Ampiaisille ja ötököille ansa

Eipä ole juurikaan auttanut

Meilläkin on ollut tänä kesänä ampiaiset riesana. Terassilla ei ole voinut syödä eikä juoda juuri yhtikäs mitään. Ei ole auttanut valepesä eikä vesipussit niiden hämäämisessä.

Ukko kuuli eilen kaveriltaan hyvän konstin päästä eroon amppareista ja päätti ryhtyä tuumasta toimeen - teki pulloansan.

Pullossa on makiaa

Pullo on leikattu keskeltä poikki ja korkkipuoli on käännetty sisälle suu alaspäin. Tämän pullon sisällä on makeaa mehua ja limsaa. Hyvin näyttää pyytävän, kun ottaa huomioon, että ansa on ollut vasta vähän aikaa paikallaan.

Sokerivettä

Kuvassa olevaa konstia käytettiin joskus myös hyttysten karkottamiseen. En muista litkua, mitä sisälle laitettiin, mutta se ei ainakaan meillä toiminut. Tässä pullossa on sokerivettä. Kärpäset ainakin tykkää.

Ei minua niin kauheasti ampparit vaivaa, kunhan saan vain yhden pistoksen. Niskaani hyökkäsi kaksi, joista sain jo allergisen reaktion. Naapuri joutui pistosta ensiapuun.

Hätäpäisen onnittelukortti

Pikakortti

Kun viikko menee vähän erilailla, kuin on suunnitellut, niin jotakin sitten jää puolihuolimattomuutta tekemättä.

Kyseessä on sukulaispojan 6-vuotissynttärit. Kutsu tuli ajoissa, ja kaupungillakin käytiin, mielessä myös lahjan osto. No tietenkin unohdettiin. Huomasin asian vasta kotimatkalla, mutta ei sitä helteessä jaksanut takaisinkaan palata. Koska viikoksi oli tiedossa hulinaa, päätin sitten, että annetaan rahalahja.

Rahalahjaa ei tietenkään laiteta kuoreen ilman onnittelukorttia. Sitäkään ei ollut ostettuna, joten hätäpäissäni vähän ennen lähtöä tulostin netistä värityskuvan ja liimasin sen korttipahville. Taakse kirjoitin asianmukaiset onnittelut.

Kuvertissa olisi rahaa saanut olla vähän enemmän, mutta emme yksinkertaisesti ehtineet enää käydä pankkiautomaatilla. Oli muita pakollisia  moneen paikkaan poikkeamisia ennen kutsuttua aikaa. Piti viedä kotiinsa myös kyydissä olleet lapsenlapset.

Ensi kerralla sitten fiksummin...

Jätskiä kaakaojuomajauheella

Perinne lapsiltani näyttää jatkuvan, eli vaniljajäätelö maustetaan kaakaojuomajauheella. Tänäänkään ei lapsenlapsille kelvannut mansikkahillo. Heistä se sopii kylläkin letuille sekä kaurapuurolle.

Olen vähän itsekin hurahtanut maustamaan jätskini kaakaolla. Sen kun sekoittaa vaniljajäätelöön, lopputulos muistuttaa pehmisjäätelöä. Itse kaakao juomana on taas inhottanut minua ihan lapsesta saakka. Ai niin, tietenkin lumumba kelpaa minullekin. Sen juomisesta viimeksi on tosin taitanut kulua jo kymmenisen vuotta.

SuomiAreenassa pikavisiitillä

Porin torilt

Käväisin mieheni ja poikani kanssa noin puolentoista tunnin mittaisella pikavisiitillä SuomiAreenassa. Aikaa oltaisiin varattu enemmänkin, mutta omat hommat ei antanut myöden. Tärkein syy reissun tekemiseen taisi kuitenkin olla tyttäremme, jota tapahtuma työllistää lähes koko vuoden. On ollut meinaan otettu, kun emme ole ennen käyneet tutustumassa tilaisuuteen (tilaisuuksiin). PoriJazzeilla on tullut käytyä useampana vuotena, mutta jostakin syystä Areena on jäänyt.

Kyllä olisi kannattanut varata tapahtumaan enemmän aikaa. Väkeä oli valtavasti liikkeellä, ja ohjelmaa oli tarjolla jos jonkinmoista. Esiintymisiä oli monessa eri paikassa, ja niissä ihan mielenkiintoisia keskustelujen aiheita. Nyt vain kuljimme paikasta toiseen, emmekä jääneet kuuntelemaan esityksiä. Ihmettelimme vain tunnelmaa.

Kuvan matto on maalattu viime vuonna SuomiAreenassa Porin torilla olevan rakennuksen katoksen alle. Väkimäärästä johtuen en voinut kuvata kuin pienen pätkän. Tässäkin joku ehti jo taluttaa pyöräänsä. Matto on oikein sopiva paikkaansa ja tuo väriä muuten niin ankeaan betoniin. Luin jostakin julkaisusta, että olisi Panulla maalattu. Silmiini pisti myös maalatut kulahtaneet vipsut. Teki työn aidomman näköiseksi.

Kasat pihassa hupenee

Laatat löysi paikkansa

Kun jokin asia tympii tarpeeksi kauan, niin jossakin vaiheessa on pakko tarttua härkää sarvista. Pihassa olevat, terassiremontin alta kerätyt, laatat oli jo viime kesänä mökkipihassa vain odottamassa asentajaa, eli minua. Ukkoa en tuohon hommaan olisi huolinut missään tapauksessa

Viime kesä oli niin kylmä, sateinen ja muutenkin ankea, ettei oikein innostanut koko laatoitusjuttu. No olihan nyt tietenkin mukavampi ajankohta tehdä homma valmiiksi. Täytyi vaan odottaa niin hemmetinmoista hellettä rupeamiseen, että suuri osa päivistä kului vettä juodessa ja varjossa puhaltaessa.

Jo riitti tätä

Olen aika tarkka pihan kunnosta ja istutuksista noin yleensä. Sisäänkäynti ei oikein mallannut yhteen muun pihan kanssa - ihan karmee. Sokkelilaudoitus vielä puuttuu, mutta sitä hommaa en tee. Sen jälkeen terassin reunustaan minulla olisi vielä tarkoitus asentaa nupukivetystä. Kivet löytyy jo ja sora siihen, eli pari kasaa vielä olisi, mutta ei sentään ihan pihassa.

Virkattu selkäreppu

Virkattu tytön selkäreppu

Virkkasin selkärepun juuri 7 vuotta täyttäneelle tyttärentyttärelle. Malli on itse keksitty ja virkattu kaksinkertaisesta puuvillalangasta. Lanka löytyi omista jemmoista. Virkkuukoukku oli numero 4 repun osalta, hihnat virkkasin numeroa pienemmällä koukulla. 

Reppu on virkattu kiinteillä silmukoilla, paitsi kuvio, joka on  virkattu palmikkosilmukoilla. Pääliläpän kuvio on "tasaiset marjat". Kuvioiden ohjeet on Virkkausmallien käsikirjasta.

Vaikka minulla on nappeja aivan valtavasti, niin en sitten työhön sopivaa löytänyt. Päällystin napin resoripalalla, joka edes hiukan sointui repun väriin.

Renkailla hihnojen säätöä sopivaksi

Minulla sattui olemaan värittömiä lenkkejä. Niillä saa säädettyä hihnoja sopivan mittaisiksi. Jätin hihnojen langat vielä päättelemättä, koska aion vielä tarkistaa niiden pituudet antaessani repun lapsenlapselle. Jos on reilusti liian pitkät, voin hyvin purkaa muutaman kerroksen.

