31.10.2019

Pipot miehille

Pieni pää, vähän järkee. Iso pää, ei senkään vertaa.

Tuota sananpartta käytetään meidän huushollissa aina silloin tällöin. Tiedä sitten kuinka pitää paikkansa. Sen olen kuitenkin huomannut, että pipo-ohjeiden silmukkamäärät aloituksissa ovat usein liian vähäiset. Minulla on tosin tiukka käsiala, että johtuukohan tuntumani siitä.
Pää näissä pipoissa ei ainakaan luulisi kiristävän. Ja jos kiristää, niin johtuu muista syistä - vai?

Kuvan kukkavaasissa olevassa pipossa aloitussilmukoita on 120 ja pöydällä olevassa 116. Löytämässäni ohjeessa oli 112.

Lanka on 7 veljestä ja puikot ovat nro 3½.
Olen "opiskellut" pyöröpuikoilla neulomista ja pipot ovatkin neulottu sellaisilla. Kavennusten kohdalla vaihdoin sukkapuikkoihin.

Ohje: Neulo 2o, 2n joustinta noin 27 cm. Aloita kavennukset 2 o s:n kohdalla 2 s oikein yhteen ja 2 n silmukan kohdalla 2 s nurin yhteen. Jatka neulomista 1 o, 1 n joustinneuleella noin 2 cm. Sen jälkeen neulo koko kerros 2 s oikein yhteen. Seuraavat kaksi kerrosta neulo sileää ja sen jälkeen kerros 2 s oikein yhteen, viimeiseksi kerros 1 o.

Lopuksi katkaise lanka ja pujota loppujen silmukoiden läpi.

19.10.2019

Pakkausmallin kopiointi

 
Järjestelin askartelukaappiani ja löysin tyttären minulle jemmaaman pakkauksen tarkoituksena kopioida sen malli. Koska kyseessä on kopio, en anna yksityiskohtaisempia ohjeita kuvan pakkauksiin.

Materiaaliksi valitsin paksuhkoja tapetteja vanhasta tapettikirjasta. Materiaali olisi ehkä saanut olla hieman paksumpaa.
Alkuperäinen pakkaus mustana
 
Tein kaavat pakkauksesta voipaperille. Taisi olla virhe, koska malli vaati tarkkuutta. Lopulta teinkin kaavan paksuhkolle pahville.

Tämä oli sen verran hankala "projekti" leikkaamisineen, taittelemisineen ja liimaamisineen, että tuskin teen enää näitä lisää. Eduksi voin mainita, että pakkaus on mielestäni kivan näköinen ja menee säilytyksessä pieneen tilaan.
Pyrin antamaan lahjoja pääasiassa sellaisessa paketissa jonka saaja voi kierrättää.

17.10.2019

Iloa pienistä havuista

Taas on se vuodenaika jolloin siivotaan ja viimeistellään tonttia talven tuloon. Onni on pienet havut, joita saa kerätä luvan kanssa. Kasvavat paikoitellen lähes mattona, joten niiden harvennus on ok juttu.
Pienet asetelmat terassilla piristävät varsinkin silloin, kun puut ovat varistaneet lehtensä. Myös parissa ruukusssa ulkona on havuasetelma.
Pihavaraston kätköistä löytyi vanha tekemäni saviruukku. Täytyi oikein funtsia aikaa - tekele on noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Ollaan siis molemmat aika vanhoja.

Terassilla ollut vanha räsymatto on nyt kylppärissä kuivahtamassa. En raaski jättää sitä kosteana kylmään ulkovarastoon. Olisi varmaankin keväällä homeessa.
Kaasugrilli on talvellakin toiminnassa, mutta muut terassikalusteet viedään varastoon. Taivasalla olevat pihakalusteet pestään ja niillä kalustetaan vuorostaan terassi.
Sooloilija
Päivällä siivosin vaatekaapit vaihtamalla sesonkivaatteiden paikkaa. Mietin itsekseni, että samoja vaatteita olen roudannut edestakaisin ihan liian monta vuotta. Ilokseni huomasin kuitenkin, että puseropinkat ovat pienentyneet. Rehjuvaatteetkin tulevat sentään joskus tiensä päähän. Ei siis ihme, että on pitkästä aikaa tehnyt mieli hankkia uusia vaatteita. Ostinkin omalla luvalla hiljan pari puseroa, joista tulivat heti lempparivaatteet. On taas jotakin päälle pantavaa ihmisiin mennessä.
Omalla tavalla tämäkin vuodenaika on mukava. Ehtii (viitsii) taas tehdä kaikenlaisia omia juttuja heti kun pihatyöt ovat pulkassa.
Viisi päivää sitten sai vielä "värikylvyn". Kuvassa ihanan ruskan viimeisiä hetkiä.

3.10.2019

Musta kotelo munankuorimosaiikilla

Kuvio ruskeista munista

Ihan oikein eurolla ostin mustan pienehkön pahvirasian kirppikseltä viime keväänä suunnitellen siihen munankuorimosaiikkia. Rasia on alkuperältään myyntipakkaus aurinkolaseille. Pakkaus on siisti, joten mielestäni se oli ihan hyvä ostos. Mietin vaan toisaalta, että kaikkea sitä myydään ja kaikkea sitä ostetaan.
Kannelle tein kuvion ruskeista kuorista ja muulle osalle liimasin valkoisia kuoria. Voi olla, että tuunaan vielä laatikon kylkiäkin, mutta antaa niiden nyt olla. Kuorien hiomisen jälkeen lakkasin pinnat kalustelakalla.
Siistissä kunnossa
 
Kuvio kannattaa suunnitella etukäteen. Mittasin ja merkkasin ensin kanteen keskikohdat. Sitten leikkasin paperista kuvion, jonka ääriviivat piirsin kanteen. Esivalmistelu auttoi tässäkin tekemistä.

Minulla on nyt tekeillä parikin suuritöistä työtä, joten pieni näprääminen välillä piristää. Lisäpiristystä arkeen tuo tyttären perheen koira, joka on nyt meillä viikon verran hoidossa. Kiltti tapaus - paitsi vähän jääräpäinen - tai sanoisinko, että päättäväinen.