Välillä jotakin ihan muuta

Kemijoella

Hyvä marjasaalis

Olin reilut pari viikkoa Lapin mökillä mieheni ja poikani kanssa. Ystäväpariskunta oli siellä viikon verran kyläilemässä. Kuljettiin jokivarsilla kalassa sekä koluttiin metsiä poimien mustikoita. Niitä löytyikin ihan mukavasti. Juolukkaa sekä variksenmarjaa oli mättäillä paikoitellen enemmänkin.

Käsityökassini, jota kutsun myös virikekassiksi, jäi täysin pitelemättä. Meno- sekä kotimatkalla istuin niin ahtaasti auton takapenkillä, etten saanut käsiäni paljoakaan liikkumaan. Kylmälaukut ovat normaalisti tyhjiä kotimatkalle, jolloin pakkaamme niihin jotakin muuta tavaraa. Nyt ne olivat täynnä pakastettuja mustikoita sekä jäädytettyjä limppapulloja, joten tilaa autoon ei tullut yhtään enempää.

Autossa luin mennen tullen kirjaa sekä täytin ristikoita. Enimmäkseen näpräsin kännykkääni. Lapissa taasen sormet olivat lähes koko ajan mustikoiden sinertämät, joten käsityöt jäi ottamatta esille niiden tahrimisen pelossa. Oman aikansa vei mieluisat vieraamme.

Maiseman vaihdos teki hyvää. Ideoita alkoi olla nuppi niin piukassa, etten osannut ryhtyä enää mihinkään. Keskeneräisiä viritelmiä alkoi olla liikaa ja pitkäjännitteisyyttä ei ollut enää ollenkaan. Nyt kun pyykit on pesty ja tavarat paikoillaan, tuntui hyvältä ottaa esiin keskeneräiset juttuni.

Kyllä minä vielä metsään menen, ainakin sienestämään. Mustikoita ei ole meidän kulmilta löytynyt ollenkaan ja puolukatkin taitaa olla kadoksissa. Lapista poimin niitä vain pienen nöttösen, koska olivat vasta osittain kypsiä. Aion keittää puolukat hilloksi. Marjapulan vuoksi taidan joutua tekemään saman kuin joissakin suurtalouskeittiöissä. Puolukat sekoitetaan kaupan puolukkahilloon, jolloin siitä saa aidomman tuntusta ja makuista. Makeaa meillä olla pitää.