28.2.2018

Avainnauhoja

Avainnauhoja
Tarvitsin välillä jotakin pientä nyppimistä. Tutkimalla sitä varten varastoani huomasin omistavani erivärisiä neuleputkia, joiden sisään piti pujotella helmiä. Koska en tähän päivään mennessä sitä ollut tehnyt, käytin suurimman osan niistä avainnauhojen materiaalina. Olin myös ostanut avainlenkkejä, joita en ollenkaan muistanut. Sain nekin nyt sitten hukattua.

Virkkasin jokaiseen kaulanauhaan pari kukkaa. Ompelin ne yhteen ja niiden keskeltä nauhan. Virkatut koristeet ovat siis samanlaisia molemmilta puolilta.
Kukat tukevoitin parilla ohuelle muoviympyrällä.

Tein ensin yhden, mustavalkoisen, ja kysyin tyttäreltäni, että tietääkö hän ketään joka tarvitsisi tuollaista? Hän ilmoittautui heti. Nyt on sitten valinnan varaa ja saa vaihtaa avainnauhaa pukeutumisen tai mielialan mukaan.

21.2.2018

Isolla koukulla


 
Innostuin äidilleni tekemästä hartiahuivimallista sen verran, että virkkasin toisen heti perään. Aikaa ei kulunut tekemiseen seitsemän numeron koukulla kuin hieman toista iltaa. Tarkoitukseni oli myös päästä eroon "ihmejämälangoista". Sellaisista, joista ei oikein osaa tehdä mitään muutakaan.

Annan huivin tyttärelleni mökkikäyttöön. Huivi on mukava kietaista hartioille vaikkapa saunan jälkeen.
Kuvissa lankatilanne ennen ja jälkeen. Sainpahan paljon tilaa jämälankalaatikkooni. Kait noille lopuillekin jotakin keksin.

Ja ohje löytyy muunmuassa täältä: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

16.2.2018

Virkattu hartiahuivi synttärilahjaksi


Äidilläni on tänään syntymäpäivä ja kuinka ollakaan, sain aamulla lahjani valmiiksi.

Virkkasin äidilleni NAKO Lame Fine-langasta hartiahuivin. Siitä tuli vähän fiinimmän näköinen, koska langassa kulkee mukana hieno hopealanka.

Samanlaisia huivin virkkausohjeita löysin muitakin, mutta itse otin ohjeen sivulta: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Digitaalivaaka oli taas hyvä apuväline langan menekkiä laskiessa. Virkkasin kerroksia sen verran, mitä keristä enää sai. Punnitsin kerän ennen kerroksen virkkausta ja heti sen jälkeen. Näin pystyin lopulla langalla räknäämään, montako kerrosta vielä saan tehtyä. Näin ei tarvinnut jo aloittamaani purkaa.
Kuljetin lankoja kerrosten päissä, joten huivissa ei tarvinnut päätellä montaakaan lankaa. Reunan viimeistelin virkkaamalla siihen mustalla langalla kiinteitä silmukoita. Koska värejä on kolme, ei tarvinnut miettiä seuraavaa väriä. Se oli jo valmiiksi kerroksen päässä.

On kyllä sen verran koukuttava ohje, että taidan jatkossa päästä monesta jämälangasta helposti eroon. Huivia oli helppo virkata ihan telkkuakin katsellessa. 

13.2.2018

Retroverhot uusiokäyttöön

Pussilakana retroverhoista
Suunnittelin ompelevani kuvan puuvillaisista retroverhoista pari pussilakanaa, joissa alapuoli olisi valkoinen. Kolmannesta suunnittelin ompelevani tyynyliinoja. Enhän tuota funtsinut kuin vaivaiset 35 vuotta.

Verhot olivat aikoinaan ikkunassa kolmisen vuotta, jossa eivät saaneet suoraa auringonpaistetta. Niiden kangas oli sen vuoksi vielä hyvälaatuista, joten en niistä raaskinut luopuakaan muuttomme jälkeen.
Vaihdoin jouluksi vuodevaatteet kahdeksaan mökkisänkyyn. Huomasin taas hipuneita pussilakanoita, joten vihdoinkin sain aikaiseksi ja ompelin kahdesta verhosta pussilakanan. Sen saa tyttärentyttäreni vuoteeseensa.
Koska kangas on vain 145 cm leveä, ompelin kaistaleet verhojen reunoihin. Näin sain leveyden riittämään. Vähän on vielä perintönä saatu lakanakangas kellertävää, mutta eiköhän väri pesuissa tasoitu.

Jatkettu verho aluslakanaksi
Kolmannesta verhosta ompelin aluslakanan. Leveys on tuo 145 cm, joten kokeilen ensin, riittääkö se. Jos ei, niin ompelen sivuihin kaistaleet tai ompelen muotoon. Patja on tosin jämptisti vuoteessa, joten lakana saattaa pysyä hyvinkin paikoillaan.

Valmiit verhoni olivat 230 cm pitkät. Avasin verhojen päärmeet ja ompelin jatkoksi edellisestä parista leikatut päärmekaistaleet aluslakanan toiseen päähän. Siten sain siihen normipituuden.
Nyt sitten enää vuodevaatteet pesuun ja käyttöön. Onneksi minulla on runsaasti yksivärisiä tyynyliinoja, jotka mallaa kirjavaan tekstiiliin.
Ja parasta, sain taas reilusti tilaa tekemättömien töitten  kaappiin.

4.2.2018

Pieniä pipoja sairaalaan

Viime vuoden huhtikuussa keskussairaala toivoi median kautta saavansa pipoja vastasyntyneille. Itsekin aloin neuloa niitä innolla. Eipä siten kulunut aikaakaan kuin reilu pari viikkoa, kun ilmoittivat, että nyt on runsaasti pipoja. Olisi puute vauvojen peitteistä.
Kävin eilen sairaalassa katsomassa sukulaistani ja muistin ottaa pipot mukaan. Kovin tuntuivat tykkäävän ja kiittelevän, joten taidan jatkossakin käyttää pehmeät lankajämäni hyväntekeväisyyteen.
Muistin virkistämiseksi, pipon ohjeet löytyvät täältä:  https://tinyurl.com/m4mufxz