Munankuorimosaiikki pullolaatikon pintaan

Eggshell mosaic

En malttanut heittää puista pullolaatikkoa hellan pesään, koska siinä oli kiva lukitus ja saranat. Päätin käyttää siihen vähän enemmän aikaa ja tuunata siitä itselle korurasia. Tämä ei siis ihan illassa eikä parissa valmistunut.

  Puulaatikon pinnassa oli haasteellinen reikä, joten liimasin alapuolelle paksun pahvinpalan.

Maalasin laatikon pariin kertaan kauttaaltaan mustaksi kalustemaalilla. Pinta sai päällensä munankuoria.

Koska kannen entisen aukon pinta jäi alemmaksi, minua mietitytti sen täyttäminen fiksusti. Liimasin siihen askarteluglitteristä kuvion, jonka myös peitin munankuorilla.

Koska kuvio oli valmiina pinnalla, oli se melko helppo täyttää ensin ja sen jälkeen työn edistyttyä jättää rajat sitä reunustamaan.

Maalasin puulaatikon pinnan mustalla akryylimaalilla. Kuvion väritin kultaisella- ja hopeisella lakkakynällä. Tähän olisi myös voinut käyttää esivärjättyjä munankuoria, mutta kynien käyttö tuntui helpommalta. Pinnan viimeistelin huonekalulakalla.

Tuubihuivien teko tauolle

Ystävä on tilannut kuvan huiveista  musta-harmaa-valkoisen. Muut virkkasin ihan vaan sen vuoksi, että en halua säilyttää huivien virkkaamisesta jääneitä lankajämiä. Koska minulle on esitetty väritoivomuksia, värejä on jäänyt sekalainen seurakunta. Yksi pieni musta kerä on vielä ostoslistalla, jotta saan keskeneräisen huivin tehtyä loppuun. Sitten siirryn muunlaisiin käsitöihin. Tytär kylläkin ilmoitti, että kohta virkkaat kauniita huiveja kevään väreissä.

Huomasin, että Novitan Helen- ja Pirta-langat ovat samaa tavaraa - ainakin minun mielestä. Kerän koot ja värivalikoimat ovat vaan erilaiset, ohjeet vyötteissä ja langan kierrot ihan samanlaiset. Olen aika tarkka toiselle annettavasta työstä, joten tuli vyötteet tutkittua. Valitsen aina sellaiset langat, että hoito-ohjeet niissä ovat yhteneväiset. Ylärivin keskimmäinen huvi on virkattu Helen- ja Pirta-langoista.

Olisinpa tuon samis-jutun hoksannut aiemmin. Olisin saanut enemmän värivaihtoehtoja huiveihini, varsinkin itselle mieluisia.

Suolasuihketta hiuksiin

Juttelin jokin aikaa sitten naapurin rouvan kanssa hiustenhoidosta. Valitin, että hiukseni on tullut hieneeksi ja ohueksi järvivedellä pesemisen myötä. Kerroin myös, että joskus jos on mökiltä fiinimpi meno, niin hiusten huuhteleminen kotivedellä suihkun jälkeen helpottaa tilannettani.

Hän puolestaan kertoi käyttävänsä suolasuihketta ja saavansa siten hiuksensa pysymään kuosissa. Netissä suihkeen ohjeita tuntuu olevan melkolailla, mutta kokeilemalla hän on oppinut tekemään itselleen sopivan liuoksen. Suolaliuosta saa myös ostettua valmiina.

Olen ostanut vuosi sitten ekokampaajalta proteiinisuihketta hiuspulmiini. Suihkuttamisen jälkeen hiukseni kuitenkin tuntuvat jäävän sähköiseksi, joten aine on jäänyt käyttämättä. Sittenpä hoksasin ja liuotin suihkeen sekaan teelusikallisen merisuolaa. Jopa alkoi tuote sopimaan ja hiukseni pysyvät nyt paremmin mallissaan. Suolaa on sen verran vähän, ettei kuontalo tunnu likaiselta.

Piirtämään oppii myös matkimalla

Piirtämään oppii myös matkimalla. Ohjeen antoi kansalaisopiston opettaja. Aionkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja harjoitella piirtämistä tosissaan. Ongelmani on ehkä pitkästä työtaustastanikin (tekninen piirtäjä) johtuen pikkutarkka näpertely. Siitä vaan pitäisi päästä eroon.

Hyviä piirustuksia matkimiselle löytyy mm. Lasten Kultainen Kalevala -kirjoista. Kirjat on kuvittanut Hannu Lukkarinen.

Kuvassa on Pohjan piika. Olisikohan kuullut just Vänän vaikerruksen? Oma piirustus jäi pliisuksi. Piirsin sen lyijy- ja värikynällä.

Ystävänpäivän innoittama työ

Pinkkiä munankuorimosaiikkia

Eilinen ystävänpäivä innoitti minua päällystämään toisenkin sydänrasian kannen munankuorimosaiikilla. Väriksi valitsin hempeän pinkin.

Maalasin koko rasian kauttaaltaan kahteen kertaan mustalla Helmi-maalilla. Kannen pinkki väri on akryylimaalia. Viimeistelin munankuorimosaiikin huonekalulakalla.

Edellinen ruskeahko rasia on pienempää mallia, uudempi pinkki on suurempaa, eli leveimmästä kohtaa se on 18 cm ja korkeus on 8 cm.

Ajattelin antaa joskus jollekin viemisinä ruskeahkossa rasiassa vaikkapa Omar-karkkeja. Värit ainakin sointuu yhteen. Tälle pinkille on osoite jo valmiina.

Pahvikannen tuunaus munankuorimosaiikilla

Olen ostanut jo jokin aika sitten sisustusmyymälän loppuunmyynnistä kuvan pahvisia sydänrasioita puoleen hintaan ihan sitä silmällä pitäen, että mielestäni niistä saa tehtyä mukavia juttuja vaikkapa munankuorimosaiikilla. Lahja esimerkiksi on kiva antaa tuunatussa rasiassa. Ei tuo tekstikään huono ole, mutta käsialallani voin pilata koko jutun.

Sekoitin sävyyn sopivan värin akryylimaaleista ja peitin mustat tekstit ja pilkut sillä. Liimasin pintaan munankuoripalat ja maalasin nekin rasian sävyllä. Pinnan lakkasin huonekalulakalla. Nyt en käsitellyt rasiasta muita osia kuin vain kannen. Alaosa, eli itse rasia jäi entiselleen kuten myös sisäpuoli.

Kai saajat niissä voi kaapin- tai laatikon pohjalla jotakin tilpehööriä säilyttää. Jos ei, niin palavat ainakin iloisesti.

Tällainen tällä kertaa. Seuraavaa olen jo tekemässä.

Mökin uusi askartelutila

Sain aloitettua taas munankuorimosaiikkitöitä. Kerrankin minulla on näpertelylleni oma tila, ettei tarvitse siirtää välillä keskeneräisiä töitäni ruokapöydältä pois.

Näihin aloittamiini töihin riittää pöytätaso, jonka koko on 110 x 60 cm. Yhteensä huoneessa on työtasoa reilusti yli kolme metriä, joten tilaa on suuritöisemmillekin projekteille. Pitää vain ensin siirtää näyttö ja näppäimistö sivummalle.

Eli - toinen tietsikkamme sai paikan alakerrasta uuden huoneen myötä. Sitä pidettiin ennen yläkerran pienessä makuuhuoneessa, mutta nyt saan luettua aamulla nettilehden kätevästi kahvinkeittimen, eli keittiön, vieressä.

Vintti onkin jäänyt nyt pelkästään lasten ja lapsenlasten käyttöön. Koska yläkerta on harvakseltaan käytössä, on tämä järjestely vähentänyt siivouksen ja lämmityksen tarvetta melkoisesti.

