankaalle kiinnittämistä silitysraudalla poistan alapuolen paperin.

Raudan ja kuvan väliin kannattaa ottaa, ainakin ensimmäiseen silitysvaiheeseen, jokin ohuehko riepu, ettei rauta tahriinnu liimaan.

Aion kyllä jatkossakin hyödyntää tilkku- ja nyörivarastojani lahjapussien tekoon. Voittaa paketoinnin mennen tullen.

17.12.2020

Glitterimummilta koristeet kiertoon

 



Koska meillä ei ole enää vuosiin tuotu joulukuusta sisälle tilan puutteen vuoksi, on kuusenkoristeet jääneet vähemmälle käytölle.

Sain sitten aikaiseksi vielä kolme uutta asetelmaa pihtakuusen oksista ja vanhoista joulukoristeista. Kävyt löysin omasta jemmasta. Niistä riitti vielä ulos havunoksien joukkoon. Havut loppuivat, joten naapurista hamstraamani oksat tulivat hyvin käyttöön.

Liimasin kuumaliimalla kaikkiin koristeisiin saslik tikkuja varsiksi. Kukkapurkkien pohjille laitoin märkiä oasis paloja. Osaan käpyjä liimasin Erikeeperillä glitteriä.

Häsläsin asetelmia vielä iltakymmeneltä. Vanhasta vahingosta viisastuneena laitoin glitteripurkin aina käytön jälkeen kauas itsestäni - etten vaan vahingossa kaada sitä nurin. Kuinkas sitten sattuikaan. Pienehkö muovinen kippa, joka oli työn alla silloin kun ripottelin käpyihin glitteriä, olikin ihan kyynärpään kohdalla tönäistävänä. Jumangekka sitä lattian kimallusta. Yritin kauhoa hienoa hilettä takaisin astiaan, mutta luovutin. Lompsin lavuaarille pesemään liimaisia, glitterisiä ja kuumaliimasta kärtsänneitä sormiani fundeeraten syvään ja hartaasti omia touhujani.

Sain tietenkin samalla aikaiseksi myös kimallepolun vessaan, sieltä siivouskomerolle ja lopulta askarteluhuoneeseen. Neuletakki päällä ja villasukat jalassa oli hyvä yhdistelmä kuljettaa kiillettä mukanani.

Kokemuksesta tiedän, että kiiltävää löytyy vielä pitkään useammankin siivouskerran jälkeen. Mies ymmärsi olla sentään (aika) hiljaa...

Sain tänään asetelmien saajilta, eli lapsiltani, kiitokset kehujen kanssa. Ei mennyt askartelut hukkaan. Yhden töistäni pidän itselläni.

14.12.2020

Pelkkää matkimista

Sain viime jouluna kuvan kaltaisen kimpun. Otin siitä silloin valokuvan ja säästin koristeet mielessäni jatkossa matkia saamaani kimppua. Oli sitten raukkamaista tai ei, mutta puolustuksekseni - en tee noita myyntiin. Eipä tuo silti yhtä hieno ole kuin ammattilaisen tekemä.

Uutta kimpussa on tietenkin havujen lisäksi pari tähteä sekä kuivattu appelsiinin viipale. Niitä onkin kuivatettu hartaasti ja pitkään. On ollut ritilällä uunin päällä ja uunin jälkilämmössä ja milloin missäkin. Ei vaan vieläkään ole kaikki kuivuneet, vaikka aikaa on kulunut noin viikko.

Seuraavaksi teen pari kimppua lisää rekvisiitasta, jota jemmastani löytyy. Toisen saa tytär ja toisen pojan tyttöystävä. Vanha äitini arvostaa eniten aitoja kukkia, joten hänelle tuskin vien kuvan kaltaista asetelmaa.



10.12.2020

Vanha ikkuna uusiokäyttöön

 

Kaikenlaista on tehty vanhoista ikkunapokista. Kuvassa oma versioni. Löysi paikkansa mökkimme terassilta ja tuuraa loppuunkaluttua käpykranssia.

Mieheni kiinnittäessä taustaan kanaverkkoa, meni hauras lasi rikki. Tilasin liikkeestä uuden ja muistan yhden ruudun kooksi 40 x 24,5 cm. Valoja on 180. Havut ovat naapurin kaadetusta pihtakuusesta.

Olemme viime vuosina hävittäneet eri tavoin kaikenlaista tavaraa, mutta vanhoja ikkunoita en ole antanut viedä pois. Olen ajatellut, että jotakin niistä vielä kehittelen. No, olen funtsinut sitä vasta yli 30 vuotta, joten oli jo korkea aika tehdä jotakin.

Näin kait sitten muissakin huusholleissa korjauksia tehdään. On tuossa ollut muutaman päivän lumikolakin, muunmuassa.

5.12.2020

Havuaskartelua

Onni on naapurin kaatama pihtakuusi.

En ole oikein koskaan askarrellut havuista mitä nyt piharuukkuihin olen oksia kerännyt talveksi. Noin kuukausi sitten, ikään kuin sattuman kaupalla, tulin kolmen oasispallon omistajaksi. Tein niihin elämäni ensimmäiset havupallot. Annoin ne isänpäivälounaalla mukana olleelle naisväelle, eli äidille, tyttärelle sekä pojan tyttöystävälle.

No, minulla oli jemmassa naapurilta saatuja oasispaloja, joten pitihän itsellenikin tehdä pari havupalloa. Kääräisin palojen ympärille kanaverkkoa, joten teelemys pysyi hyvin kasassa.

Isännän ehdotuksesta vietiin toinen tuliaisena ystäväpariskunnalle kukkien asemesta. Muistin ottaa vielä mukaani valosarjan tyhjän pakkauksen, jotta tietävät mitä tuli saaduksi.

Vähän jäi terassi oudon tyhjäksi. Mietin, että mitä seuraavaksi. Naapurista kohta soitettiinkin ja kysyttiin, että haluaisinko pihtakuusen oksia? No tietenkin halusin.

En viitsinyt enää palloa rakentaa. Olisivat olleet erilaiset havujen vuoksi, uusi sekä vanha. Tein sitten kranssin. Aika räpellystä tekeminen oli. Runkona käytin kanaverkon suikaletta. Oli melko kova homma saada painava kranssi pysymään pyöreänä. Lopulta se onnistui, koska työnsin sisälle paksuhkoja oksia.

Kranssi pysyy ojennuksessa eikä pyöri kettinkiripustuksen ansiosta. Lisäksi kettinki on kranssissa kiinni kahdesta kohtaa.

Huomenna askarrellaan lisää. Idealaari ei ole vielä tyhjä.