Huopuvaa, tapettia, puuhelmiä
Väsäsin jokin aika sitten vanhasta tapettikirjan sivusta helmiä. Minulla oli, ja on vieläkin, huopahelmiä, joihin käytin kaikki huopuvat lankaloppuni. Enpä kuvan kaulakoruun saanut paljoakaan niitä menemään, mutta uusia tulen varmasti kasaamaan lisää.
Helminauhaan käytin myös osan rikkomastani vanhasta puuhelmikorusta. Oli käynyt sitten jostakin syystä vuosien aikana ahtaaksi kaulan ympärille. Se jokin syy näkyy peiliini kurkkaamalla.
Olen antanut tyttärelleni lähes kaikki sellaiset koruni, joista tykätään molemmat, ja eivät sovi enää itselle. Esimerkiksi 18-vuotiaana saadut lahjani ovat suurimmaksi osaksi taas muodissa, eli en minä kaikkia hävitä.
Sivu vanhasta tapettikirjasta
Leikkasin paperisuikaleet kaksi senttiä leveiksi toisesta päästä ja toiset päät jätin suipoiksi. Kiersin pitkät suikaleet sukkapuikon ympärille ja liimasin ne liimapuikolla kiinni pitkin matkaa rullaamisen aikana. Liimaa ei tarvittu koko matkalta.
Finnfoamin suikale alustana
Lakkasin helmet Decoupage-lakalla kahteen kertaan. Hyvänä alustana toimi Finnfoam-suikale, johon tökkäsin vanhoja sukkapuikkoja ja niihin pudottelin helmet lakkaamista varten.
Itse tehtyjä helminauhoja voi muokata aina uudelleen inspiraation mukaan. Minusta on ennen on ollut aika nihkeää pujottaa kaulaan jotakin huomiota herättävää, mutta nykyisin on toisin. Olen ottanut opikseni ihan vaan harjoittelemalla korujen käyttöä. Miksi niitä laatikon pohjalla väsäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti