Överit joulukranssi

 

Joskus täytyy irrotella, eikä aina olla pelkistetyn perään. Pistin ranttaliksi ja annoin palaa kranssin koristelussa.

Kranssipohja on styroksia, valkoinen kangas on vanhaa valoverhoa ja koristeet hankittu milloin mistäkin.

Leikkasin valoverhosta ensin vinosuikaleita ja pätkin ne pienehköiksi palasiksi. Kiersin ne yksitellen puutikun nokkaan, kastoin nirkon Erikeeperiin ja työnsin tikun styroksin sisään. Härpäkkeet liimasin kiinni kuumaliimalla.

 Blogistani löytyy muitakin kranssejani tehtynä samalla konstilla.

Kangasta kului yllättävän paljon, ja lisääkin löytyy vielä. Vanhat verhot eivät sovi nykyisiin ikkunoihin, enkä oikeastaan sellaisia kaipaakaan. On siis muutamaan kranssiin vielä kangasta.

Valepalmikkopipo Hygge Woolista

 

Aloitin neulomaan palmikkopipoa Hygge Woolista, mutta ensimmäisen apupuikkoyritelmän kohdalla lopetin siihen. Sitten muistui mieleeni valepalmikko, jota tyttäreni käyttää usein sukanvarsissa.

Jotakin ohjeen tapaista tähän blogiini rustasin, jos vaikkapa joitakin sattuu kiinnostamaan.

Sininen Hygge Wool on nimeltään Sola. Ilmeisesti ihan samaa ei enää saa, koska lanka oli alelaarissa. Punertava lanka on väriltään Flamingo. Sammutin valot alempaa kuvaa ottaessa, joten väristä saa siten paremman kuvan.

Tarvitaan pyöröpuikot (40 cm) sekä sukkapuikot nro 8. Loin ensin 65 silmukkaa pitkille puikoille, eli minulla oli yhdessä kiinni nrot 3 ja 5. Ohuemman otin pois. Sitten aloitin työn suljettuna pyöröpuikolla. Aloituksesta tuli näin napakka.

Minulla oli työtä varten kaksi 100 g kerää pipoa kohden. Sinisävyistä jäi reilun metrin verran, Flamingon punaista vain puolisen metriä. Jos on epävarma kahden kerän riittävyydestä, niin joustinneuleen korkeutta voi hieman lyhentää.

OHJE:

Luo 65 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena *3 nurin, 2 oikein*. Toista *-* kerroksen loppuun. Kun työ on 10 cm, vaihda joustinmalli, eli aloita kerros *3 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun. Neulo näin vielä 3 kerrosta. (Valepalmikkokuvio on jaollinen viidellä.)

1. krs: Aloita valepalmikko: *Nosta silmukka neulomatta, neulo 2 oikein, vedä nostettu silmukka kahden neulotun yli, neulo 2 nurin*.  Toista *-* kerroksen loppuun.
2. krs: *Neulo 1 oikein, tee langankierto takaa eteen, 1 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.
3. krs: *Neulo 3 oikein, 2 nurin.* Huom! Neulo langankierto kiertäen oikein, eli lanka takaa. Näin ei tule reikää keskelle palmikkoa. Toista *-* kerroksen loppuun.
4. krs - 5. krs *Neulo välikerrokset 3 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

Toista kerroksia 1-5, kunnes työ on noin 28 cm korkea ja siinä on 5 kokonaista valepalmikkokuviota.

Aloita kavennukset kohdassa, missä aloitat kuudennen valepalmikkokuvion langan kierrolla.

*Neulo 1 oikein, tee langankierto takaa, 1 oikein, 2 nurin yhteen*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo seuraava kerros 3 oikein, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 2 oikein yhteen, 1 oikein, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 2 oikein yhteen, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 1 oikein ja 1 nurin yhteen.* Toista *-* kerroksen loppuun.

Viimeisessä kerroksessa sovita lankoja puikoilla siten, että saat 1 oikein, 1 nurin yhteen. Lopputulos on näin nätimpi.

Lopussa on puikoilla yhteensä 13 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujota se esimerkiksi neulalla silmukoiden läpi, kiristä reikä umpeen ja päättele työ nurjalle.

HUOM! Ohje poikkeaa "virallisesta" kuviosta, koska yleensä siihen tulee välikerrokset 3-4. Paksusta langasta ajattelin valepalmikon olevan nätimpi yhdellä lisäkerroksella, joten tämä on vain minulla kuten muillakin makuasia ja oma silmä ratkaisee halutun korkeuden.

Toivottavasti myös kuva kertoo pipon vaiheista.

Helmitöitä

Rannekoruja valmistumassa

Meikämummeli ei tarvitsisi enää yhtään uutta kiinnostuksen kohdetta tekemisisiinsä, mutta kun on tullut noita helmiä keräiltyä. Onhan se taas syy sekin. Viimeinen niitti oli, kun perin äidiltäni kaikenlaisia koruja, joista osaa en sellaisenaan tulisi käyttämään. Muutama niistä oli rikki. Menin sitten helmitöiden lyhytkurssille kansalaisopistoon.

