Pahvirasia virkatulla kuviolla

Virkattu lappunen kannessa (8 x 8 cm)

Minulla on erilaisia virkattuja lappuja jemmassa, osa itse tehtyjä, osa perintöä. Löysin valkoisesta puuvillalangasta virkkaamani lapun, jonka pingotin nuppineuloilla huokolevyyn kiinni, välissä valkoista talouspaperia. Kostutin lapun ja maalasin sen vesiväreillä. Virkatun lapun kuivuttua liimasin sen kalustemaalilla maalaamani pahvirasian kanteen. Liiman kuivahdettua lakkasin kannen pinnan kalustelakalla. Eräs kokeilu tämäkin.

Pahvirasia sai pinnan munankuorista

Rasian koko on noin 8 x 8 cm

Olin jokin aika sitten käväisemässä Tallinnassa. Bongasin siellä askarteluliikkeestä pieniä pahvirasioita. Niitä myydään myös Suomessa ja netissä, mutta ostin, kun kohdalle osui.

Maalasin rasian ympäriinsä mustalla akryylivärillä, kuoret punaisella. Vain kannen päällystin munankuorimosaiikilla. Lakkasin rasian huonekalulakalla, kannen kahteen kertaan. Lopputulos vaikuttaa tukevalta.

Kylmäemalikoruja

Kylmäemalikoruja

Kävin viime syksynä kansalaisopistossa kylmäemalikurssin, jossa teimme koruja erilaisiin pohjiin. Kuvan perhosia emaloidessa mielessäni oli tyttärentytär. Hän saa huomenna 5-vuotissynttäreillään nämä lahjaksi. Hän on ihastunut kaikkeen prinsessajuttuun, joten uskon näiden olevan mieluisat. Hopeisen ketjun ostin kultasepänliikkeestä, joten se on monikäyttöinen muidenkin korujen kanssa.

Annamme kaikille lapsenlapsillemme lahjaksi jotakin pientä ja lisäksi talletamme vähän rahaa jouluna ja synttärinä heidän tileilleen. On kuitenkin paljon mukavampaa mennä juhliin, kun on jotakin konkreettista antaa pienelle sankarille halimisen lisäksi. Rahan arvon he ymmärtävät sitten joskus vanhempana. Eivätkä he ole tottuneet saamaan meiltä mitään ylenpalttisia lahjoja, joten odotuksetkaan eivät ole suuria. Meillä hemmotellaan heitä muunmuassa metsäretkillä ja valmistamalla lempiruokia.

Munankuorimosaiikkia ystävälle

Eggshell mosaic

Vati on ollut joskus mieluinen jäljistä päätellen

Mansikkalaatikon antajalla oli myös vanha ja suuri puuvati. Tuunasin sen samalla menetelmällä, kuin edellisetkin työt. Värimaailmaa mietittiin yhdessä. Toivottavasti tykkää lopputuloksesta.

(Olen huono kuvien ottaja, joten valmiiseen vatiin näyttää tulleen varjo.)

Mansikkalaatikko sai uuden elämän

Valmis työ

Mansikkalaatikko ja maalipurkki

Ystävä naapurista toi minulle paksusta pahvista valmistetun mansikkalaatikon ja kysyi, että voisiko se mielestäni sopia munankuorimosaiikilla tuunattavaksi? Hänen mielestään kyllä - kyllä myös minustakin.

Peitin pohjan reiät jesaripalalla, hioin ulkopuolelta kiiltoa rikki, maalasin laatikon ympäriinsä kahteen kertaan mustalla Helmi-kalustemaalilla ja pohjaan liimasin munankuoripalat. Pohjan maalasin akryyliväreillä ja pintaan sivelin kaksi kerrosta kalustelakkaa.

Ei uskoisi samaksi laatikoksi, vai mitä?

Pulloteline uusiokäytössä

Pulloteline ruuveille

Tehdään taas vaihteeksi remonttia ja isäntä kaivoi esiin muutama vuosi sitten ruuveille tuunaamani muovisen pullotelineen. Apuväline on osoittautunut hyväksi, koska eri kokoiset ruuvit kulkevat helposti mukana työn edetessä ja ovat myös hyvin esillä.