Vierellä A4 antamassa perspektiiviä

Yläkuvassa on virkatut kappaleet. A4-lehtiö on antamassa perspektiiviä repun kokoon. Syvyyttä työssä on 8 senttiä.

Kyllä tyttö oli eilen kovasti mielissään, kun näki tekeillä olevan työn. Oli kyläilemässä mökillä. Valmiin repun näkeminen ei toivottovasti ole pettymys.

Luonnonkukkia terassille

Luonnonkukat on niin ihania. Mitä pienempi lapsi, sen pienempiä hienouksia he havaitsevat. Minulle on jäänyt lapsesta halu kerätä myös luonnonkimppuja ja perinne jatkuu.

Nykyisin pidän luonnonkukat mielellään ulkona maljakossa, varsinkin ne tuoksuvat. Tiedän, että monien mielestä kukat ovat kauneimmillaan kasvupaikoillaan, eikä niitä saisi poimia. Ei ne tienpientareilla kauaa saa kasvaa kuitenkaan, joten ei kai tuo suurikaan synti ole, jos niitä itselleen poimii. En minä mitenkään pientareitten niittämistä vastusta. Olen sen verran lyhytkasvuinen, että on turvallisempaa ajella liikenteessä. On se vaan kuitenkin niin sääli...

Tuoksupussi koivunlehdistä

Kuivat koivunlehdet odottaa joulua

Keräsin taas Lapin matkaltamme koivunlehtiä tuoksupusseiksi löylyveteen. Kesä oli edennyt sielläkin jo melko pitkälle, joten vähän pelkäsin, että tuoksut jää laimeaksi. Ihan turhaan, hyvältä tuoksuvat.

Onneksi yön aikana yltynyt tuuli ei riepotellut ihan kaikkia lehtiä ympäri pihaa, vaan jotakin jäi myös terassipöydälle. Tuuli oli onneksi heittänyt niiden alla olevan liinan lehtien päälle.

Vähän mietityttää, kun en ole enää satunnaisilla käynneilläni tehtaanmyymälässä nähnyt suodatinpaperia myytävänä. Pitää ehkä keksiä uusi juttu pussia varten.

Koska edellistä juttua aiheesta on käyty runsaasti lukemassa, niin tekstiä pääsee lukemaan myös  tästä

Virkattu kesäkassi

Kuvassa olevan kesäkassin virkkaaminen alkoi siitä, kun sain kaverilta kassin, jossa oli rottinkikahvat. "Luomus" itsessään ei ollut mieleeni, ja sen antajakaan ei siitä tykännyt. Aikani mietittyäni päätin virkata kesäkassin ja hyödyntää kahvat. Aioin ensin ostaa lankaa ja virkkaisin mustan kassin, mutta kuinkas ollakaan, itseltä löytyi vaaleaa puuvillalankaa. Ohjeen löysin netistä:
http://www.ullaneule.net/0206/ohjeet_esther.html

Kassin kahvat olivat ohjeeseen nähden hieman isommat, mutta eipä tuo minua haittaa. Virkkasin työhön myös enemmän korkeutta.

Sisällä on laukku laiskalle käsilaukun vaihtajalle. https://merjee.blogspot.com/2018/01/laiska-kasilaukun-vaihtaja.html

Kassin kahvojen virkkaaminen vaikutti jo etukäteen työläältä hommalta, mutta tosiasiassa se ei ollutkaan sitä. Olin parin viikon pohjoisen reissussa ja ajattelin tekeväni paljonkin käsitöitä, mutta todellisuudessa virkkasin vasta kotimatkalla kahvat kiinni kassiin. En sitten muuta saanutkaan aikaiseksi. Toisaalta ihan hyvä juttu olla välillä "lomalla" käsitöistä. Keskityin lähinnä vain kalastamiseen ja mukana olleeseen ystäväporukkaan.

Alkuperäinen kassi oli mielestäni sekä sen antajasta kuosiltaan vähän kummallinen. Oli saanut sen liikelahjana.

