31.5.2017

UFOt seuraa mua

Toivottavasti langat piisaa
Tutkin vaatehuoneessa olevaa pientä siistiä pahvilaatikkoa sillä silmällä, että löytyisikö vielä mahdollisesti lisää lankanöttösiä. No löytyihän niitä jokunen ja samassa paketissa oli keskeneräinen neulepusero. Minun ei pitäisi enää löytää lisää keskeneräisiä käsitöitä yhtikäs mistään!!!

Muistelin kovasti, että taisin silloin sortua ale-lankoihin ja neuleohjeen niille löysin jälkeenpäin. Sinällään ihme, että ohje oli vielä tallessa samassa paketissa. Se on Novitan lehdestä 1/96, eli reilut 20 vuotta vanha.

Eipä tuo muistini sentään ihan huono ole, vaikka joskus pätkiikin. Taisi olla hyvät lanka-alet, kun muistin sentään marssijärjestyksen?

Tekele näyttää sen verran suuritöiseltä, ainakin purkaa, että taidan neuloa puseron joskus valmiiksi.

En sitten osta yhtään langanpätkää ennen kuin ainakin puolet on vanhoista käytetty!

29.5.2017

Hilpeyttä herättävää makkaran syöntiä


Grillimakkaraa on tullut syötyä viimeaikoina vähän liiankin kanssa. Tykkään eniten grillimakkarasta ilman kuoria ja parasta sisälmyksessä on juuri kuoren sisäpinta.

Muutama viikko sitten mietin, että mitenkä saisin lempimakkaran sisustan helposti syötyä ilman veistä ja haarukkaa. Sitten keksin pikkulusikan. Sillä saa mukavasti koverrettua lihan kuoren sisältä.

Hilpeyttä tämä konsti tietenkin herättää perheenjäsenissä. Ihmisten ilmoilla en tuolla tavalla makkaraa söisikään.

25.5.2017

Lapsille netistä tekemistä

Meillä on nyt lapsenlapset mökillä kylässä ja onneksemme olemme saaneet viettää heidän kanssaan yhteistä aikaa mukavasti muulloinkin. Nyt on yläkerrassa painimatsi meneillään, joten käytän sitä hyväkseni hetken kirjoittamiselle.

Heidän nettipelaamiselle on kotoa määrätty rajoitettu aika, joka on ihan hyvä juttu. Sitä mekin "yritämme" noudattaa. Täytyy siis löytyä muutakin puuhaa. Mökille olemme yrittäneet keksiä jotakin sellaista tekemistä, jota ei ole kotona. Ulkona ollaan säiden puitteissa ja metsäretkiäkin tulee tehtyä aika ajoin. Koska säät ei aina suosi, niin pitää olla joitakin juttuja sisäleikkeihinkin.

Tajusin vasta noin vuosi sitten, että netti on täynnä värityskuvia. Niitä sitten copypastaan Wordille ja tulostan paperille. Lapset saavat itse valita töllöstä haluamansa kuvat. Heistä se onkin kivaa puuhaa. Koska tietokoneet kiinnostavat, niin kait sitten vähän senkin vuoksi.

Netistä löytää myös mukavia askarteluohjeita. Koska itse värkkäilen kaikenlaista, meiltä löytyy valmiiksi materiaalia.

Parhaat mielikuvitusjutut löytyvät kylläkin metsästä. Terassi onkin joskus täynnänsä kaikenlaista aarretta.

Lukeminen kannattaa aina.

23.5.2017

Miks kaiken pitää aina muuttua...grrr?

Tuotesisältöjen järjestyksellä on kuvassa muistisääntö V, vanha vasemmalla
Mies kävi kaupassa ostoksilla ja pyysin häntä tuomaan minulle deodorantin, koska vanha oli totaalisesti finito. Näytin hänelle vanhaa dödöhylsyä sen verran kauan, että kuva syöpyi mieleensä ja lisäksi kauppalappuun hän kirjoitti tuntomerkit. (Tässä vaiheessa olisi kannattanut ottaa kännykkäkuva muistiksi mukaan, jos olisin huomannut. Seuraavalla kerralla sitten.)
Kaikki meni kuten piti, ja sain juuri oikeanlaisen tuotteen. Mutta - etupuolella deodorantin pakkausta luki "New Formula". Tässä nyt sitten jännitän, että tuleeko minulle deodorantista iho-oireita. Minulle on tärkeää käyttää vanhoja tuttuja, jo hyväksi havaittuja merkkejä, koska olen herkistynyt useille kosmeettisille tuotteille.
Olen ollut joskus juhlimassa häitä kutiavien ja punoittavien kainaloiden kanssa. Eipä auttanut siihen edes pieni pesu paikanpäällä. Huomasin silloin vasta kotona, että tutun ja turvallisen deodorantin koostumusta oli muutettu. Koomista tässä oli se, että kun lähetin valmistaja-firmalle asiasta kyselyn ja deodoranttini, sain hyvitykseksi samoja tuotteita.
Eipä se ollut ainoa kerta, kun olen joutunut etsimään tilalle korvaavia tuotteita. Luomut sun muut ovat ihan samalla lähtöviivalla, vaikeaa on. Täytyy nyt etsiä, jos jostakin vielä löytyisi vanhoilla merkeillä tuttua ja turvallista deodoranttia ja ostaa niitä jemmaan.
En viitsi vielä pohtia tuoteselostetta, joten otin koostumuksista valokuvan. Sain näin heitettyä vanhan hylsyn roskiin. Jos saan oireita, niin alan sitten vasta tutkimaan noita tarkemmin. Tekstiä on ainakin helpompi lukea, koska sen saa kuvassa zoomattua.

19.5.2017

Hankala välivaihe

 
Mökin pihatöitä riittää remontin jäljiltä. Sora- ja laattakasa odottavat laittajaansa. Asennutimme syksyllä pihaan myös tappivaloja, joten kukkapenkkejäkin tuli vähän myllättyä. Myös sähkökaapeleille piti kaivaa reitit. Tykkään kylläkin kovasti ahertaa mökillä, joten eiköhän pihatyöt käy terapiasta.

Minulla on kesät talvet pari ruukkua ulkona, joihin istutan kesällä kukat ja talvella niitä koristaa havunoksat. Aina keväisin havujen poisottamisen jälkeen funtsin, että mitä laitan tilalle ennen kesäkukkia. Että näyttäisi vähän kivemmalta ja olisivat kylmänkestäviä.

Pari viikkoa sitten pelastin pari kasvia perrennapenkistä. Toinen on vuohenjuuri, joka oli levinnyt liikaa. Osa siitä jouti hyvin ruukkuun. Toisessa on kokovalkoisia narsisseja. En muista enää niiden nimeä. Ne kasvoivat liian lähellä pesäkuusta, joten olisivat jääneet oksien alle.
Istutan näihin ruukkuihin ensin joka kevät jotakin perennaa, joskus oli tupsut valkovuokkoja, joita ympäristössä riittää. Nyt kasvamassa olevat kasvit odottavat siirtoa uusille paikoille, kunhan saan maan valmiiksi.

Kaadoimme pari vuotta sitten ylisuureksi kasvaneen tammen keskeltä pihaa. Kukkamaihin olin istuttanut tammen vuoksi varjossa viihtyviä kasveja. Nyt menee kasvit niissä vaihtoon ja varjokasveille pitää keksiä uusi paikka.

Siirsin terassilta ulkokalusteet taivasalle, minne ne on tarkoitettukin. Olen tilalle katsellut netistä uutta terassipöytää, vaan en ole löytänyt vielä sopivaa, varsinkaan sopuhintaista. Pöydän pitäisi olla yli kaksi metriä pitkä. Yksi on mielessä, mutta se pitäisi hakea melko kaukaa, enkä ole varma, että tykkäänkö siitä. Pyysinkin taitavaa miestäni rakentamaan pöydän. Ei ainakaan vielä kieltäytynyt. Toiselle sivulle haluaisin pitkän penkin.
Koska tiedän hänellä olevan muitakin suunnitelmia kuin pöydän rakentaminen, hiisasin varastosta terassille ruman vanhan pöydän odottamaan uuden tulemista. Koska vanha pöytä lähtee todennäköisesti joskus polttolaitokselle, en uhraa siiheen maalin tilkkaa. Tai oikeastaan, niitähän siitä löytyy. Ollaan käytetty mööpeliä joskus maalausalustana.
Ostin pari metriä kesäistä vahakangasta pöydän pintaa peittämään. Koska siitepölykausi on vielä suurelta osin edessä, on vahakangas helppo pitää siitä puhtaana. En ole kukkakuosi-ihmisiä, mutta päivänkakkarakuvio kolahti kylmän alkukevään jälkeen. Tai mitä nuo nyt sitten ovatkaan?

17.5.2017

Pinnoitetut pannut pinoon

Olin eilen illalla jo korjaamassa pois ompelukonettani, kun kokkaava mieheni huomasi pyytää minua ompelemaan pinottavien pannujen väliin kangaspaloja suojaamaan niiden pinnoitteita. Itse en muistanut enää koko asiaa, mutta olin luvannut ommella niitä heti kun otan koneen esille.

Osaa lakanakankaasta, jota jäi eilisestä pussilakanaprojektista, käytin suojiin. Leikkasin siitä halkaisijaltaan 30 senttimetrin kokoisia pyöreitä paloja. Ne olisivat voineet olla vähän suurempiakin, mutta minulla sattui olemaan esillä tuon kokoinen lautanen "sabluunaksi". Sitten vain siksakkasin kankaiden reunat parilla kierroksella.

Eivät nuo mitään ihmeellisiä ja kauniita ole, mutta ovat ainakin paremmat kuin talouspaperipalat, jotka toimittivat ennen samaista virkaa.

16.5.2017

Liian pienet lakanat uusiokäyttöön

Meille on kertynyt monen mummun jäämistöstä lakanoita, myös itsellä on omia vanhoja kapioita. Lakanat ovat pääosin liian pieniä pysyäkseen paikoillaan kapeassa vuoteessa. Lapsenlapsien sänkyihin lakanoita on riittämiin, joten heillekään ei tarvitse niitä säästää. Osan, eli kauneimmat ja kudotut, olen antanut lapsilleni, eli olen laittanut "vahingon" kiertämään.

Koska kaikille lopuille ei ole enää käyttöä, vaan ovat olleet lähinnä kaappitilan syöjiä, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ottaa osan lakanoista uusiokäyttöön - ompelin niistä petariin pussilakanan. Tein sellaisen jo viime vuoden elokuussa ihan uudesta jokapoika-lakanakankaasta. On kyllä ollut kätevä. Ei ole tarvinnut lakanoiden vaihtovälin aikana kertaakaan sen asentoa aamulla korjailla, vaan on pysynyt napakasti paikoillaan.

Koska alulakanat, kaksi kappaletta, olivat kapeampia kuin petarin ympärysmitta, leikkasin kolmannen lakanan sivusta kaksi kaitaletta ja ompelin ne pussin reunoihin. Näin kummallekin puolelle jää noin kymmenen sentin päähän reunasta sauma. Ompelin pussin pään kiinni, mutta jätin päähän kummallekin puolelle aukot käsille petarin ujuttamista varten. Edellisessä on aukot päässä sivuilla, mutta tämä uusi paikka taitaa olla parempi. Toinen pää jäi kokonaan auki. Koska pussilakana on petaria pidempi, taitan vain avonaisen pään petarin alle.

Loput kolmannesta leikatusta lakanasta säästän vielä tulevaa käyttöä varten.
 

Kun kerran ompelukone oli esillä, uusin myös sohvatyynyn päällisen. Niin sitä unohtaa asioita, kun mietin hetken aikaa, että mistä minulle on tuollaista kangasta jäänyt. No eipä sen enempää - päällystin tuollaisella joskus aikoinaan kotona keittiön sohvan. Ollaan sitä sitten joskus rohkeitakin oltu.


