Munankuorimosaiikki pullolaatikon pintaan

Eggshell mosaic

En malttanut heittää puista pullolaatikkoa hellan pesään, koska siinä oli kiva lukitus ja saranat. Päätin käyttää siihen vähän enemmän aikaa ja tuunata siitä itselle korurasia. Tämä ei siis ihan illassa eikä parissa valmistunut.

  Puulaatikon pinnassa oli haasteellinen reikä, joten liimasin alapuolelle paksun pahvinpalan.

Maalasin laatikon pariin kertaan kauttaaltaan mustaksi kalustemaalilla. Pinta sai päällensä munankuoria.

Koska kannen entisen aukon pinta jäi alemmaksi, minua mietitytti sen täyttäminen fiksusti. Liimasin siihen askarteluglitteristä kuvion, jonka myös peitin munankuorilla.

Koska kuvio oli valmiina pinnalla, oli se melko helppo täyttää ensin ja sen jälkeen työn edistyttyä jättää rajat sitä reunustamaan.

Maalasin puulaatikon pinnan mustalla akryylimaalilla. Kuvion väritin kultaisella- ja hopeisella lakkakynällä. Tähän olisi myös voinut käyttää esivärjättyjä munankuoria, mutta kynien käyttö tuntui helpommalta. Pinnan viimeistelin huonekalulakalla.

Tuubihuivien teko tauolle

Ystävä on tilannut kuvan huiveista  musta-harmaa-valkoisen. Muut virkkasin ihan vaan sen vuoksi, että en halua säilyttää huivien virkkaamisesta jääneitä lankajämiä. Koska minulle on esitetty väritoivomuksia, värejä on jäänyt sekalainen seurakunta. Yksi pieni musta kerä on vielä ostoslistalla, jotta saan keskeneräisen huivin tehtyä loppuun. Sitten siirryn muunlaisiin käsitöihin. Tytär kylläkin ilmoitti, että kohta virkkaat kauniita huiveja kevään väreissä.

Huomasin, että Novitan Helen- ja Pirta-langat ovat samaa tavaraa - ainakin minun mielestä. Kerän koot ja värivalikoimat ovat vaan erilaiset, ohjeet vyötteissä ja langan kierrot ihan samanlaiset. Olen aika tarkka toiselle annettavasta työstä, joten tuli vyötteet tutkittua. Valitsen aina sellaiset langat, että hoito-ohjeet niissä ovat yhteneväiset. Ylärivin keskimmäinen huvi on virkattu Helen- ja Pirta-langoista.

Olisinpa tuon samis-jutun hoksannut aiemmin. Olisin saanut enemmän värivaihtoehtoja huiveihini, varsinkin itselle mieluisia.

Suolasuihketta hiuksiin

Juttelin jokin aikaa sitten naapurin rouvan kanssa hiustenhoidosta. Valitin, että hiukseni on tullut hieneeksi ja ohueksi järvivedellä pesemisen myötä. Kerroin myös, että joskus jos on mökiltä fiinimpi meno, niin hiusten huuhteleminen kotivedellä suihkun jälkeen helpottaa tilannettani.

Hän puolestaan kertoi käyttävänsä suolasuihketta ja saavansa siten hiuksensa pysymään kuosissa. Netissä suihkeen ohjeita tuntuu olevan melkolailla, mutta kokeilemalla hän on oppinut tekemään itselleen sopivan liuoksen. Suolaliuosta saa myös ostettua valmiina.

Olen ostanut vuosi sitten ekokampaajalta proteiinisuihketta hiuspulmiini. Suihkuttamisen jälkeen hiukseni kuitenkin tuntuvat jäävän sähköiseksi, joten aine on jäänyt käyttämättä. Sittenpä hoksasin ja liuotin suihkeen sekaan teelusikallisen merisuolaa. Jopa alkoi tuote sopimaan ja hiukseni pysyvät nyt paremmin mallissaan. Suolaa on sen verran vähän, ettei kuontalo tunnu likaiselta.

Piirtämään oppii myös matkimalla

Piirtämään oppii myös matkimalla. Ohjeen antoi kansalaisopiston opettaja. Aionkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja harjoitella piirtämistä tosissaan. Ongelmani on ehkä pitkästä työtaustastanikin (tekninen piirtäjä) johtuen pikkutarkka näpertely. Siitä vaan pitäisi päästä eroon.

Hyviä piirustuksia matkimiselle löytyy mm. Lasten Kultainen Kalevala -kirjoista. Kirjat on kuvittanut Hannu Lukkarinen.

Kuvassa on Pohjan piika. Olisikohan kuullut just Vänän vaikerruksen? Oma piirustus jäi pliisuksi. Piirsin sen lyijy- ja värikynällä.

Ystävänpäivän innoittama työ

Pinkkiä munankuorimosaiikkia

Eilinen ystävänpäivä innoitti minua päällystämään toisenkin sydänrasian kannen munankuorimosaiikilla. Väriksi valitsin hempeän pinkin.

Maalasin koko rasian kauttaaltaan kahteen kertaan mustalla Helmi-maalilla. Kannen pinkki väri on akryylimaalia. Viimeistelin munankuorimosaiikin huonekalulakalla.

Edellinen ruskeahko rasia on pienempää mallia, uudempi pinkki on suurempaa, eli leveimmästä kohtaa se on 18 cm ja korkeus on 8 cm.

Ajattelin antaa joskus jollekin viemisinä ruskeahkossa rasiassa vaikkapa Omar-karkkeja. Värit ainakin sointuu yhteen. Tälle pinkille on osoite jo valmiina.

Pahvikannen tuunaus munankuorimosaiikilla

Olen ostanut jo jokin aika sitten sisustusmyymälän loppuunmyynnistä kuvan pahvisia sydänrasioita puoleen hintaan ihan sitä silmällä pitäen, että mielestäni niistä saa tehtyä mukavia juttuja vaikkapa munankuorimosaiikilla. Lahja esimerkiksi on kiva antaa tuunatussa rasiassa. Ei tuo tekstikään huono ole, mutta käsialallani voin pilata koko jutun.

Sekoitin sävyyn sopivan värin akryylimaaleista ja peitin mustat tekstit ja pilkut sillä. Liimasin pintaan munankuoripalat ja maalasin nekin rasian sävyllä. Pinnan lakkasin huonekalulakalla. Nyt en käsitellyt rasiasta muita osia kuin vain kannen. Alaosa, eli itse rasia jäi entiselleen kuten myös sisäpuoli.

Kai saajat niissä voi kaapin- tai laatikon pohjalla jotakin tilpehööriä säilyttää. Jos ei, niin palavat ainakin iloisesti.

Tällainen tällä kertaa. Seuraavaa olen jo tekemässä.

Mökin uusi askartelutila

Sain aloitettua taas munankuorimosaiikkitöitä. Kerrankin minulla on näpertelylleni oma tila, ettei tarvitse siirtää välillä keskeneräisiä töitäni ruokapöydältä pois.

Näihin aloittamiini töihin riittää pöytätaso, jonka koko on 110 x 60 cm. Yhteensä huoneessa on työtasoa reilusti yli kolme metriä, joten tilaa on suuritöisemmillekin projekteille. Pitää vain ensin siirtää näyttö ja näppäimistö sivummalle.

Eli - toinen tietsikkamme sai paikan alakerrasta uuden huoneen myötä. Sitä pidettiin ennen yläkerran pienessä makuuhuoneessa, mutta nyt saan luettua aamulla nettilehden kätevästi kahvinkeittimen, eli keittiön, vieressä.

Vintti onkin jäänyt nyt pelkästään lasten ja lapsenlasten käyttöön. Koska yläkerta on harvakseltaan käytössä, on tämä järjestely vähentänyt siivouksen ja lämmityksen tarvetta melkoisesti.

Toista konetta käyttää pääasiassa isäntä, joten hyvä näin.

En tartte

Ei taaskaan mennyt hyvin, kun starttasin kirpparin myyntipöytäni luota mökkiä kohti. Auton renkaat on jo melkein itseohjautuvat, eli lähestulkoon väkisin pyörät kääntyivät paikallisen sisustusliikkeen loppuunmyyntiin, eli huono homma.

Vielä löytyi tavaraa, ja kaikki siellä myydään 70 % alennuksella. Ostin harmaan posliinisen ruukunsuojuksen. Tuntuu, että kaikki omani ovat kovin jouluisia, eli sellainen oli melkein pakkohankinta. Sitten löysin alelaarin lisäalesta kuvan kolme kynttilänjalkaa. Jalat ovat Martinexin ja maksoin niistä 1,50 euroa kappale. Minulla on valkoinen kahvi- ja ruokailukalusto mallia 24h, joten kuvan kynttiläkupit oli myös lähestulkoon pakko ostaa, koska mallaavat astiastoon todella hyvin.

Piilotin kylläkin heti kynttilänjalat isännältä. Eipä taida ymmärtää sisustuksesta niin paljoa, että ilahtuisi noista kaappitilan syöjistä. Laitan sitten joskus esille "nämä on jo aikaa sitten ostettu" -tavaroina.

Sukkien tunnistukseen helpotusta

Ostin tarjouksesta itselleni mustia nilkkasukkia kymmenen paria. Sukkien koko paketissa on 36 - 40 ja varret on melko pitkät. Niitä katsellessani mietin vaan, että nyt tulee löytymään pesun jälkeen sukkia, ja varsinkin parittomia, isännän ja minun laatikosta sekaisin.

Päätin merkata nilkkasukkani takaa pienellä ruskealla langanpätkällä, jotta erotan ne heti omakseni. Uskon myös, että  pieni työ poikii jatkossa helpotusta pyykin lajitteluun.

Valokuva kertoo virheet

Keskeneräinen kranssi savesta

Sain tehtyä valmiiksi illalla kotona savikranssin, jonka aloitin keramiikkakurssilla. Koska työtä ei voinut vielä nostaa pystyyn, laitoin sen lattialle ja otin siitä kohtisuoraan valokuvan. Kuva kertoi heti, että kranssini ei ole pyöreä eikä tasainen. Onneksi vielä oli tuossa vaiheessa helppo korjata virheet.

Olen ennenkin ottanut keskeneräisistä töistä valokuvan, varsinkin pyöreistä. Kuva kertoo enemmän kuin silmä, ja virheet, kuten epäsymmetrian huomaa heti.

Katsotaan sitten polton jälkeen, että pysyykö kranssi kasassa. Onneksi liima on keksitty aikoja sitten.

Virkattuja tuubihuiveja urakalla

Kohta kaikki kaverini tunnistaa kuvan tyyliin virkatuista tuubihuiveistani. Kaikki edelliset tekemäni on kelvannut. Nyt kuvan harmaa-mustavalkoisen saa kummitätini, kolme muuta menee ystäväni lapsille. Tein niitä sitten oikein urakalla, jotta naisväki saa valita joukosta mieluisensa. Yksi huivi ystävälle on vielä tekemättä. Siihen on selvät sävelet tiedossa ja langat ostettuna.

Kuvan harmaa-mustavalkoinen on virkattu Novitan Helen -langasta, kaikki muut on Red Heart Soft -langasta, jotka ostin lähimmästä Prismasta.

 Pehmeää lankaa täytyi oikein etsiä, koska huiveihin oli väritoivomuksia. Metsänvihreä, tummanruskea, tummanpunainen sekä oranssi olivat toivomuslistalla.

Haluan, että koko huivi on tehty samasta materiaalista. Siten saa hoito-ohjeet koko työhön, kun antaa myös kerän vyötteen huivin mukana.

Haasteellinen villahousu

Puolet villahousuista

Aiemmasta kirjoittamastani vetkuttelupuserosta päätin neuloa villahousut itselleni. Koska silloin oli melko kovia pakkaspäiviä, ja persusta paleli pilkillä, etsin kuitenkin netistä villahousujen neuleohjeita. Löysinkin sellaisen Novitan kotisivuilta.

Innokkaana ryhdyin hommiin ja sopivaa lankaakin aloittamiseen lötyi kotoa, harmaata Nalle-lankaa. Ajattelin jatkoa varten, että pöksyissä ei ole niin väliä, vaikka samasta värierästä langat ei olisikaan. Nyt väri vähän harmittaa, koska olisi ollut kiva tehdä vaihteeksi jotakin räiskyvää.

Taitaapi tästä työstä tulla uusi vetkutteluhomma. Puolet on neulottu, mutta toisen puolen tekeminen ei inspiroi, ei sitten millään. Ilmatkin lämpeni ja väliin ilmaantui muita hommia, jotka kiinnostavat enemmän. Katsotaan nyt, pystynkö pitämään itseni kurissa ja saada aikaiseksi valmiit villahousut.

Akvarelliharjoituksia kansalaisopistossa

Olin eilen toisen kerran tänä vuonna alkaneessa kansalaisopiston Ateljee-kurssilla. Tehtävänä oli harjoitella akvarellimaalausta ja mallina oli lehtikuva. Työn alla on siis toinen vesivärityöni ikinä jos ei lasketa nuoruuden koulutöitä.

Opettaja antoi sellaisia hyviä vinkkejä, joita en itse osaisi keksiä. Kuvan pingviinin peitin maskilla, ettei se värjääntyisi laveerausta tehdessä. Esimerkiksi maskista en ole kuullut koskaan ennen.

