Joululahjojen muisteloita

Huopahelmet

Nyt olisi hyvää aikaa edes suunnitella lahjoja ensi jouluksi. Lapsenlapset tulevat saamaan taas vähän rahaa tileilleen ja lapsilta sekä vävyltä kysytään lahjatoiveita - maltillisia sellaisia. Periaatteeni on kuitenkin, että jokin yllätys täytyy olla joukossa. Mieluiten itse tehty.

Tytär toivoi jo aikoja sitten itselleen huopahelmiä. Tullut aikuiseksi - hmm? Hän saikin sitten sellaiset viime jouluna lahjaksi. Hätäpäissäni purin vanhan Aarikan helminauhan, jotta sain työhön mustia puuhelmiä. Aarikkaa tai mikä vaan joutaa uusiokäyttöön, jos ei ole ollut tavaralla tarvetta moneen vuoteen.

Suloista

Vävyni sekä veljeni saivat Sulo-pipon. Näyttivät tykkäävän siitä. Poikani puolestaan sai asuntoonsa tekemäni parin päivän joulusiivouksen. Kaikin puolin siisti mies kyseessä, mutta kun aloitin ikkunoista päätyen saunan pesuun, menihän siinä aikaa. Hän osasi arvostaa työtäni suuresti. Äitini sai vaihteeksi pelkästään kaupasta ostetun tavaran, joka tuli tarpeeseen.

Nyt on niin hienoa, kun voi tehdä kaikenlaista päivännäöllä, vaikka joka päivä.
Minulla on taas "suuret" suunnitelmat tekemisiini. Niitä on vaan niin paljon, joten toivottavasti ei tule ähkyä ja en saakaan juuri mitään aikaiseksi. Kokemusta löytyy...

Kikkaralankaa

Kikkaralankaa

Nalle-lanka näytti aika toivottomalta villahousujeni purkamisen jälkeen. Neuloin kuitenkin langasta itselleni villasukkaparin, mutta oli hankalaa saada edes vähänkään tasaista jälkeä. Ajattelin kuitenkin, että teen itselle, ja kyllä lanka oikenee käytössä. (Kuvan vasemmalla olevan kerän lanka on suoristettu.)

Tuolit apuna vyyhdin tekemisessä

Koska lankaa on niin paljon, päätin kiertää kerät vyyhdeille ja kastella ne. Käytin apuvälineenä tuolien selkänojia, jotka ovat pystysuunnassa suorat. Laitoin kaksi selkänojaa vastakkain, jotta olisi helpompi saada taas lanka uudelleen kerälle. Siinä käytin vain toista tuolin selkänojaa. Hyvin homma sujui.

Sukat itselle

Silmäluvun otin sukkiini Novitan mittataulukosta. Neuloin kokeilumielessä raidat resoriin näkemäni videon mukaan, jossa niiden reunoista tulee suorat. Alla olevissa kuvissa näkyy raidat päältä ja alta.

Ohje raitojen neulomiseen löytyy täältä:

https://www.ristiin-rastiin.fi/2018/12/pikavinkki-suorat-raidat-joustinneule.html

Villahousuni raidoilla on väliä

Jo kelpaa

Sain viimeinkin valmiiksi uudet villahousuni. Neuloin työn saamillani lahjalangoilla, ja pöksyt on 100% konepestävää villaa. Karhistelu ei vaivaa, koska joka tapauksessa aion pukea alle pitkät kalsarit. Tarve housuihin on siis pilkillä kökkimiseen - ettei tule vilu kinttuihin.

Neuloin nämäkin villikset Novitan ohjeella "Naisten neulotut villahousut". Vahingosta viisastuneena onnistuin tekemään neulomuksesta sopivan.

Koska minulla on lahjalankoja eri väreissä, päätin sen vuoksi neuloa housuista raidalliset. Hetken tutkittuani ohjetta päätin samalla myös käyttää eri värit hyödykseni.

Koska viininpunaista oli eniten, otin sen pääväriksi. Ohjeen lahkeissa neuvottiin lisätä silmukka puikon alkuun sekä loppuun. Nyt osasin kokemuksesta hahmottaa ohjeen, joten aloitin työn sukkapuikoilla umpinaisina kerroksina. Lahkeen raidat ovat 2,5 cm korkeat, eli aina värin vaihtuessa lisäsin silmukan raidan eka kerroksen alkuun ja loppuun. Viininpunaiseen väriin tuli keskelle neljä samanlaista neulosta ja erivärisiin kaksi.