15.5.2017

Tetenarsissit odottamaan ensi kevättä


Loistojasmikkeen alla on hyvä olla
Istutin maahan hautausmaalta tuomani Tetenarsissit odottamaan ensi kevättä. Edelliset, monen vuoden aikana istuttamani, ovat menestyneet oikein hyvin viime vuoteen saakka. Pari viime talvea eivät ole olleet suosiollisia tuon kasvin talvehtimiselle, vaan keväällä ei ole noussut enää mitään niistä pintaan. Ennen keväisin on narsissit kukkineet runsaasti matalan varren päässä. Lyhytvartisuus johtuu kait siitä, että olen istuttanut ne talvehtimista varten syvemmälle kuin mitä ne ovat ostetuissa ruukuissa.
Uudet Tetet ruukussa
Vaihdoin myös hyvin säilyneet, mutta varreltaan pitkiksi kasvaneet narsissit isompaan ulkoruukkuun odottamaan maahan istuttamista. En malttanut tehdä sitä vielä, koska niissä on vielä kauniit kukat, ja tuntuu, ettei kevät saa vauhtia ollenkaan.

"Täytyi" ostaa uusia narsisseja, koska myivät paikallisessa tarjouksessa noita kuvan kukkia 50 senttiä kappale. Yleensä muuten en osta keltaisia kukkia, koska luonto tarjoaa tuota väriä runsain mitoin. Varsinkin alkukesästä.
Pari orvokkia piristämässä ruukkua
Haudoilta jätin pari orvokkia terassia koristamaan. Kestävät kylmiä säitä ihan mukavasti. Sitten kun haudoilla on kesäkukkien istuttamisaika, tuon orvokit sieltä kukkamaahan. Leikkaan niistä varret melko lyhyiksi, jotta saan taas vähän ajan kuluttua runsaasti kukkivia orvokkeja.

13.5.2017

Virkattu selänpesin

Selänpesin kalalangasta
Sain sittenkin melko nopeasti valmiiksi selänpesimen, jonka ohjeen bongasin nettilehdestä. Virkkasin ohjeesta poiketen kahdella kuusisäikeisellä kalalangalla. Kovin on pitkä osoite ohjeelle, mutta kas tässä:
https://www.yrittajat.fi/satakunnan-yrittajat/a/uutiset/558085-kalalangasta-syntyy-vaikka-mita-katso-kasityoyrittajien-vinkit-virkkaajille

Kuinka ollakaan, löysin kotoa lisää kalalankoja, joten taidanpa virkata noita varmuuden vuoksi vaikka mökkiviemisiksi. Kuvan pesimen saa vanha äitini huomenna äitienpäivälahjaksi perinteisen kukan lisäksi. 

Pesin on siitä hyvä, että sen voi pestä koneessa. Siihen voi myös käyttää kalalangan jämiä joista ei riitä enää isompiin töihin. Toisekseen, en ole ollut enää vuosiin innostunut pitsiliinoista itsellä ja sellaista on todella vaikeaa antaa kenellekään. Enpä ole taitanut koskaan sellaista lahjoittaakaan. Tällaisen selänpesimen saajan ei tarvitse pitää tuliaista esillä, koska sitä ei ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Se on jo sitten toinen juttu, että otetaanko tuollaista käyttöön.

8.5.2017

Anopin perintöä

Perin edesmenneeltä anopiltani parikymmentä vuotta sitten kuvassa olevan talouspaperitelineen. Hänellä oli se kalalangan paikoillaan pitämistä varten virkkaamisen ajaksi. On samassa käytössä myös minulla nykyään.

Minulla on markka-aikaisia kalalankakeriä käyttämättä, saatuja ja itse ostamia, ja joitakin töitäni olen keskeneräisinä purkanut. Kuvan pellavanvärisestä, osin purkulangasta, olen jo virkannut kahdeksan pöytätablettia sekä kaitaliinan. Virkkasin hyvin pelkistetyllä mallilla, koska en ole kovinkaan koristeellisen perään.

