Säkkikankaasta laudeliinoja

Meillä on ollut perintönä nimikirjaillusta päätellen edesmenneen appiukkoni pyyheliina, joka on ommeltu vanhasta säkistä. Emme ole sitä käyttäneet, mutta on muistuttanut ajasta, jolloin kaikesta oli pulaa. Pyyhettä katsellessa on laittanut myös miettimään omia tuskailuja ja arvoja, kun vien kirppikselle tavaraa myyntiin.

Aioin ensin ommella siitä tyynynpäällisen, mutta pyyhe oli niin huonossa kunnossa, ettei siitä olisi saanut enää fiksua. Kangasta oli lisäksi parsittu useasta kohtaa. Päätin sitten ommella siitä laudeliinoja. Koska pyrin pyykkäämään vain täysiä koneellisia ja pesen laudeliinat aina käytön jälkeen, uusille on aina tarvetta. Kertakäyttöisiä käytämme vain poikkeustapauksissa.

Kangas on melko paksua, joten vain päärmäsin leikkuukohdat kahteen kertaan kolmiaskelsiksakilla, ihan vain kuivumisen vuoksi. Ei niistä siten kauniita tullut, mutta meneehän ne päin peetä joka tapauksessa.