Vetoketju poissa
Kun lähden kylille, meikkaan ja tsekkaan vaatteeni, että edes jotenkin mallaavat yhteen. Toista se on, kun kuljeskelen mökin ympäristössä. Talviasuni koostuu pääasiassa tyttäreni 90-luvun ylisuurista toppatakeista sekä housuista. Koska hän on pitkä ja hoikka, eivät ne enää sovi hänelle, mutta jotkut niistä sopii minulle - pituus menee leveyteen. Muutenkin olen meidän perheen hamaniisu. Muut ovat pitkiä ja hoikkia, minä taasen en, ja tuntuu, ettei mikään näytä päälläni hyvältä.
Koska käyn pilkillä, sullon housun lahkeet saappaiden varsiin. Joka ikinen kerta, kun olen tehnyt sen, olen manaillut vihreiden housujen liian pitkiä lahkeita sekä vetoketjua, jotka vievät tilaa ja painavat kulkiessa. Siis ihan saamattomuuttani.
Harsiminen kannattaa aina
Kaivoin eilen ompelukoneeni esiin ja päätin korjata tilanteen. Leikkasin saksilla vetoketjun pois ja lyhensin lahkeet. Vetoketjun tilalle etsin jotakin helppoa ja löysinkin mustaa vinokaitaletta, joka on neulosta. Ompelin sen halkion päälle ja nyt kelpaa kulkea pilkillä.
Ahkeroin muutenkin eilen ompelukoneeni kanssa ja sain aikaiseksi istuinsuojaan ylimääräiset nauhaparit. Toivottavasti tyyny pysyy nyt paremmin paikoillaan peffan alla.
Vetoketjun poisto saksilla
Ompelin myös muutaman pefletin saunaan. Esiliina olisi valmiiksi leikattuna, mutta tämä viikko on ohjelmoitu aika täyteen, joten se saa jäädä odottamaan aikaa parempaa.
Koska lepuuttelen käsitöiltä käsiäni, sain myös poistettua nukkantumiset kulmasohvastamme. Nyt mööpeli on paljon paremman näköinen.
Nukanpoistokone on jokin himpula, joka toimii jotenkuten. Manailin työtä aloittaessa, että nyt se on hajonnut lopullisesti, eli pärisee vaan ei poista nukkaa. Eilen aamulla tutkin sitä paremmin, ja huomasin läpinäkyvän teräsuojan olevan päällä. Just silloin tunsin taas, etten ole ihan terävin kynä penaalissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti