Mietin viikonloppuna, että pitäisi ostaa sukkalankoja. Kaikenlaisia muita minulla onkin vielä vähän, mutta ei enää mitään sukkakutimeksi sopivaa. Ja kas, sain maanantaina naapuriystävältä laatikollisen vanhan anoppinsa lankoja. Eivät kuulemma itse käytä paksuja sukkia, joten sain sellaisiin langat. Oranssi kerä on huopuvaa, joten täytyy laittaa mietintämyssy päähän, mitä siitä tekisin. Valkoiset lankani olen käyttänyt lähes kaikki, joten mukavaa oli saada niitäkin.
Meillä kuluu vuoden aikana villasukkia melkoisesti. Sen vuoksi en viitsi nähdä suurempaa vaivaa kuvioiden tekemisiin, vaan tyydyn pelkästään ihailemaan sellaisia. Tytär sentään jaksaa neuloa kaikenlaisia hienouksia. Nyt olin niin laiska, etten viitsinyt tehdä edes raitoja mieheni sukan varteen. Sukkien neulominen on myös aina pieni hätävara, kun ei tiedä mitä ottaisi käsiinsä telkkua katsellessa. Tuollaista perussukkaa neuloo vaikka silmät ummessa.
Maanantai oli muutenkin erilainen päivä. Aamulla herätessä paloi kynttilät talossa, oli sähkökatkos. Sähköt saatiinkin jo iltapäivällä ja olihan se helpotus, vaikka kahviakin saatiin keitettyä puuliedellä. Käsitöitä sain myös tehtyä synkästä päivästä huolimatta, kiitos kaulavalojen.
Päivän päätteeksi lohkaisin palan etuhampaasta. Riepoi niin maar perusteellisesti. Soitin seuraavana aamuna terveyskeskuksen hammaslääkärille varttia yli yhdeksän. Reilun puolentoista tunnin päästä soitostani hammas oli korjattu. Hyvin siinäkin sitten kävi. Eipä voi olla kuin kiitollinen siitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti