4.6.2022

Kuolinsiivousta

Ollaan hävitetty kotia muutama kuukausi. Lapsille jaettu tavaraa, joka on kelvannut, mökille tuotu joitakin itselle tärkeitä asioita. Melko vähän kuitenkin. Ainoa huonekalu, jonka otin itselle, on jalkarahi. Kaikki muu suurinpiirtein meni lapsille. Ovat perintökaluja. Sohvakalusto, jenkkisänky ja verhot vietiin kierrätyskeskukseen. Paljon myös myytiin kirpparilla.

Mies on säilyttänyt mökkiremontistamme vanhat kaapin ovet. Ovat lähes samaa sarjaa makuuhuoneen jo rakennetujen komeroiden kanssa. Hän rakensi yläkaapit lipaston päälle vanhoja osia hyödyntäen.

Keskimmäinen kaappi on täynnä valokuvia. Niitä riittää, ja ovat pääasiassa otettu ennen kännykkäkameraa. Lapsille jaoin suuren osan otoksista, jotka kuvittelin olevan heille tärkeitä. Ekassa kaapissa on tyynyliinat sekä pienet pyyheliinat. Tärkeille papereille löytyy myös paikka. Aika pieneen kuitenkin mahtuu omakotitalon tavarat. Tosin vielä löytyy siivottavaa. Inhokkejani, eli sängynaluslaatikoita, ollaan ostettu kolme.

Tärkeimmille valokuville piti keksiä paikka. Se löytyi yläkertaan vievästä portaikosta. Sommittelin kuvat ensin lattialle ja otin niistä valokuvan. Oli siten helppoa asetella ne seinälle. Helppoa ja helppoa, taitaapi kuvien takaa löytyä muutama ylimääräinen naulan reikä. Siitä ei kerrota.

Kirjoja on tullut kerättyä muutama sata, enkä olisi uskonut niistä aiheutuvan ongelmia. Nyt niitä on nurkat piukassa. Näissä kuvissa ei tosiaankaan ole kaikki. Suuren osan ottivat lapset, yhden kirjasarjan vein paperinkeräykseen, kannet joutuivat roskikseen. Muutama kirjoista päätyy Lapin mökille. Kierrätyskeskus voisi olla joistakin kiinnostunut, eli täytyypi kysellä.

Otsikosta huolimatta ei olla tiettävästi edes kovin sairaita. Ennen pääsiäistä sairastuttiin koronaan, ja nyt vasta tuntuu minulla maku- ja hajuaistit palautuneen. Nämäkin oireet vaihtelevat lähes päivittäin. Muuten selvittiin pienellä nuhalla ja köhällä ilman kuumeilua. Tuo hajuaistin menetys oli joissakin kohtaa ihan ok, mutta säkäkokin kokeellisessa keittiössä makuaistin menetys ei sitä sitten ollutkaan enää.


5.2.2022

Pari kauluria

 

Laskeskelin, etä olen neulonut viime aikoina ainakin 10 kauluria. Yläkuvassa olevan tein viimeiseksi itselleni.

Raapaisen taas jotakin ohjeen tapaista - Lanka on Red Heart Soft, jonka ostin Prismasta. On pelkkää akryylia, joten ei karhista, mutta on kuulemma lämmin. Omaani en ole vielä kokeillut. Puikot ovat nro 4 ja kaulusosan neuloin pyöröpuikolla. Olen soveltanut ohjeen aikuiselle Novitan kaulurista lapselle.

Seuraava ohje on meikäläisen mitoille, eli kaulus ei ole tiukka eikä korkea. Sopii ei niin pitkäkaulaiselle.

Ohje: Luo 72 s. Aloita työ 3 n, *2 o, 2 n* *jatka kunnes jää kolme silmukkaa*, 3 n. Käännä työ ja jatka resoria, kunnes on 5 cm korkea.

Nosta aina ensimmäinen silmukka neulomatta. (Makuasia, olen myös joihinkin kaulureihin neulonut sen.)

Jatka oikealla puolella 3 o, 2 n, 2 o, 2 n, neulo sileää neuletta 54 s, 2 n, 2 o, 2 n, 3 o, kunnes työn korkeus on 30 cm. Päätä keskimmäiset 20 s. Aloita kavennukset joka toinen kerros: 2 s, 1 s, 1 s, eli yhteensä 4 s.

