Vauvan neulehaalari

Nuorin lapsenlapsemme sai haalarinsa jo pari kuukautta sitten. Eipä tuollaisen valmiiksi neulomista voinut oikein pitkälle jättää. Eteen tuli käyttöaika sekä koon sopivuus. Kuvan haalarin koko on 70 cm.

Neuloin vaatteen lahjaksi saamistani Novitan Florica langoista. Lanka on 100% villaa. Alkuperäisessä ohjeessa haalari on tehty Novita Wool keltaisesta.

Ohjeen löysin täältä: https://yhteishyva.fi/artikkeli/vauvannuttu/article-72221

Koska langasta ja mallista johtuen haalarista tuli erittäin joustava, päätin vetoketjun sijasta neuloa nappilistat. Poimin silmukat niihin kauluksen ja etukappaleiden sivuista alas asti ihan silmämääräisesti. Siten, mikä silmään näytti nätiltä. Listojen alapäät ompelin vaatteeseen kiinni. Napit löysin omasta jemmasta.

Neulehaalari vaikuttaa päällä mukavalta ja onkin ollut runsaassa käytössä.

Noin pienen vaatteen neulominen on tuntunut oudolta mittasuhteiden takia. Edellisestä noin pienestä onkin aikaa vierähtänyt yhdeksän vuotta.

Omaisen kodin tyhjennystä

 

Ei mennyt taaskaan ihan niin, kuten olin suunnitellut. Nyt voin jo hengähtää. Rakas iäkäs äitini sai hyvän hoitopaikan muistisairaille tarkoitetusta laitoksesta.

Olen siivonnut pikkuhiljaa, vähän kerrallaan hänen asuntoaan. Velipoika on ollut jeesaamassa. Emme me tietenkään mitään perinnönjakoa olla suoritettu, mutta elintarvikkeet ollaan viety pois sekä selvät roskat lajiteltuna. Muistisairaalle voi kerty kaikenlaista, vaikka kyseessä siisti henkilö olisikin.

Joitakin vaatteita olen lajitellut kierrätyskeskukseen viemistä varten. Suurin työ on ollut valikoida hoitolaitokseen sopivia vaatteita. Joitakin uusia olen ostanut. Oma työnsä on ollut nimikoida kaikki sukista takkeihin.

Otin itselleni kaikki käsityötarvikkeet, joita hänellä enää oli. Äitini on lähes sokea, joten olen saanut ne jo aikoja sitten. Ompelulankoja oli jonkin verran, joten päätin lajitella ne omieni kanssa kirkkaisiin viehelaatikoihin. Nyt ei tarvitse etsiä sopivaa langan väriä, vaan ovat kaikki heti näkyvissä.

Viimeinen vuoteni on ollut todella vaiheikas, niin ilossa kuin murheessa. Käsitöitä olen tehnyt ahkerasti, mutta en ole saanut juurikaan tekstiä aikaiseksi.

Kokeilua posliinitussilla

Tyttäreni ajatuksesta päätin kokeilla piirtämistä posliinitusseilla. Olikin niin kivaa, että ostin Halpa-Hallista toisenkin valkoisen vadin. Se odottaa vielä piirtämistä, mutta tänään tilanne "korjaantuu". Kiertelin myös kirppareita, mutta löysin vain yhden varteenotettavan lautasen. Toisekseen, kaupasta sain melkein halvemmalla kuin mitä kirppareilla pyydettiin.

Minulla on ollut niin ohjelmaa täynnä oleva syksy, että aloitin vadin piirtämisen päiväkuviksessa. Työ ei tosin ihan vastannut opetusohjelmaa, mutta sain anteeksi.

Piirtämisen aloittaminen vatiin tuntui ensin kamalalta, koska se oli mielestäni niin kaunis ihan vaan valkoisena, mutta sitten ajattelin, että onhan noita vateja.

Olen tehnyt valtavasti käsitöitä. Laitan niistä juttuja blogiini varmaankin jo ensi viikolla jos vaikka eläkeläisen elämä rauhoittuu.

 

Puolukkatuoremehua urakalla

Meille ei tule tänä syksynä enää marjan marjaa. Olen keittänyt mehuja toistakymmentä maijallista puutarhan sekä luonnon antimista. Pakastimeen ollaan ostettu 25 kg mansikoita. Ollaan poimittu 6 ämpärillistä mustikoita, 8 puolukoita sekä yksi ämpärillinen villivadelmia. Pakastimet ovat täyttyneet marjoista sekä pyytämistäni ja keittämistäni ravuista. Seuraavaksi pitää kait ryhtyä käyttämään niitä.

Puolukkatuoremehua tein lähes 40 litraa ohjeella www.Kotikokki.net. Tuoremehua ovat toivoneet lapsemme perheineen ja itsekin tykätään kovasti. Ne juodaan ensimmäiseksi pois koska säilyvyys ei ole taattu pitkäksi aikaa. Meillä tosin viime vuonnakin vielä jouluna mehut olivat juomakunnossa.

Juttelin tuoremehun valmistamisesta kälyni kanssa ja valitin siivilöimisen olevan aikaa vievää hommaa. Siivilöin marjat kahteen kertaan isosilmäisen vanhan valoverhon läpi. Hän kertoi siivilöivänsä marjat vain mehumaijan ritiläosassa.

Hyvä idea, mutta jatkojalostin sitä kuvassa olevalla konstilla. Laitoin marjat maijan reikäosaan ja siitä ohjasin harsokankaalla päällystetyn sihdin läpi. Tällä konstilla tuli mehun valmistus nopeammaksi vs. vanha systeemini ja lopputulos oli yhtä kirkasta mehua kuin ennenkin.

Emme mieheni kanssa kaikkia mehuja eikä marjoja itselle otettu kuten myöskään rapuja, vaan jelpattiin vähän lapsia. He kyllä tykkäisivät käydä metsässä ja kerran ehtivätkin, mutta aina ei ole siihen mahdollisuutta.

Nyt odotellaan suppilovahveroiden kasvamista. Olivat viikko sitten vielä ihan pieniä. Haastetta niiden löytämiseen lisää puista pudonneet lehdet, mutta onneksi tiedetään mistä etsii.

Virkattu hartiahuivi Elegia langasta

 

Ostin kampanjatuotteena olevaa Novitan Elegia lankaa ajattelematta yhtään, mitä keristä tekisin. Oli niin mielenkiintoiset värien vaihdot, että sekin mietitytti ja miellytti. Päätin sitten kokeeksi virkata hartiahuivin.

Malli on minulle jo entuudestaan tuttu. Koukku on numeroa 4, ja tein melko löysää jälkeä. Onneksi, koska purkaminen oli osittain melko haastavaa. Malli on "aivot narikkaan", mutta kokemuksella tiedän, että siellä narikassa en saa olla liian kauaa. Lankaa huiviin meni kaksi kerää, eli yhteensä 300 grammaa.

Alla on linkki toiseen hartiahuiviin ja sieltä löytyy linkki ohjeeseen.

https://merjee.blogspot.com/2018/02/virkattu-hartiahuivi-synttarilahjaksi.html

Naapurin rouva poikkesi käymään ja näki huivin juuri tuossa keinutuolin selkänojalla odottamassa muutamaa langan päättelyä. Hän halusi sen ehdottomasti ja korvausta vastaan tietenkin. Minulle ei siis ole tuota enää, mutta langat uuteen olisi.

Olisi myös muutama keskeneräinen työ, mutta aika on ollut keväästä asti lähes kortilla. Kohta helpottaa, ainakin pojan perheen remontin suhteen. Olen tosin ollut lähinnä vain maalausosasto.

Lopputulos kaukana visiosta

  

Olin täyttämässä pyykkikonetta, kun olkkarista kuului valtava rämähdys. Muistojeni säläkaapin kannakkeet pettivät ehkä helteidenkin vuoksi, mutta luulen, että ihan vaan heikkouttaan. Lasit ovissa olivat yllättävän paksut, joten niissä oli huomattava paino. Sekin saattoi edesauttaa asiaa.

Oli onni onnettomuudessa, että satuin olemaan pyykkikoneella enkä läppärillä. Toinen hyvä tuuri kävi, kun kaappi putosi kulmastaan IKEA:sta ostetun muovisen pikkulaatikon päälle, jossa säilytämme kyniä. Tietsikka säilyi kannatuksen ansiosta ehjänä.

Oikeastaan en koskaan tosissani tykännyt kaapista, koska tuntui, ettei se sopinut oikein mihinkään. Olihan sillä tarkoituksensa, mutta nyt kun olen jatkanut tavaroiden karsimista, ei tuon sälän menettäminen enää kovinkaan kirpaise. Kirjoittelin kaapin hankinnasta ja sen merkityksestä jo kahdeksan vuotta sitten.

http://merjee.blogspot.com/2014/11/salakaappi.html

Valokuva "kaunistelee" kaappia

Päätin tuunata kaapin ja mielikuvassani siinti siisti ja tyylikäs muodonmuutos. Projekti jäi lopulta kuvassa olevaan vaiheeseen, eli en enää uhraa paukkuja kaapin viimeistelyyn. Poikakin sanoi, että on se ruma. Eipä tarvinnut vängätä vastaan. 

Päätin viedä hökötyksen roskikseen ovipuoli alaspäin, mutta enhän siitä sitten eroon taitanut päästä. Mies pyysi säästämään, koska varastossa voidaan joskus tarvita tuollaista. Niin kai sitten?

 

Lapsenlapselle virkattu vaunupeitto

Meille syntyi juhannusaaton alla neljäs lapsenlapsi. Tiedossa oli, että poika on tulossa, ja on ne kaikki vaan niin ihania.

Vaunupeitto valmistui jo kesäkuun alkupuolella, ja kaikessa hötäkässä unohdin ottaa siitä valokuvia. Kysyttyäni tuleva miniäni otti muutaman kuvan, joista yllä pari otosta.

Peiton koko on noin 70 x 90 cm. Lanka on Novitan Wolly Woodia. Siinä on 70 % modaalia ja 30 % merinovillaa. Lankaa kului vajaat puoli kiloa. Peiton virkkasin muistaakseni kuuden numeron koukulla. Tein aluksi kaikenlaisia kokeiluja eri koukuilla ja malleilla. Tässä jutussa ohjeeni onkin vain viitteellinen.

Peitto on virkattu kaksinkertaisella langalla. Malli on 1 ks, 1 kjs siten, että seuraavan kerroksen ks tulee edellisen kerroksen kjs:aan. Ensimmäinen ja viimeinen kerros ovat kiinteitä silmukoita.

Peitosta tuli pehmeä ja valmistui nopeasti. Näin helteellä miettii, että olisiko kannattanut tehdä yksinkertaisella langalla, mutta tulee ne kylmätkin vielä. Peitto olisi joka tapauksessa kesällä liian kuuma.

Seuraavaan projektiin on jo langat valmiina, eli vauvalle olisi tarkoitus tehdä merinovillasta neulehaalari. Sain kälyltä arvokkaat langat lahjana, joten täytyypi hyödyntää ne.

Miehelle neuletakkia en luvannutkaan ennen loppusyksyä. On nyt niin "ihanassa" vaiheessa, eli toiselta puolelta puuttuu enää nappilista. Herää itselle vankka epäilys työn valmistumisajankohdasta.

Kuolinsiivousta

Ollaan hävitetty kotia muutama kuukausi. Lapsille jaettu tavaraa, joka on kelvannut, mökille tuotu joitakin itselle tärkeitä asioita. Melko vähän kuitenkin. Ainoa huonekalu, jonka otin itselle, on jalkarahi. Kaikki muu suurinpiirtein meni lapsille. Ovat perintökaluja. Sohvakalusto, jenkkisänky ja verhot vietiin kierrätyskeskukseen. Paljon myös myytiin kirpparilla.

Mies on säilyttänyt mökkiremontistamme vanhat kaapin ovet. Ovat lähes samaa sarjaa makuuhuoneen jo rakennetujen komeroiden kanssa. Hän rakensi yläkaapit lipaston päälle vanhoja osia hyödyntäen.

Keskimmäinen kaappi on täynnä valokuvia. Niitä riittää, ja ovat pääasiassa otettu ennen kännykkäkameraa. Lapsille jaoin suuren osan otoksista, jotka kuvittelin olevan heille tärkeitä. Ekassa kaapissa on tyynyliinat sekä pienet pyyheliinat. Tärkeille papereille löytyy myös paikka. Aika pieneen kuitenkin mahtuu omakotitalon tavarat. Tosin vielä löytyy siivottavaa. Inhokkejani, eli sängynaluslaatikoita, ollaan ostettu kolme.

Tärkeimmille valokuville piti keksiä paikka. Se löytyi yläkertaan vievästä portaikosta. Sommittelin kuvat ensin lattialle ja otin niistä valokuvan. Oli siten helppoa asetella ne seinälle. Helppoa ja helppoa, taitaapi kuvien takaa löytyä muutama ylimääräinen naulan reikä. Siitä ei kerrota.

Kirjoja on tullut kerättyä muutama sata, enkä olisi uskonut niistä aiheutuvan ongelmia. Nyt niitä on nurkat piukassa. Näissä kuvissa ei tosiaankaan ole kaikki. Suuren osan ottivat lapset, yhden kirjasarjan vein paperinkeräykseen, kannet joutuivat roskikseen. Muutama kirjoista päätyy Lapin mökille. Kierrätyskeskus voisi olla joistakin kiinnostunut, eli täytyypi kysellä.

Otsikosta huolimatta ei olla tiettävästi edes kovin sairaita. Ennen pääsiäistä sairastuttiin koronaan, ja nyt vasta tuntuu minulla maku- ja hajuaistit palautuneen. Nämäkin oireet vaihtelevat lähes päivittäin. Muuten selvittiin pienellä nuhalla ja köhällä ilman kuumeilua. Tuo hajuaistin menetys oli joissakin kohtaa ihan ok, mutta säkäkokin kokeellisessa keittiössä makuaistin menetys ei sitä sitten ollutkaan enää.

Pari kauluria

 

Laskeskelin, etä olen neulonut viime aikoina ainakin 10 kauluria. Yläkuvassa olevan tein viimeiseksi itselleni.

Raapaisen taas jotakin ohjeen tapaista - Lanka on Red Heart Soft, jonka ostin Prismasta. On pelkkää akryylia, joten ei karhista, mutta on kuulemma lämmin. Omaani en ole vielä kokeillut. Puikot ovat nro 4 ja kaulusosan neuloin pyöröpuikolla. Olen soveltanut ohjeen aikuiselle Novitan kaulurista lapselle.

Seuraava ohje on meikäläisen mitoille, eli kaulus ei ole tiukka eikä korkea. Sopii ei niin pitkäkaulaiselle.

Ohje: Luo 72 s. Aloita työ 3 n, *2 o, 2 n* *jatka kunnes jää kolme silmukkaa*, 3 n. Käännä työ ja jatka resoria, kunnes on 5 cm korkea.

Nosta aina ensimmäinen silmukka neulomatta. (Makuasia, olen myös joihinkin kaulureihin neulonut sen.)

Jatka oikealla puolella 3 o, 2 n, 2 o, 2 n, neulo sileää neuletta 54 s, 2 n, 2 o, 2 n, 3 o, kunnes työn korkeus on 30 cm. Päätä keskimmäiset 20 s. Aloita kavennukset joka toinen kerros: 2 s, 1 s, 1 s, eli yhteensä 4 s.

Kun hartiaosa on viimeisestä kavennuksesta noin 5 cm, aloita lisäykset: Lisää pääaukkoon luomalla 1 s 2 kertaa joka toinen kerros, Luo sen jälkeen 24 s odottamaan puikolle. Katkaiase lanka ja tee toinen puoli peilikuvaksi. Neulo selkäosa ottamalla mukaan luodut 24 s.Kun selkäosan korkeus on noin 25 cm, päättele työ.

Poimi pääntieltä 88 s joko poimimalla silmukat työstä tai itse usein käyttämällä menetelmällä, jossa poimin koukulla neuleen eteen työn takana kuljettamani langan - eli luon tavallaan uudet silmukat. Käytän tavallista virkkuukoukkua, josta siirrän silmukat työn edetessä puikolle.

Neulo 2 o, 2 n joustinta kunnes korkeus on 15 cm tai haluamasi. Päättele työ.

Tein tyttärelle sekä tulevalle miniälleni joululahjaksi samanlaisen kaulurin kuin ensimmäisessä kuvassa on, paitsi olkaosa on 4 cm korkea 5:n sijaan. Kaulukseen poimin pyöröpuikolle 80 s. Kaulaosan korkeudeksi neuloin 20 cm. Tämä sopii hoikkakaulaiselle ja on kait muotia.

Minulle jäi vielä lankaa, joten aloitin vielä uuden kaulurin teon. Tytär halusi sellaisen, jossa takakappale olisi pidempi kuin edellisessä. Tein sitten hänelle toiveensa ja mittojensa mukaan. Kauluri on muuten samanlainen kuin jo edellä mainitsemani, mutta jatkoin takaosan pituutta. Resorin alkaessa loin takakappaleeseen lisää silmukoita, tässä 26 s kummallekin puolelle. Kiinnitin päät etukappaleeseen ompelemalla.

Lopputulos olisi voinut olla fiksumpi, mutta sain pyynnön jo työn ollessa melkein valmis.

Laitan tänne vielä, kunhan ehdin, lisää ohjeita kaulureista. Toivottavasti ovat edes jollekin hyödyksi.

Huivi taskuilla ja kauluksella

 

Neuloin kaksi keskenään samanlaista huivia kauluksella ja taskuilla. Toisen sai tytär ja toisen tuleva miniä.

Laitan mukaan ohjeen, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan:

Lanka on Bravo Quick & Easy ja on pelkkää akryylia. Valitsin langan keveytensä takia eikä se myöskään karhistele. Puikot nro 5½.*

OHJE: Luo aloitukseen 33 s. Neulo 5 kerrosta aina oikeaa. Sen jälkeen neulo oikealla puolella 3o, *1n, 1o*, toista *-* kunnes jäljellä on 4 s, neulo ne lopuksi 1n, 3o. Nurjalla puolella neulo 3o, 27n, 3o. Neulo näin kerroksia kunnes työ on noin 45 cm pitkä. Aloita lisäykset työn oikealla puolella ulkoreunassa joka neljäs kerros, yhteensä 18 kertaa. Neulo 51 silmukalla 25 cm, jonka jälkeen aloita kavennukset peilikuvana lisäyksille. (Katso myös mittapiirustus alinna.)

Koska työ on niskasta saumaton, toisen puolen silmukat ovat" väärinpäin".

Neulo taskujen korkeudet itselle sopiviksi. Tässä työssä ne ovat noin 15 cm korkeat.

Nostin työstä taskun pohjaksi keskimmäiset 27 s, joilla jatkoin keskikohdan mallineuleella. Taskun suut neuloin aina oikeaa. Itse koukin alapuolelta virkkuukoukulla puikolle langan. Lankaa kuljetin työn takana, eli tavallaan loin uudet silmukat. (Yhtä hyvin ne olisi voinut kiinnittää ompelemalla.) Taskujen sivut neuloin kiinni huiviin.

Alla vielä kuva, josta (toivottavasti) saa selville huivin mitat. Sitä voi käyttää apuna myös erilaislle langoille.

*Koon korjaus

Muutama kranssi

 

Tein muutaman kranssin ennen joulua mielessäni kuitenkin, että eivät olisi kovin jouluisia.

Kehikot ovat jotakin pyöreää puun tapaista punosta, jota minulla on isältä perittynä isohko kieppi. Vihreät oksat kehiin leikkasin tuijistamme. Ulkona olevissa kransseissa ne säilyivät tuoreina pidempään ja sisälläkin kuivuivat kauniiksi. Mies osti hevi osastolta 50 centillä pussillisen vihanneksia, jossa mukana oli myös melko kuiva verigreippi. Sen viipaloin ja kuivatin koristeiksi. Käpyjä, tammenterhoja sekä muuta rekvisiittaa löytyi jemmasta. Kiinnittämiseen käytin kuumaliimaa sekä lankaa.

Suurin osa kransseista päätyi lähipiiriin. Alla kuvia muutamista:

Erilainen joulu

Siivosin viikolla haikein mielin joulukoristeet pois. Värkkäsin taas kuusen oksista sekä joulukoristeista asetelmia. Laitoin mökin joka huoneeseen ainakin yhden sellaisen sekä annoin tyttärelle ja tulevalle miniälleni yhden. Tyttärentytärkin sai omansa. Niitä ei ole kuvissani.

Meille tuli yllättäen aatonaattona tieto koronajoulusta. Emme tietäneet, olimmeko altistuneet perheenjäsenestä, joten olimme eristyksissä joulupäivät. Aattona vaihdoimme vain porukoiden kanssa ulkona ruuat. Oli ensimmäinen joulu tälle eläkeläismummille, kun oltiin ukin kanssa joulu kahdestaan. Oli myös ensimmäinen jouluaatto ilman äitiäni. Kävin tosin eteisessä vaihtamassa lahjoja sekä kuulemassa kuulumisia. Maski kasvoilla tietenkin.