Niskajumista viis, löysin eilen ohjeen selänpesimeen, joka oli virkattu 12-säikeisestä kalalangasta. Koska itselläni on vain 6-säikeisiä, virkkaan kahta kerää yhtäaikaa. Tähänkin talouspaperiteline on hyvä apuväline, koska kerät ei kieriskele pitkin lattiaa.

Kotoani löytyy vielä kellertävää kalalankaa, joten voin senkin hukata tällaiseen työhön. Kun (jos) saan tekeillä olevan työn valmiiksi, laitan kuvan blogiini.

Kuka selänpesimiä saa, en vielä tiedä. Voisi olla ihan kiva tuliainen vaikkapa mökille. Pesimen voi ainakin pestä kunnolla, joten sen voi pitää hygieenisenä. Ja tässä työssä taas parasta, pääsen eroon jämälangoista.

Osa kaitaliinaa
Virkkaamani kaitaliina on 115 cm pitkä. On ollut valmiina ja käytössä jo ainakin pari vuotta. Löysin mallin netistä ja valokuvan perusteella laskin silmukoita. Otin mallissa huomioon myös tarvitsemani pituuden. Helpotin työtäni piirtämällä ohjeen ruutupaperille.

Kahdeksan pöytätablettia
Pöytätablettien halkaisija on 33 cm. Eipä taitanut tulla montaa ihan samanlaista. Ihan vähän vetää joistakin kohtaa lontolle, eli pitää prässätä uudelleen. Olisi pitänyt olla malli valmiina, mutta sävelsin töiden edistyttyä. Tabletit oli kerran pöydän kattauksessa ja naisvieraat oikoivat ja silittelivät niitä vaistomaisesti. Aika hauska juttu kumminkin.

7.5.2017

Kalastusharrastusta riittämiin

Äkkimyrskyn tepposia
Meillä on tapana kalastaa urakalla keväisin särkiä sitä varten hankittuun pakastimeen. Tarvitsemme niitä mökkinaapureiden kanssa rapusyöteiksi. Soudin ukon kanssa verkkoja, minä kymmenkunta päivää, pääosin kylmässä ja kovassa tuulessa.

Aluksi oli paikat pirskatin kipeitä, mutta sitten siihen tottui. Totuin myös asentoon kädet ylhäällä, kun puhdistimme verkkoja. Vaikka sanotaan, että soutaminen tekee hyvää kropalle, niska ja hartiat ovat nyt sen verran jumissa raskaasta liikunnasta, että sormia pistelee herkästi. En muista, koska olisin ollut niskavaivainen. Sormenpäät ovat hellinä ja kynnet syödyn näköisiä kalojen irrottamisesta verkoista.

Nyt täytyy ottaa vaan rennommin ja keksiä kevyempää puuhaa. Käsityöt taidan unohtaa vähäksi aikaa. Tai no, sorakasa ja laatat odottaa pihatöiden tekijää.

Kirjoittelen myös kalastusblogia: fisuska.blogspot.com

5.5.2017

Kranssipohjia japaninkelasköynnöksestä

Köynnöksen oksia kerillä
Meillä on mökkipihassa ruma sähkötolppa. Olen naamioinut rungon joskus istuttamalla sen juureen pari japaninkelasköynnöstä. Köynnökset kasvavat joka kesä runsaasti, joten sitä saa leikata keväisin reippaalla kädellä.

Keräsin taas osan leikatuista oksista vyyhdeiksi ajatuksena tehdä niistä kranssipohjia. Niin minä teen nykyisin joka kevät. Ovat jo osin hyvästi kiertyneet valmiiksi rinkuloiksi tolpan ympäri, joten niitä ei voi millään olla ottamatta talteen.  

Isäntäkin heräsi ja toi vanhat kuivumaan jättämäni varastot esille. Jospa nyt sitten saisin ihan oikeesti tehtyä noista oksista jotakin. Taitaapi muuten päätyä, uudet ja vanhat, nuotiovärkiksi.