Ajattelin saavani siitä kaavat johonkin toiseen kassiin ja paljetit sun muut glitterit johonkin tyttärentyttären työhön.

Aloitin kesäkassin innoittamana jo virkkaamaan hänelle pientä selkäreppua. Langat siihenkin oli jo valmiina. Malli kehittyy työn edetessä.

Tarjoilumuistelot

Ei mikään hienosteluvihko

Kirjoittelin nuorena ahkerasti päiväkirjoja. En tosin ole niitä lukenut sen jälkeen, mutta tallessa ovat. Vanhempana siirryin pikkukalentereihin, joihin kirjoittelin muutamalla sanalla päivän tapahtumat. Tänä vuonna minulla ei fyysistä mukana kuljetettavaa kalenteria enää ole. Jäi ostamatta jostakin kumman syystä, mutta vielä on vuotta jäljellä. Täytyy hankkia sellainen, jos jostakin vielä löytyy.

Meillä käy mökillä säännöllisen epäsäännöllisesti kutsuttuna ystäviä, ja koska mökillä ollaan, he ovat yleensä yövieraita. Ainoat asiat, joita merkkaan vihkooni, on tarjottavat näille vieraillemme sekä visiittien päivämäärät. En esimerkiksi muistele, koska ollaan saatu vastavierailulle kutsu. Meillä kutsutaan, kun itselle ja vieraille sopii, ja milloin tuntuu mukavalta nähdä kavereita.

Tykkään tehdä erilaisia ruokia ja kokeilla uusiakin juttuja. Joskus onnistun tai sitten taas en. Normihommaa säkäkokilta. Osittain siksikin aloitin tarjottavien merkkaamisen pari vuotta sitten. Muistan näin hyvät ja huonot reseptit ja mitä korjattavaa niissä olisi. Pääasiassa yritän olla tarjoamatta samanlaista ruokaa kuin edellisellä kerralla.

"Päiväkirja" on ihan tavallinen sinikantinen vihko, enkä ole siitä mitään hienoa ajatellutkaan. Ruutupaperille on helppo raapaista vierailun jälkeen tarjottavat. Vihkon avulla ei tarvitse muistella, mitä tuli edellisellä kerralla tehtyä. Samalla muistaa hyvät reseptit, joita voi "kierrättää" eri vieraiden kohdalla. Nyt olen alkanut myös merkkailla allergioita ja muita ruokarajoitteita. Näitä kun pompsahtaa ihmisille silloin tällöin.

Sinisävyisistä eroon virkkaamalla

Tällaisen keskeneräisen puseron purin muutama kuukausi sitten. Malli oli omasta päästä keksitty ja ajattelin, ettei tuollaista kukaan pidä. Lekkasin saksilla etuosasta aplikoinnin alta poikki ja kerin kaikki langat, mitkä tuntui järkevältä ottaa talteen. Vain vähän jäi haaskuun. Lanka on 7-veljestä. Purkamisen vuoksi minulla on jämälankatöissäni paljon vaaleaa turkoosia. Osan annoin tyttärelle sukkia varten ja itse neuloin sukat itselleni. Mies ei kelpuuttanut väriä sukkiinsa. Höh, värirajoitteinen?

Virkkasin kaikista sinisistä ja sinisävyisistä langanjämistä vielä yhden huivin. Saan sitten noita nakella ystävien hartioille, kun istuvat iltaa vaikkapa terassilla. Kyllä huivit käyttöön tulee. Samalla mallilla virkkasin taas kuin ennenkin. Ei tarvitse enää paljoa miettä työn etenemistä.

Kuvassa kaikki siniset ja sinisen sävyiset lankani, jee!

Terassilla mietintämyssy tarpeen

Tuunattavat kalusteet atomeiksi

Oli hyvä juttu odottaa vuosi ennen uuden mökkiterassimme kalustusta. Piti ostaa uutta, mutta sopivia kalusteita ei vaan tuntunut löytyvän. Ajan kuluessa selkiytyi käyttötarkoituksetkin eri alueille, eli ruokapöytä tulikin ihan eri päähän kuin olin ensin suunnitellut. Kannatti siis istua tuumiskelemassa muutamaan otteeseen riippukeinussa.

Meille on kertynyt kasa vanhoja mööpeleitä, joista on ollut vaikea luopua. Ovat jo niin vanhoja. Nyt päätettiin ottaa niitä käyttöön terassillemme. Kuvan kalusteille tehtiin perusteellinen pohjatyö ennen pintakäsittelyä. Ukko on niin maar tarkka ja viitseliäs. Hyvä niin!

Valkoinen vaihtui ruskeaan

Tarjoilupöytä oli alunperin grilli, jonka ostin ainakin 25 vuotta sitten. Päässä ylätasolla oli metallinen laatikko toimittamassa grillin virkaa ja sen alapuolella oli reikä. No olihan se virityksenä vaarallinen, ja uskalsin polttaa siinä hiiliä tasan kerran. Kyllä sain silloin hankinnastani "kehuja".

Itse kärry viehätti silmää, ja siksi se tuunattiin. Mies otti ylätasolta laudat ja kiinnitti ne alatasolle. Päällinen sai uuden laudoituksen. Maalasin vaunun pariinkin kertaan valkoiseksi, mutta se tuli jo muutaman vuoden päästä kärsineen näköiseksi. Nyt lakkasin sen tumman ruskeaksi. Vieressä oleva riippukeinu, kuten kaikki muutkin kalusteet ovat nyt yhteen sointuvia ja valkoiset ovat saaneet väistyä

Pöytä on kamalassa kunnossa

Kuvan pöydästä en tiedä muuta kuin sen, että on varmaankin noin 80 vuotta vanha. Saimme pöydät sekä puutuolit mökkikaupan yhteydessä. Arvailin, että pöydän pinta olisi asbestisekoitusta. Pinnan hionnassa käskin ukon olla todella tarkkana, ettei hengittelisi pölyä.

Pikkuinen apupöytä ja tuolit

Kalusteiden uusi lakattu väri on lähes samanlainen kuin vanhana. Pöytien pinnat maalasin sävytetyllä Miranolilla. Haju ei haittaa, koska ovat ulkona, ja tiedän maalin kestäväksi.

Saimme tuunatuista pöydistä pari apupöytää. Toinen laitettiin kaasugrillin päähän. Näillä voi tarvittaessa jatkaa ruokapöytää. Ovat kaikki kolme saman korkuisia. Leveydessä on eroa vain seitsemän senttiä.

Pirttikalusto sadan vuoden takaa

Meillä oli ihan ensialkuun omakotitaloon muutettuamme ruokapöytänä vanha pirttikalusto. Lapset olivat silloin kuusi- ja kaksivuotiaita. Pöytä ja penkit olivat käytössä jo anopilla ja appiukolla. Sitä ennen kuulemma mieheni isovanhemmilla.

Maalasin mööpelit 35 vuotta sitten senaikaisen muodin mukaan ruskeaksi ja maali on hyvin pysynyt näihin päiviin.

Nyt kun kaivoimme varaston uumenista kaluston esiin, molemmat lapset hämmästelivät pöydän pienuutta. Näyttivät keskellä pihaa vieläkin pienemmiltä kuin terassillamme.

Vahakankaan ostin viime kesänä peittämään silloista risaa pöytäviritelmää. Valitsin väriltään mahdollisimman kesäisen ja makean. Täytyy sitä sentään joskus hurvitella, heh.

Vahakangas olikin mennyt syksyn jälkeen hukkaan. En voinut käsittää, missä se voisi olla. Kolusin kaikki varteenotettavat paikat kotona ja mökillä. Ajattelin kuitenkin lopulta, että kyllä se jostakin esiin tulee ja luovutin. Tulihan se. Etsiessäni maalaussuojaa mökkivarastosta huomasin siististi laskostetun valkoisen muovin. Tuumailin, että se taitaa sopia hyvin alustaksi. Avattuani taitokset huomasin löytäneeni vahingossa etsimäni vahakankaan. Sattui olemaan vielä sopivan kokoinen, ettei pirttipöydälle tarvinnut uutta ostaa.

Näillä terassikalusteilla mennään niin kauan kuin kestävät. Kunnon nojatuoleja kylläkin tekisi mieli, mutta kahdenistuttava puinen nojatuoli keskipöydällä saa kelvata ainakin tämän kesän.

Virkattu huivi maanläheisillä väreillä

Huivin virkkausta jo rutiinilla

Kesä tai ei, jämälangoista pitää päästä eroon. Tämän huivin langat jäivät viimeisestä neulepuserosta. Huivin valmistuttua tummempaa beigeä jäi vielä hukattavaksi, mutta paria muuta jäi vain sormenpään kokoiset kerät. Puseron sinistä en halunnut tähän työhön.

Samanlaisia huivin virkkausohjeita on netissä muitakin, mutta itse otin aikoinaan ohjeen sivulta: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Minulla ei ole mitään käsitystä, mihin kuvan huivi päätyy. Joskus voi tulla tarve tuollaisellekin tuliaiselle, joten aika näyttää.

Aloitin jo uuden huivin tekemisen erilaisista sinisistä jämälangoista, mutta aion kyllä pikimmiten uhmata ostolakkoani ja menen lankakaupoille. Olisi aikomus virkata itselleni kesäkassi, ja sellaiseen ei minulta löydy tarkoituksenmukaista lankaa. Yritän pitää lankaliikkeessä pääni kylmänä - helteestä huolimatta.

Ei tunnistaisi mallista

Kirjoittelin jokin aika sitten neulovani puseron jämälangoista jonkin lelun. Löysinkin ihan kivan ja helpolta näyttävän mallin Suuri Käsityö-lehdestä 2/2017; s. 69. Alkuperäinen ohje on kirjoituksen mukaan jo vuodelta 1984.

Huomasin kylläkin heti aloittaessani neulomusta, että tuli valittua vääränlainen lanka. Ajattelin kuitenkin jatkaa ja kokeilla, jospa pupusta tulisikin hyvä.

Lopputulos näyttää aika kamalalta, mutta sitä ei onneksi ollut alun alkaenkaan tarkoitus antaa minnekään eteenpäin.

Vieressä malli, joka on mielestäni symppis. Omani näyttää enemmänkin juipilta tai lelupupun ja -norsun risteytykseltä.

En ole leluja juurikaan väsännyt, viimeksi joskus lapsena. Nuken vaatteita tuli tehtyä enemmänkin. Seuraava leluneulomus taitaa taas odottaa aikaa parempaa.

Hellemekko yöpaidasta

Ompelin kolmisen kesää sitten kuvan hellemekon ylisuuresta yöpaidasta. Bongasin paidan SPR:n Kontissa ja ostin, koska se oli aivan priimakunnossa. Aikani ihmeteltyä ostostani, päädyin tekemään siitä hellehamosen.

Mittailin vähän pituuttani ja leikkasin yöpaidan poikki hieman kaartaen kainaloiden alta. Leikkasin myös sivusaumoista sen verran, kun ajattelin tarvitsevani kädenaukoiksi.

Ensin ompelin kädentiet, sen jälkeen ompelin nauhakujan pääntiehen. Leikkasin suikaleita lopusta kankaasta, joista palmikoin nauhat pääntien rypytystä varten. Nauhojen päät yhteen solmimalla sain samalla olkapäät. Niiden yhteen solmimiskohdilla säädin helposti helman suoruutta.

Valmiina olivat siis helma, sivusaumat sekä helman halkiot. Hame on samanlainen molemmilta puolilta.

Nyt klänninki vetelee viimeisiään, joten uudelle olisi tarve.

Ei ollutkaan niin last season

Se on sitten siinä!

Aloituksesta valmiiksi reilun 20 vuoden aikataululla - vein puseron eilen tyttärelleni. Vähän on reilun kokoinen, mutta lupasi käyttää. Kyllähän tuo kotioloihin kelpaa. On kuulemma taas muotivärit, eli kannatti odottaa tarpeeksi kauan, hmm!

En sitten suihkutellut enkä asettanut mittoihin ennen saumojen ompelua. Pesuun tuo täytyy heti laittaa. Pitäisi ollakin pesunkestäviä lankoja.

Lehdessä oli kesäinen puseron malli

Mallilehti on tosiaankin vuodelta 1996. Bongasin aikoinaan tarjouslankoihini sopivan mallin ja sävelsin värit. Siis tarjouksessa oli silloin ainoastaan lanka, joka neulottiin ohuena "aina oikein"-raitana puseroon, eli sitä tarvittiin todella vähän. Sitä jäi melkein neljä kerää.

Muut langat ovat Pirta-Villanallea. Valkoinen kerä alakuvassa, joka jäi viimeiseksi, on sekundaa ja lisäksi noin kahden metrin pätkissä. Pitää kait sillekin keksiä käyttöä. Tytär naureskeli, että ei oikein voi reklamaatiotakaan enää tehdä.

Koska lankoja ei olisi saanut enää mistään lisää, rauhoitti taas digivaaka. Sillä pystyin punnitsemaan, riittääkö langat koko työhön. Olisi ollut kurjaa, jos olisi joku väri loppunut kesken.

Nyt sitten taas täytyisi keksiä jämälangoille uutta käyttöä! Taidan väsätä seuraavaksi jonkun lelun.

 

Vanha tapettikirja koukuttaa

Jatkoin vielä eilen askartelua ja tein muutaman lahjapussukan vanhoista tapettikirjoista. Päällystin myös pari pahvilaatikkoa.

Nyt on kuvia!

Tässä liimasin ylemmässä kuvassa etummaisena olevan, mustapohjaisen pahvilaatikon tapetin alapuolelle. Leikkasin laatikon irti liiman kuivuttua, taittelin ja liimasin sivun kiinni uudelleen. Sain ihan siistin pakkauksen.

Ylemmissä kuvissa on muutama ohjekuva pelkän pussin taittelemiseen. Osan pusseista rakensin siten, että  paketoin jonkin mukavan kokoisen laatikon, liimasin saumat, otin laatikon pois ja sain näin erilaisia pussukoita. Totesin kuitenkin, että on mukavampaa tehdä niitä pelkillä omilla taitteluilla.

Lamppupakettikin sai viimeiseksi uuden pinnan tapetista.

Karkkilaatikon tuunaus

Tapettia molemmille puolille

Tapettia myös pohjalle

Kuten olen usein maininnut, kaverit ovat alkaneet katsella tavaroitaan uusin silmin, eli saan melko usein materiaalia tuunattavaksi. Sain karkkilaatikon, joka on melko tukeva. Ei kuitenkaan niin hyvässä kunnossa, että olisin tuunannut sen munankuorimosaiikilla. Mietin kyllä tosissani sitäkin vaihtoehtoa.

Leikkasin vanhasta tapettikirjasta palat, jotka liimasin laatikon kanteen ja alapuolelle. Kannen sisäpuolelle leikkelin yksittäisiä kuvia, koska kirjan sivusta ei olisi enää riittänyt peittämään koko aluetta. Laatikon ulkonurkkia tukevoitin leikkaamillani kuvioilla. Ne myös antavat asennollaan osviittaa siitä, mitä tietä rasia avataan. Pohjalle liimasin erilaista tapettia peittämään pieniä virheitä. Laatikon kulumia peitin maalaamalla niitä hopeakynällä.