Käyttämätön pulloteline taitaakin olla tässä virassa eka kertaa tarpeellinen. Kupit ovat erään kauppaketjun vissypullon pohjia. Niistä ei tuolloin saanut vielä panttia.

Lahja äidille

Tyynyn koko on 40 x 40 cm

Kansalaisopiston kurssilla tekemäni kuvansiirto valokuvasta, jossa poseeraa äitini kahden sisaruksensa kanssa, sai uuden paikan tyynynpäällisessä. Otin kuvan mukaani kangaskauppaan, joten kankaan valinta helpottui huomattavasti. Eri vaihtoehtoja oli lähes rajattomasti, ja päädyin lopulta pellavaan ja satiininauhaan. Värit sopivat äitini sisustukseen.

Ostin materiaalia kolmeen tyynyyn, ja vahingosta viisastuneena osaan seuraavaksi tehdä kehyksen paremmin. Aloitin sen nurkasta, vaikka olisi pitänyt aloittaa alareunasta.

Iäkkäällä äidilläni ei ole nettiä, joten uskallan laittaa kuvan tänne jo ennen äitienpäivää.

Mallista piirtäminen

Olen ollut viime aikoina melko paljon lapsenlasten kanssa tekemisissä. Yhteistä aikaa vietetään myös piirtämällä ja askartelemalla. Nyt kun olen taas nuoruusvuosien jälkeen innostunut kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, niin on ollut ihan kivaa piirtää myös mallista. Nalle Puh koristi penaalin kylkeä ja suurensin sen piirtämällä A4-paperille.

Taas olisi kaikenlaisia ideoita odottamassa tekemistä. Äitienpäivälahjan aion tehdä tällä viikolla. Laitan siitä sitten kuvan joka tapauksessa, onnistun tai en.

Munankuorimosaiikkia vaalealla pohjalla

Harjoitteluni munankuorimosaiikilla jatkuu jälleen. Löysin ulkovarastosta vanhan kukkaruukun suojuksen, jonka maalattu pinta oli rähjääntynyt käytössä. Vain sisusta on lasitettu ja siksi kunnossa. En ole tuosta kipasta tykännyt oikeastaan koskaan, joten minulla ei ollut tässäkään mitään menetettävää.

Peitin kullanvärisellä tussilla maalatut kuviot, jonka jälkeen pyyhkäisin paikoitellen pintaa asetonilla.

Liimasin munankuoret suoraan lasittamattoman ruukun pintaan, annoin liimauksen kuivua, hion kuoret ja lakkasin pinnan parilla kerroksella kalustelakkaa. Kuoret jätin luonnollisen väriseksi. Lopputulos on mielestäni keväinen.

Kokeilin mosaiikkia myös astiaan, jossa on joskus ollut jouluaiheinen kukka-asetelma. Tämä myös on pyörinyt varastossa. Nyt sekin pääsi kokeiluprojektiini.

Jätin pinnan käsittelemättä ja liimasin siihen suoraan munankuoripalat. Pinta oli karheahko, joten siinä oli melko vaikeaa liikutella paloja paikoilleen.

Olisin voinut jättää myös tämän astian pinnan värjäämättä, mutta koska olin kokeilemassa tekniikoita, niin käytin värinä sekoittamaani harmaata akryyliväriä. Karkeaan pintaan tarttui sitä enemmän kuin munankuoriin. Pinnan lakkasin parilla kerroksella kalustelakkaa.

Nyt on ystäväni vanha suuri puuvati odottamassa munankuorimosaiikkia pintaansa. Yritän parhaan kykyni mukaan ottaa väritoivomuksen huomioon. Meinaan, jos osaan. Siitä sitten myöhemmin...

 

Silkkivaate henkarissa

On todella ärsyttävää poimia vaatteita kaapin lattialta, kun ovat pudonneet henkareista. Kaikkiin ei voi ommella lenkkejä eikä muitakaan ripustussysteemeitä.

Kuvan silkkipusero pysyy henkarissa pyykkipoikien avulla. Yksikin riittäisi. Ihan kätevä systeemi muillekin vaatteille, joissa on suuri pääaukko tai ovat liukasta materiaalia. Kannattaa valita sellainen vaatepuun malli, ettei pyykkipojasta jää vaatteeseen jälkeä. Esimerkiksi pyöreästä muovista valmistettu henkari on hyvä.

