Tyhmä minä

 

Kuvassa on reissukäsityöni, jonka aloitin ennen juhannusta. Mittasin ja puseron piti olla sopivan kokoinen, mutta ei tietenkään ole. Kun vaan tekee, eikä ajattele nokkaansa pidemmälle, niin näinkin voi käydä. Mittasin koon helmasta, mutta helma on löysempi kuin muu osa työssä. Ajattelin vaan, että eipä tuo haittaa, pingottaminen fiksaa ja kyllä silti pusero päälle sopii. Täytyisi kyllä hälytyskellot soida jossakin kohtaa ja näkeehän tuon kuvastakin, että helma on ruma!

Ajatuksena oli virkata puuvillapusero suurinpiirtein mallilla "silmät kiinni" ja ei lappuina. Tässä sitä nyt mietitään, että mitä teen seuraavaksi. Tyttärelle malli on lyhyt ja hän vierastaa väriä.

Puseron malli on mielestäni kaunis väriä myöten, mutta valitettavasti kaupassa ei ollut vastaavaa väriä. Lankani on Catona puuvillalankaa ja virkkasin työn puolta numeroa pienemmällä koukulla, mitä ohjeessa on.

https://kotiliesi.fi/kasityo/virkkaus/virkkausohje-pusero-naiselle/

Luulen, että purkuun menee enkä ala puseroa tuunaamaan. Tulee langalle halpa hinta, kun saan tehdä työn kahteen kertaan (vitsi). Taidan tehdä puseron myös lappusista. Eikun mallia etsimään! Katotaan ny.

Mummun perintöä tyynyliinoina

Äitini jäämistöstä löytyi muiden liinavaatteiden mukana anoppinsa valmistamia tyynyliinoja. Kuvassa olevat ovat kooltaan 50 x 50 cm, joten ovat villin kokoisia normikäyttöön. Ostin tyynyliinoihin sisustusyynyt ja nyt ne koristavat meidän sänkyä.

Kankaat on itse kudottu ja aplikoitu nimikirjaimilla. Erityisesti koristeosuus on hieno, koska sekin on liinakankaaseen kutomalla tehty.

Mummu oli kova tekemään ja koskaan ei arvostellut nuorisoa. Kehui, että nyt on kaikki paremmin kuin "vanhaan hyvään aikaan". Matkusti yksin kielitaidottomana USA:han pikkuveljeään tapaamaan seitsemän kertaa. Asui samassa kylässä kuin perheeni ja mummulaan oli aina kiva poiketa.

Läheinen suhde johtuu varmaankin myös siitä, että isänäiti oli  syntymässäni mukana äitini tukena.

Vähän tuunattu mekko

Ostin kuvan mekon alesta jo viime syksynä. Sovitin sitä myymälässä ja totesin, että en saa tuolla rahalla edes kangasta. Kaula-aukko oli meikämummille liian "antava" ja kädentiet oli melkein vyötärölle asti - lyhyt kun olen enkä siitä hoikemmasta päästä. Rypistelin sovituskopissa päällä ollutta kolttua ja totesin, että pienellä vaivalla saan siitä kotinurkkiin hyvän hellemekon.

Merkkasin olkapaloista keskikohdan ja leikkasin niitä sen verran, että sain ommeltua niihin nauhakujat. Mekkoa lyhensin toistakymmentä senttiä ja ompelin kankaasta olkapäille nauhat.

Nyt mekko on pituudeltaan sopiva - pitkä vieläkin ja rintojen alle tarkoitettu sauma on nyt niiden päällä. Nauhoilla voin piilottaa rintsikoiden olkaimet jos on tarvis.

Olen ennenkin tuunaillut ja alla olevassa linkissä on lempparini:

http://merjee.blogspot.com/2018/05/hellemekko-yopaidasta.html

 

Pieni muutos hellemekkoon

 

Ostin Tokmannilta edullisen hellemekon kolmisen viikkoa sitten. Katsoin heti jo ostaessani, että tulen sitä pienellä jutulla tuunaamaan mieleisekseni.

Pääaukon nauha, joka samalla toimitti myös olkaimien virkaa, oli minulle liian narumainen ja liukas. Katkaisin sen kahtia tasan saman pituisiksi pätkiksi ja otin ne mukaan uuteen viritykseeni. Päätin letittää tilalle kaksi uutta nauhaa leikatuista pätkistä sekä valkoisesta ja mustasta Novitan ontelokuteesta. Sattumoisin jälkimmäiset löytyivät jämälangoistani.

Pujotin letitykset pääntien aukkoon ja solmin ne olkapäiltä. Nyt kangas pysyy napakasti kankaassa kiinni eikä luista helposti. Nauhakuja oli onneksi sen verran leveä, että palmikko mahtui oikein hyvin siinä kulkemaan. Toinen pää täytyi tietenkin olla pujotuksen aikana ilman solmua.

Minulta on tulossa toinenkin päivitys hellemekon tuunaamisesta, jahka ehdin kirjoittamaan. Oltiin Lapissa noin kaksi viikkoa ja kesä on muutenkin puuhakasta aikaa. Lapin matkaa varten ostin puuvillalankaa Tres Liliumista ja nyt sitten virkataan väliajat puseroa.

Albumissani on lisäksi muutama muu tekemä juttuni. Ovat neuleita, joten ne tuskin ketään kiinnostaa näin helleaikaan. Ilmojen viiletessä sitten niistä lisää.

Kolme pientä "idistä"

 

IKEA:n tanko, alunperin ruukuille hankittu, on ollut ahkerassa käytössä viimeiset viisi vuotta. Kuivattelen sekä tuuletan siinä vaatteita henkareissa. Narut ovat sitä varten, että vaatteet pysyvät paikoillaan kovassakin tuulessa.

Alkuperäiset narut tulivat tiensä päähän, joten päätin vaihtaa ne uusiin. Äitini perintönä sain pakkauksen renkaita suihkuverhon tankoon. Ne kiinnitin naruihin, jolloin on helpompi osua ositteeseen. Sitä en tiedä, että kestävätkö pakkasta. Voisihan nuo vaihtaa joskus metallisiinkin. Sen sitten näkee. Todella painavat vaatteet ripustan suoraan tankoon.

           Alla alkuperäinen juttu:

http://merjee.blogspot.com/2019/06/kannatti-taas-miettia.html

Kuvan tapetti on perikunnan osakkeen olohuoneessa ja kiitollinen korjattava. Pumpulilla naulan reikien piilottaminen on vanha kikka. Maalasin reiät vielä etukäteen valkoisella akryylimaalilla. Makkarin tapetin paikkasin pienenpienillä tapetin paloilla, jotka liimasin liisterillä reikien päälle. Paikan reunat pitää vain repiä ensin ohuiksi.

Minä en vaan yksinkertaisesti ole tajunnut, että liukuestematon voi pestä. Googlailin asiasta ja lopputulemana pesin ne 40 asteessa ohjelmalla "siliävät hienopesu". On taas napakasti matot paikoillaan - liukuesteet ovat kuin uusia.

Kaupan omenia leipomuksiin

Kyllä on meikämummi sekaisin, koska olen vähän innostunut leipomiseen. Mies on ostanut muutaman kerran kaupasta puolalaisia omenia 70 c kilohintaan. No emme nyt niitä ihan hirveästi syö, joten päätin leipoa niistä jotakin.

Ensiksi leivoin omena-rahkapiirakan. En millään muista, millä ohjeella sen tein. Muistan kuitenkin, että ohjeesta poiketen lisäsin rahkaan rusinoita ja sitruunan mehua. Enemmänkin olisi sitruuna saanut maistua, koska omenat olivat makeita. Kaipasin siis hapokkuutta lisää. Mutta ei ongelmaa; syötyä tuli. Suurimman osan annoin tyttären perheelle.

Tänään leivoin pari omenalimppua Kotilieden ohjeen mukaan. Minulla ei ollut makeuttamatonta omenasosetta, joten raastoin omenat raastimella enkä kypsentänyt niitä etukäteen. Olivat sen verran pehmeitä, että arvelin olevan sopivia noinkin. Eipä ollut kuminaakaan, joten lainasin sitä naapurista.

Laitoin taikinan pariin Eskimo-uunivuokaan, jotka ollaan saatu tuliaispussissa. Limppu maistui maukkaalta ja teen niitä uudelleenkin. Ehkä ilman vuokaakin onnistuisi.

Olen ollut mieheni kanssa melkein 50 v yhdessä ja nyt vasta ensimmäisiä kertoja hän on alkanut syömään pullaa. Oikein pyytänyt niitä. Olen leiponut tänä vuonna jo enemmän kuin viime vuonna yhteensä ja pullankin olen saanut jo onnistumaan. Ollut perheen ja aikoinaan työpaikkani vitsin aiheena. Tytär joskus sanoi, että sulla ei taida nuo pullan sukuiset onnistua.

En saanut yhtenä kertana kaikkia pullia mahtumaan uunipelleille, joten kypsensin loput, ne rumimmat, air fryerissa. Hyviä tuli.

 

0-koon vauvanuttu

 

Meille syntyi alkuviikosta viides lapsenlapsi. Sukupuoli tiedettiin jo etukäteen, joten langan väriä ei tarvinnut arvuutella - ja meillä taitaapi olla perheessä värirajoitteisia henkilöitä.

Malli on prinsessa Estellen nuttu ja on Suuri Käsityön nettiohje. Langaksi valitsin Bo peep luxury babyn ja ostin sen Prismasta. Puikkosuositus langalle on 4, mutta neuloin nutun 3½ puikoilla. Neuloin suoran osuuden valmiiksi, mutta purin sen, koska en ollut tyytyväinen käsialaani. Otin uuden kerän ja neuloin eka kertaa nurjat kerrokset puolta numeroa (3) pienemmällä puikolla.

Noin pienessä vaatteessa virheet suorastaan pompsahtavat esiin. Nutusta tuli kuitenkin pehmeä eikä liian tiukka. Suuri se saajalleen vielä on, mutta aika hoitaa tuon ongelman yllättävän nopeasti.

Minulla on nyt työn alla kaksivuotiaalle pojalle neuletakki. Kuvittelisin sen olevan sopiva ensi syksynä. Vielä on kappaleet valmiina toiseen ja kolmanteenkin vauvanuttuun. Täytyy vaan saada aikaiseksi ja ommella palat yhteen.

Ompelutyöt jatkuu uudella koneella

Minulta jäi ompeleminen muutamaksi päiväksi, koska uusi koneeni lakkasi toimimasta. Oli silloin marketin kallein kone, vaan ei kovin kallis, jos vertaa huippulaitteisiin.

Lompsin ompelukoneeni kanssa liikkeeseen, koska takuu oli voimassa heinäkuun loppuun. Selitin, että luulen tässä olevan todella pieni vika. Siinä ei puolaus onnistu. Moottori on ok, mutta se ei nappaa puolaan kiinni. Hämmästykseni oli suuri, kun minulle kerrottiin, että ota uusi kone tai rahat tilille. Koneen merkille ei löydy lähimailtakaan huoltajaa.

Liikkeestä löytyi samanlainen kone. Otin sitten rahat vanhasta tilille ja maksoin uuden kokonaan. Uusi oli 40 € kalliimpi. Jos olisin vain ottanut uuden tilalle, siinä uudessakin olisi takuu päättynyt heinäkuussa. Nyt ompelukoneessani on taas kahden vuoden takuu.

Yläkuvassa olevan kassin ompelin IKEA:n kankaasta, joka on odottanut kymmenisen vuotta käyttötarkoitusta. Nyt sitten "löysin" sen ja kangas päätyi kassiksi päiväkuvikseen. Kuljetan siinä isoja paperiarkkeja. Sisällä on kassin kokoinen paksuhko pahvi tukea antamassa. Tästäkin ideasta kiitos kurssikaverin. Hän oli omansa ommellut kauniista vanhasta pöytäliinasta.

Kassin ompeleminen oli oikeastaan testikäyttö ompelukoneelleni. Kangas on paksuhkoa puuvillaa ja kone pärjäsi hyvin taitoskohtien yli.

Näitä kuvassa olevia pahvilaatikoita tuli aikoinaan meidänkin perheeseen molemmille joululahjapakkauksina. Joulusiivouksen aikaan tuskastuin työhuoneen lattialla oleviin pahvilaatikoihin, joihin mieheni kerää pienet pahvin- sekä paperinpalat. Hoksasin jouluisen laatikon ja sain sinne sopimaan pienemmät keräyslaatikot. Ovat siis pääasiassa viinipläniköitä ja täydellisen kokoiset keräykseen. Pitkä sivu vain on leikattu auki.

Mistä niitä viinipläniköitä syntyy, allekirjoittaneella on tosiaankin osuutta asiaan. Ei siitä sitten tällä kertaa enempää...

Koska jouluinen laatikko on hyvän kokoinen, päätin hyödyntää kassin ompelusta jääneen kankaan sen päällystämiseen. Siinä hommassa käytin vain kuumaliimaa. Nyt se on, ainakin minun mielestä,  hyvän näköinen ympäri vuoden.

Kangasta on vielä juuri sen verran jäljellä, että saan siitä miehelleni kännykkätaskun kaulaan ripustettavalla hihnalla.
 

Mökin arvokkain kaappi

Ystävämme lupasi noin 25 vuotta sitten teettävänsä meille mökille kaapin pientä sähköhellaa/uunia varten. Kaveri oli silloin alan firmassa töissä. Kaapin paikasta otettiin mitat, jotka sopivat vanhaan muurattuun koloon. Eli tuossa kaapissa ei ole yhtään standardimittaa.

Remontin jälkeen emme tarvinneet enää kaappia hellalle, vaan otimme sen telkkarikaapiksi. Ovien taakse piiloon saatiin tarvittavat laitteet. Telkkari sopi hyvin kaapin päälle, koska se seisoi yhdellä jalalla. Sitten kävi niin, että saimme toissajouluna lapsilta perheineen lahjaksi uuden telkkarin. Olivat sitä mieltä, että vanha oli jo turvallisuusriski. Tässä uudessa töllössä olikin jalat päissä.

Hätäratkaisuna mies löysi vesivanerin palasen kaapin päälle. Se oli lommoinen, raapaleinen sekä maalitrippuinen. Kiertelimme kyllä huonekalukaupoissa etsien tilalle uutta ja fiinimpää kaappia, mutta sopivan kokoista paikkaansa ei löytynyt. Ei ainakaan alle tonnilla.

Vesivaneriin silmä "tottui", mutta viime joulunalusviikolla sitten kaappi sai uuden tason liimapuulevystä. Pinta lakattiin ja kulmat pyöristettiin. Telkkari on makkarin oven pielessä, joten nyt ei ainakaan tasoon törmää helposti. Vaihdoin vielä uudet pienemmät vetimet oviin. Ainakin minun silmääni uudet sopii paremmin.

 http://merjee.blogspot.com/2014/09/suuri-muutos-mokilla.html

Meillä on tehty remonttia vielä tuonkin em. jälkeen, eli rakennettu lisää yksi pieni huone ja uusi terassi. Seuraavaksi täytyisi jo maalata seinät ja ovenpielet uudelleen. Ei taida ihan just vielä jaksaa.

Vaikka otsikossa viitataankin arvokkaimpaan kaappiin, niin saimme sen lahjaksi. Olisi taitanut tulla kalliiksi, jos olisi itse tuollaisen mittatilaustyönä hankkinut. Arvo sille tuli ihan jostakin muusta.

Vanhoja pitsilakanoita uusiokäyttöön

Aloitin perintöjen "jatkojalostuksen" ompelemalla pitsilakanoista tyynyliinoja sekä kangaspuilla kudotuista sekä muista puuvillakankaisista pöytäliinoista peflettejä. Kuulostaa käsitöiden rienaukselta, mutta päinvastoin, pelastan vielä käyttökelpoista tavaraa.

Minulla on vielä lapsille jakamieni perintöliinojen- sekä lakanoiden jälkeen kaapit täynnä liinatavaraa kuin myös virkattuja pitsejä. Lapset perheineen ovat saaneet niitä neljältä mummulta. Osalle jouduin äitini poismenon jälkeen pitkin hampain ostamaan muutaman sängynaluslaatikon.

Olen ottanut talteen leikkaamistani lakanoista aplikoidut omistusmerkinnät jos en ole saanut sovitettua niitä tyynyliinoihin. Vaikeutta on lisännyt muutaman lakanan ommeltu keskisauma. Tyynyliinat ovat kokoa n. 50 x 60 cm. Pitsit olen sovittanut siten, että kuvio tulee päälipuolelle. Jos aamulla herää kuvio poskessa, voi tyynyn kääntää jatkossa toisin päin.

Pefletit ompelin tyttären perheelle pääasiassa vanhoista kudotuista pöytäliinoista. Kaikki ovat sellaisista, joissa on vaikeita tahroja. Leikkasin 35 x 45 cm paloja kiertämällä rumat kohdat. Osan päärmäsin ja paksuimmat kankaat huolittelin kolmiaskelsiksakilla pariin kertaan. Näin ne kuivuvat nopeammin. Peflettien kestävyydestä ei ole takuita.

Minulla on vielä niin paljon hyviä kotikutoisia pöytäliinoja, etten edes tiedä, montako niitä on. Joukossa itse aikoinaan hankittuja. Ne säästän ihan sellaisinaan perikunnalle.

Olen vasta urakkani alussa. Aluslakanoita aion myös jatkojalostaa, koska useat niistä ovat liian pieniä. Eiköhän kaikille käyttöä tule. Meitä on tulevana keväänä jo 11 henkilöä äitienpäivälounaalla.

Asetelmia havuista ja kuusen koristeista

Tein taas asetelmia havuista sekä muista jouluisista jutuista. Havujen hakeminen oli vähän haastavaa, koska lunta oli aikalailla. Sulatin  suihkukaapissa oksat kylmällä vedellä ja huolehdin, että eivät pääse kuivumaan.

Pallot kiinnitin kuumaliimalla grillitikkujen päihin. Astian pohjalle painoin oasispalan. Märkä oasis-sieni pitää hyvin havut sekä muut tilpehöörit paikoillaan.

Annoin yhden asetelman tyttärelle, toisen miniälle ja kolmannen tyttärentyttärelle.

Överit joulukranssi

 

Joskus täytyy irrotella, eikä aina olla pelkistetyn perään. Pistin ranttaliksi ja annoin palaa kranssin koristelussa.

Kranssipohja on styroksia, valkoinen kangas on vanhaa valoverhoa ja koristeet hankittu milloin mistäkin.

Leikkasin valoverhosta ensin vinosuikaleita ja pätkin ne pienehköiksi palasiksi. Kiersin ne yksitellen puutikun nokkaan, kastoin nirkon Erikeeperiin ja työnsin tikun styroksin sisään. Härpäkkeet liimasin kiinni kuumaliimalla.

 Blogistani löytyy muitakin kranssejani tehtynä samalla konstilla.

Kangasta kului yllättävän paljon, ja lisääkin löytyy vielä. Vanhat verhot eivät sovi nykyisiin ikkunoihin, enkä oikeastaan sellaisia kaipaakaan. On siis muutamaan kranssiin vielä kangasta.

Valepalmikkopipo Hygge Woolista

 

Aloitin neulomaan palmikkopipoa Hygge Woolista, mutta ensimmäisen apupuikkoyritelmän kohdalla lopetin siihen. Sitten muistui mieleeni valepalmikko, jota tyttäreni käyttää usein sukanvarsissa.

Jotakin ohjeen tapaista tähän blogiini rustasin, jos vaikkapa joitakin sattuu kiinnostamaan.

Sininen Hygge Wool on nimeltään Sola. Ilmeisesti ihan samaa ei enää saa, koska lanka oli alelaarissa. Punertava lanka on väriltään Flamingo. Sammutin valot alempaa kuvaa ottaessa, joten väristä saa siten paremman kuvan.

Tarvitaan pyöröpuikot (40 cm) sekä sukkapuikot nro 8. Loin ensin 65 silmukkaa pitkille puikoille, eli minulla oli yhdessä kiinni nrot 3 ja 5. Ohuemman otin pois. Sitten aloitin työn suljettuna pyöröpuikolla. Aloituksesta tuli näin napakka.

Minulla oli työtä varten kaksi 100 g kerää pipoa kohden. Sinisävyistä jäi reilun metrin verran, Flamingon punaista vain puolisen metriä. Jos on epävarma kahden kerän riittävyydestä, niin joustinneuleen korkeutta voi hieman lyhentää.

OHJE:

Luo 65 silmukkaa ja neulo suljettuna neuleena *3 nurin, 2 oikein*. Toista *-* kerroksen loppuun. Kun työ on 10 cm, vaihda joustinmalli, eli aloita kerros *3 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun. Neulo näin vielä 3 kerrosta. (Valepalmikkokuvio on jaollinen viidellä.)

1. krs: Aloita valepalmikko: *Nosta silmukka neulomatta, neulo 2 oikein, vedä nostettu silmukka kahden neulotun yli, neulo 2 nurin*.  Toista *-* kerroksen loppuun.
2. krs: *Neulo 1 oikein, tee langankierto takaa eteen, 1 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.
3. krs: *Neulo 3 oikein, 2 nurin.* Huom! Neulo langankierto kiertäen oikein, eli lanka takaa. Näin ei tule reikää keskelle palmikkoa. Toista *-* kerroksen loppuun.
4. krs - 5. krs *Neulo välikerrokset 3 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

Toista kerroksia 1-5, kunnes työ on noin 28 cm korkea ja siinä on 5 kokonaista valepalmikkokuviota.

Aloita kavennukset kohdassa, missä aloitat kuudennen valepalmikkokuvion langan kierrolla.

*Neulo 1 oikein, tee langankierto takaa, 1 oikein, 2 nurin yhteen*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo seuraava kerros 3 oikein, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 2 oikein yhteen, 1 oikein, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 2 oikein yhteen, 1 nurin*. Toista *-* kerroksen loppuun.

*Neulo 1 oikein ja 1 nurin yhteen.* Toista *-* kerroksen loppuun.

Viimeisessä kerroksessa sovita lankoja puikoilla siten, että saat 1 oikein, 1 nurin yhteen. Lopputulos on näin nätimpi.

Lopussa on puikoilla yhteensä 13 silmukkaa. Katkaise lanka ja pujota se esimerkiksi neulalla silmukoiden läpi, kiristä reikä umpeen ja päättele työ nurjalle.

