26.1.2020

Ranskanleipää valkosipulin ystävälle

Muutama vuosi sitten mieleeni muistui naapurin vanha konsti ranskanleivän tuunauksesta. Suunnittelin tekeväni ravunkuorikeittoa ja mietin sen kanssa sopivaa leipää. Siinähän se sitten muistui. En ollut silloin kylläkään varma, että tehdäänkö ranskanleipää enää. Ei vaan ole ollut ostoslistalla ja kaupassa kulkenut kait laput silmillä.

Siivutan ranskanleivän ja voitelen palat itse tehdyllä valkosipulivoilla. Käärin leivän tiukkaan folioon ja kuumennan paketin yleensä grillissä. Eilen kuumensin sen uunissa.
Folio päätyi metallinkeräyslaatikkoomme
Koska pyydämme rapuja melkoisen määrän, yleensä mies perkaa jonkin verran rapuja heti niiden keittämisen jälkeen. Pakastamme keittoon soveltuvat kuoret ja levitteeksi tai uuniperunakastikkeeksi ravun lihat. Vie näin pakastimesta vähemmän tilaa.
 
Leipä ja ravunkuorikeitto maistuivat lounaalla vieraillemme.

18.1.2020

Harmaa makramee-kaitaliina

Kävin tänään tyttären luona sovittamassa solmimaani makramee-kaitaliinaa 2,2 metriä pitkälle pöydälle. Enää puuttuu noin puoli metriä, koska katsoimme paremman näköiseksi, jos liina ylettyy reilusti pöytälevyn yli. Nyt siis pitää vielä suunnitella lisää kuvioita. Lankaa riittää kyllä.

Sitä onkin tätä työtä varten noin 420 metriä. Säikeitä on 60 kappaletta ja kunkin langan pituus  on noin 7 metriä.
Lanka on tilattu Lankavasta ja on dia 4 millimetristä Matilda punoskudetta.


Alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Aloitin työn eräänä perjantai-iltapäivänä. Räknäilin, solmin ja purin... Samaa hommaa vielä lauantaina. Ukko vitsaili, että nyt ei ainakaan voi laittaa viinin piikkiin. Olin siis ottanut pikkasen punaviiniä edellisenä iltana.

Työhön tuli vielä pieni breikki, koska flunssa yllätti. En vaan jaksanut seisoa enkä solmia.


Näytin tänään kaitaliinasta kuvaa eräässä porukassa, ja siellä kysyttiin, että miten tuota solmin, seisaaltaan vai istualtaan? No, ensin seisaaltaan, sitten tuolissa istuen ja siitä jakkaran kautta lattialla tyynyn päällä. En halunnut siirrellä työtä telineellä, koska tein toisen puolen peilikuvana. Oli jotenkin helpompi hahmotella ja mittailla, kun valmista oli toisella puolella.
On tää vaan niin kivaa. Seuraavaksi aion solmia itselle parit liinat, toisen lipaston päälle ja toisen pöydälle.

15.1.2020

Piirustusten säilytys

 
Perin aikoinaan vanhemmiltani kaapin, jonka he modernisoivat 80-luvun lopulla sen aikaisen muodin mukaan. Koska mööpeli on puuta, löysi se paikkansa mökkivintiltä pojan makuuhuoneesta. Otin siitä omaan käyttööni entisen leivontalaatikon. Saan sinne ujutettua sellaiset piirustukseni joita en polta, ainakaan vielä.

Ahkerampi saisin olla ja odotan vaan inspiraatiota piirtämisen ja maalaamisen harjoitteluun. Kaikkeen vaan näemmä täytyy nykyisin erikseen paneutua. Aikaa olisi kuitenkin tehdä mitä huvittaa. En mennyt syksyllä edes kansalaisopiston päivätaiteilijoiden ryhmään. Turhaan sinne olisin mennyt taas kitisemään omaa saamattomuuttani. Hyvä, etten pilannut sillä vielä toistenkin inspiraatioita.
Kaapista löytyy mukavasti tilaa vielä pojankin tavaroille ja tämä ei suinkaan ole ainoa säilytyskaluste huoneessa.
Ei mitään nappisuorituksia: Piti keksiä keväällä pikaisesti hahmo, jonka piirtää. Vasemman kuvan pitäisi esittää kuuluisinta eläimen ottamaa selfietä, eli makaki-apina pääsi räpläämään kameraa.
Nyt on työn alla melko suuri makramee-kaitaliina. Yritän saada sen valmiiksi lauantaihin mennessä. Talviflunssa pääsi yllättämään, mutta nyt sentään olo on jo kohentunut ja solmeilu maittaa.

10.1.2020

Pinkki palmikkopipo

Pinkki pipo taitaa kuvassa näyttää enemmänkin vaaleanpunaiselta.
Ohjeen tapaista pukkaa:
Lanka on 7 veljestä ja pyöröpuikot numeroa 3½. Kavennusten alkaessa vaihdoin sukkapuikkoihin. (Työhön riittää hyvin yksi kerä.)


