Äitini nukkui pois maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Hän ehti olla saattohoidossa vain vähän aikaa. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Olin yöt kotona ja ehdin olla vain muutaman pitkän päivän vuoteen vieressä. Niin vain kävi, että autoa aamulla startatessa hoitolaitoksesta soitettiin äitini menehtyneen kaksi minuuttia sitten. Olin juuri takki päällä kokeillut hänen vihkisormustaan ja mietin, että vanhemmillani oli hyvä avioliitto.
Lähdin hoitolaitokseen jonkin ajan kuluttua ja äiti oli jo puettu valmiiksi arkkua varten. Hän oli vielä lämmin, kun halasin jäähyväiset. Veli oli myös päässyt paikalle.
Löysin äitini osoitekirjan ja soittelin sieltä löytämistä numeroista serkuilleni kutsusta hautajaisiin. Kaikille heille, joiden tiesin olleen yhteydessä äitiini. Joillekin äitini sukulaisista soitin ensimmäistä kertaa.
Hautajaiset oli kaunis tapahtuma. Oikeastaan vasta sen jälkeen nukuin pitkät yöunet. Kaikki paperityöt koskien asumispalveluita sekä hoitopalveluita rassasi kuin myös erilainen määrä kaikkea muuta paperien selvittelyä. Sain ne hoidettua ennen siunaustilaisuutta. Enää minulla on tehtävänä perunkirjoitus. Sitä onkin tullut opiskeltua hartaasti.
Löysin muutaman äidilleni antaman työni - ovat kuvassa. Kaikkia en ole vielä etsinyt. Täytyy varmaankin pitää nuo itsellä, koska lähipiiri on jo kyllästetty kaikenlaisella käsityölläni - kait?
Surutyötä tuli tehtyä jo jonkin aikaa, mutta on varmaankin sellainen työ, joka ei lopu ainakaan ihan pian. Vieläkin, kun puhelin soi, hätkähdän, että äiti soittaa.
Koskettava kirjoitus. Näin se elämä menee ja virtaa hiljalleen eteenpäin. Toivottavasti perunkirjoitus sujui ongelmitta. Läheisen pois meno sekoitti oman pääni niin täysin, että turvauduimme perunkirjoituksessa ammattilaiseen. Ja meidän kohdalla oli ihan hyvä niin. Voimia surussasi.
VastaaPoistahttps://www.tapiomakela.fi/perintooikeus