27.4.2021

Narurepun hoksasin minäkin

Meillä on ollut muutaman vuoden pojan narureppu naulakossa. Syksyllä mieheni otti sen mukaan sienimetsään ja totesi sitä olevan mukava kantaa. Täytyi minunkin sitten kokeilla. Olen aina inhonnut selkäreppuja, mutta tämä olikin mukava päällä.

Ompelin tänään, vihdoin ja viimein, kokeilumielessä oman pussukan. Tarvikkeet löytyi omasta jemmasta. En tiedä, onko punoskude parasta tähän tarkoitukseen, mutta löysin naruiksi makrameesta jääneen kerän lopun.

Reppu on 40 x 40 cm ja narua meni 2 x 170 cm.

Kulmiin ompelin molemmille puolille, eteen ja taakse, pienet nahan palat. Ompelin niihin kohtiin tiukat napinlävet naruja varten.

Ja kuten myös melkein kaikissa muissakin jutuissa, ohjeita ja malleja löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Omani mittailin pojan repusta.

Itse aion jatkossa käyttää mielikuvitustani ja aikaani enemmän näiden reppujen tekoon. Tuntuu noita tarvikkeita olevan ihan riittävästi jemmassa ja repun teko on helppoa ja mukavaa hommaa. Saa samalla hartiaseutu vaihtelua pitkään neulomisrupeamaan.

Tai saihan hartiaseutu tänään muutakin vaihtelua. Nuoremmalle tyttärenpojalle tuotiin kotoa mökille uusi sänky. Koska patjan päällinen oli paksua tikkikangasta, ompelin sen tilalle uuden. Tulipa sitten ähellettyä oikein kunnolla päällisen vaihdossa. 

Toivottavasti poika ei näe sängyssä painajaisia - mummilta pääsi välillä työn tuoksinnassa reippaasti voimasanoja. Onneksi olin yksin.



21.4.2021

Akvaariosta minimini kasvihuone

  

Viimeksi noin 35 vuotta sitten käytössä ollut akvaariomme sai uusiokäytön pienenä "kasvihuoneena". Vettä en enää olisi uskaltanut siihen laittaa. Saumat voivat olla jo heikossa kunnossa ja saavillista vettä en tosiaankaan halua lattialle.

Mainittakkoon vielä, että tämä ei ole mikään oma idea. Itse tosin hoksasin uusiokäytön vasta pari viikkoa sitten piharakennusta siivotessa.

Taimien kasvatus on vasta alkuvaiheessa, ja nyt akvaariossa ei vielä ole kuin salvia ja kolme chilin alkua. Akvaario on vielä terassilla, koska mahdollisten yöpakkasten takia siitä on helppo ottaa kasvit yöksi sisälle. Nyt on vielä riittänyt vanha pyyheliina suojaamaan kylmiltä öiltä. Sitten kun ilmat lämpeävät ja hallan vaara on ohi, kasvit pääsevät ulkoruukkuihin.

Tetenarsissit talvehtivat taas hyvin. Niitä tulee pinnalle monesta eri paikasta pitkän aikaa aina sen mukaan, miten maa sulaa ja aurinko paistaa. 

Nämä krookuksen sipulit istutin nurmikolle parisenkymmentä vuotta sitten.

Sinivuokkoja kasvaa runsaasti lähimetsässä, mutta kukkapenkkiin on myös tarvinnut saada muutama kevättä kaunistamaan.

Lähimetsässä heräilevät myös valkovuokot, joista nurmikko ja kukkapenkit ovat saaneet osansa. Eihän niitä voi pitää rikkakasveina, eihän? Ovat niin odotettuja kukkijoita.

 

17.4.2021

Lämpimiä voileipiä evääksi

Päätimme eilen illalla mökkinaapurien kanssa lähteä seuraavana aamuna pienelle veneretkelle ja samalla kokeilemaan siikaongintaa. Mietin voileipiä evääksi, mutta sitten kekkasinkin tehdä mukaan lämpimiä voileipiä. Pysyvät hyvin kasassa ja ovat kylminäkin maukkaita. Osa syötiin tietenkin lämpiminä jo illalla.

Edellisten leipien tekemisestä on vaan vuosia, enkä muista juuri nyt muitakaan, joka näitä nykyään tekee, ainakaan uunissa.

Omat leivät ovat kauraleipiä ja miehen paahtoleipiä. Molemmat pakastimesta. Kasasin päälle kaikkea, mitä löytyi jääkaapista. Laitoin kinkkua, grillimakkaraa, sinihomemurua sekä maustekurkkua. Ananasta laitoin myös, joka tekikin 70-luvulla kotopuolessa lämpimistä voileivistä eksoottisen herkun. Kuka muistaa buumin? Leivät tietenkin voitelin ensin ja sitten roiskautin vähän sinappia, ketsuppia sekä chilikastiketta. Viimeiseksi päällystin leivät edam juustolla. Sitä nyt sattui olemaan jääkaapissa.

Sekalaisesta päällysteestä huolimatta leivistä tuli ihan hyviä.

Juu, ei saatu siikaa, mutta muuten oli mukava retki.


9.4.2021

Teinivuosieni sana "dille" mielessä

Niin päätin, että en kaipaa yhtään epäsopivaa vaatetta säilytettäväksi kaapeissani. Siispä purin viimeisen neuletakkini, joka olikin valmiina muutaman tunnin. Olisin antanut neuleen jollekin tutulle, ja paljon olen antanutkin, mutta lähipiirissäni ei ole ketään jolle se olisi sopinut.

Aloitin heti uuden työn purkulangoista ja nyt osaan, toivottavasti, tehdä oikean kokoisen. Edes sinne päin.

Laiskuuttani yritän välttää lankojen suoristamista vyyhdille ja kokeilin, miten saan työn jäljen edes jotenkin siistin näköiseksi. Kostutin aluillaan olevan neuleen ja annoin sen kuivua. Tulos oli jo aika hyvä ensimmäisestä käsittelystä. Lisäksi pohdin neulemallia, jolla saisin hämättyä työn jälkeä. Aika hyvin toimii: Oikealla puolella aina oikeaa ja nurjalla puolella 1 o, 1 n. Tätäkin voi neuloa toinen silmä telkkarissa.

Asiasta toiseen: täytyisi varmaankin pöyhäistä kuvan saippuakranssia. On lakannut tuoksumasta. Ja onneksi olen tuunannut kuvan pyyheliinapidikkeitä jemmaan. Elämä on...

Kuvassa UFO:t valmiina. Nyt on kaikki Pyry-langat saatu käytettyä. Vanhaa roosaa on pienen pieni nöttönen jäljellä. Miehelleni neulottu pipo 7 veljestä langoista sai resorin palasta vuorin. Pipot menevät suoraan talvisäilöön.

Pojan tyttöystäva sai jo sinertävät ja tytär vanhasta roosasta tehdyt asusteet. Setissä oli mukana virkattu tuubihuivi, joista jokin aika sitten kirjoittelin. Olivat mieluisia molemmille.




6.4.2021

Epäonnistunut onnistuminen

 

Pinkki neuletakkini, joka kantaa langan nimeä 7 Veljestä Pioni, valmistui viimein. Ihan nätti siitä tuli, mutta alkaa jo nuo mökkitakit riittää.

Ohje on Viheriö-villatakki Novita 7 Veljestä Lappi, jonka mukaan neuloin jo mustan version. Jostakin syystä neuleeseen venahti pituutta, eikä yksin selitä se, että pääntiehen tuli kymmenen kerrosta enemmän kuin edelliseen. Puikkokoko oli mustassa sama kuin tässä ja mittanauhaa käytin tässä kuten myös edellisessäkin työssä. Napinläpien korkeus silmukkamäärissä on sama, joten oli helppo nekin laskea. Taskut halusin vähän ylemmäksi kuin edellisessä takissa. 

Höyrytin valmiin työn ja ripustin henkarille kuivahtamaan kuten tein myös edellisenkin kanssa. Tämä pinkki on vaan jotenkin joustavampi kuin musta.

 

Tämän sitten saa, kun käsityöblogissa leuhkii UFO:jen olevan loppusuoralla. Siis - purkuun tämä takki menee ja aloitan alusta pienemmillä puikoilla. Lanka on kuitenkin ihan ok.

Laitoin vertailun vuoksi takit rinnakkain.


2.4.2021

Maailman kaunein pääsiäiskoriste

 

Äitini teki rairuohokylvöksen joka vuosi ennen pääsiäistä ollessani lapsi. Joskus ruoholautasella oli pienten tipujen lisäksi pajunkissoja. Vaikutelma lammesta saatiin pienellä peilin palalla. Joskus oli myös oikea pieni lampi vedestä. Äitini on aina ollut kiinnostunut kauniista tavaroista ja vaatteista ja rakastaa kukkia sekä lapsia.

Koska asuin melko pienessä kylässä, ei paikallisen Osuuskaupan valikoimat päätä huimanneet. Tai no, minulle ostettiin sieltä muunmuassa sukset sekä valkoiset tennarit. Koristevalikoima oli melko suppea, joten kuvan esineen ilmestyminen kotiini noin 60 vuotta sitten on jäänyt mieleeni. En ollut ikinä nähnyt mitään niin kaunista pääsiäiskoristetta. Tiput olivat pörheitä kuten muukin koristeessa. Ei mitään lattuisia harvahöyhenisiä ruipeloita.

Nyt kun kaikkea on yllinkyllin tarjolla, lähtee itseltäkin joskus lapasesta. Vaikka ollaan vähän eristyksissä muusta maailmasta, tai juuri sen vuoksi, olen innostunut yhä enemmän koristelemaan mökkiä meneillään olevien juhlien sekä vuodenaikojen mukaan.

Alla taas kuvia härpäkkeistäni:

Hyvinvoiva kranssini pihtakuusesta sai jatkoa pääsiäisvirityksellä.

Olen huomannut itsestäni samaa kuin eräästä ystävästäni. Olen pyrkinyt eroon tavaroista, joilla ei ole arvoa muistona. Vähän haikeaa oli luopua mökin vanhasta ruokailuryhmästä ja tuoda tilalle kotoa pöytä tuoleineen kymmenelle hengelle. Kevään edetessä kalusteet saavat uuden maalin pintaan.

Mitä sitä ei sitten tekisi hyvän asian eteen.