HUOM! Ohje poikkeaa "virallisesta" kuviosta, koska yleensä siihen tulee välikerrokset 3-4. Paksusta langasta ajattelin valepalmikon olevan nätimpi yhdellä lisäkerroksella, joten tämä on vain minulla kuten muillakin makuasia ja oma silmä ratkaisee halutun korkeuden.

Toivottavasti myös kuva kertoo pipon vaiheista.

Helmitöitä

Rannekoruja valmistumassa

Meikämummeli ei tarvitsisi enää yhtään uutta kiinnostuksen kohdetta tekemisisiinsä, mutta kun on tullut noita helmiä keräiltyä. Onhan se taas syy sekin. Viimeinen niitti oli, kun perin äidiltäni kaikenlaisia koruja, joista osaa en sellaisenaan tulisi käyttämään. Muutama niistä oli rikki. Menin sitten helmitöiden lyhytkurssille kansalaisopistoon.

Kuvassa ylin menee purkuun, koska on selvästi pari virhettä langan kanssa, enkä muutenkaan siitä tykkää. Ruutukuvioisen kuten myös sen alla olevan aion pitää itselläni. Alimmaisesta oli tarkoitus tehdä rannekoru tyttärentyttärelle, mutta helmet ei riitäkään siihen - purkuun menee. Tytär valitsi valikoimasta itselleen mieluisat ja "täytyy" kysäistä vielä miniältäkin, jos tykkää jostakin erityisesti.

Perjantaina 17.11. olisi tarkoitus mennä Kädentaitomessuille Tampereelle. Helmiä ja varsinkin muita korutarvikkeita aion sieltä ostaa.

Tänään Lankapuoti Tres Liliumissa kerroin omistajalle, että en uskalla ostaa lankoja messutapahtumista. Jos langat esimerkiksi loppuu kesken, niin mistä saan helposti samanlaista lisää. Katotaan ny.

Helmien kanssa on kyllä mukavaa näpräillä ja jatkokurssi on tiedossa ensi vuonna. Kirjastosta lainasin kolme aiheeseen liittyvää kirjaa. Opettajalta sain ohjeita monisteena, joten tietoa löytyy.

Telkkarin töllöttämistöinä on nyt menossa pipon sekä huivin neulominen Drops Air unicolour langasta. Kaksi työtä, koska pipo neulotaan 3,5 mm pyöröpuikolla ja kaulaliina 5 mm pitkillä puikoilla. Jälkimmäisen tekeminen on hieman kevyempää käsille. Siksi on ihan hyvä välillä vaihdella neulomusta keskenään.

Neuletakki pienelle pojalle

Tein nuorimmaiselle lapsenlapselle pienen pojan neuletakin saamistani Novitan Florica langoista. Koska sinisten lankojen määrä oli rajallinen, takissa on kolmea eri sinistä. Neuleen koko on 80 cm. Pienempikin olisi ehkä vielä riittänyt, mutta itseni tuntien, tuli sentään ajoissa valmiiksi.

Takille otin mitat ja ohjeen alla olevasta neulehaalarista. Ihan alkuperäinen ohje on Yhteishyvästä. Haalari poikkeaa alkuperäisestä muunmuassa siitä, että vetoketjun sijaan neuloin nappilistat.

Aloitin resorin neulomisen kohdasta, missä haalarissa aloitetaan haarakiila. Neuletakissa on perinteiset resorit takaa otettujen silmukoiden sijaan.

Napit löysin taas "ehtymättömästä" nappivarastostani.

Enemmän tietoa sekä haalarin ohje löytyy alla olevasta osoitteesta.

 https://merjee.blogspot.com/2023/02/vauvan-neulehaalari.html

 

Poika astui avioliiton satamaan

 

Viimeiseen vuoteemme on mahtunut iloa sekä surua. On ollut äitini hautajaiset, nuorimman lapsenlapsen ristiäiset sekä vanhimman lakkiaisjuhla. Viimeisenä kaikista; poikamme meni pari viikkoa sitten naimisiin.

Juhlatilaisuuteen osallistui vähän yli 100 henkeä. Häätilaisuus ohjelmineen ja ruokineen saivat runsaasti kehuja sekä kiitosta.

Tein tilaisuuteen pöydille muutaman jutun, joista jokunen kuva:

Ylinnä on hääkarkit vähän erilailla tarjottuna. Maalasin ensin saviruukut valkoisiksi. Niiden ulkohalkaisija on 9 cm. Sisään liimasin kuumaliimalla styrokspallot halkaisijaltaan 8 cm. Niiden alle liimasin lisäksi pienemmän styrokspalan. Varmuuden vuoksi yhdistin nämä kaksi toisiinsa vielä puisella grillitikulla. Molemmat, ruukut sekä pallot, tilasin netistä -  kumpiakin 15 kpl.

Palloon pistelin coktailtikuilla Amorin sydämiä. Nekin tilasin netistä, yhteensä 4 kg. Niin no, vajaa kilo niistä hupeni jo suunnitteluvaiheessa, joten kolmisen kiloa olisi riittänyt niihin.

Koska en ollut varma, sopiko pallot sekä ruukut elintarvikkeille, jätin pienen raon siten, että karkit eivät koskettaneet pohjia - ainakaan paljoa. Varmuuden vuoksi pistelin karkit vasta vajaat paria päivää ennen tilaisuutta.

Idean karkkiruukkuihin sain parinkymmenen vuoden takaa mieheni sukulaisen häistä, eli ei ollut oma keksintö.

Karkit kelpasivat varsinkin runsaslukuiselle lapsivieraskatraalle. Vävy kehaisi, että hyvä idea, pallosta sai myös hammastikut. Häissä oli tarjolla myös karkkibuffetti sekä suolaisia snackseja.

 

Ohjelmakartioita tein kaksi kappaletta jokaiseen pöytään. Koska pöydissä oli istumajärjestys, tekemäni nimilaput olivat kattauksessa lautasella lautasliinan päällä. Teksti oli sen verran suurta ja selkeää, että oman paikkansa löysi helposti.

Morsiamen äiti teki kauniit kukkakimput sekä osti tuikkukipot led kynttilöineen pöydille. Morsian osti harsomaiset, hopeiset kaitaliinat valkoisten pöytäliinojen päälle. Tämä kaksikko sai paikan näyttämään juhlavalta.

Linjalanka käsityöpussista

 

Olin Lapissa vähän vajaat kolme viikkoa. Koska lähimpään lankakauppaan sieltä on meikäläisen mittapuun mukaan reilusti matkaa, eli yli sata kilometriä, varauduin käsitöiden tekemiseen oikein kunnolla. Ostin Dropsin Air uni color lankaa kymmenen kerää. Ei ainakaan heti loppuisi. Ostin myös tuhannen kilometrin matkalle lyhyet puiset pyöröpuikot, ettei sattuisi vahinkoa mahdollisessa äkkijarrutuksessa.

No, ensimmäistä kertaa lankaa tarvittiin perillä terassin uusimisessa. Kyselin miehiltä, että eikö teillä ole linjalankaa? Kertoivat, ettei löydy tarpeeksi pitkää. Sitten hoksasin, että minulla on villalankaa, ja paljon.

Oli kyllä yllättävän vahvaa lankaa. Ei mennyt kertaakaan poikki, vaikka oli meko kovassa venytyksessä. Jätin lankanyssykän varmuuden vuoksi pelipaikalle. Jos vaikka vielä olisi sille tarvetta

Matkustamisen aikana en neulonut yhtään mitään. Alakuvassa on kaikki, mitä sain reissussa aikaiseksi. Tosin kalastettiin sitten senkin edestä.

Käsitöistä kaapin täytettä

Sain heti flunssan, kun stressi helpottui. Olin pelistä pois reilun viikon, mutta tautini ei ollut sentään koronaa.

Heti kun kykenin, aloin siivota kaapeistani talvivaatteita sekä asusteita kesäsäilöön. Oli pakko, koska kaappitilaa on rajallisesti.

Lastasin sängylle yhdestä komerosta kuvan talvivaatteet ja -asusteet. Katsellessani kasaa, kerroin miehelleni, että noista tuli syksyn ja talven aikana käytettyä paria kolmea vaatekappaletta.

Suurin osa on itse neulottua sekä virkattua, joten en millään malttaisi poiskaan heittää, vaikka komero oli sekasorrossa heti kun sieltä etsin jotakin.

Nyt kaapeissa on ihanan väljää. Tosin kiertää niissä vieläkin ne iänikuiset "jos kuitenkin" vaatteet. Päätin, että ensi syksynä karsin noista itse tehdyistäkin ja vien niitä vaikka kierrätyskeskukseen. Otan töistäni ensin valokuvia ja katselen sitten niitä?? Valokuvat vievät ainakin vähemmän tilaa. Niin, ja sitten on taas mukavaa tehdä uusia kun kerran kaappiin mahtuu.

Sitruunaposset sekä appelsiinimarmeladi

 

Tein pääsiäisenä sitruunapossetin annosmaljoihin. Eka kerran tein kokeilumielessä hiihtolomaviikolla, jolloin perhe sai maistaa jälkkäriä. Kaikki tykkäsivät paitsi nuorin, 9 v, lapsenlapsi.

Vitsailin, että koska katson myös laatuohjelmia, niin hoksasin jälkkärin ohjelmasta Sinkkuillallinen. Huomasin telkkaria sammuttaessani, että siinä oli maininta sitruunapossetista. Muistelin, että olin samaista jälkkäriä syönyt ravintolassa parikin kertaa ja oli mielestäni hyvää. Mietin, että possetista voisi löytyä nettiohje. Olihan niitä vaikka kuinka paljon.

Hapahko jälkiruoka kaipaa rinnalleen jotakin makeaa. Ravintolassa oli pinnalla paksua makeaa mehua. Taisi olla nektariinista tehty? Omaani laitoin pakastemansikoita, jotka survoin sauvasekoittimella. Joukkoon lisäsin sokeria melkoisesti. Pinnalle ripottelin pakastemustikoita.

Sitruunapossetin tein alla olevalla ohjeella:

https://www.valio.fi/reseptit/sitruuna-posset/

Tästä on jo jonkin verran aikaa kun mieheni oli bongannut kauppareissulla valtavan kokoisen pussin appelsiineja viidelläkymmenellä sentillä. Itselle tuli heti mieleen kysymys, että mitä tuollaisella määrällä appelsiineja tehdään? Niitä ei millään pysty eikä ehdi syömään ennen pilaantumista.

En ole ikinä tehnyt appelsiinihilloa tai -marmeladia enkä tiedä kenenkään muunkaan tehneen. Päätin siis kokeilla. Netin syövereissä ohjeita oli vaikka kuinka paljon.

Kuorin appelsiinit ja yllätyksekseni huomasin niiden olevan veriappelsiineja. Eipä tuo haitannut lopputulosta. Tein ensin alla olevan ohjeen mukaisen satsin, mutta hedelmiä jäi siltikin jäljelle. Ostin sitten pari appelsiinia ja sitruunaa lisää sekä inkivääriä ja tein toisen annoksen.

Olen antanut marmeladia maistiaiseksi pikkupurkeissa aika monelle lähipiirissä olevalle. Olen itse käyttänyt hilloa mm. keksien päällä, lettujen kanssa sekä kääretortun sisällä kerman kaverina.

Appelsiinimarmeladin tein alla olevalla ohjeella:

https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000002570572.html

Neuleetikon stressitöitä

Viimeinen vuosi on ollut melkoista vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassa. Olen näistä jutuista jo kirjoitellutkin.

Piti keksiä loppusyksystä jotakin todella yksinkertaista tekemistä varsinkin töllön katselua varten. Paukkuja ei olisi riittänyt enää mihinkään monimutkaiseen työhön. Siispä neuloin 1 o, 1 n joustinneuleena kolme kaulahuivia Novitan Elegia langasta.

Keskimmäinen on noin 2,7 metriä pitkä, toiset vähän lyhyempiä. Keskimmäinen ja vasemmanpuoleinen ovat väreiltään peilikuvina. Oikeassa värit menevät miten keristä sattui tulemaan.

Jotta sain ne väreiltään peilikuviksi, kerin toisen kerän kokonaan uudestaan. En alkanut kaivamaan langanpäätä sisältä, koska löysässä "vyyhdissä" oleva lanka meni helpohkosti sekaisin. Käytin yhteen huiviin melkein kaksi kerää riippuen niiden värityksestä. Pituuserot tulivat pääosin luoduista silmukoiden määristä. Leveimmässä on 100 silmukkaa.

En tosiaankaan tiedä vielä, minne huivit päätyvät. Ovat kyllä ihan hauskan oloisia kaulalle kiedottuna.

No, sitten loppui huivien neulominen. Mitäpä sellaisia enää lisää tekemään, mille ei tiedä loppusijoituspaikkaa. Siirryin siis sukkien neulomiseen.

Kaikki kuvassa olevat on itselle tehty. Ei sen takia, etteikö ennestään olisi jo muutamat kunnolliset ja niistäkin viisi paria käyttämättöminä. Äitini sai hoitolaitokseen uusia villasukkiani, mutta ei ehtinyt käyttää niitä, joten nekin palautuivat minulle. Muu lähipiiri on jo kyllästetty villasukilla. Kiitos siitä osin myös tyttärelleni. Sitäpaitsi kaikille ei sovi seiskaveikasta tehdyt työt niiden aiheuttamien erilaisten tuntemusten vuoksi.

Äitini täytti pari viikkoa ennen menehtymistään 90 vuotta ja sai papilta lahjaksi seurakunnan omat kotikutoiset villasukat. Ne jaloissaan äitini lähti taivasmatkalle. Kerroin tästä papille sekä kanttorille muistotilaisuudessa. Vaikuttivat olevan asiasta hyvillään.