Kun hartiaosa on viimeisestä kavennuksesta noin 5 cm, aloita lisäykset: Lisää pääaukkoon luomalla 1 s 2 kertaa joka toinen kerros, Luo sen jälkeen 24 s odottamaan puikolle. Katkaiase lanka ja tee toinen puoli peilikuvaksi. Neulo selkäosa ottamalla mukaan luodut 24 s.Kun selkäosan korkeus on noin 25 cm, päättele työ.

Poimi pääntieltä 88 s joko poimimalla silmukat työstä tai itse usein käyttämällä menetelmällä, jossa poimin koukulla neuleen eteen työn takana kuljettamani langan - eli luon tavallaan uudet silmukat. Käytän tavallista virkkuukoukkua, josta siirrän silmukat työn edetessä puikolle.

Neulo 2 o, 2 n joustinta kunnes korkeus on 15 cm tai haluamasi. Päättele työ.

Tein tyttärelle sekä tulevalle miniälleni joululahjaksi samanlaisen kaulurin kuin ensimmäisessä kuvassa on, paitsi olkaosa on 4 cm korkea 5:n sijaan. Kaulukseen poimin pyöröpuikolle 80 s. Kaulaosan korkeudeksi neuloin 20 cm. Tämä sopii hoikkakaulaiselle ja on kait muotia.

Minulle jäi vielä lankaa, joten aloitin vielä uuden kaulurin teon. Tytär halusi sellaisen, jossa takakappale olisi pidempi kuin edellisessä. Tein sitten hänelle toiveensa ja mittojensa mukaan. Kauluri on muuten samanlainen kuin jo edellä mainitsemani, mutta jatkoin takaosan pituutta. Resorin alkaessa loin takakappaleeseen lisää silmukoita, tässä 26 s kummallekin puolelle. Kiinnitin päät etukappaleeseen ompelemalla.

Lopputulos olisi voinut olla fiksumpi, mutta sain pyynnön jo työn ollessa melkein valmis.

Laitan tänne vielä, kunhan ehdin, lisää ohjeita kaulureista. Toivottavasti ovat edes jollekin hyödyksi.

22.1.2022

Huivi taskuilla ja kauluksella

 

Neuloin kaksi keskenään samanlaista huivia kauluksella ja taskuilla. Toisen sai tytär ja toisen tuleva miniä.

Laitan mukaan ohjeen, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan:

Lanka on Bravo Quick & Easy ja on pelkkää akryylia. Valitsin langan keveytensä takia eikä se myöskään karhistele. Puikot nro 5½.*

OHJE: Luo aloitukseen 33 s. Neulo 5 kerrosta aina oikeaa. Sen jälkeen neulo oikealla puolella 3o, *1n, 1o*, toista *-* kunnes jäljellä on 4 s, neulo ne lopuksi 1n, 3o. Nurjalla puolella neulo 3o, 27n, 3o. Neulo näin kerroksia kunnes työ on noin 45 cm pitkä. Aloita lisäykset työn oikealla puolella ulkoreunassa joka neljäs kerros, yhteensä 18 kertaa. Neulo 51 silmukalla 25 cm, jonka jälkeen aloita kavennukset peilikuvana lisäyksille. (Katso myös mittapiirustus alinna.)

Koska työ on niskasta saumaton, toisen puolen silmukat ovat" väärinpäin".

Neulo taskujen korkeudet itselle sopiviksi. Tässä työssä ne ovat noin 15 cm korkeat.

Nostin työstä taskun pohjaksi keskimmäiset 27 s, joilla jatkoin keskikohdan mallineuleella. Taskun suut neuloin aina oikeaa. Itse koukin alapuolelta virkkuukoukulla puikolle langan. Lankaa kuljetin työn takana, eli tavallaan loin uudet silmukat. (Yhtä hyvin ne olisi voinut kiinnittää ompelemalla.) Taskujen sivut neuloin kiinni huiviin.

Alla vielä kuva, josta (toivottavasti) saa selville huivin mitat. Sitä voi käyttää apuna myös erilaislle langoille.

*Koon korjaus

21.1.2022

Muutama kranssi

 

Tein muutaman kranssin ennen joulua mielessäni kuitenkin, että eivät olisi kovin jouluisia.

Kehikot ovat jotakin pyöreää puun tapaista punosta, jota minulla on isältä perittynä isohko kieppi. Vihreät oksat kehiin leikkasin tuijistamme. Ulkona olevissa kransseissa ne säilyivät tuoreina pidempään ja sisälläkin kuivuivat kauniiksi. Mies osti hevi osastolta 50 centillä pussillisen vihanneksia, jossa mukana oli myös melko kuiva verigreippi. Sen viipaloin ja kuivatin koristeiksi. Käpyjä, tammenterhoja sekä muuta rekvisiittaa löytyi jemmasta. Kiinnittämiseen käytin kuumaliimaa sekä lankaa.

Suurin osa kransseista päätyi lähipiiriin. Alla kuvia muutamista:


14.1.2022

Erilainen joulu

Siivosin viikolla haikein mielin joulukoristeet pois. Värkkäsin taas kuusen oksista sekä joulukoristeista asetelmia. Laitoin mökin joka huoneeseen ainakin yhden sellaisen sekä annoin tyttärelle ja tulevalle miniälleni yhden. Tyttärentytärkin sai omansa. Niitä ei ole kuvissani.
Meille tuli yllättäen aatonaattona tieto koronajoulusta. Emme tietäneet, olimmeko altistuneet perheenjäsenestä, joten olimme eristyksissä joulupäivät. Aattona vaihdoimme vain porukoiden kanssa ulkona ruuat. Oli ensimmäinen joulu tälle eläkeläismummille, kun oltiin ukin kanssa joulu kahdestaan. Oli myös ensimmäinen jouluaatto ilman äitiäni. Kävin tosin eteisessä vaihtamassa lahjoja sekä kuulemassa kuulumisia. Maski kasvoilla tietenkin.
Kävimme heti joulun jälkeen testeissä ja negatiivisen tuloksen saimmekin jo seuraavana päivänä. Helpotti mieltä kummasti. Perheenjäsenet sairastivat taudin lievänä - onneksi. Aina pieni pelko oli kuitenkin päällä ennen kuin oireet hävisivät heiltä kokonaan.
Onneksi tuli uusi vuosi ja ex tempore vieraat. Kutsuin ystäväpariskunnan aattoa edeltävänä iltana juhlimaan vuodenvaihdetta. Eipä heilläkään joulu mennyt ihan totutusti, joten meille oli ihan piristävää vaihtelua vähän juhlia. Aattoyönä sain kuningatarajatuksen sihijuoman ryydittämänä: kutsuin meille vielä kaksi ystäväpariskuntaa. He tulivatkin sitten uuden vuoden päivänä, joten yövieraita oli meillä mukavasti.
Kokeellisen keittiön omaavana säkäkokkina ei minulta ainakaan itsevarmuutta puuttunut. Ruokapuolesta ei ollut tietoakaan, mutta ei meillä nälkää nähty - kiitos täysien pakastimien. Juomapuolen tiesin olevan ok, ja parasta kaikessa oli kuulla perheen olevan kunnossa.

22.10.2021

Kukkivat neulepannat

 

Neuloin pari neulepantaa Alize langasta. Ostin langat muutama vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta. Langan takia ei näemmä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan löysin samaista lankaa tänään lähilankakaupasta.

Löysin sieltä myös jämiin, joita jäi pannoista, niihin sopivaa muuta lankaa. Täytyypi vähän inspiroitua, jos vaikka pipot tulisi neulottua.

Neuloin 7:n numeron puikoilla pannat. Työssä on 14 silmukkaa ja aina oikein neuletta. Kerroksen ensimmäisen silmukan nostin puikolle neulomatta. Kaikki kukat kaivelin koukulla näkyvälle puolelle. Työn pituus venyttämättä on noin 55 cm, mutta jokainen mittaa tietenkin oman tarpeen mukaan. Päät ompelin rypyttämällä yhteen päättelylangoilla.

Kuvissa pannat eivät päässeet oikeuksiinsa. Kukkamaljakko ei ehkä ole aina paras rekvisiitta. Mutta täytyy sanoa, että asiantuntijaliike on kyllä aina paras paikka asioida.



16.10.2021

Sivustavedettävän muutos nykyaikaan

Kuvassa poseeraa serkkuplikka impilinnassani olevassa sivustavedettävässä. Bongasin sängyn mummulan suulin parsilta joskus 70-luvulla. Maalasin sen valkoiseksi teinin innostuksella. Täytyi maalata, koska mööpeli oli vähän huonossa hapessa ja siitä oli myös jalkoja katkaistu. Isäni rakensi tilalle uudet vanhan mallin mukaan.

Sivustavedettävä toimi isovanhempieni sänkynä heidän avioliittonsa alkuaikoina. Itse nukuin siinä monta vuotta. Jossakin vaiheessa sänky päätyi mökillemme. Suuren mökkiremontin jälkeen sille ei ollut enää paikkaa, joten sivustavedettävä päätyi tyttären kotiin.

Nyt se on heillä eteisessä ja toimii sohvana. Uusi musta maalipinta sopii siihen todella hyvin, ja minusta se on ihana.

Huonekalujen tuunaus taitaa olla "sukuvika". Pohjatyöt sekä maalauksen teki tyttäreni.


7.10.2021

Pussilakanoille jatkoaikaa

 

Yleensä lempparijutut tulevat tiensä päähän, kuten myös ihanat vanhat pussilakanat. Kuvan lakanoille päätin antaa jatkoaikaa toisin kuin puhki hiipuneelle yöpaidalleni. Se oli niin kulunut, että läpi näkyi - kirjaimellisesti.

Leikkasin peitteen vetoaukon alareunasta, eli noin 1 cm:n päästä, kaitaleen pois. Päätin näin helpottaa paikkapalan ompelemista, koska sivusaumat ovat vähän erikoisemmat. Valkoinen on yhtä ohutta puuvillaa kuin lakanaosakin, joten löytö jemmastani oli oikein hyvä.

Ompelin ensin toisen puolen valmiiksi asti päällitikkausta myöten, sitten toisen puolen. Tykkäsin tikata lakanaosan valkoiseen reunaan, ettei peitettä laittaessa sauma ottaisi vastaan. No, tuskin siinä kuitenkaan niin olisi tullut käymään, joten taisi olla myös makuasioita?


5.10.2021

Sytykeruusut varma syksyn merkki

Olen värkännyt muutaman saavillisen sytykeruusuja kotitarpeiksi ja kavereille. Näissä omissa olen tosin viime aikoina alkanut lintsata tuolla "muotoilupuolella". Ruusuista jääneet kennojen suikaleet kastan viimeiseksi steariiniin. Ovat kuulemma parhaita puuhellan virittämiseen. Kauniimmat ruusut jätän koristeeksi siihen asti, kun alkavat huveta paremman puuteessa.

Saan paljon kynttilän jämiä ja jonkin verran munakennoja kavereilta. Muistan heitä sitten pussillisella ruusuja.

Kivaa on myös antaa eikä vain olla saamapuolella. Ovat myös hyviä viemisiä.


24.9.2021

Kausivalot syksyyn

Viime talvena ikkunapokiin laittamani havut ja valosarja olivat siihen vuodenaikaan ihan kivat, mutta nyt syksyllä halusin laittaa niihin jotakin muuta. Mietin, että mikä luonnosta säilyisi talveen asti, tai ainakin edes vähän aikaa. Järven rannalla kun ollaan, keksin pujottaa rantaheinää koristeeksi kanaverkon ja lamppujen sekaan. Nyt on taas pokilla parempaa käyttöä kuin olla varastossa suuremman osan aikaa vuodesta.


18.9.2021

Pari virkattua pikkumattoa

 

Puuvillalankojen "hävitys" jatkuu. Mietin tosissani, että mitä järkevää langoista voisin tehdä. No, wc:n mattoja ei ole koskaan liikaa.

Kuvan matto on pelkkiä pylväitä. Virkkasin sen neljän numeron koukulla kolminkertaisesta langasta ja silmukkamäärä on tasan sata. Kokoa matolla on 75x95 cm. Jotta sain matosta napakamman, pesin sen koneessa 60-asteisessa puuvillaohjelmassa. Laskin ihan arviolta, että matto kutistui pesussa noin viisi prosenttia.

Kuvassa matto on ennen pesua. Siitä huomaa, että kutistui pesussa melkoisesti. Minusta on mukavampaa kulkea puhtaalla matolla, joten senkin vuoksi pesu oli paikallaan. Lankojen siisteydestä ei aina ole takuuta.

Kuvan pyöreän maton virkkaamisen aloitin ensin Lankavan Aura-matto mallista. Laskin, että kun virkkaan puolet pienemmällä koukulla, mitä alkuperäisessä ohjeessa on, saan puolet pienemmän maton. Väärin! Matostani olisi tullut liian pieni paikkaansa. Mallin muuttamista puolivälissä edesauttoi oma töppäykseni. Kuinkas muutenkaan - jossain vaiheessa huomasin kierroksessa olevan neljä pylvästä liikaa. En sitten alkanut työstäni etsimään virheellistä kohtaa.

