Ompeluintoni syttyi pienen siivousvimman myötä. Tai no, vimma ja vimma? Poika luovutti mökillä huoneestaan, ja ihan itse ehdottaen, suuren vetolaatikon kankaitani varten. Sitä ennen ne veivät lämpimästä säilytystilastamme turhan paljon tilaa. Oli mukavaa käydä kankaat läpi ja inspiroitua niistä.
No, vähän erilailla meni mitä olin suunnitellut. Uusista kangastilkuista ompelin vain parit vuorilliset patakintaat. Ensimmäinen sujui ihan jees, eli vaaleassa kintaassa on vihreä tikkivuori. Kun sitten luulin olevani jo mestari, leikkasin ensin kaksi vaaleaa tikkikangasta samansuuntaisesti. Nyt on sitten toisessa kintaassa erilaiset puolet päälle päin. Samapa tuo on silti. Ovat puhtaina seuraavaan uunivuokaan tai savustuspönttöön asti. Pääasia, että vaalea kangas loppui. Olikin tarkoitus päästä tilkuista eroon.
Vanhuus ei tule yksin. Se tulee myös pienemmän meikkipussin myötä. Tosin luulisi asian olevan toisinpäin. Kuvan musta mötikkä on uusi meikkipussini, jonka ompelin purkamastani kulahtaneesta käsilaukusta. Otin laukusta talteen myös vetoketjut sekä metalliosat.
Päällimmäisenä on lapsille viemisenä pinnoitettujen pannujen väliin pyöreät kangaspalat. Päärmäsin ne vain siksakilla ja sain samalla kulutettua epäkurantteja puolalankoja. Omamme suojakankaat olen jo aikoja sitten hyviksi havainneet. Ovat säästäneet pinnat naarmuuntumiselta.
Valkoiset isot froteepyyhkeet leikkasin siivousräteiksi. Muutaman niistä tein laminaattipesimeen sopiviksi. Niillä voi sitten pestä klinkkeriä sekä muovimattoa. Reunat huolittelin vain siksak ompeleella. Lapsille menee nämäkin.
Liilat ja siniset froteepyyhkeet puolitin ja ompelin niistä meille peflettejä. Ovat jo sen verran kulahtaneita, etten viitsi ottaa niitä enää esille. Vielä jäi saman värisiä käsipyyhkeitä käsittelemättä toista tusinaa.
Kierrätystä tämäkin? Pariton muovinen neulepuikko pääsi ajamaan kukkakepin virkaa. Sain joskus perintönä suuren määrän erilaisia puikkoja, joten todennäköisesti tämä on yksi niistä.
Orkidean sain syksyllä 2015. Kukkii vieläkin monta kertaa vuodessa samalla mullalla ja purkilla. On pakko kun tietää asustavansa laiskan mullan vaihtajan luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti