Neulottuja pupuja paremman puutteessa

Nyt on sellainen tilanne, että jotakin tekisi mieli neuloa, vaan en keksi mitä. Olikin väärin sanottu, tottakai keksin, vaan NE työt ei huvita.

Raidallisen jämälankapuseron hihoja pitäisi vähän lyhentää. Sellaista en ole ennen tehnyt, joten en tiedä vaikeusastetta, mutta kaitpa se sujuisi.

Neulepuseroni kappaleet pitäisi ommella yhteen, mutta kaulusmalli on ihan väärä, joten pitäisi etu- ja takakappaleiden yläosat purkaa ja soveltaa uusi pääntie.

En tykkää yhtään virkkaamistani isoäidinneliöistä suunnitelmissa torkkupeitto tyttärentyttärelle. Idea hyvä, mutta toteutus huono. Kaveri ehdottikin, että tee paloista itsellesi takki. Täytyy laittaa asia harkintaan.

Kaulakoru on virkattu, mutta kun se Joku ei ole meillä töissä, niin keskeneräinenhän se on.

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoittelin, että epäonni langan kanssa jatkuu. Jatkui vielä tuonkin jälkeen. Purin ties monennenko kerran, nyt valmiin puseron, joten lankoja riittää.

Kaitpa noilla keskeneräisillä hommilla saan jatkuvuutta tunteeseen, että aina on jotakin menossa tai tulossa? Osaltaan tärkeä juttu siis, kai?

Paremman puutteessa väsäsin taas pieniä pupuja neliöistä. Ohjeen löysin aikoinaan sivulta:
http://openlangat.blogspot.fi/2015/02/helppo-neulelelu-pieni-pupu-helppo.html