Maltilla vielä mennään, mutta ote on alkanut taas periaatteissa lipsua.
Olen niin yksoikee ihminen koristelujen suhteen, ja varsinkaan ulos en vie juurikaan mitään härpäkkeitä. Nyt minulla kököttää yhdessä perennapenkissä äitini huonoksi mennyt parveketuoli. Tuskin istumista kestäisi. Tuolin paikalla oli vielä talvella korkea ruukku, mutta oli jo melkein puhki ruostunut. Se vietiin metallinkeräykseen.
Laitoin metallirunkoisen tuolin istuimen päälle pari laudan pätkää. Siten se kestää painavaa saviruukkua. Tuolin jalkojen alle laitoin matalat tiilen palat ettei painu multaan.
Ajattelin ensin uusia tuolin makrameella, mutta minulla ei oikein ole sellaiselle paikkaa. Katsotaan sitten vaikka ensi keväänä. Olisi vielä toinen tuoli samanlaisessa kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti