Tavaran keräilyä kirppikselle
 |
| Keräilyn aloitusta |
Meillä oli aikoinaan isot häät. Kihlajaisetkin piti pitää, koska lahjoja alkoi tulla tupaan. Nyt kun suurimmat juhlat, kuten rippijuhlat, lakkiaiset sekä synttärit, ollaan pidetty, osasta niistä voi oikein hyvin luopua. Jonkin verran olen lahjoittanut lapsille, joitakin myynyt jo aiemmin kirpparilla.
Kuvan Iittalan Kimara-lasit ovat olleet yli neljänkymmenen vuoden aikana käytössä sormin laskettavissa kerroissa. Joutivat siis myyntiin. Vielä jäi kaappeihin Iittalaa sun muuta "merkkitavaraa", joita tulee joskus käytettyä.
Ehdin ullakollekin tutkailemaan, ja sieltä löytyi muunmuassa 50/60-luvun kattovalaisin. Vein sen perjantai-iltana myyntiin, ja tänään sitä ei siellä enää ollut.
Otin myyntiin myös lapsenlasten leluja. Onkin mennyt melko mukavasti kaupaksi, vaikka pöydän sain vasta torstaina. Rahat tilitän tietenkin lapsille.
 |
| Aikaa vievää materiaalia |
Vanhat käsityölehdet on pahoja. Vievät aikaa, koska pitäähän ne nyt tutkia ennen myyntiin laittoa. Jos vaikka löytyy jotakin säilytettävää, että haloo!
Parit kivat sukkaohjeet löysin, joten vien lehden sukkamaakari-tyttärelle.
Nurkat on pullollaan kirjoja, joita kukaan ei taida ostaa. Verhoja, ei niin vanojakaan, pitäisi viedä myyntiin, ja mattovarasto pursuaa perintömatoista, joten tonkimista riittää.
Onneksi kirppis on melko lähellä, joten siellä tulee käytyä useammin.
Tätähän se tahtoo olla, tavarasta on vain luovuttava, ettei jää joskus perillisten kontolle. Keittiöremontin yhteydessä vähensimme kaappien määrää reilusti, oli hyvä syy poistaa astioita.
VastaaPoistaLapsuuden kaverini naureskeli, kun kerroin, että kaappeihin pitäisi jäädä 30% tilaa, jos aikoo pitää ne järjestyksessä. No hänellä on aina järjestys kohdillaan, mutta on myös ryhtynyt keräilemään kirpikselle vietävää tavaraa. Ja sitä on.
PoistaHei. Paljon puuhaa on tavaroiden valkkaamisessa,hinnoittelussa, kuskaamisessa, pöydän järjestelemisessä ym, mut sit on kiva kun kaapit ovat vähän väljemmät. Ainakin vähän aikaa ☺ Kristiina
VastaaPoistaNo on puuhaa, mutta nyt on myös aikaa. En ole ostanut enää mitään muutamaan vuoteen, joten kaikki mikä häviää nurkista, on myös pois tilaa viemästä. Joitakin nuoruuden korujani olen lahjoittanut tyttärelleni, ja jota hänen kaverinsa ovat ihmetelleet. Samalla ovat ihailleet ja toivoneet, että heidänkin äitinsä ymmärtäisivät tehdä saman. Minulle ei esim. sovi (lue mahdu) enää 18-vuotiaana saamani pronssiin valettu rannekoru. Nyt kun on muotia, miksi siis pitää kaapissa. Poikani perii aikoinaan isänsä arvotavaraa.
Poista