Ongelmaksi jatkossa tulikin sitten pylväitten lisäys. Olen niin huono niissä ja laskentakaavan tutkiminen työn siinä vaiheessa alkoi tuntua liian työläältä. Eikun joka kierroksen jälkeen matto lattialle ja siitä katsellen päättelemällä mututuntuman lisäykset. Aika hyvin meni omasta mielestä. Ihmeitten aika ei ole ohi.

Valmiin maton koko on dia 71 cm. Pesin tämänkin samalla pesuojelmalla kuin edellisenkin.

Ajatukseni mattojen pesusta sain kuvan vohvelivirkkauksesta. Kirjoitinkin tästä jutusta jo aiemmin. Koska alkuperäiseen tarkoitukseen, eli torkkupeittoon, työ oli liian työläs ja kapea, liian leveä puolestaan tyynynpäälliseksi, päätin pestä sen kuten edellä. Tämä malli menikin oikein reilusti kokoon, ja sain siitä napakan tyynynpäälliseen 40x40 cm:n tyynylle. On vähän turhankin napakka. Päällinen painaa vähän yli 400 grammaa.

Nyt on työn alla tyttärelle pikkumatto. Ihastui suorakaiteen malliseen, eli tykkää yksinkertaisista jutuista kuten myös itse.




13.8.2021

Välillä vähän ompelukoneella

Ompelin taas pari narureppua. Edellisen tekemäni jätin Lappiin odottamaan seuraavaa reissua. https://merjee.blogspot.com/2021/04/narurepun-hoksasin-minakin.html. Ompelin myös miehelle kaularepun ja itselle meikkipussin.

Narureppu on todella mukava metsässä kulkiessa. Siinä kulkeutuu kevyesti mukana esimerkksi juomapullo ja ainahan täytyy olla mukana pari muovipussia sangon lisäksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ja paljonko luonnonantimia löytyy.

Miehelle ompelin kaularepun. Siihen mahtuu C5 kirjekuori. Hän lenkkeilee melkein joka päivä ja samalla voi joskus viedä kirjeen postilaatikkoon. Hänen harrastuksensa työllistää joskus Postia.

Miehen vanhasta farkkujen lahkeesta ompelin itselleni meikkipussin. Jos ukki kehtaa kulkea, tosin pihapiirissä, farkkushortseissa, kehtaa mummi käyttää farkkupussukkaa meikeille.

Kaikkea ei näemmä kannata kierrättää. Ei kulunut aikaakaan kun edellinen ompelemani meikkipussi tuli tiensä päähän. Tein sen palasta vanhaa käsilaukkua. Uusin laukkuni on nahkaa, joten on käytössä kestävämpää materiaalia.

Seuraavaksi sukellan isoon laatikkoon, jossa on vanhoja Stillin ja Burdan kaavoja. Täytyy keventää kangaskuormaa. Uusille vaatteille on tullut tarvetta, ja aloitan kotiasuista. Vanhat ovat tiensä päässä sekä paino on alkanut tippua vaivihkaa viimeisen vuoden aikana jätettyäni gluteenit pois. En jättänyt muodin vuoksi, vaan ihan oikeista syistä.



7.8.2021

Ruokailuryhmän muodonmuutos

Ajattelin ensin aloittaa vähän kerrallaan kotoa mökille siirretyn vanhan ruokailuryhmän maalaamisen - ensin pöytä ja sitten vaikkapa pari tuolia. Enpä sitten malttanut odotella, koska lopputulos oli kirkkaana mielessä ja työ tuntui sujuvan. Sain kaikki vajaan viikon aikana valmiiksi.

Eipä siitä pääse yli eikä ympäri, etteikö uusi lookki sopisi mökille paremmin. Vanhat pinnat olivat niin kolosia ja kuluneita, että virheitä en olisi saanut enää lakkaamalla piiloon. Pöytä on paljon vanhempi kuin tuolit. Entiset tuolit olivat kovassa käytössä varsinkin sillon, kun lapset ja lasten kaverit olivat teini-iässä.