Kuvassa ylin menee purkuun, koska on selvästi pari virhettä langan kanssa, enkä muutenkaan siitä tykkää. Ruutukuvioisen kuten myös sen alla olevan aion pitää itselläni. Alimmaisesta oli tarkoitus tehdä rannekoru tyttärentyttärelle, mutta helmet ei riitäkään siihen - purkuun menee. Tytär valitsi valikoimasta itselleen mieluisat ja "täytyy" kysäistä vielä miniältäkin, jos tykkää jostakin erityisesti.

Perjantaina 17.11. olisi tarkoitus mennä Kädentaitomessuille Tampereelle. Helmiä ja varsinkin muita korutarvikkeita aion sieltä ostaa.

Tänään Lankapuoti Tres Liliumissa kerroin omistajalle, että en uskalla ostaa lankoja messutapahtumista. Jos langat esimerkiksi loppuu kesken, niin mistä saan helposti samanlaista lisää. Katotaan ny.

Helmien kanssa on kyllä mukavaa näpräillä ja jatkokurssi on tiedossa ensi vuonna. Kirjastosta lainasin kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Opettajalta sain ohjeita monisteena, joten tietoa löytyy.

Telkkarin töllöttämistöinä on nyt menossa pipon sekä huivin neulominen Drops Air unicolour langasta. Kaksi työtä, koska pipo neulotaan 3,5 mm pyöröpuikolla ja kaulaliina 5 mm pitkillä puikoilla. Jälkimmäisen tekeminen on hieman kevyempää käsille. Siksi on ihan hyvä välillä vaihdella neulomusta keskenään.

Neuletakki pienelle pojalle

Tein nuorimmaiselle lapsenlapselle pienen pojan neuletakin saamistani Novitan Florica langoista. Koska sinisten lankojen määrä oli rajallinen, takissa on kolmea eri sinistä. Neuleen koko on 80 cm. Pienempikin olisi ehkä vielä riittänyt, mutta itseni tuntien, tuli sentään ajoissa valmiiksi.

Takille otin mitat ja ohjeen alla olevasta neulehaalarista. Ihan alkuperäinen ohje on Yhteishyvästä. Haalari poikkeaa alkuperäisestä muunmuassa siitä, että vetoketjun sijaan neuloin nappilistat.

Aloitin resorin neulomisen kohdasta, missä haalarissa aloitetaan haarakiila. Neuletakissa on perinteiset resorit takaa otettujen silmukoiden sijaan.

Napit löysin taas "ehtymättömästä" nappivarastostani.

Enemmän tietoa sekä haalarin ohje löytyy alla olevasta osoitteesta.

 https://merjee.blogspot.com/2023/02/vauvan-neulehaalari.html

 

Poika astui avioliiton satamaan

 

Viimeiseen vuoteemme on mahtunut iloa sekä surua. On ollut äitini hautajaiset, nuorimman lapsenlapsen ristiäiset sekä vanhimman lakkiaisjuhla. Viimeisenä kaikista; poikamme meni pari viikkoa sitten naimisiin.

Juhlatilaisuuteen osallistui vähän yli 100 henkeä. Häätilaisuus ohjelmineen ja ruokineen saivat runsaasti kehuja sekä kiitosta.

Tein tilaisuuteen pöydille muutaman jutun, joista jokunen kuva:

Ylinnä on hääkarkit vähän erilailla tarjottuna. Maalasin ensin saviruukut valkoisiksi. Niiden ulkohalkaisija on 9 cm. Sisään liimasin kuumaliimalla styrokspallot halkaisijaltaan 8 cm. Niiden alle liimasin lisäksi pienemmän styrokspalan. Varmuuden vuoksi yhdistin nämä kaksi toisiinsa vielä puisella grillitikulla. Molemmat, ruukut sekä pallot, tilasin netistä -  kumpiakin 15 kpl.

Palloon pistelin coktailtikuilla Amorin sydämiä. Nekin tilasin netistä, yhteensä 4 kg. Niin no, vajaa kilo niistä hupeni jo suunnitteluvaiheessa, joten kolmisen kiloa olisi riittänyt niihin.

Koska en ollut varma, sopiko pallot sekä ruukut elintarvikkeille, jätin pienen raon siten, että karkit eivät koskettaneet pohjia - ainakaan paljoa. Varmuuden vuoksi pistelin karkit vasta vajaat paria päivää ennen tilaisuutta.

Idean karkkiruukkuihin sain parinkymmenen vuoden takaa mieheni sukulaisen häistä, eli ei ollut oma keksintö.

Karkit kelpasivat varsinkin runsaslukuiselle lapsivieraskatraalle. Vävy kehaisi, että hyvä idea, pallosta sai myös hammastikut. Häissä oli tarjolla myös karkkibuffetti sekä suolaisia snackseja.

 

Ohjelmakartioita tein kaksi kappaletta jokaiseen pöytään. Koska pöydissä oli istumajärjestys, tekemäni nimilaput olivat kattauksessa lautasella lautasliinan päällä. Teksti oli sen verran suurta ja selkeää, että oman paikkansa löysi helposti.

Morsiamen äiti teki kauniit kukkakimput sekä osti tuikkukipot led kynttilöineen pöydille. Morsian osti harsomaiset, hopeiset kaitaliinat valkoisten pöytäliinojen päälle. Tämä kaksikko sai paikan näyttämään juhlavalta.

Linjalanka käsityöpussista

 

Olin Lapissa vähän vajaat kolme viikkoa. Koska lähimpään lankakauppaan sieltä on meikäläisen mittapuun mukaan reilusti matkaa, eli yli sata kilometriä, varauduin käsitöiden tekemiseen oikein kunnolla. Ostin Dropsin Air uni color lankaa kymmenen kerää. Ei ainakaan heti loppuisi. Ostin myös tuhannen kilometrin matkalle lyhyet puiset pyöröpuikot, ettei sattuisi vahinkoa mahdollisessa äkkijarrutuksessa.

No, ensimmäistä kertaa lankaa tarvittiin perillä terassin uusimisessa. Kyselin miehiltä, että eikö teillä ole linjalankaa? Kertoivat, ettei löydy tarpeeksi pitkää. Sitten hoksasin, että minulla on villalankaa, ja paljon.

Oli kyllä yllättävän vahvaa lankaa. Ei mennyt kertaakaan poikki, vaikka oli meko kovassa venytyksessä. Jätin lankanyssykän varmuuden vuoksi pelipaikalle. Jos vaikka vielä olisi sille tarvetta

Matkustamisen aikana en neulonut yhtään mitään. Alakuvassa on kaikki, mitä sain reissussa aikaiseksi. Tosin kalastettiin sitten senkin edestä.

Käsitöistä kaapin täytettä

Sain heti flunssan, kun stressi helpottui. Olin pelistä pois reilun viikon, mutta tautini ei ollut sentään koronaa.

Heti kun kykenin, aloin siivota kaapeistani talvivaatteita sekä asusteita kesäsäilöön. Oli pakko, koska kaappitilaa on rajallisesti.

Lastasin sängylle yhdestä komerosta kuvan talvivaatteet ja -asusteet. Katsellessani kasaa, kerroin miehelleni, että noista tuli syksyn ja talven aikana käytettyä paria kolmea vaatekappaletta.

Suurin osa on itse neulottua sekä virkattua, joten en millään malttaisi poiskaan heittää, vaikka komero oli sekasorrossa heti kun sieltä etsin jotakin.

Nyt kaapeissa on ihanan väljää. Tosin kiertää niissä vieläkin ne iänikuiset "jos kuitenkin" vaatteet. Päätin, että ensi syksynä karsin noista itse tehdyistäkin ja vien niitä vaikka kierrätyskeskukseen. Otan töistäni ensin valokuvia ja katselen sitten niitä?? Valokuvat vievät ainakin vähemmän tilaa. Niin, ja sitten on taas mukavaa tehdä uusia kun kerran kaappiin mahtuu.

Sitruunaposset sekä appelsiinimarmeladi

 

Tein pääsiäisenä sitruunapossetin annosmaljoihin. Eka kerran tein kokeilumielessä hiihtolomaviikolla, jolloin perhe sai maistaa jälkkäriä. Kaikki tykkäsivät paitsi nuorin, 9 v, lapsenlapsi.

Vitsailin, että koska katson myös laatuohjelmia, niin hoksasin jälkkärin ohjelmasta Sinkkuillallinen. Huomasin telkkaria sammuttaessani, että siinä oli maininta sitruunapossetista. Muistelin, että olin samaista jälkkäriä syönyt ravintolassa parikin kertaa ja oli mielestäni hyvää. Mietin, että possetista voisi löytyä nettiohje. Olihan niitä vaikka kuinka paljon.

Hapahko jälkiruoka kaipaa rinnalleen jotakin makeaa. Ravintolassa oli pinnalla paksua makeaa mehua. Taisi olla nektariinista tehty? Omaani laitoin pakastemansikoita, jotka survoin sauvasekoittimella. Joukkoon lisäsin sokeria melkoisesti. Pinnalle ripottelin pakastemustikoita.

Sitruunapossetin tein alla olevalla ohjeella:

https://www.valio.fi/reseptit/sitruuna-posset/

Tästä on jo jonkin verran aikaa kun mieheni oli bongannut kauppareissulla valtavan kokoisen pussin appelsiineja viidelläkymmenellä sentillä. Itselle tuli heti mieleen kysymys, että mitä tuollaisella määrällä appelsiineja tehdään? Niitä ei millään pysty eikä ehdi syömään ennen pilaantumista.

En ole ikinä tehnyt appelsiinihilloa tai -marmeladia enkä tiedä kenenkään muunkaan tehneen. Päätin siis kokeilla. Netin syövereissä ohjeita oli vaikka kuinka paljon.

Kuorin appelsiinit ja yllätyksekseni huomasin niiden olevan veriappelsiineja. Eipä tuo haitannut lopputulosta. Tein ensin alla olevan ohjeen mukaisen satsin, mutta hedelmiä jäi siltikin jäljelle. Ostin sitten pari appelsiinia ja sitruunaa lisää sekä inkivääriä ja tein toisen annoksen.

Olen antanut marmeladia maistiaiseksi pikkupurkeissa aika monelle lähipiirissä olevalle. Olen itse käyttänyt hilloa mm. keksien päällä, lettujen kanssa sekä kääretortun sisällä kerman kaverina.

Appelsiinimarmeladin tein alla olevalla ohjeella:

https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000002570572.html

Neuleetikon stressitöitä

Viimeinen vuosi on ollut melkoista vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassa. Olen näistä jutuista jo kirjoitellutkin.

Piti keksiä loppusyksystä jotakin todella yksinkertaista tekemistä varsinkin töllön katselua varten. Paukkuja ei olisi riittänyt enää mihinkään monimutkaiseen työhön. Siispä neuloin 1 o, 1 n joustinneuleena kolme kaulahuivia Novitan Elegia langasta.

Keskimmäinen on noin 2,7 metriä pitkä, toiset vähän lyhyempiä. Keskimmäinen ja vasemmanpuoleinen ovat väreiltään peilikuvina. Oikeassa värit menevät miten keristä sattui tulemaan.

Jotta sain ne väreiltään peilikuviksi, kerin toisen kerän kokonaan uudestaan. En alkanut kaivamaan langanpäätä sisältä, koska löysässä "vyyhdissä" oleva lanka meni helpohkosti sekaisin. Käytin yhteen huiviin melkein kaksi kerää riippuen niiden värityksestä. Pituuserot tulivat pääosin luoduista silmukoiden määristä. Leveimmässä on 100 silmukkaa.

En tosiaankaan tiedä vielä, minne huivit päätyvät. Ovat kyllä ihan hauskan oloisia kaulalle kiedottuna.

No, sitten loppui huivien neulominen. Mitäpä sellaisia enää lisää tekemään, mille ei tiedä loppusijoituspaikkaa. Siirryin siis sukkien neulomiseen.

Kaikki kuvassa olevat on itselle tehty. Ei sen takia, etteikö ennestään olisi jo muutamat kunnolliset ja niistäkin viisi paria käyttämättöminä. Äitini sai hoitolaitokseen uusia villasukkiani, mutta ei ehtinyt käyttää niitä, joten nekin palautuivat minulle. Muu lähipiiri on jo kyllästetty villasukilla. Kiitos siitä osin myös tyttärelleni. Sitäpaitsi kaikille ei sovi seiskaveikasta tehdyt työt niiden aiheuttamien erilaisten tuntemusten vuoksi.

Äitini täytti pari viikkoa ennen menehtymistään 90 vuotta ja sai papilta lahjaksi seurakunnan omat kotikutoiset villasukat. Ne jaloissaan äitini lähti taivasmatkalle. Kerroin tästä papille sekä kanttorille muistotilaisuudessa. Vaikuttivat olevan asiasta hyvillään.
 

Äiti muistoissani

Äitini nukkui pois maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Hän ehti olla saattohoidossa vain vähän aikaa. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Olin yöt kotona ja ehdin olla vain muutaman pitkän päivän vuoteen vieressä. Niin vain kävi, että autoa aamulla startatessa hoitolaitoksesta soitettiin äitini menehtyneen kaksi minuuttia sitten. Olin juuri takki päällä kokeillut hänen vihkisormustaan ja mietin, että vanhemmillani oli hyvä avioliitto.

Lähdin hoitolaitokseen jonkin ajan kuluttua ja äiti oli jo puettu valmiiksi arkkua varten. Hän oli vielä lämmin, kun halasin jäähyväiset. Veli oli myös päässyt paikalle. 

Löysin äitini osoitekirjan ja soittelin sieltä löytämistä numeroista serkuilleni kutsusta hautajaisiin. Kaikille heille, joiden tiesin olleen yhteydessä äitiini. Joillekin äitini sukulaisista soitin ensimmäistä kertaa.

Hautajaiset oli kaunis tapahtuma. Oikeastaan vasta sen jälkeen nukuin pitkät yöunet. Kaikki paperityöt koskien asumispalveluita sekä hoitopalveluita rassasi kuin myös erilainen määrä kaikkea muuta paperien selvittelyä. Sain ne hoidettua ennen siunaustilaisuutta. Enää minulla on tehtävänä perunkirjoitus. Sitä onkin tullut opiskeltua hartaasti.

Löysin muutaman äidilleni antaman työni - ovat kuvassa. Kaikkia en ole vielä etsinyt. Täytyy varmaankin pitää nuo itsellä, koska lähipiiri on jo kyllästetty kaikenlaisella käsityölläni - kait?

Surutyötä tuli tehtyä jo jonkin aikaa, mutta on varmaankin sellainen työ, joka ei lopu ainakaan ihan pian. Vieläkin, kun puhelin soi, hätkähdän, että äiti soittaa.

Vauvan neulehaalari

Nuorin lapsenlapsemme sai haalarinsa jo pari kuukautta sitten. Eipä tuollaisen valmiiksi neulomista voinut oikein pitkälle jättää. Eteen tuli käyttöaika sekä koon sopivuus. Kuvan haalarin koko on 70 cm.

Neuloin vaatteen lahjaksi saamistani Novitan Florica langoista. Lanka on 100% villaa. Alkuperäisessä ohjeessa haalari on tehty Novita Wool keltaisesta.

Ohjeen löysin täältä: https://yhteishyva.fi/artikkeli/vauvannuttu/article-72221

Koska langasta ja mallista johtuen haalarista tuli erittäin joustava, päätin vetoketjun sijasta neuloa nappilistat. Poimin silmukat niihin kauluksen ja etukappaleiden sivuista alas asti ihan silmämääräisesti. Siten, mikä silmään näytti nätiltä. Listojen alapäät ompelin vaatteeseen kiinni. Napit löysin omasta jemmasta.

Neulehaalari vaikuttaa päällä mukavalta ja onkin ollut runsaassa käytössä.

Noin pienen vaatteen neulominen on tuntunut oudolta mittasuhteiden takia. Edellisestä noin pienestä onkin aikaa vierähtänyt yhdeksän vuotta.

Omaisen kodin tyhjennystä

 

Ei mennyt taaskaan ihan niin, kuten olin suunnitellut. Nyt voin jo hengähtää. Rakas iäkäs äitini sai hyvän hoitopaikan muistisairaille tarkoitetusta laitoksesta.

Olen siivonnut pikkuhiljaa, vähän kerrallaan hänen asuntoaan. Velipoika on ollut jeesaamassa. Emme me tietenkään mitään perinnönjakoa olla suoritettu, mutta elintarvikkeet ollaan viety pois sekä selvät roskat lajiteltuna. Muistisairaalle voi kerty kaikenlaista, vaikka kyseessä siisti henkilö olisikin.

Joitakin vaatteita olen lajitellut kierrätyskeskukseen viemistä varten. Suurin työ on ollut valikoida hoitolaitokseen sopivia vaatteita. Joitakin uusia olen ostanut. Oma työnsä on ollut nimikoida kaikki sukista takkeihin.

Otin itselleni kaikki käsityötarvikkeet, joita hänellä enää oli. Äitini on lähes sokea, joten olen saanut ne jo aikoja sitten. Ompelulankoja oli jonkin verran, joten päätin lajitella ne omieni kanssa kirkkaisiin viehelaatikoihin. Nyt ei tarvitse etsiä sopivaa langan väriä, vaan ovat kaikki heti näkyvissä.

Viimeinen vuoteni on ollut todella vaiheikas, niin ilossa kuin murheessa. Käsitöitä olen tehnyt ahkerasti, mutta en ole saanut juurikaan tekstiä aikaiseksi.

Kokeilua posliinitussilla

Tyttäreni ajatuksesta päätin kokeilla piirtämistä posliinitusseilla. Olikin niin kivaa, että ostin Halpa-Hallista toisenkin valkoisen vadin. Se odottaa vielä piirtämistä, mutta tänään tilanne "korjaantuu". Kiertelin myös kirppareita, mutta löysin vain yhden varteenotettavan lautasen. Toisekseen, kaupasta sain melkein halvemmalla kuin mitä kirppareilla pyydettiin.

Minulla on ollut niin ohjelmaa täynnä oleva syksy, että aloitin vadin piirtämisen päiväkuviksessa. Työ ei tosin ihan vastannut opetusohjelmaa, mutta sain anteeksi.

Piirtämisen aloittaminen vatiin tuntui ensin kamalalta, koska se oli mielestäni niin kaunis ihan vaan valkoisena, mutta sitten ajattelin, että onhan noita vateja.

Olen tehnyt valtavasti käsitöitä. Laitan niistä juttuja blogiini varmaankin jo ensi viikolla jos vaikka eläkeläisen elämä rauhoittuu.

 

Puolukkatuoremehua urakalla

Meille ei tule tänä syksynä enää marjan marjaa. Olen keittänyt mehuja toistakymmentä maijallista puutarhan sekä luonnon antimista. Pakastimeen ollaan ostettu 25 kg mansikoita. Ollaan poimittu 6 ämpärillistä mustikoita, 8 puolukoita sekä yksi ämpärillinen villivadelmia. Pakastimet ovat täyttyneet marjoista sekä pyytämistäni ja keittämistäni ravuista. Seuraavaksi pitää kait ryhtyä käyttämään niitä.

Puolukkatuoremehua tein lähes 40 litraa ohjeella www.Kotikokki.net. Tuoremehua ovat toivoneet lapsemme perheineen ja itsekin tykätään kovasti. Ne juodaan ensimmäiseksi pois koska säilyvyys ei ole taattu pitkäksi aikaa. Meillä tosin viime vuonnakin vielä jouluna mehut olivat juomakunnossa.

Juttelin tuoremehun valmistamisesta kälyni kanssa ja valitin siivilöimisen olevan aikaa vievää hommaa. Siivilöin marjat kahteen kertaan isosilmäisen vanhan valoverhon läpi. Hän kertoi siivilöivänsä marjat vain mehumaijan ritiläosassa.

Hyvä idea, mutta jatkojalostin sitä kuvassa olevalla konstilla. Laitoin marjat maijan reikäosaan ja siitä ohjasin harsokankaalla päällystetyn sihdin läpi. Tällä konstilla tuli mehun valmistus nopeammaksi vs. vanha systeemini ja lopputulos oli yhtä kirkasta mehua kuin ennenkin.

Emme mieheni kanssa kaikkia mehuja eikä marjoja itselle otettu kuten myöskään rapuja, vaan jelpattiin vähän lapsia. He kyllä tykkäisivät käydä metsässä ja kerran ehtivätkin, mutta aina ei ole siihen mahdollisuutta.

Nyt odotellaan suppilovahveroiden kasvamista. Olivat viikko sitten vielä ihan pieniä. Haastetta niiden löytämiseen lisää puista pudonneet lehdet, mutta onneksi tiedetään mistä etsii.

Virkattu hartiahuivi Elegia langasta

 

Ostin kampanjatuotteena olevaa Novitan Elegia lankaa ajattelematta yhtään, mitä keristä tekisin. Oli niin mielenkiintoiset värien vaihdot, että sekin mietitytti ja miellytti. Päätin sitten kokeeksi virkata hartiahuivin.

Malli on minulle jo entuudestaan tuttu. Koukku on numeroa 4, ja tein melko löysää jälkeä. Onneksi, koska purkaminen oli osittain melko haastavaa. Malli on "aivot narikkaan", mutta kokemuksella tiedän, että siellä narikassa en saa olla liian kauaa. Lankaa huiviin meni kaksi kerää, eli yhteensä 300 grammaa.

Alla on linkki toiseen hartiahuiviin ja sieltä löytyy linkki ohjeeseen.

https://merjee.blogspot.com/2018/02/virkattu-hartiahuivi-synttarilahjaksi.html

Naapurin rouva poikkesi käymään ja näki huivin juuri tuossa keinutuolin selkänojalla odottamassa muutamaa langan päättelyä. Hän halusi sen ehdottomasti ja korvausta vastaan tietenkin. Minulle ei siis ole tuota enää, mutta langat uuteen olisi.

Olisi myös muutama keskeneräinen työ, mutta aika on ollut keväästä asti lähes kortilla. Kohta helpottaa, ainakin pojan perheen remontin suhteen. Olen tosin ollut lähinnä vain maalausosasto.

Lopputulos kaukana visiosta

  

Olin täyttämässä pyykkikonetta, kun olkkarista kuului valtava rämähdys. Muistojeni säläkaapin kannakkeet pettivät ehkä helteidenkin vuoksi, mutta luulen, että ihan vaan heikkouttaan. Lasit ovissa olivat yllättävän paksut, joten niissä oli huomattava paino. Sekin saattoi edesauttaa asiaa.

Oli onni onnettomuudessa, että satuin olemaan pyykkikoneella enkä läppärillä. Toinen hyvä tuuri kävi, kun kaappi putosi kulmastaan IKEA:sta ostetun muovisen pikkulaatikon päälle, jossa säilytämme kyniä. Tietsikka säilyi kannatuksen ansiosta ehjänä.

Oikeastaan en koskaan tosissani tykännyt kaapista, koska tuntui, ettei se sopinut oikein mihinkään. Olihan sillä tarkoituksensa, mutta nyt kun olen jatkanut tavaroiden karsimista, ei tuon sälän menettäminen enää kovinkaan kirpaise. Kirjoittelin kaapin hankinnasta ja sen merkityksestä jo kahdeksan vuotta sitten.

http://merjee.blogspot.com/2014/11/salakaappi.html

Valokuva "kaunistelee" kaappia

Päätin tuunata kaapin ja mielikuvassani siinti siisti ja tyylikäs muodonmuutos. Projekti jäi lopulta kuvassa olevaan vaiheeseen, eli en enää uhraa paukkuja kaapin viimeistelyyn. Poikakin sanoi, että on se ruma. Eipä tarvinnut vängätä vastaan. 

Päätin viedä hökötyksen roskikseen ovipuoli alaspäin, mutta enhän siitä sitten eroon taitanut päästä. Mies pyysi säästämään, koska varastossa voidaan joskus tarvita tuollaista. Niin kai sitten?

 

Lapsenlapselle virkattu vaunupeitto

Meille syntyi juhannusaaton alla neljäs lapsenlapsi. Tiedossa oli, että poika on tulossa, ja on ne kaikki vaan niin ihania.