Siinäpä sitten olikin piposta faktaa. Kirjoitin ohjeen ylös ajatellen ihan blogiani, mutta onnistuin siivoamaan ennen joulua taas niin tehokkaasti, että olen hukannut lappusen roskiin tai en vaan löydä sitä "arkistostani".

Koska neuloin pipon jo ennen joulua, laskeskelen nyt tässä, miten sen tein. Toivottavasti ohje on selkokielellä. En ole mitenkään ammattilainen näissä hommissa.

Koko sopii teinistä aikuiseen:

Luo 118 s ja neulo pyöröpuikoilla 2 o, 2 n joustinneuletta suljettuna 7 cm.
Aloita sitten palmikkokuvio, 6 o, 2 n. Palmikon kuvion puoli vaihtuu joka 12. krs.
Kun työn korkeus on 23 cm, aloita kavennukset ja vaihda sukkapuikkoihin:
Huom! Silmukoita joutuu jakamaan loppuvaiheessa tasaisesti puikoille johtuen aloitussilmukoiden määrästä.
Neulo 2 n s:n kohdalla 2 n yhteen, 6 o s:n kohdalla 2 keskimmäistä o yhteen. Seuraavalla kerroksella neulo 1 n, 5 o s:n kohdalla kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä s o:n yhteen.
Neulo pari kerrosta 1 n, 3 o. Sitten kavenna jokaisen puikon alussa: 1 o, 2 s o yhteen, loput aina oikeaa. Kun jokaisella puikolla on 4 s, katkaise lanka ja pujota silmukoiden läpi. Kiristä lanka ja päättele työ. Tee tupsu jos tykkäät.
Koska en ota viimeisiin kavennuksiin heti ensimmäistä silmukkaa, saan niistä paljon siistimmän näköisiä. Itsellä taisi viimeiseksi jäädä puikoille 3 x 4 s, ja 1 x 5 s. Eipä tuo haitannut lopputulosta.
Apupuikko grillitikusta
Hätä keinot keksii. Kaupasta saa kaikenlaisia hienoja apuvälineitä. Tässä apuvirkaa hoitaa katkaistu grillitikku, jonka toisen pään viilasin kynsiviilalla. Ei luista ja on kevyt.

7.1.2020

Kaulavalot tarpeeseen

Mainoksen uhrina tilasin kaulavalot netistä. Tosin olin joskus miettinyt, että tuollaiset voisi olla kätevät. Kun kerran tilaamaan ryhdyin, niin tilasin tyttärelle toiset joululahjaksi. Ei hän kylläkään heti hoksannut, mitä paketista sai, vaikka käsityöihminen onkin.

Tämän ei ole tarkoitus olla mainos, mutta kerron kuitenkin. Valot ovat merkkiä Hobbii. Antavat mielestäni hyvän valon käsiin ja käsitöihin eivätkä häikäise vieruskaveria. Meillä kun on tapana iltaisin katsella telkkua - mies makuulla ja itse istualtani käsitöitä tehden. Silloin ei kattokruunun lamppuja poltella.

En yhtään tiedä, kauanko paristot kestävät tai olisiko jokin muu malli parempi tai halvempi. Itse olen ihan tyytyväinen ja käytän näitä lähinnä pimeissä töissä - mustissa ja hyvin tummissa langoissa. Torkkupeiton kokoaminen on jäänyt vähän jäähylle, mutta nyt onnistuu senkin työstäminen iltahämärässä.
Otin valokuvan palojen järjestyksestä ennen kokoamista. Kuvan avulla löydän oikean ruudun oikeaan kohtaan. Viimeiseksi aion virkata mustan leveähkön reunan peittoa kiertämään.

1.1.2020

Vuodenvaihde nyyttärinä

Ei mitään hienostelua
Joulu on useille sen verran iso rutistus, että yleensä uudenvuoden bileisiin kutsutaan vieraita fiiliksen mukaan ja ihan viime tipassa. Nyt vuodenvaihteessa oli hyväksi havaittu nyyttikestimeininki jo toisen kerran.

Olimme vuorostaan meidän mökillä parin naapuripariskunnan kanssa. Sovimme etukäteen, mitä kukakin suurinpiirtein tuo. Pääasiallinen pyrkimys oli saada kaapit tyhjiksi. Kaupan tuotteet saivat luvan kelvata, koska kenenkään ei ollut tarkoitus rehkiä.
Ihan aluksi otin valokuvan juustolautasesta pakkauksineen. Näin kuvasta oli helppo tarkistaa, mitä missäkin kohtaa oli.

Ilta meni pieniä herkkuja napostellessa kera liemien ja yöllä rakettien ampumisen jälkeen söimme nakkeja kera perunasalaatin. Aamuyön pikkutunteina kaverit veivät mukanaan loput tuomisistaan.
En ole koskaan ennen tehnyt käsitöitä juuri ennen vieraiden tuloa. Nyt neuloin ja eikä minulla ollut kiireen kienää.