Kalusteet hioin tasohiomakoneella mahdollisuuksien mukaan, muuten käsipelillä. Kolot tietenkin pakkeloin pariinkin kertaan. Maaliksi valitsin Empire kalustemaalin. On peittävää ja kulutusta kestävää. Valitsin muuta kuin vesiohenteista, koska en tietänyt, minkälaista on pohjalakkaus. Oli kivat ilmat, joten hiomiset sekä ensimmäiset maalikerrokset tein ulkona. Maalissa on melkonen haju, mutta onneksi töiden edetessä sisätiloissa sain pitää ikkunoita auki.

Pöydän pinta sai nelinkertaisen käsittelyn. Kaikki pinnat maalasin pienellä telalla aina kun oli mahdollista, muuten pensselillä.

Kaukalo pysyi puhtaana, koska sujautin sen muovpussiin. Telaa ei tarvinnut välllä pestä, koska suojasin sen käyttämiini vinyylikäsineisiin.

Sopu sijaa antaa. Terassin pikkupöytä pääsi sisälle ruokailujen ajaksi. Uusi pöydän maalipinta saa tekeytyä vielä jonkin aikaa.

Uutta maalausprojektia jo hieman suunnitelmissa - katotaan ny.



30.7.2021

Viehelaatikko helmille

Sain pojalta pari hänelle ylimääräistä käyttämätöntä viehelaatikkoa. Hän taas oli saanut niitä muutaman maasta muuttaneelta, entiseltä työkaverilta. Otin ne heti käyttööni.

Nyt minulla on koteloissa suuri osa helmistäni. Lokerot ovat hyviä, koska niistä saa helposti välilevyjä pois aina tarpeen mukaan. Välilevyt ovat myös helppo laittaa takaisin.

Innostukseni koruihin on vähän outoa. Näin eläkkeellä ollessani en niitä juurikaan tarvitse, enkä varsinkaan pandemian aikana. Aikoinaan työssä käydessä minulla oli hyvin harvoin koruja. En vaan osannut käyttää niitä.

 

20.7.2021

Torkkupeitto->takki->tyynynpäällinen

  

Tutkailin taas jokin aika sitten kotona varastoa ja huomasin ison paperisäkin, jossa oli valtavasti, eli ihan liikaa, ohuehkoa luonnonvalkoista puuvillalankaa. Aikoinaan monen mutkan kautta säkki päätyi minulle, eli omiani ovat. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olin unohtanut koko lankavaraston. Muistin sitten siinä samassa, että olin ottanut säkistä yli kymmenen vuotta sitten pari kerää. Virkkasin niistä paljon myöhemmin kesäkassin: https://merjee.blogspot.com/2018/06/virkattu-kesakassi.html

Sitä kun joskus kuvittelee itsestään liikoja, päätin aloittaa langoista kesäisen torkkupeiton virkkaamisen. Tykkään paljon vohvelivirkkauksesta, tai siis ainakin kuviosta. Päätin aloittaa työn helpolla mallilla, koska tarkoituksenani oli saada kätevä käsityö mukaani kolmen viikon Lapin reissulle. Jo tuhat kilometriä menomatkalla saattaisi kaivata ajankulua. Tosiasiassa ajoin puolet matkasta ja osan aikaa räpläsin kännykkääni.

Kahden numeron koukulla työ edistyy tuskastuttavan hitaasti. Lisäksi peitoksi tarkoitetun leveys on mielestäni liian kapea. Mietin, että josko virkkaisinkin siitä takin itselleni. No, olisihan tuo hieno, mutta painoa taitaisi tulla melkoisesti. Malliin kuluu lankaa aikalailla. Sitäpaitsi koko ei täsmäisi tuollaisenaan. Päätin lopulta, että teen tyynynpäällisen. Jospa siitä sitten ei tulisi UFO jo syntyessään.

Lopuille langoille etsin mielekästä tekemistä. Vosinhan virkata torkkupeiton kevyemmällä kuviolla. Lankaa ainakin piisaa useampaankin työhön. Jotakin makrameejuttuja voisin kehitellä. Ottaisin vaan kerrallaan useamman langan nipussa solmuun. Täytyypi fundeerata...


11.7.2021

Puhtaat matot ja Murphyn laki

Puhdas taas

Pesin keskiviikkona noin seitsemän tuntia hetekoiden päällä painepesurilla mattoja. Osa niistä oli äitini ja poikani. Mattoni kuivuivat nopeasti, joten tein mökillä suursiivouksen jo torstaina. Mietin urakan jälkeen, että kuinkahan kauan matot pysyvät lattioilla puhtaina. Yleensä meillä sattuu heti joku kömmähdys, ja parhaillaan keittiön matto on ollut puhtaana parisen tuntia. Upouutta mattoa lattialle laittaessani funtsin, että tuolle nyt ainakin joku vahinko käy.

Lähdin mieheni kanssa siivouksen jälkeen vetouistelemaan järvelle. Saalistakin vähän saatiin ja mies jäi rantaan perkaamaan kaloja. Tuli sisälle kilonen hauki koukussa. Onneksi kala oli ilman sisälmyksiä, vaikkakin vielä vähän verinen.

Minä häsläämään, että älä seiso siinä puhtaan maton päällä! Kalasta tippuu likaa matolle! Hän teki äkkikäännöksen ja hauki putosi loivasta koukusta keskelle uutta mattoa. Voi saakuti kun kirosin, että oikein nelisen tuntia oli puhdas matto lattialla. Olin helkutin vihainen.

Kerroin puhelimessa sivulauseena asiasta pojalle ja en voinut muuta kuin alkaa makeasti nauraa. Kerrottuna tapaus alkoi tuntua yhä enemmän koomiselta. Ei taitanut ymmärtää, mitä hauskaa kalan tippumisessa oli.

Ihmettelen vaan, että miten taas tiesin etukäteen...

 

27.6.2021

Viinilaatikon uusiokäyttö

  

Tein mökillä harrastekirjoilleni telineen vanhasta puisesta viinilaatikosta. Ärsytti, kun kirjat olivat aina epäjärjestyksen pinoissa lipaston päällä. En niistä ainakaan inspiraatiota saanut, koska kaikkien selkämykset eivät olleet näkyvillä. Jonkin aikaa teokset olivat siistissä rivissä kirjatukien ansiosta, mutta heti kun nappasin yhden välistä, rivi kaatui liukkaalla pinnalla. Olen kait mämmikoura.

Maalasin laatikon kevyesti valkoisella spraymaalilla. Olisin mieluummin jättänyt puun väriseksi, mutta lodju oli jo sen verran pinttynyt, että halusin siitä siistimmän näköisen. Alle ostin tarraliimalla olevaa valkoista huopaa, ettei lipaston pinta naarmuunnu.

Ei tuo nytkään mikään kaunistus ole, mutta ajaa asiansa.


20.6.2021

Istuinpatjalle liukueste

Lapin tupaa mööplätessä vanha puusohva sai uuden paikan. Ollut vähällä käytöllä, koska sen sijainti ei ollut ihan kohdallaan. Nyt kun se sai privaatipaikan, istuttuani siihen huomasin patjan liukuvan pois paikaltaan. Tsadaa, sitten muistin vanhan kikan.

Löysin varastosta puhtaan räsymaton patjan alle. Eipä luista enää ja patja pysyy napakasti paikallaan.

Samaa konstia olen käyttänyt etelän lähimökissä. Alkovissa leveällä korokkeella on kaksi joustinpatjaa vierekkäin. Niiden alle keskelle patjoja laitoin pienen räsymaton. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia patjojen erilleen luistamisessa. Naapurilta sain joskus tämän neuvon.



18.6.2021

Kerrossängyt erilailla

Lapin kimppamökissä oli vierasalkovien kerrossängyt todella epäkäytännölliset yläpedin liiallisen korkeuden vuoksi. Kuvassa oleva yläpeti irroitettiin ja käännettiin viime kesänä näin, jotta sinne pääsee kiipeämään helpommin. Sängyn alle saa vierastuoleja säilytykseen sekä sinne mahtuu myös vaatekassit. Yhdellä sinällä on koko matkalta vaatenaulakko. Oviaukossa oleva verho takaa yksityisyyttä.

Tänä kesänä käännettiin toisen alkovin yläpeti peilikuvana. Kopperot ovat noin 2x2 m, joten työ oli melko helppo tehdä. Ainakin näin pomona ollessa. Tässä sänkyjen väliä korotettiin edellisestä viitisen senttiä, ja on nyt noin 55 cm. Alapedillä matalampi väli ei ole niin mukava pitkäjalkaiselle, vaikkakin jalat mahtuu sängyn alla olemaan. Myös patjan paksuus tietenkin ratkaisee välitilan korkeuden. Tässäkin alkovissa on naulakko koko seinän matkalta.