Lopputulos kaukana visiosta

  

Olin täyttämässä pyykkikonetta, kun olkkarista kuului valtava rämähdys. Muistojeni säläkaapin kannakkeet pettivät ehkä helteidenkin vuoksi, mutta luulen, että ihan vaan heikkouttaan. Lasit ovissa olivat yllättävän paksut, joten niissä oli huomattava paino. Sekin saattoi edesauttaa asiaa.

Oli onni onnettomuudessa, että satuin olemaan pyykkikoneella enkä läppärillä. Toinen hyvä tuuri kävi, kun kaappi putosi kulmastaan IKEA:sta ostetun muovisen pikkulaatikon päälle, jossa säilytämme kyniä. Tietsikka säilyi kannatuksen ansiosta ehjänä.

Oikeastaan en koskaan tosissani tykännyt kaapista, koska tuntui, ettei se sopinut oikein mihinkään. Olihan sillä tarkoituksensa, mutta nyt kun olen jatkanut tavaroiden karsimista, ei tuon sälän menettäminen enää kovinkaan kirpaise. Kirjoittelin kaapin hankinnasta ja sen merkityksestä jo kahdeksan vuotta sitten.

http://merjee.blogspot.com/2014/11/salakaappi.html

Valokuva "kaunistelee" kaappia

Päätin tuunata kaapin ja mielikuvassani siinti siisti ja tyylikäs muodonmuutos. Projekti jäi lopulta kuvassa olevaan vaiheeseen, eli en enää uhraa paukkuja kaapin viimeistelyyn. Poikakin sanoi, että on se ruma. Eipä tarvinnut vängätä vastaan. 

Päätin viedä hökötyksen roskikseen ovipuoli alaspäin, mutta enhän siitä sitten eroon taitanut päästä. Mies pyysi säästämään, koska varastossa voidaan joskus tarvita tuollaista. Niin kai sitten?