Minulla on kiva kukka-astia ja ajattelin hyödyntää sitä rakentamalla siihen tekokukka-asetelman. Isommat ruusut rakensin munakennoista ja pienempiä röpelöitä pyörittelin suodatinpusseista. Materiaalit kiinnitin pohjaan kuumaliimalla. Kukat maalasin akryyli- ja vesiväreillä.
Ihan kivaa puuhaa sikses, mutta kun en tykkää lopputuloksesta yhtään. Ei ole tyyliseni eikä väriseni. Mitä pidemmälle tuota asetelmaa rakensin, sitä enemmän ihmettelin itseäni, eli taaskaan alkuperäinen visioni ei kohdannut todellisuutta.
Pohjana on styroksin palasia, jotka ovat jääneet kranssipohjien leikkaamisesta. Pohjaan liimasin myös viisi vuotta vanhoja, Roomasta tuliaiseksi saatuja pastapaloja. Jostakin syystä ne on vaan jäänyt käyttämättä.
Sitten kekkasin, että kuvan muokkauksella voi löytää värityksen, josta saattaisin pitää. Ylempi ja alempi kuva ovat muokattuja, joten eikun valkoista spraymaalia ostamaan.
Täällä blogisivuilla joku kertoi ommelleensa jotakin helmalakanasta. Olisikohan ollut kyseessä muotoonommeltu alulakana? Anyway, ompelin sellaisen nyt itselleni täältä saamani inspiksen ansiosta.
Olen joskus muinoin ostanut helmalakanan, mutta en juurikaan käyttänyt sitä. Menemäänkään en ole malttanut sitä heittää, koska siinä on niiiiin paljon hyvää kangasta.
Leikkasin frillan irti ja auki ja ompelin kaistaleen uudelleen kiertämään lakanaosaa. Jätin vielä varoiksi yhden kulman auki. Ompelen sen sitten kiinni, jos lakana asettuu petariin hyvin.
Kuvittelin ompelevani jäljelle jääneestä frillasta tyynyliinoja. Ja mitä vielä. Suikaletta jäi 130 cm ja jonka korkeus on vain noin 40 cm. Ei tule tyynyliinoja. Kankaasta riittää vain pienimmän lapsenlapsellemme tyynyyn.
|
Muistoja tyynyssä |
Ompelin toissavuonna äidilleni samanlaisen tyynyn kuin mitä kuvassa on. Äitini sai tyynynsä äitienpäivälahjaksi. Onneksi osasin jo silloin varautua toiseen samanlaiseen, koska kummitätini toiveissa on ollut saada samanlainen. Vielä yhteen on materiaalia ja erilainen kuva jemmassa isäni sukulaiselle. Liike, josta ostin tarvikkeet, lopetti toimintansa viime kesänä. Oli kyllä sääli, ettei jatkajaa sille löytynyt.
Kuvan siirron tein kansalaisopiston kurssilla käyttäen siihen tarkoitettua liimaa. Kotikonstejakin on kait tähän keksitty, eli ei tarvita erityistä photo transfer-ainetta. "Paspiksen" piirsin kopiopaperiin ennen viimeistä kopiointia ja kuvan siirtoa.
Äitini on kuvassa keskellä, kummitätini vasemmalla. Etualalla oleva enoni on mennyt manan majoille jo vuosia sitten.
Menen tänään äitini kanssa kyläilemään tätini luokse ja otan tyynyn mukaan viemiseksi.
|
Vuoden päästä valmis? |
En minä koskaan muista tehdä uuden vuoden lupauksia. Yleensä on vuoden vaihteessa muuta säpinää, kuten vieraita talossa tai ollaan itse kyläilemässä.
En siis muistanut luvata nytkään.
Päätin vasta (taas) loppiaisena, että uusia lankoja meidän huusholliin ei tule ennen kuin vanhoista on kulutettu ainakin puolet. Kävin sitten tänään kaupoilla, ja kuinkas ollakaan, bongasin tarjouksesta Nako-merkkisen lankakerän. Oli pari mustaa enää myynnissä. Entuudestaan minulla on sitä valkoisena ja harmaana. Puolustuksekseni voin sanoa, että harmittelin silloin jälkeenpäin, että miksi en ostanut tuota lankaa myös mustana. On visio, nääs. Enää puuttuu toteuttaminen.
Jämälangoille on oma projektinsa, joka näkyy kuvassa. Aloitin lankojen hävittämisen systemaattisesti neulomalla raidallista mökkipuseroa itselleni. Taitaa olla ikuisuusprojekti. Etukappaleesta puuttuu enää olkapäiden neulominen sekä hihat. Hihat aioin ensin neuloa yksivärisiksi. Jo tähänastisten lankojen päättelyyn meni muutama rupeama, mutta ajattelin silti tehdä hihoistakin raidalliset.
En aio puseron valmistumisesta ottaa jatkossakaan stressiä. Kunhan on valmis tämän vuoden aikana?
Jostakin kumman syystä meillä matot likastuu, vaikka asutaan ukon kanssa kahdestaan ja kengät riisutaan eteiseen. Ne ei tosin likastu enää siihen malliin, kuin joskus lemmikkien ja pienten lasten aikaan.
Vaihdoin jouluksi puhtaat matot lattialle. Merkkaan aina heti maalarinteipin palalla niistä sen puolen, jota en ota käyttöön. Sitten kun matto likastuu, käännän puhtaan puolen päällepäin ja merkkaan likaisen puolen. Näin matto ei ole pitkään yhtäaikaa "puolipitoinen" molemmilta puolilta.
Joskus tuntuu, että puhdas matto vetää heti magneetin tavoin vahinkoja itseensä. Näin nytkin! Tein uuden vuoden bileisiin creme bruleeta ja säilöin siitä jääneet munanvalkuaiset jääkaappiin. Kannellinen kippa putosi jääkaapista ja sisusta levisi tietenkin puhtaalle matolle. En sitten saanut hepulia, koska tämä pudottaja oli ahkeroinut jälkien siivoamisessa. Ja minähän TIESIN jo henkisesti varautua, että jotakin sattuu.
|
Sisuspussi käsilaukullle |
Tytär bongasi käsilaukun oston yhteydessä kuvassa olevan pussukan. Se oli alennuksessa ja hän osti sellaisen myös minulle.
Pussukan idea on se, että sitä käytetään käsilaukun sisustana. Se on helppo nostaa uuteen laukkuun, eikä tarvitse tyhjentää edellistä. Tässä parin euron tuotoksessa on runsaasti erilaisia lokeroita ja tuolla hinnalla ei juuri kannata itse tehdä. Idea on kuitenkin kiva kenelle vaan.
Tällaisen minä tarvitsinkin, koska olen niin laiska vaihtamaan laukkua. Yleensä kuljen kesät talvet samalla laukulla, kunnes se remahtaa ja on pakko vaihtaa ehjään. Tuollainen on myös kätevä itse tehdyissä avonaisissa kasseissa.