Mietin erilaisia kannen kiinnitystapoja, mutta ajattelin sitten vaan nauhaa ympärille ja rusettia päälle silloin, kun ojennan lahjan tässä rasiassa. Toivottavasti menee joskus jatkossakin kiertoon.

Tontin ongelmatavarat käyttöön

Mökillämme on pikkuinen kasvimaa, jossa kasvatamme sipuleita, persiljaa, tilliä, herneitä ja joitakin yrttejä. Alueet ollaan lokeroitu vanhoilla kattotiileillä. Ovat kestäneet ehjinä jo monta vuotta.

Puput tuppasivat koulimaan kasvejamme, joten matala aita ympärillä suojaa niiltä hyvin.

Vanha kaivonrengas upotettiin kukkamaahan ja istutin siihen puutarha- sekä metsämansikkaa. Ovat niin kovia leviämään, että olisi pitänyt karsia niitä jo heti alussa. Enää ei ole kivaa.

Vanhassa lyhdyssä ei ole enää kuin yksi lasiseinä tallessa. Istutin lyhtyyn sisällä talvehtineen muratin. Lasinen puoli on asetettu niin, että nurkan takaa tuuli ei pääse puhaltamaan kasviin ihan suoraan.

Pihalla odottaa käsittelyä yksi aarre. Sellainen, jota mies taas ihmetteli.

Jonnekin nämäkin tavarat olisi pitänyt kuljettaa, joten näin näistä päästiin parhaiten "eroon".

Minä pesin tänään ikkunat

 

“Minä pesin tänään ikkunat! Minä pesin tänään ikkunat!! Minä pesin tänään ikkunat!!!”
Eeva Kilven runokirjasta "Kiitos eilisestä" 

Tuo Eeva Kilven runo onkin yksi niistä harvoista, jonka muistan ulkoa. Ikkunoiden pesu-urakan jälkeen se tulee mieleeni, joka kerta. Myös tänään, kun sain mökin ikkunat pestyä ja verhot vaihdettua. Ikkunaprojektiin ryhtyminen taitaa silti olla minulla se suurin ponnistus. Ei enää itse työ.

Kesäisen valkoiset

Syksyllä sitten taas ikkunoihin

Luin juuri jostakin, että ikkunoiden pesuun kannattaa ryhtyä vasta siitepölykauden jälkeen. Jutussa toisaalta pohdittiin, että koivun jälkeen kesäkuun alussa kukkii mänty. Kuusikin taitaa pöllytä samoihin aikoihin. Sitten tulee heinät... Mökillä kukkii nyt juuri tuomet sekä valtavina massoina valkovuokot. Pähkinäpensaat taisivat täällä aloittaa siitepölykauden.

Olen aina vähän ihmetellyt, että miksi talveksi jotkut vaihtavat verhonsa tummiin ja raskaampiin - minä muiden mukana - kun muutenkin on synkkää ja pimeää. Kyllä heti valostui huone, kun vaihdoin verhot valkoisiin, vaikka ulkona on puolipilvistä. Otokseni nyt ainakaan ei anna oikeaa kuvaa.

Valkoiset verhot ovat jo vanhat. Ompelin ne IKEA:n ohuista alulakanoista. Maksoivat alle kaksi euroa kappale. Tuvan verhot kustansivat yhteensä siis alle 12 euroa. Eivät ole tulleet pesussa kuin vain puhtaiksi. Olen taitanut nämä säästökseni jo esitelläkin jossakin jutussani. Makkarin kalliit verhot lyhenevät joka pesussa, eivätkä näytä yhtään sen hienommilta. Meillä päin sanottaisiin, että näyttävät trönteiltä (väärän mittaisilta, liian lyhyiltä).