Vanha liikelahja peittyy munankuorilla

Vanha liikelahja

Pohjamaalaus meneillään

Nurkista löytyi vanha liikelahjana saatu puuvati, jolle en löytänyt käyttöä. Ensin aioin pitää sitä pannunalusena, mutta päätinkin taas harjoitella munankuorimosaiikin tekoa. Yksi syy harjoitteluun oli myös sellainen, että töitäni haluttiin kansalaisopiston kevätnäyttelyyn havainnollistamaan, millaista on munankuorimosaiikki. En sitten tiedä, oliko töistäni enemmän haittaa kuin hyötyä tunnettuuden tekemisessä.

Maalasin ensin vatin mustalla Helmi-kalustemaalilla. Väri piti sekoittaa myymälässä, koska maalia löytyy vain valkoisena. Valitsin työhön puolihimmeän vaihtoehdon. Maali kuivui suhteellisen nopeasti, mikä on hyvä juttu silloin, kun pitää maalata esine useammalta puolelta. Pintaan sudin taas akryyliväriä ja viimeiseksi vesiohenteista kalustelakkaa.

Seuraavan munankuorimosaiikkityön aion tehdä kokeilumielessä valkoiselle pinnalle. Varastosta löytyy kalustemaalin jämäpurkki, jonka aion hyödyntää. Munankuoria onkin taas kertynyt lisää kiitettävästi.

Munankuorimosaiikki koukuttaa

Vanhat alkoholipakkaukset saivat tänään uuden pinnan munankuorista, väristä ja lakasta. Laitan varmaankin pakkaukset kiertoon, kun seuraavaksi annan pullon lahjaksi. Tai mikä ettei, nuo voisivat toimia muillekin lahjoille pakkauksina. Lahjan saajat voisivat taas puolestaan laittaa ne eteenpäin. Olisivat ikään kuin kestopakkauksia.

Munankuorista on todella kiva askarrella kaikenlaista. Täytyy taas keksiä jotakin uutta ja pitää silmät auki kulkiessa.

 

Kalliokieloa tapailen

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Enää yksi ilta jäljellä tänä keväänä kansalaisopiston Ateljee-kurssia. Syksyllä jatkan sitten taas, ja mikäpä estää "taiteeen" tekemistä omin päin.

Tänään harjoittelin akvarellimaalausta. Enpä ole juuri lajia harrastanut kuin joskus keskikoulussa. Tuntuu ihan mukavalta puuhalta. Kuvan pitäisi esittää kalliokieloa ja maalattu kukka on luonnossa noin 40 cm korkea. Työ jäi vielä opistolle odottamaan seuraavaa kertaa.

Vaikka kurssi on kestänyt vain muutaman kuukauden, niin silti paljon on tullut kokeiltua uusia juttuja. Lisäksi ideoita sekä ohjeita on saanut runsaasti kotiin viemisiksi, niin opettajalta kuin kurssikavereiltakin.

Munankuorimosaiikkia pääsiäiseksi

18 munankuorimosaiikki-munaa

Ostin styroksmunia paikallisesta miljoonan tavaran marketista mielessäni kokeilla munankuorimosaiikkia niihin. Kananmunan kuorista olin liottanut jo aikaisemmin kalvot pois ja kuoret olivat kuivuneet käyttöä varten.

Pistin vanhoja ohuita sukkapuikkoja muniin ja tökkäsin ne styroksiseen kranssin pohjaan. Näin niitä oli helppo käsitellä, kun otti aina yhden kerrallaan työn alle. Puinen grillitikkukin kävisi siihen tarkoitukseen. Sukkapuikosta jäi vaan pienempi reikä niihin. Pohjamaalasin munat vesiliukoisilla akryyliväreillä.

Värien kuivuttua liimasin Erikeeperillä munankuorien palaset paikoilleen. Liikuttelin niitä cocktailtikulla, jos ei ihan heti mennyt kohdilleen. Munat ovat aidon kokoisia, joten niihin oli helppo liimata kuoren palasia.

Ensin hioin munien pinnat hienolla hiekkapaperilla. Myös pinnat maalasin akryyliväreillä. Töpsyttelin maalattua munaa talouspaperin palalla. Lopuksi lakkasin ne kahteen kertaan vesiohenteisella värittömällä kalustelakalla.

Kuvan munissa on vielä hieman nihkeä pinta. Parin päivän päästä ne näyttävät jo paremmilta, kun lakkaavat kiiltelemästä. Tytär "tilasi" nuo jo itselleen, mutta en luvannut kaikkia antaa. Minulla on jo mielessä astia, johon ne asettelen. Tekisin lisää, mutta taisin ostaa viimeiset munapussit kaupasta.

Näitä munia voi mielestäni pitää esillä muulloinkin kuin vain pääsiäisenä. Makuasia tietenkin.

Pääsiäiskranssi

 

Kangasta, höyheniä, helmiä

Vaikka otsikoksi kirjoitinkin "Pääsiäiskranssi", niin mielestäni kuvan kranssi sopii esille muulloinkin. Valokuva ei anna työlle oikeutta, koska luonnossa materiaalit näyttävät samanvärisiltä.

Olen tehnyt kranssin samalla ohjeella kuin blogissani olevat kahvipussikranssit sekä kirjakranssit. Lisäsin van valkoisia höyheniä sekaan ja koristelin hieman helmillä. Työn tulos olisi voinut olla loppujen lopuksi paremman näköinen ilman helmiä. Mietin ensin, että liimaan joukkoon pieniä styroksmunia, mutta se olisi rajoittanut esille laittoa. Voisihan ne tietenkin kiinnittää jollakin tikkusysteemillä ja pääsiäisen jälkeen ottaa pois tai jouluna vaihtaa joulukoristeisiin. Taidanpa joskus kehitellä systeemiä lisää. Nämä vievät kuitenkin säilytyksessä aikalailla tilaa.

Tämän taidan lahjoittaa tyttären valkoiseen kotiin - jos huolii.

Neljät samanlaiset tillukkaat

Neljä samanlaista villasukkaa

Olen todella ahkera villasukkien käyttäjä ja en niitä neuloessa suunnittele hienoja kuvioita. Sukat kuluvat minulla nopeasti puhki. Tein syksyllä neljät samanlaiset villasukat ja huomasin parissa niissä olevan jo reiät, ja vieläpä samoissa kohdissa. Nyt minulla on ihmetyksekseni niistä vielä ehjä parsimaton sukkapari jäljellä.

Päätin neuloa taas neljät samanlaiset sukat ihan kokeilumielessä, josko kävisi samoin. Työssä ei lopulta mennyt aikaa paljoakaan ja sain jopa langat pääteltyä samantien tillukkaiden valmistuttua.

Nämäkin sukat tein seiskaveikasta, joten laadussa ei pitäisi olla moittimista.

Vetkuttelua

Tillukkaat, viitta, neulepusero

Nyt kun mediassa on ollut pinnalla aihe "vetkuttelu", niin minullakin on joissakin asioissa se helmasyntinä. Neulon mielelläni kaikkea mahdollista, mutta sitten, kun tulee kappaleiden yhteen neulomisen aika tai lankojen päättely, into tyssää. Ainakin vähäksi aikaa. Tuo "vähäksi aikaa" on myös kovin suhteellista.

Otin keskeneräiset työt viereeni sohvalle. Viitasta pitäisi neuloa enää yksi sauma, neulepuseron kappaleet ovat valmiina ja sukkien langat pitäisi päätellä. Josko sitten päätyisi valmiiksi jossakin vaiheessa tällä viikkoa, kun ovat esillä. Laitan sitten blogiini kuvan, kun työt ovat valmiina.

Kukkakorin purku

Vanhat lypsyjakkararat välillä kukkapöytänä

Kirjoittelin viime vuonna huhtikuussa aiheesta "Kukkakorit kunniaan". Taas päätyi tänään jouluna saatu kaunis harmaa kori varastoon odottamaan uutta tulemista. Siinäkin mielessä kaunis, että se on ajaton ja sen voi ottaa uudelleen käyttöön koska vaan.

Aina joulufiiliksen jälkeen puran korit kaikesta joulurekvisiitasta. Jos niissä on joitakin säilytettäviä kasveja, istutan ne sitten uudelleen purkkeihin, kun asetelma alkaa ränsistyä. Tänään harmaan korin purkamisesta otin muratit talteen. Kuvassa vasemmalla oleva tulilatva oli viimejouluisessa kukka-asetelmassa. Se kukki kesän ulkona ruukussa muiden istutusten seassa. Syksyllä hyvissä ajoin siirsin sen kukkapurkkiin ja toin sisälle. Nyt siinä on nuppuja.

Koska saatamme olla kesällä useammankin viikon poissa "maisemista", niin en oikein raaski ostaa kalliita taimia. Siksikin talteen otetut kasvit ovat hyvä lisä kesäruukuissa. Panostankin enemmän perennoihin niiden helppohoitoisuuden vuoksi, koska en halua rasittaa liikaa naapureita enkä sukulaisia ulkokukkien kastelemisella. Tyttärelle vien sisäkasvit hoitoon poissaolomme ajaksi. Niitä ei ole tarkoituksella montaa. Koska on ollut pakko karsia puutarhojen hoidoissa, niin kotiosoitteeni puutarha on tarkoituksella karumpi. Nykyään panostankin enemmän mökkimiljööseen.

Tänään sai samalla muutkin kasvit uudet mullat. Olen siinä hommassa todella laiska, että täytyy erikseen tästä oikein mainita. Kuitenkin minulla ihmeenä kasvaa pari pelargoniaa, joiden pistokkaiden "isoäiti" poistui tästä maailmasta jo 60-luvulla. Perin taimet äidiltäni parikymmentä vuotta sitten. Yönprinsessastani otin pistokkaan myöhään 70-luvulla. Kasvi voi erinomaisesti. Niin hyvin, ettei viitsi kukkia.

Tuunattu puuvati

Munankuorimosaiikkia

Nyt sai sitten maalaamani puuvatikin munankuorimosaiikista uuden pinnan. Väristä tuli vaan mielestäni liian hempeä, mutta olkoon. Käytin vähän sekavärejä, eli sekoitin vesivärejä ja akryylivärejä keskenään. Molemmat ovat vesiliukoisia. Pinnalle sivelin vesiohenteista kalustelakkaa. Vati tarvitsee sitä vielä toisen kerroksen, vaasi on jo valmis.

Tässä lajissa ei taida olla koskaan valmis.

Munankuorimosaiikkia

Kirppislöytöjä

Päätin kokeilla itsekseni tehdä munankuorimosaiikkia. Lainasin kirjastosta aiheesta tehdyn kirjan, kuinkas ollakkaan, nimeltään "Munankuorimosaiikki". Siitä löytyy hyvät ohjeet tekemiseen. Koska esittelen ensimmäistä tekelettäni, en ryhdy neuvomaan.

Kirjassa vinkattiin, että hyviä materiaaleja voi löytää vaikkapa kirppiksiltä. Siispä poikkesin Nakkilassa vammaisten kirpparilla ja löysin edukkaasti pinnoiltaan ja malleiltaan sopivat harjoitusalustat, eli vaasin savesta, jonka pinnalla ei ole lasitusta sekä suurehkon puuvadin.

Tiedä sitten, tuleeko töistä parempia kuin alkuperäiset ovat, mutta enpä korkealta putoa.

Koska meillä ei ole mitään vihreää, päätin kokeilla maalata värin piiloon ihan mustalla spriitussilla. Suuaukon peitin maalarinteipillä. Siihen ei munankuori tarttuisi kuitenkaan lasituksen takia.

Liotin ensin kuoret miedossa saippuavedessä, jotta sain sisältä kalvon irroitettua. Huuhtelin ne lävikössä ja annoin kuivua. Sivelin vaasiin pienelle alueelle kerrallaan vesiliukoista liimaa ja painelin munankuoret pintaan.

Vaasin suuaukon väri on haastava, joten päätin jättää kuoret maalaamatta.

Liiman kuivuttua hioin pinnan hiontapaperilla ja lakkasin vesiliukoisella kalustelakalla. Kuvassa vaasi on vielä tuoreessa lakassa, joten saumat tulevat jäämään paremmin näkyviin.


Seuraavaksi otan käsittelyyn puuvadin. Laitan siitä sitten kuvia. Seuraavaksi kuitenkin tehdään munakasta, että saadaan niitä kuoria. 

Joka tapauksessa, kirjaa kannattaa tutkia tai käydä aiheesta kurssin.