Kävimme heti joulun jälkeen testeissä ja negatiivisen tuloksen saimmekin jo seuraavana päivänä. Helpotti mieltä kummasti. Perheenjäsenet sairastivat taudin lievänä - onneksi. Aina pieni pelko oli kuitenkin päällä ennen kuin oireet hävisivät heiltä kokonaan.

Onneksi tuli uusi vuosi ja ex tempore vieraat. Kutsuin ystäväpariskunnan aattoa edeltävänä iltana juhlimaan vuodenvaihdetta. Eipä heilläkään joulu mennyt ihan totutusti, joten meille oli ihan piristävää vaihtelua vähän juhlia. Aattoyönä sain kuningatarajatuksen sihijuoman ryydittämänä: kutsuin meille vielä kaksi ystäväpariskuntaa. He tulivatkin sitten uuden vuoden päivänä, joten yövieraita oli meillä mukavasti.

Kokeellisen keittiön omaavana säkäkokkina ei minulta ainakaan itsevarmuutta puuttunut. Ruokapuolesta ei ollut tietoakaan, mutta ei meillä nälkää nähty - kiitos täysien pakastimien. Juomapuolen tiesin olevan ok, ja parasta kaikessa oli kuulla perheen olevan kunnossa.

Kukkivat neulepannat

 

Neuloin pari neulepantaa Alize langasta. Ostin langat muutama vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta. Langan takia ei näemmä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan löysin samaista lankaa tänään lähilankakaupasta.

Löysin sieltä myös jämiin, joita jäi pannoista, niihin sopivaa muuta lankaa. Täytyypi vähän inspiroitua, jos vaikka pipot tulisi neulottua.

Neuloin 7:n numeron puikoilla pannat. Työssä on 14 silmukkaa ja aina oikein neuletta. Kerroksen ensimmäisen silmukan nostin puikolle neulomatta. Kaikki kukat kaivelin koukulla näkyvälle puolelle. Työn pituus venyttämättä on noin 55 cm, mutta jokainen mittaa tietenkin oman tarpeen mukaan. Päät ompelin rypyttämällä yhteen päättelylangoilla.

Kuvissa pannat eivät päässeet oikeuksiinsa. Kukkamaljakko ei ehkä ole aina paras rekvisiitta. Mutta täytyy sanoa, että asiantuntijaliike on kyllä aina paras paikka asioida.

Sivustavedettävän muutos nykyaikaan

Kuvassa poseeraa serkkuplikka impilinnassani olevassa sivustavedettävässä. Bongasin sängyn mummulan suulin parsilta joskus 70-luvulla. Maalasin sen valkoiseksi teinin innostuksella. Täytyi maalata, koska mööpeli oli vähän huonossa hapessa ja siitä oli myös jalkoja katkaistu. Isäni rakensi tilalle uudet vanhan mallin mukaan.

Sivustavedettävä toimi isovanhempieni sänkynä heidän avioliittonsa alkuaikoina. Itse nukuin siinä monta vuotta. Jossakin vaiheessa sänky päätyi mökillemme. Suuren mökkiremontin jälkeen sille ei ollut enää paikkaa, joten sivustavedettävä päätyi tyttären kotiin.

Nyt se on heillä eteisessä ja toimii sohvana. Uusi musta maalipinta sopii siihen todella hyvin, ja minusta se on ihana.

Huonekalujen tuunaus taitaa olla "sukuvika". Pohjatyöt sekä maalauksen teki tyttäreni.

Pussilakanoille jatkoaikaa

 

Yleensä lempparijutut tulevat tiensä päähän, kuten myös ihanat vanhat pussilakanat. Kuvan lakanoille päätin antaa jatkoaikaa toisin kuin puhki hiipuneelle yöpaidalleni. Se oli niin kulunut, että läpi näkyi - kirjaimellisesti.

