Paksuista jämälangoista eroon

Jämälankojeni hävitys jatkuu. Kuvittelin kuvan huivia virkatessa, että minulla olisi enemmänkin paksuja lankoja hukattavana. Halusin eroon nimenomaan niistä. Muutama pikkunyssykkä vielä jäi, koska en halua huivista ihan riemunkirjavaakaan. En lisäisi tuohon esimerkiksi sähkönsinistä.

Huivi jäi pienehköksi, mutta ajattelin jatkavani sitä sitten joskus. Uutta lankaa en kuitenkaan tule hevillä ostamaan. Saattaa käydä niin, että parin ufotyön loppuun tekemisen jälkeen minulla on lankoja, joista voin jatkaa virkkamista.

Malli on "puolikas isoäidinneliöstä" ja virkkuukoukku on numero 6.

Näiden hävityksestä jäi taas iso kolo jämälankalaatikkooni. Tuntuu mukavalta sekin, että alan olla hyvin kärryillä, mitä siellä on.

Avainnauhoja

Avainnauhoja

Tarvitsin välillä jotakin pientä nyppimistä. Tutkimalla sitä varten varastoani huomasin omistavani erivärisiä neuleputkia, joiden sisään piti pujotella helmiä. Koska en tähän päivään mennessä sitä ollut tehnyt, käytin suurimman osan niistä avainnauhojen materiaalina. Olin myös ostanut avainlenkkejä, joita en ollenkaan muistanut. Sain nekin nyt sitten hukattua.

Virkkasin jokaiseen kaulanauhaan pari kukkaa. Ompelin ne yhteen ja niiden keskeltä nauhan. Virkatut koristeet ovat siis samanlaisia molemmilta puolilta.
Kukat tukevoitin parilla ohuelle muoviympyrällä.

Tein ensin yhden, mustavalkoisen, ja kysyin tyttäreltäni, että tietääkö hän ketään joka tarvitsisi tuollaista? Hän ilmoittautui heti. Nyt on sitten valinnan varaa ja saa vaihtaa avainnauhaa pukeutumisen tai mielialan mukaan.

Isolla koukulla

 

Innostuin äidilleni tekemästä hartiahuivimallista sen verran, että virkkasin toisen heti perään. Aikaa ei kulunut tekemiseen seitsemän numeron koukulla kuin hieman toista iltaa. Tarkoitukseni oli myös päästä eroon "ihmejämälangoista". Sellaisista, joista ei oikein osaa tehdä mitään muutakaan.

Annan huivin tyttärelleni mökkikäyttöön. Huivi on mukava kietaista hartioille vaikkapa saunan jälkeen.

Kuvissa lankatilanne ennen ja jälkeen. Sainpahan paljon tilaa jämälankalaatikkooni. Kait noille lopuillekin jotakin keksin.

Ja ohje löytyy muunmuassa täältä: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Virkattu hartiahuivi synttärilahjaksi

Äidilläni on tänään syntymäpäivä ja kuinka ollakaan, sain aamulla lahjani valmiiksi.

Virkkasin äidilleni NAKO Lame Fine-langasta hartiahuivin. Siitä tuli vähän fiinimmän näköinen, koska langassa kulkee mukana hieno hopealanka.

Samanlaisia huivin virkkausohjeita löysin muitakin, mutta itse otin ohjeen sivulta: http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Digitaalivaaka oli taas hyvä apuväline langan menekkiä laskiessa. Virkkasin kerroksia sen verran, mitä keristä enää sai. Punnitsin kerän ennen kerroksen virkkausta ja heti sen jälkeen. Näin pystyin lopulla langalla räknäämään, montako kerrosta vielä saan tehtyä. Näin ei tarvinnut jo aloittamaani purkaa.

Kuljetin lankoja kerrosten päissä, joten huivissa ei tarvinnut päätellä montaakaan lankaa. Reunan viimeistelin virkkaamalla siihen mustalla langalla kiinteitä silmukoita. Koska värejä on kolme, ei tarvinnut miettiä seuraavaa väriä. Se oli jo valmiiksi kerroksen päässä.

On kyllä sen verran koukuttava ohje, että taidan jatkossa päästä monesta jämälangasta helposti eroon. Huivia oli helppo virkata ihan telkkuakin katsellessa. 

Retroverhot uusiokäyttöön

Pussilakana retroverhoista

Suunnittelin ompelevani kuvan puuvillaisista retroverhoista pari pussilakanaa, joissa alapuoli olisi valkoinen. Kolmannesta suunnittelin ompelevani tyynyliinoja. Enhän tuota funtsinut kuin vaivaiset 35 vuotta.

Verhot olivat aikoinaan ikkunassa kolmisen vuotta, jossa eivät saaneet suoraa auringonpaistetta. Niiden kangas oli sen vuoksi vielä hyvälaatuista, joten en niistä raaskinut luopuakaan muuttomme jälkeen.

Vaihdoin jouluksi vuodevaatteet kahdeksaan mökkisänkyyn. Huomasin taas hipuneita pussilakanoita, joten vihdoinkin sain aikaiseksi ja ompelin kahdesta verhosta pussilakanan. Sen saa tyttärentyttäreni vuoteeseensa.

Koska kangas on vain 145 cm leveä, ompelin kaistaleet verhojen reunoihin. Näin sain leveyden riittämään. Vähän on vielä perintönä saatu lakanakangas kellertävää, mutta eiköhän väri pesuissa tasoitu.

Jatkettu verho aluslakanaksi

Kolmannesta verhosta ompelin aluslakanan. Leveys on tuo 145 cm, joten kokeilen ensin, riittääkö se. Jos ei, niin ompelen sivuihin kaistaleet tai ompelen muotoon. Patja on tosin jämptisti vuoteessa, joten lakana saattaa pysyä hyvinkin paikoillaan.

Valmiit verhoni olivat 230 cm pitkät. Avasin verhojen päärmeet ja ompelin jatkoksi edellisestä parista leikatut päärmekaistaleet aluslakanan toiseen päähän. Siten sain siihen normipituuden.

Nyt sitten enää vuodevaatteet pesuun ja käyttöön. Onneksi minulla on runsaasti yksivärisiä tyynyliinoja, jotka mallaa kirjavaan tekstiiliin.

Ja parasta, sain taas reilusti tilaa tekemättömien töitten  kaappiin.

Pieniä pipoja sairaalaan

Viime vuoden huhtikuussa keskussairaala toivoi median kautta saavansa pipoja vastasyntyneille. Itsekin aloin neuloa niitä innolla. Eipä siten kulunut aikaakaan kuin reilu pari viikkoa, kun ilmoittivat, että nyt on runsaasti pipoja. Olisi puute vauvojen peitteistä.

Kävin eilen sairaalassa katsomassa sukulaistani ja muistin ottaa pipot mukaan. Kovin tuntuivat tykkäävän ja kiittelevän, joten taidan jatkossakin käyttää pehmeät lankajämäni hyväntekeväisyyteen.

Muistin virkistämiseksi, pipon ohjeet löytyvät täältä:  https://tinyurl.com/m4mufxz

Mitä ihmettä taas tuli tehtyä?

 

Minulla on kiva kukka-astia ja ajattelin hyödyntää sitä rakentamalla siihen tekokukka-asetelman. Isommat ruusut rakensin munakennoista ja pienempiä röpelöitä pyörittelin suodatinpusseista. Materiaalit kiinnitin pohjaan kuumaliimalla. Kukat maalasin akryyli- ja vesiväreillä.

Ihan kivaa puuhaa sikses, mutta kun en tykkää lopputuloksesta yhtään. Ei ole tyyliseni eikä väriseni. Mitä pidemmälle tuota asetelmaa rakensin, sitä enemmän ihmettelin itseäni, eli taaskaan alkuperäinen visioni ei kohdannut todellisuutta.

Pohjana on styroksin palasia, jotka ovat jääneet kranssipohjien leikkaamisesta. Pohjaan liimasin myös viisi vuotta vanhoja, Roomasta tuliaiseksi saatuja pastapaloja. Jostakin syystä ne on vaan jäänyt käyttämättä.

Sitten kekkasin, että kuvan muokkauksella voi löytää värityksen, josta saattaisin pitää. Ylempi ja alempi kuva ovat muokattuja, joten eikun valkoista spraymaalia ostamaan.

Helmalakanan tuunaus

Täällä blogisivuilla joku kertoi ommelleensa jotakin helmalakanasta. Olisikohan ollut kyseessä muotoonommeltu alulakana? Anyway, ompelin sellaisen nyt itselleni täältä saamani inspiksen ansiosta.

Olen joskus muinoin ostanut helmalakanan, mutta en juurikaan käyttänyt sitä. Menemäänkään en ole malttanut sitä heittää, koska siinä on niiiiin paljon hyvää kangasta.

Leikkasin frillan irti ja auki ja ompelin kaistaleen uudelleen kiertämään lakanaosaa. Jätin vielä varoiksi yhden kulman auki. Ompelen sen sitten kiinni, jos lakana asettuu petariin hyvin.

Kuvittelin ompelevani jäljelle jääneestä frillasta tyynyliinoja. Ja mitä vielä. Suikaletta jäi 130 cm ja jonka korkeus on vain noin 40 cm. Ei tule tyynyliinoja. Kankaasta riittää vain pienimmän lapsenlapsellemme tyynyyn.

Kummitädille tyyny

Muistoja tyynyssä

Ompelin toissavuonna äidilleni samanlaisen tyynyn kuin mitä kuvassa on. Äitini sai tyynynsä äitienpäivälahjaksi. Onneksi osasin jo silloin varautua toiseen samanlaiseen, koska kummitätini toiveissa on ollut saada samanlainen. Vielä yhteen on materiaalia ja erilainen kuva jemmassa isäni sukulaiselle. Liike, josta ostin tarvikkeet, lopetti toimintansa viime kesänä. Oli kyllä sääli, ettei jatkajaa sille löytynyt.

Kuvan siirron tein kansalaisopiston kurssilla käyttäen siihen tarkoitettua liimaa. Kotikonstejakin on kait tähän keksitty, eli ei tarvita erityistä photo transfer-ainetta. "Paspiksen" piirsin kopiopaperiin ennen viimeistä kopiointia ja kuvan siirtoa.

Äitini on kuvassa keskellä, kummitätini vasemmalla. Etualalla oleva enoni on mennyt manan majoille jo vuosia sitten.

Menen tänään äitini kanssa kyläilemään tätini luokse ja otan tyynyn mukaan viemiseksi.

Melkein viikko lupauksesta

Vuoden päästä valmis?

En minä koskaan muista tehdä uuden vuoden lupauksia. Yleensä on vuoden vaihteessa muuta säpinää, kuten vieraita talossa tai ollaan itse kyläilemässä.  En siis muistanut luvata nytkään.

Päätin vasta (taas) loppiaisena, että uusia lankoja meidän huusholliin ei tule ennen kuin vanhoista on kulutettu ainakin puolet. Kävin sitten tänään kaupoilla, ja kuinkas ollakaan, bongasin tarjouksesta Nako-merkkisen lankakerän. Oli pari mustaa enää myynnissä. Entuudestaan minulla on sitä valkoisena ja harmaana. Puolustuksekseni voin sanoa, että harmittelin silloin jälkeenpäin, että miksi en ostanut tuota lankaa myös mustana. On visio, nääs. Enää puuttuu toteuttaminen.

Jämälangoille on oma projektinsa, joka näkyy kuvassa. Aloitin lankojen hävittämisen systemaattisesti neulomalla raidallista mökkipuseroa itselleni. Taitaa olla ikuisuusprojekti. Etukappaleesta puuttuu enää olkapäiden neulominen sekä hihat. Hihat aioin ensin neuloa yksivärisiksi. Jo tähänastisten lankojen päättelyyn meni muutama rupeama, mutta ajattelin silti tehdä hihoistakin raidalliset.

En aio puseron valmistumisesta ottaa jatkossakaan stressiä. Kunhan on valmis tämän vuoden aikana?

Siivouspäivä ja puhtaat matot

Jostakin kumman syystä meillä matot likastuu, vaikka asutaan ukon kanssa kahdestaan ja kengät riisutaan eteiseen. Ne ei tosin likastu enää siihen malliin, kuin joskus lemmikkien ja pienten lasten aikaan.

Vaihdoin jouluksi puhtaat matot lattialle. Merkkaan aina heti maalarinteipin palalla niistä sen puolen, jota en ota käyttöön. Sitten kun matto likastuu, käännän puhtaan puolen päällepäin ja merkkaan likaisen puolen. Näin matto ei ole pitkään yhtäaikaa "puolipitoinen" molemmilta puolilta.

Joskus tuntuu, että puhdas matto vetää heti magneetin tavoin vahinkoja itseensä. Näin nytkin! Tein uuden vuoden bileisiin creme bruleeta ja säilöin siitä jääneet munanvalkuaiset jääkaappiin. Kannellinen kippa putosi jääkaapista ja sisusta levisi tietenkin puhtaalle matolle. En sitten saanut hepulia, koska tämä pudottaja oli ahkeroinut jälkien siivoamisessa. Ja minähän TIESIN jo henkisesti varautua, että jotakin sattuu.

Laiska käsilaukun vaihtaja

Sisuspussi käsilaukullle

Tytär bongasi käsilaukun oston yhteydessä kuvassa olevan pussukan. Se oli alennuksessa ja hän osti sellaisen myös minulle.

Pussukan idea on se, että sitä käytetään käsilaukun sisustana. Se on helppo nostaa uuteen laukkuun, eikä tarvitse tyhjentää edellistä. Tässä parin euron tuotoksessa on runsaasti erilaisia lokeroita ja tuolla hinnalla ei juuri kannata itse tehdä. Idea on kuitenkin kiva kenelle vaan.

Tällaisen minä tarvitsinkin, koska olen niin laiska vaihtamaan laukkua. Yleensä kuljen kesät talvet samalla laukulla, kunnes se remahtaa ja on pakko vaihtaa ehjään. Tuollainen on myös kätevä itse tehdyissä avonaisissa kasseissa.

Vielä pari virkattua kaulakorua

Vasemmassa kimallelankaa vain valkoisena, oikeassa hopeisena

Tykkään sitten niin virkata näitä. On vain mielikuvitus rajana (ja lankavarastoni). En aio nyt ostaa enempää uusia lankoja, vaan käytän hyväkseni jo hankkimiani tai muuten entuudestaan olevia.

Äitini sai valita itselleen joululahjan tekemistä töistäni. Hän halusi heti korut nähtyään sellaisen.  Veteraanien kerhossa muilla naisilla on kuulemma joskus erikoisia koruja ja hän tykästyi virkattuihin koruihini. Nyt sitten hänelläkin on jotakin erilaista. Hänen mieleensä oli musta-valkoisista kukista virkattu.

Itse pidin jouluna puna-musta-kukkaista korua, joka on keskeltä valkoinen, ympärillä punainen kukka, jota reunustaa musta kimallelanka. Olen niin huono pitämään koruja, mutta nämä ei tunnu koruilta ollenkaan. Ennemminkin asusteelta, joka koristaa vaatetta.

Joulukuusi ulkona

Luonnollista kimmeltelyä

Jäisten kuusenkoristeitten tekeminen on ollut viime vuosina haastavaa hommaa länsirannikon leutojen talvien vuoksi.

Perin isoäidiltäni, joka oli pitokokki, noin nelisenkymmentä pientä metallivuokaa ja mietin niille uusiokäyttöä. Siispä vien vuoat ennen joulua tarjottimella ulos pakkaseen. Kaadan ne vettä täyteen, painelen sisään kalalangan pätkät ripustamista varten ja annan jäätyä. Tuon sitten jäätyneet vuoat hetkeksi sisälle, jotta saan koristeet irti. Ilmojen lämmetessä kuusiin jää vain pienet langan pätkät.

Kuusen valojen laitossa käytän apuvälineenä teleskooppi-makkaratikkua. Sillä saa hyvin kurkotettua johtoja ylös. Makkaratikun avulla olen välttänyt liukkaiden rappusten tai jakkaran käytön.

Johdot kiinnitän joistakin kohtaa kuusenoksiin harmaantuneilla puisilla pyykkipojilla. Ne eivät pompsahda silmiin valossakaan ja pitävät lamput paikoillaan kovassakin tuulessa.

Olen taitanut näistä kirjoitella joskus jonnekin aiemminkin, mutta menköön nyt, koska on ajankohtaista.

Nyt on kranssit kasassa

Kasasin kranssin styroksin päälle kuumaliimalla hevoskastanjan siemenistä ja herneistä. En mitenkään erityisesti tykkää tuosta, mutta tulipa tehtyä. Aioin antaa tämän ensin lahjaksi, mutta jos en itse tykkää, niin en voi antaa kranssia toisellekaan.

Sprayasin siemenet ja herneet ensin kultamaalilla ja lopuksi suihkin pintaan valkoista.

Ostin joskus naapureille mustaksi maalatun kranssin grillikatoksensa tupareihin. Kranssi oli tehty joistakin kovista rikotuista kuorista. Linnut tai jotkin muut elukat söivät sen pikkuhiljaa. Mietin, että varmaan herneetkin kelpaisivat. Hevoskastanjan siemenistä en tiedä. Joten tämä kuvassa oleva kranssi saa olla varmuuden vuoksi sisätiloissa.

 

Minulla oli vielä sen verran kuusenkäpyjä jemmassa, että sain kasattua toisen suuren kranssin. Tämä sopii mielestäni ulkoseinälle ja aion antaa sen lahjaksi. Tiedän saajan tykkäävän siitä, koska hän ihaili edellistä suurta kranssia. Ensimmäinen meni jo muille omistajille.

Väsäsin vielä yhden normi-käpykranssin. Minulta pyydettiin joskus sellaista valkoista ja luvattiin maksaa siitä. En minä tuosta rahaa ota, vaan annan sen joululahjaksi. Jemmassa on vielä pari muun väristä, jos tulee tarve antaa muuallekin.

Nyt on kranssit kasassa ja askartelut jää tauolle. Ainakin suttaavat sellaiset. Vuosi sitten vielä kolme päivää ennen aattoa oli remontin työkalut kompuroita myöten pitkin huushollia. Yritän nyt ottaa iisisti, jos minulla kerrankin on aikaa, enkä ala säätämään jotakin ihme juttua vielä ennen joulua.

Värikkäitä virkattuja kaulakoruja

Virkattuja kaulakoruja väreissä

Olen kasannut lisää virkattuja koruja. Ainakin pari olisi vielä osina. Niiden jälkeen taidan siirtyä muihin askarteluihin.

Kuvan kahteen vasemmanpuoleiseen kaulakoruun on virkattu mustaa Lizzy-kimallelankaa, muut ovat ohutta puuvillalankaa. Punaisen, harmaan sekä muun mustan langan ostin. Loput löytyi ennestään itseltä.

Puuvillalangasta aion jatkossakin tehdä näitä kukkia ja koruja. Ovat kesälläkin mukavia pitää. Niiden värejä vaan taidan miettiä uudelleen.

Virkattuja kaulakoruja

Mikäs sen mukavampaa itsenäisyyspäivänä, kuin näprätä käsitöiden kanssa. Ei tämä osien kasaaminen loppujen lopuksi niin kurjaa olekaan. Kätten jäljet saa nopeahkosti näkyviin.

Oikeanpuoleinen koru on virkattu kokonaan Lizzy-kimallelangasta. Langan ostin harjavaltalaisesta käsityöliikkeestä Ju-Hanna. Lankaa ostin mustana, valkoisena sekä hopeisena. Muut korut ovat pääasiassa ohutta puuvillalankaa ja vain osa on Lizzy-lankaa. Olen näitä yhdistellyt vähän sen mukaan, kuinka paljon materiaaleja on käytettävissä.

Näidenkin korujen väleissä on laskosverhon muovirenkaita, jotka olen päällystänyt neulomalla. Keskimmäisessä on vain helmiä väleissä.

Kaulakorut ovat samanlaisia molemmilta puolilta ja virkattujen kukkien välissä on muotoon leikattuja ohuita muovin palasia. Muovi on karkkilaatikon kansista, joten korut ovat hellävaraisesti pestävissä.

Mieheni kysyi, että etkö tee ollenkaan sinivalkoisia juhlavuoden kunniaksi? Yksi on tulossa, mutta korun sininen väri lähentelee mustaa.

Vielä on muutama koru kasaamatta ja väreissä löytyy kyllä.

Virkattu kaulakoru

Virkkasin tyttärelleni kuvan kaulakorun, joka on samanlainen molemmilta puolilta. Osa langoista on vähäsen kimaltelevaa laatua, ja en valitettavasti muista juuri tästä korusta, minkä merkkisiä. Suurin osa kun on jämälankoja.

Välirenkaat ovat ylimääräiseksi jääneitä laskosverhon muovirenkaita, jotka päällystin neulomalla. Nauhan punoin kumihimolla. Kukkien välissä on tukena karamellilaatikoiden kansista leikattuja paloja. Kannet ovat uusia ja niitä olen saanut joskus kilokaupalla.

Minulla alkaa seuraavaksi varsinainen urakka, koska olen tehnyt rutkasti valmiiksi erilaisia korujen osia ja ne pitäisi kiinnittää vielä toisiinsa. (Urakka tuntuu yhtä mielenkiintoiselta kuin lankojen päättely.) Laitan niistä blogiini kuvia lisää kunhan valmistuvat.

Tuli tällainen

 

Olen tehnyt myyjäisiin pääasiassa valkoisia käpykransseja. Sellaisia kuten alemmassa kuvassa.

Ylemmässä kuvassa olevan kranssin kanssa tuli vähän ongelmia. Maalasin sen ensin valkoiseksi. Sitten päätin, että voisin suihkia siihen hiukan kultamaalia. Lopputuloksena kranssi näytti likaiselta. Sitten ajattelin, että peitän kultamaalia hopeasuihkeella. Lopputuloksena kranssi kimmelsi niin, että silmiä särki. Kiiltävää pintaa yritin vähän tasoittaa sprayaamalla viimeisen kerroksen valkoisella. Leikattujen käpyjen keskelle liimasin vähän kultaglitteriä. Lopputuloksena kranssista tuli aika hyvä. Mielestäni parempi kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Enpä olisi käpyjä niin paljoa maalaillut, mutta kuten jo kirjoittelin aiemmin, yhden kuumaliimapakkauksen liima muuttui kuivuessaan violetiksi. En tiedä mitä tapahtui, koska toisista samanmerkkisistä liimoista ei tullut samanlaista reaktiota.

Käpykransseista ei sitten enää tämän enempää.

Käpykranssit tilkitty kahvipusseilla

 

Halusin vähän kimallusta pariin tekemääni käpykranssiin.

Ylemmässä kuvan kranssissa on muutama hopean väriseksi maalattu käpy. Väleihin liimasin pieniä paloja Presidentti-kahvin sisäpusseista.

Alemmassa kuvan kranssissa on punaista glitteriä ja väleihin liimasin punavoittoisista kahvipusseista paloja hopeapuoli ulospäin.

Liimasin palat samalla tavalla kuin ohjeessani "Kranssi kahvipusseista", eli kiersin palat tikun nokkaan, tökkäsin nirkon kosteutta kestävään liimaan ja painoin palat styrokskranssin sisään.

Kahvipussien palat ovat yllättävän piilossa, mutta antavat mukavasti ja helposti kimalletta kransseihin.