Ajattelin ihan tosissani maalata työni loppuun, enkä jätä sitä keskeneräisenä pyörimään nurkkiin.

Eipä silti, kaitpa tämäkin työ päätyy piiloon samaan laatikkoon muiden taidepläjäysteni mukana. Jotkut niistä on myös palaneet iloisesti takkatulissa.

Kirppislöytö

Kävin eilen varaamassa kirppispöydän melko uudesta paikasta lähikaupungista. Sainkin paikan saman tien ja voin viedä sinne tavarani myyntiin heti kun ehdin.

Eipä siellä sitten mennyt ihan niin kuin piti, eli tarkoitukseni on päästä eroon tavarasta, ei ostaa. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi hankkia uusia viinilaseja mökille, koska vanhat alkavat olla harmaita ja niitä ei oikein kehtaa enää laittaa vieraille kattaukseen. Ostin siis samaiselta kirppikseltä kuusi viinilasia, jotka olivat paksun pölyn peitossa. Lasit olivat mielestäni kuitenkin niin kauniit, että oli vähän kuin pakko ostaa ne.

Tavallaan löydön näistä teki se, että ne ovat ohutta Bohemia-kristallia. Laseissa oli vielä Bohemian logot kiinni sekä pohjassa viivakoodit. Maksoin näistä laseista yhteensä kolme euroa.

Taas on aika luopua turhasta

Toin kodistani mökille kaikki kankaat, joita olen sinne vuosien aikana haalinut. Lajittelin ne itsellä pidettäviin, kirpputorille myyntiin sekä päiväkotiin annettavaksi.

Kuvan pyykkikorissa olevat kankaat ovat sellaisia heräteostoksia vuosien takaa, joista minun PITI ommella jotakin. Ovat siis kunnon paloja. Jos en ole tähän päivään mennessä niistä mitään tehnyt, niin joutavat myyntiin.

Tytär kysyi päiväkodista, että kelpaako heille tilkut? Kuulemma kelpaa ja lajittelin sinne vietäväksi kaikenlaisia kankaan paloja, isoja sekä pienempiä. Niitä kertyi iso IKEA:n kassillinen. Olen joskus vienyt niitä myös kyläkoulumme ala-asteelle.

Itselle jäi vielä laatikollinen kankaita. Seuraavaksi täytyykin ottaa käyttöön naftaliinista saumurini. Taitaa olla öljyn puutteessa, koska en ole käyttänyt sitä vuosiin.

Pääasia minulle oli kuitenkin tehdä inventaario kaikista haalimistani kankaista. Helpottaa suuresti, kun tietää mitä omistaa, eikä tule ostettua uutta turhaan.

Toimin periaatteitani vastaan

Meitä oli kutsuttu sunnuntaina 8-vuotissynttäreille sukulaisperheen uuteen kotiin. Lapsi sai tietenkin oman lahjan, mutta ostin heille myös epävirallisen ja sellaisen tuparilahjan, joka sotii kaikkia periaatteitani vastaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että ihmisille kertyy vuosien aikana paljon ylimääräistä tavaraa, ja on erittäin vaikeaa osata hankkia sopivaa viemistä, ja varsinkaan suurikokoista tavaraa. Mieluummin vien jotakin pientä kera lahjakortin, ettei lahjan saajan tarvitse miettiä, mihin tuliaisen lykkäisi.

Bongasin kuvan kellon paikallisesta lahjatavaraliikkeestä. Sorruin ostamaan sen viemisiksi, koska se oli minusta ihan saajiensa näköinen. Peitin sen mennessämme mustalla pussilla ja tokaisinkin heille, että toivottavasti ei ole enne, kun on jo valmiiksi jätesäkissä.

No, sinne kello jäi, ja minulle ainakin vakuuttelivat tykkäävänsä siitä. Aika ajaa varmaan joskus tuonkin muodin ohi, joten ei tuota kelloa ikuiseksi ole tarkoitettukaan.

Orkidean ihme ja vähän muitakin

Orkidea kukkii kohta

Sain syksyllä vuonna 2015 kuvan orkidean lahjaksi. Siinä oli kolme kukkavartta. Leikkasin yhden varren pois kukkien kuihduttua ja jätin kaksi, josko kukkisivat vielä uudelleen. En sitten tiedä, innostuvatko ne vielä siihen, mutta yllätyksekseni huomasin orkidean versovan kahdella uudella kukkavarrella.

Mitä tästä opin? Opin, että orkideaa kannattaa liika- tai alikastella, unohtaa se remontin ja pölyn keskelle, lisäksi antaa vielä usein kunnon ristivetoa tuulettamalla parvekkeen oven kautta. Valoa pitää tarjota hyvin niukasti.

Pari tulilatvaa ja mehitähteä

Siivosin tänään joulun pois. Samalla purin pari kukka-asetelmaa, jotka olivat mielestäni jouluisia. Pelastin niistä tulilatvat ja mehitähdet istuttamalla ne uuteen ruukkuun. Vien kasvit kesän alussa ulos jatkamaan kasvamistaan. Tulilatva on yleensä intoutunut kukkimaan ulos päästyään.

Itse asiassa epäilimme aivastuskohtaustemme johtuvan asetelmien sypresseistä taikka sammaleesta, joten katsoin viisaammaksi siivota varmuuden vuoksi allergisoivat kasvit pois.

Hevoskastanjan taimi

Istutin kuukausi sitten kukkaruukkuun hevoskastanjan siemenen. Tämä hujoppi päätti kasvaa pituutta ja kunnolla heti kun iti. Valitettavasti se muistuttaa vielä vallan muuta kasvia, että toivottavasti kukaan ei katso väärin.

Nyt eletään tammikuun alkua, että kuinkahan pitkäksi tuo mahtaa venähtää ennen kuin pääsee ulos kasvamaan?

Vein syksyllä myöhään kellariin ruukun, johon istutin kolme hevoskastanjan siementä. Ulos kasvimaahan istutin viisi siementä. Keväällä sitten näkee, ovatko alkaneet itää.

Vetkuttelupusero

Meitä oli kutsuttu illanviettoon itsenäisyyspäivän aattona. Ajattelin, että jotakin uutta pitäisi saada ylle, joten päätin ommella neulepuseroni kappaleet yhteen - vihdoin viimein, ja tietenkin kiireellä!

Kokeilin puseroa päälleni, ja hyi olkoon, se karhisti aivan hirveästi. En sittten ommellut enää kaulusta kiinni, koska ei tuota kait voi pitää yllään kukaan? Minullakin oli T-paita alla, ja silti se tuntui ikävältä käsivarsissa ja kaulassa. Voin pitää 7-veljestä -langasta neulottuja juttuja hyvin, mutta tämä Novitan Usva-lanka ei kyllä tunnu sopivan iholleni ollenkaan.

Vähän säälitti ajatus heittää hukkaan tekemäni työ, mutta tänään pilkillä istuessani ja persustan palellessa sain kuningasidean - ompelen puserosta villahousut itselleni. Ei luulisi neuleen karhistelevan pitkien kalsareitten läpi. Minulla on kaikenlaisia housujen kaavoja, joten saan niistä tuunattua hyvin lyhytpunttiset pöksyt itselleni.

Laitan sitten joskus villahousuistani kuvan, jos kehtaan.

Nuotiomakkara maistui taas

Lapsenlapset ja lapset (vävy kuuluu edellisiin) tulivat joulupäivänä mökille. Aattoillalta jääneet ruuat toimme jo aattoyönä tullessamme. Mökillä on tuvan lattian alla suuri kellari, jonne saamme mahtumaan ison määrän ruokaa ja juomaa.

Lapset saivat eilen luistella ja kelkotella järven jäällä kyllikseen. Intoa riitti, vaikka tuuli oli hyytävän kylmää. Aikuiset sytyttivät pimeän tultua rantaan nuotion makkaran paistoa varten. Grillattu makkara maistuikin todella hyvältä jouluruokien jälkeen. Tunnelma taisi olla kuitenkin se paras juttu.

Nuorten lähdettyä tänään saammekin kahdestaan puurtaa loppujen jouluruokien parissa. Osan laitoimme pakastimeen ja loput laatikkoruuat varmaankin paistamme paistinpannulla. Maistuvat silloin paremmilta. Liikaa vaan tuli taas laitettua kaikenlaista. Jospa vielä joskus opin vähentämään hössötystä.

Puuliedelle kamiinapuhallin

Saimme Joulupukilta Heat Powered -kamiinapuhaltimen. Puhallin on tarkoitettu puuliedellemme. Hellan lämmetessä propelli alkaa pyöriä ja levittää siten lämpöä kuoneeseen. Vempain ei kuluta sähköä, vaan tuottaa energiansa itse. Ainakin ensituntumalta vaikuttaa kätevältä masiinalta. On myös täysin äänetön ja helppo siirtää paikasta toiseen.

Ohjeet kannattaa lukea ennen käyttöönottoa.