Leikkasin peitteen vetoaukon alareunasta, eli noin 1 cm:n päästä, kaitaleen pois. Päätin näin helpottaa paikkapalan ompelemista, koska sivusaumat ovat vähän erikoisemmat. Valkoinen on yhtä ohutta puuvillaa kuin lakanaosakin, joten löytö jemmastani oli oikein hyvä.

Ompelin ensin toisen puolen valmiiksi asti päällitikkausta myöten, sitten toisen puolen. Tykkäsin tikata lakanaosan valkoiseen reunaan, ettei peitettä laittaessa sauma ottaisi vastaan. No, tuskin siinä kuitenkaan niin olisi tullut käymään, joten taisi olla myös makuasioita?

Sytykeruusut varma syksyn merkki

Olen värkännyt muutaman saavillisen sytykeruusuja kotitarpeiksi ja kavereille. Näissä omissa olen tosin viime aikoina alkanut lintsata tuolla "muotoilupuolella". Ruusuista jääneet kennojen suikaleet kastan viimeiseksi steariiniin. Ovat kuulemma parhaita puuhellan virittämiseen. Kauniimmat ruusut jätän koristeeksi siihen asti, kun alkavat huveta paremman puuteessa.

Saan paljon kynttilän jämiä ja jonkin verran munakennoja kavereilta. Muistan heitä sitten pussillisella ruusuja.

Kivaa on myös antaa eikä vain olla saamapuolella. Ovat myös hyviä viemisiä.

Kausivalot syksyyn

Viime talvena ikkunapokiin laittamani havut ja valosarja olivat siihen vuodenaikaan ihan kivat, mutta nyt syksyllä halusin laittaa niihin jotakin muuta. Mietin, että mikä luonnosta säilyisi talveen asti, tai ainakin edes vähän aikaa. Järven rannalla kun ollaan, keksin pujottaa rantaheinää koristeeksi kanaverkon ja lamppujen sekaan. Nyt on taas pokilla parempaa käyttöä kuin olla varastossa suuremman osan aikaa vuodesta.

Pari virkattua pikkumattoa

 

Puuvillalankojen "hävitys" jatkuu. Mietin tosissani, että mitä järkevää langoista voisin tehdä. No, wc:n mattoja ei ole koskaan liikaa.

Kuvan matto on pelkkiä pylväitä. Virkkasin sen neljän numeron koukulla kolminkertaisesta langasta ja silmukkamäärä on tasan sata. Kokoa matolla on 75x95 cm. Jotta sain matosta napakamman, pesin sen koneessa 60-asteisessa puuvillaohjelmassa. Laskin ihan arviolta, että matto kutistui pesussa noin viisi prosenttia.

Kuvassa matto on ennen pesua. Siitä huomaa, että kutistui pesussa melkoisesti. Minusta on mukavampaa kulkea puhtaalla matolla, joten senkin vuoksi pesu oli paikallaan. Lankojen siisteydestä ei aina ole takuuta.

Kuvan pyöreän maton virkkaamisen aloitin ensin Lankavan Aura-matto mallista. Laskin, että kun virkkaan puolet pienemmällä koukulla, mitä alkuperäisessä ohjeessa on, saan puolet pienemmän maton. Väärin! Matostani olisi tullut liian pieni paikkaansa. Mallin muuttamista puolivälissä edesauttoi oma töppäykseni. Kuinkas muutenkaan - jossain vaiheessa huomasin kierroksessa olevan neljä pylvästä liikaa. En sitten alkanut työstäni etsimään virheellistä kohtaa.

Ongelmaksi jatkossa tulikin sitten pylväitten lisäys. Olen niin huono niissä ja laskentakaavan tutkiminen työn siinä vaiheessa alkoi tuntua liian työläältä. Eikun joka kierroksen jälkeen matto lattialle ja siitä katsellen päättelemällä mututuntuman lisäykset. Aika hyvin meni omasta mielestä. Ihmeitten aika ei ole ohi.

Valmiin maton koko on dia 71 cm. Pesin tämänkin samalla pesuojelmalla kuin edellisenkin.

Ajatukseni mattojen pesusta sain kuvan vohvelivirkkauksesta. Kirjoitinkin tästä jutusta jo aiemmin. Koska alkuperäiseen tarkoitukseen, eli torkkupeittoon, työ oli liian työläs ja kapea, liian leveä puolestaan tyynynpäälliseksi, päätin pestä sen kuten edellä. Tämä malli menikin oikein reilusti kokoon, ja sain siitä napakan tyynynpäälliseen 40x40 cm:n tyynylle. On vähän turhankin napakka. Päällinen painaa vähän yli 400 grammaa.

Nyt on työn alla tyttärelle pikkumatto. Ihastui suorakaiteen malliseen, eli tykkää yksinkertaisista jutuista kuten myös itse.

Välillä vähän ompelukoneella

Ompelin taas pari narureppua. Edellisen tekemäni jätin Lappiin odottamaan seuraavaa reissua. https://merjee.blogspot.com/2021/04/narurepun-hoksasin-minakin.html. Ompelin myös miehelle kaularepun ja itselle meikkipussin.

Narureppu on todella mukava metsässä kulkiessa. Siinä kulkeutuu kevyesti mukana esimerkksi juomapullo ja ainahan täytyy olla mukana pari muovipussia sangon lisäksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ja paljonko luonnonantimia löytyy.

Miehelle ompelin kaularepun. Siihen mahtuu C5 kirjekuori. Hän lenkkeilee melkein joka päivä ja samalla voi joskus viedä kirjeen postilaatikkoon. Hänen harrastuksensa työllistää joskus Postia.

Miehen vanhasta farkkujen lahkeesta ompelin itselleni meikkipussin. Jos ukki kehtaa kulkea, tosin pihapiirissä, farkkushortseissa, kehtaa mummi käyttää farkkupussukkaa meikeille.

Kaikkea ei näemmä kannata kierrättää. Ei kulunut aikaakaan kun edellinen ompelemani meikkipussi tuli tiensä päähän. Tein sen palasta vanhaa käsilaukkua. Uusin laukkuni on nahkaa, joten on käytössä kestävämpää materiaalia.

Seuraavaksi sukellan isoon laatikkoon, jossa on vanhoja Stillin ja Burdan kaavoja. Täytyy keventää kangaskuormaa. Uusille vaatteille on tullut tarvetta, ja aloitan kotiasuista. Vanhat ovat tiensä päässä sekä paino on alkanut tippua vaivihkaa viimeisen vuoden aikana jätettyäni gluteenit pois. En jättänyt muodin vuoksi, vaan ihan oikeista syistä.

Ruokailuryhmän muodonmuutos

Ajattelin ensin aloittaa vähän kerrallaan kotoa mökille siirretyn vanhan ruokailuryhmän maalaamisen - ensin pöytä ja sitten vaikkapa pari tuolia. Enpä sitten malttanut odotella, koska lopputulos oli kirkkaana mielessä ja työ tuntui sujuvan. Sain kaikki vajaan viikon aikana valmiiksi.

Eipä siitä pääse yli eikä ympäri, etteikö uusi lookki sopisi mökille paremmin. Vanhat pinnat olivat niin kolosia ja kuluneita, että virheitä en olisi saanut enää lakkaamalla piiloon. Pöytä on paljon vanhempi kuin tuolit. Entiset tuolit olivat kovassa käytössä varsinkin sillon, kun lapset ja lasten kaverit olivat teini-iässä.

Kalusteet hioin tasohiomakoneella mahdollisuuksien mukaan, muuten käsipelillä. Kolot tietenkin pakkeloin pariinkin kertaan. Maaliksi valitsin Empire kalustemaalin. On peittävää ja kulutusta kestävää. Valitsin muuta kuin vesiohenteista, koska en tietänyt, minkälaista on pohjalakkaus. Oli kivat ilmat, joten hiomiset sekä ensimmäiset maalikerrokset tein ulkona. Maalissa on melkonen haju, mutta onneksi töiden edetessä sisätiloissa sain pitää ikkunoita auki.

Pöydän pinta sai nelinkertaisen käsittelyn. Kaikki pinnat maalasin pienellä telalla aina kun oli mahdollista, muuten pensselillä.

Kaukalo pysyi puhtaana, koska sujautin sen muovpussiin. Telaa ei tarvinnut välllä pestä, koska suojasin sen käyttämiini vinyylikäsineisiin.

Sopu sijaa antaa. Terassin pikkupöytä pääsi sisälle ruokailujen ajaksi. Uusi pöydän maalipinta saa tekeytyä vielä jonkin aikaa.

Uutta maalausprojektia jo hieman suunnitelmissa - katotaan ny.