Vanha kunniapaikalle

Ei kaikkea tarvitse remontoida taikka hävittää. Meillä jokaisella on omat aarteemme, joista emme halua luopua. Makuasioista ei voi kiistellä.

Kuvassa oleva vanha lypsyjakkara on tehty käsityönä ehkä joskus 1800-luvun loppupuolella. Aikansa se palveli isoanopilla navetassa ja viimeiset vuodet meillä ulkojakkarana viinimarjojen poiminnassa. Toin sen nyt puhdistamisen jälkeen sisälle. Se ei keiku eikä nulju, vaikka on ollut pääasiassa ulkovarastossa. Elämisen jäljet saa siinä näkyä. Ulos sitä ei enää viedäkään, vaan antaa jakkaran jäädä jo eläkkeelle.

Vein alkukesästä saamani äitienpäiväruusun ulos. Pelastin kukat pakkasesta ja toin maljakkoon. Ruusuissa on kaksi oksaa. Toisessa on seitsemän kukkaa ja toisessa pari.