Vaunupeitto valmistui jo kesäkuun alkupuolella, ja kaikessa hötäkässä unohdin ottaa siitä valokuvia. Kysyttyäni tuleva miniäni otti muutaman kuvan, joista yllä pari otosta.

Peiton koko on noin 70 x 90 cm. Lanka on Novitan Wolly Woodia. Siinä on 70 % modaalia ja 30 % merinovillaa. Lankaa kului vajaat puoli kiloa. Peiton virkkasin muistaakseni kuuden numeron koukulla. Tein aluksi kaikenlaisia kokeiluja eri koukuilla ja malleilla. Tässä jutussa ohjeeni onkin vain viitteellinen.

Peitto on virkattu kaksinkertaisella langalla. Malli on 1 ks, 1 kjs siten, että seuraavan kerroksen ks tulee edellisen kerroksen kjs:aan. Ensimmäinen ja viimeinen kerros ovat kiinteitä silmukoita.

Peitosta tuli pehmeä ja valmistui nopeasti. Näin helteellä miettii, että olisiko kannattanut tehdä yksinkertaisella langalla, mutta tulee ne kylmätkin vielä. Peitto olisi joka tapauksessa kesällä liian kuuma.

Seuraavaan projektiin on jo langat valmiina, eli vauvalle olisi tarkoitus tehdä merinovillasta neulehaalari. Sain kälyltä arvokkaat langat lahjana, joten täytyypi hyödyntää ne.

Miehelle neuletakkia en luvannutkaan ennen loppusyksyä. On nyt niin "ihanassa" vaiheessa, eli toiselta puolelta puuttuu enää nappilista. Herää itselle vankka epäilys työn valmistumisajankohdasta.

Kuolinsiivousta

Ollaan hävitetty kotia muutama kuukausi. Lapsille jaettu tavaraa, joka on kelvannut, mökille tuotu joitakin itselle tärkeitä asioita. Melko vähän kuitenkin. Ainoa huonekalu, jonka otin itselle, on jalkarahi. Kaikki muu suurinpiirtein meni lapsille. Ovat perintökaluja. Sohvakalusto, jenkkisänky ja verhot vietiin kierrätyskeskukseen. Paljon myös myytiin kirpparilla.

Mies on säilyttänyt mökkiremontistamme vanhat kaapin ovet. Ovat lähes samaa sarjaa makuuhuoneen jo rakennetujen komeroiden kanssa. Hän rakensi yläkaapit lipaston päälle vanhoja osia hyödyntäen.

Keskimmäinen kaappi on täynnä valokuvia. Niitä riittää, ja ovat pääasiassa otettu ennen kännykkäkameraa. Lapsille jaoin suuren osan otoksista, jotka kuvittelin olevan heille tärkeitä. Ekassa kaapissa on tyynyliinat sekä pienet pyyheliinat. Tärkeille papereille löytyy myös paikka. Aika pieneen kuitenkin mahtuu omakotitalon tavarat. Tosin vielä löytyy siivottavaa. Inhokkejani, eli sängynaluslaatikoita, ollaan ostettu kolme.

Tärkeimmille valokuville piti keksiä paikka. Se löytyi yläkertaan vievästä portaikosta. Sommittelin kuvat ensin lattialle ja otin niistä valokuvan. Oli siten helppoa asetella ne seinälle. Helppoa ja helppoa, taitaapi kuvien takaa löytyä muutama ylimääräinen naulan reikä. Siitä ei kerrota.

Kirjoja on tullut kerättyä muutama sata, enkä olisi uskonut niistä aiheutuvan ongelmia. Nyt niitä on nurkat piukassa. Näissä kuvissa ei tosiaankaan ole kaikki. Suuren osan ottivat lapset, yhden kirjasarjan vein paperinkeräykseen, kannet joutuivat roskikseen. Muutama kirjoista päätyy Lapin mökille. Kierrätyskeskus voisi olla joistakin kiinnostunut, eli täytyypi kysellä.

Otsikosta huolimatta ei olla tiettävästi edes kovin sairaita. Ennen pääsiäistä sairastuttiin koronaan, ja nyt vasta tuntuu minulla maku- ja hajuaistit palautuneen. Nämäkin oireet vaihtelevat lähes päivittäin. Muuten selvittiin pienellä nuhalla ja köhällä ilman kuumeilua. Tuo hajuaistin menetys oli joissakin kohtaa ihan ok, mutta säkäkokin kokeellisessa keittiössä makuaistin menetys ei sitä sitten ollutkaan enää.

Pari kauluria

 

Laskeskelin, etä olen neulonut viime aikoina ainakin 10 kauluria. Yläkuvassa olevan tein viimeiseksi itselleni.

Raapaisen taas jotakin ohjeen tapaista - Lanka on Red Heart Soft, jonka ostin Prismasta. On pelkkää akryylia, joten ei karhista, mutta on kuulemma lämmin. Omaani en ole vielä kokeillut. Puikot ovat nro 4 ja kaulusosan neuloin pyöröpuikolla. Olen soveltanut ohjeen aikuiselle Novitan kaulurista lapselle.

Seuraava ohje on meikäläisen mitoille, eli kaulus ei ole tiukka eikä korkea. Sopii ei niin pitkäkaulaiselle.

Ohje: Luo 72 s. Aloita työ 3 n, *2 o, 2 n* *jatka kunnes jää kolme silmukkaa*, 3 n. Käännä työ ja jatka resoria, kunnes on 5 cm korkea.

Nosta aina ensimmäinen silmukka neulomatta. (Makuasia, olen myös joihinkin kaulureihin neulonut sen.)

Jatka oikealla puolella 3 o, 2 n, 2 o, 2 n, neulo sileää neuletta 54 s, 2 n, 2 o, 2 n, 3 o, kunnes työn korkeus on 30 cm. Päätä keskimmäiset 20 s. Aloita kavennukset joka toinen kerros: 2 s, 1 s, 1 s, eli yhteensä 4 s.

Kun hartiaosa on viimeisestä kavennuksesta noin 5 cm, aloita lisäykset: Lisää pääaukkoon luomalla 1 s 2 kertaa joka toinen kerros, Luo sen jälkeen 24 s odottamaan puikolle. Katkaiase lanka ja tee toinen puoli peilikuvaksi. Neulo selkäosa ottamalla mukaan luodut 24 s.Kun selkäosan korkeus on noin 25 cm, päättele työ.

Poimi pääntieltä 88 s joko poimimalla silmukat työstä tai itse usein käyttämällä menetelmällä, jossa poimin koukulla neuleen eteen työn takana kuljettamani langan - eli luon tavallaan uudet silmukat. Käytän tavallista virkkuukoukkua, josta siirrän silmukat työn edetessä puikolle.

Neulo 2 o, 2 n joustinta kunnes korkeus on 15 cm tai haluamasi. Päättele työ.

Tein tyttärelle sekä tulevalle miniälleni joululahjaksi samanlaisen kaulurin kuin ensimmäisessä kuvassa on, paitsi olkaosa on 4 cm korkea 5:n sijaan. Kaulukseen poimin pyöröpuikolle 80 s. Kaulaosan korkeudeksi neuloin 20 cm. Tämä sopii hoikkakaulaiselle ja on kait muotia.

Minulle jäi vielä lankaa, joten aloitin vielä uuden kaulurin teon. Tytär halusi sellaisen, jossa takakappale olisi pidempi kuin edellisessä. Tein sitten hänelle toiveensa ja mittojensa mukaan. Kauluri on muuten samanlainen kuin jo edellä mainitsemani, mutta jatkoin takaosan pituutta. Resorin alkaessa loin takakappaleeseen lisää silmukoita, tässä 26 s kummallekin puolelle. Kiinnitin päät etukappaleeseen ompelemalla.

Lopputulos olisi voinut olla fiksumpi, mutta sain pyynnön jo työn ollessa melkein valmis.

Laitan tänne vielä, kunhan ehdin, lisää ohjeita kaulureista. Toivottavasti ovat edes jollekin hyödyksi.

Huivi taskuilla ja kauluksella

 

Neuloin kaksi keskenään samanlaista huivia kauluksella ja taskuilla. Toisen sai tytär ja toisen tuleva miniä.

Laitan mukaan ohjeen, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan:

Lanka on Bravo Quick & Easy ja on pelkkää akryylia. Valitsin langan keveytensä takia eikä se myöskään karhistele. Puikot nro 5½.*

OHJE: Luo aloitukseen 33 s. Neulo 5 kerrosta aina oikeaa. Sen jälkeen neulo oikealla puolella 3o, *1n, 1o*, toista *-* kunnes jäljellä on 4 s, neulo ne lopuksi 1n, 3o. Nurjalla puolella neulo 3o, 27n, 3o. Neulo näin kerroksia kunnes työ on noin 45 cm pitkä. Aloita lisäykset työn oikealla puolella ulkoreunassa joka neljäs kerros, yhteensä 18 kertaa. Neulo 51 silmukalla 25 cm, jonka jälkeen aloita kavennukset peilikuvana lisäyksille. (Katso myös mittapiirustus alinna.)

Koska työ on niskasta saumaton, toisen puolen silmukat ovat" väärinpäin".

Neulo taskujen korkeudet itselle sopiviksi. Tässä työssä ne ovat noin 15 cm korkeat.

Nostin työstä taskun pohjaksi keskimmäiset 27 s, joilla jatkoin keskikohdan mallineuleella. Taskun suut neuloin aina oikeaa. Itse koukin alapuolelta virkkuukoukulla puikolle langan. Lankaa kuljetin työn takana, eli tavallaan loin uudet silmukat. (Yhtä hyvin ne olisi voinut kiinnittää ompelemalla.) Taskujen sivut neuloin kiinni huiviin.

Alla vielä kuva, josta (toivottavasti) saa selville huivin mitat. Sitä voi käyttää apuna myös erilaislle langoille.

*Koon korjaus