Toista konetta käyttää pääasiassa isäntä, joten hyvä näin.

En tartte

Ei taaskaan mennyt hyvin, kun starttasin kirpparin myyntipöytäni luota mökkiä kohti. Auton renkaat on jo melkein itseohjautuvat, eli lähestulkoon väkisin pyörät kääntyivät paikallisen sisustusliikkeen loppuunmyyntiin, eli huono homma.

Vielä löytyi tavaraa, ja kaikki siellä myydään 70 % alennuksella. Ostin harmaan posliinisen ruukunsuojuksen. Tuntuu, että kaikki omani ovat kovin jouluisia, eli sellainen oli melkein pakkohankinta. Sitten löysin alelaarin lisäalesta kuvan kolme kynttilänjalkaa. Jalat ovat Martinexin ja maksoin niistä 1,50 euroa kappale. Minulla on valkoinen kahvi- ja ruokailukalusto mallia 24h, joten kuvan kynttiläkupit oli myös lähestulkoon pakko ostaa, koska mallaavat astiastoon todella hyvin.

Piilotin kylläkin heti kynttilänjalat isännältä. Eipä taida ymmärtää sisustuksesta niin paljoa, että ilahtuisi noista kaappitilan syöjistä. Laitan sitten joskus esille "nämä on jo aikaa sitten ostettu" -tavaroina.

Sukkien tunnistukseen helpotusta

Ostin tarjouksesta itselleni mustia nilkkasukkia kymmenen paria. Sukkien koko paketissa on 36 - 40 ja varret on melko pitkät. Niitä katsellessani mietin vaan, että nyt tulee löytymään pesun jälkeen sukkia, ja varsinkin parittomia, isännän ja minun laatikosta sekaisin.

Päätin merkata nilkkasukkani takaa pienellä ruskealla langanpätkällä, jotta erotan ne heti omakseni. Uskon myös, että  pieni työ poikii jatkossa helpotusta pyykin lajitteluun.

Valokuva kertoo virheet

Keskeneräinen kranssi savesta

Sain tehtyä valmiiksi illalla kotona savikranssin, jonka aloitin keramiikkakurssilla. Koska työtä ei voinut vielä nostaa pystyyn, laitoin sen lattialle ja otin siitä kohtisuoraan valokuvan. Kuva kertoi heti, että kranssini ei ole pyöreä eikä tasainen. Onneksi vielä oli tuossa vaiheessa helppo korjata virheet.

Olen ennenkin ottanut keskeneräisistä töistä valokuvan, varsinkin pyöreistä. Kuva kertoo enemmän kuin silmä, ja virheet, kuten epäsymmetrian huomaa heti.

Katsotaan sitten polton jälkeen, että pysyykö kranssi kasassa. Onneksi liima on keksitty aikoja sitten.

Virkattuja tuubihuiveja urakalla

Kohta kaikki kaverini tunnistaa kuvan tyyliin virkatuista tuubihuiveistani. Kaikki edelliset tekemäni on kelvannut. Nyt kuvan harmaa-mustavalkoisen saa kummitätini, kolme muuta menee ystäväni lapsille. Tein niitä sitten oikein urakalla, jotta naisväki saa valita joukosta mieluisensa. Yksi huivi ystävälle on vielä tekemättä. Siihen on selvät sävelet tiedossa ja langat ostettuna.

Kuvan harmaa-mustavalkoinen on virkattu Novitan Helen -langasta, kaikki muut on Red Heart Soft -langasta, jotka ostin lähimmästä Prismasta.

 Pehmeää lankaa täytyi oikein etsiä, koska huiveihin oli väritoivomuksia. Metsänvihreä, tummanruskea, tummanpunainen sekä oranssi olivat toivomuslistalla.

Haluan, että koko huivi on tehty samasta materiaalista. Siten saa hoito-ohjeet koko työhön, kun antaa myös kerän vyötteen huivin mukana.