Resorin valmistuttua otin käyttööni pyöröpuikot, joilla neuloin edestakaisin neulosta. Samalla kun neuloin suoraa sileää, käytin taas värit hyödykseni. Etupuolelle lisättiin viisi kertaa silmukka 4 cm:n välein ja takapuolelle yhdeksän kertaa 2 cm:n välein. Punaiseen väriin tuli muutokset molempiin päihin, muihin väreihin vain toiseen päähän. Sileän aloituksessa täytyi kylläkin vähän räknäillä, kuten myös haarojen jälkeen kavennuksissa. Lopulta ei sitten tarvinnutkaan poiketa paljoakaan ohjeesta. Jätin vain kerran pari kerrosta neulomatta.

Ei näistä värien vaihdoista ollut minulle kuin hyötyä. Lahopäänä oli helppo neuloa lisäykset ja kavennukset ihan vaan tekemällä säännöt itselle selväksi. Oli myös helppo laskea raidoista muutosten lukumäärät.

Lahje sukka- ja pyöröpuikoilla

Suljettuna neulomuksena lahkeiden sisäsaumoista tuli siistit ja helpotti huomattavasti työn valmistumista.

Punainen väri kulki mukana ilman katkoksia. Periaatteistani poiketen neuloin muilla ns. päättelylangoilla housuosat yhteen.

Kahdessa osassa

Neuloin lopuksi työn pitkillä puikoilla, koska pyöröpuikkojen käyttö on vielä vähän hakusessa.

Neuloin myös molempia puoliskoja samaan aikaan varmistaen, että langat riittävät, ja saan housuistani symmetriset.

Ei nuo pöksyt minua kaunista, mutta enpä niissä julkisesti kekkuloikaan.

Villahousut ei kelpaa

Purkuun menee

Uudet valmistumassa

Sain valmiiksi viime vuoden huhtikuussa Novitan ohjeella neulomani naisten villahousut. Kuten kirjoitin 14.4.2017 jutussani "Voihan villahousut", onnistuin neulomaan tekeleestäni valtavat. Työn jälkikin on niin huonoa, etten ole kehdannut tarjota niitä kenellekään muille kuin pitkänhuiskeille pojalleni sekä miehelleni. Ei kelpaa!

Nyt kun neulon uusia pöksyjä samalla ohjeella, en voi vanhan epäonnistumisesta päätellä kuin sen, että olen neulonut villahousut erehdyksessä liian suurilla puikoilla.

Mies ehdotti, että yritä myydä villikset jollekin edes kympillä. No en minä niin tyhmä ole. Käyttämäni lanka on uutta, joten en saisi edes lankojen hinnassa omiani pois. Ja en tosiaankaan anna luokatonta työtäni eteenpäin.

Minulla ei ole tällä hetkellä yksiäkään ehjiä tai parsimattomia villasukkia, joten saan puretusta villahoususta itselleni sukkalankaa moneen pariin. Tarvitsen harmaata Nalle-lankaa myös ikuisuusprojektiini - tyttärentyttären virkattuun torkkupeittoon. Virkkaan päällisen isoäidinneliöistä ja alapuolen pelkästään harmaana pienisilmäisenä verkkona, joten muuta tarvetta langalle löytyy.

Tähti vaihtoon

Siivosin eilen mökistä joulun pois. Samalla meni  tähtivarjostin säilytykseen ja ajaton malli pääsi tilalle. Halusin aikoinaan lampun jalan ympärivuotiseen käyttöön jo ihan tilaongelmienkin vuoksi, joten neuloin siihen varjostimen paperilangasta.

Kirjoitin kuvan neulotusta lampunvarjostimesta maaliskuussa 2017. Enemmän juttua löytyy sen tekemisestä sivulta:
 https://merjee.blogspot.com/2017/03/paperilangasta-neulottu-varjostin.html

Mummitteluhuivi valmis

Punainen tuubihuivi

Jotkin jutut tuppaavat jäämään taka-alalle käsitöitä tehdessä, kuten tämä neulottu tuubihuivi. Aloitin sen neulomisen jo toukokuussa. Huivin piti olla mummittelu-käsityö, mutta tuli värkättyä kaikenlaista muutakin.

Kuvio on joka toinen kerros aina oikeaa ja toinen kaksi oikein yhteen ja langankierto. Koska lanka on 7-veljestä, halusin tuubihuivista mahdollisimman ilmavan. Pyöröpuikot valitsin kokoa  dia 5,5 mm ja niiden pituudeksi 40 cm. Silmukoita loin 80.

Huivia oli melko raskas tehdä johtuen paksuista pyöröpuikoista. Työ sujui paremmin, jos osasi langankierrot tehdä löysästi. Seuraavaan huiviin valitsen kevyemmät puikot sekä ohuemman langan. Huivi saisi olla mielestäni myös hieman ohuempi.

On sitä parempiakin neuleita tullut tehtyä, mutta huivin saaja oli ilmeisen tyytyväinen.

Tämän neulominen sai olla myös harjoittelua pyöröpuikkojen käyttämiseen. Olen jotenkin kömpelö niiden kanssa ja saan helposti hartiani ja ranteeni kipeiksi.

Pieneen rasiaan munankuorimosaiikkia

En ole googlannut enkä kysynyt, mitä rasia on alkuperältään pitänyt sisällään. Tytär huomasi siinä potentiaalia munankuorimosaiikille, joten looda päätyi minulle - tietenkin?

Peitin oransseja kohtia ensin värittämällä ne lyijykynällä. Sen jälkeen liimasin munankuoret rasian kuviota mukaellen. Alapuoli sai myös munankuorimosiikin pintaansa. Viimeiseksi lakkasin työn  kalustelakalla. Sisusosan jätin käsittelemättä, koska oli pelkästään harmaa ja valkoinen sekä kaikinpuolin siisti.

Olen ajatellut antaa sen vanhimmalle tyttärenpojalle. Hän on aina ollut kiinnostunut tekemisistäni, ja rasian voi halutessaan hukuttaa kaapin kätköihin. Ihan sama...

Rokkipipo sekä tupsupipo lapsenlapsille

Sama neuleohje molemmissa

Neuloin lapsenlapsillemme pipot, ja tällä kertaa sellaiset sai kaksi nuorimpaa muksua. Kuvan mallit ovat 7-vuotias tyttö sekä 5-vuotias poika. Pipojen mallineule on sama molemmissa myssyissä.

Pieniä tupsuja

Poika sai rokkipipon, jolle nuorempi väki antoi nimen. Tytär antoi ihan ensin vinkin malliin, joten eipä sitten muuta kuin pohtimaan toteutusta.

Ompelin pipon päälle jonoon pieniä tupsuja. Rivin molemmille puolille kiinnitin palmikkonauhat tukemaan tupsuja, jotta pysyisivät paremmin pystyssä. 

Vaihteeksi valkoinen pipo

Tytölle neuloin samanlaisen pipon jo aiemmin lokakuun lopussa, mutta eri värisenä: https://merjee.blogspot.com/2018/10/lapsen-tupsupipo.html

Metallinen vaasi apuna

Pingotin pojan pipon metallisen, ylösalaisin käännetyn vaasin päälle letin kiinnittämistä varten. Näin kiinnityksestä ei päässyt tulemaan liian kireää.

Paperihylsy apuna

Sain aikaiseksi suurinpiirtein samankokoisia pikkutupsuja käyttämällä talouspaperirullan hylsyä työkaluna. Pienen lommon kautta oli helppo pujottaa neula pikkuruisen lankakerän alta.

Pipot on neulottu saamistani Marimba-langoista. Niiden loppuminen saattaapi jo häämöttää. Otin työn alle pitkälahkeiset villahousut itselle. Tosin päätin aiemmin, että neulomiset ja virkkaamiset saavat jäädä pienelle tauolle jo ihan kropan levon kannalta.

Pipon perusohje löytyy osoitteesta:
https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/lapsen-tupsupipo-novita-nalle-tai-novita-wool-cotton

Hyvää joulua

Mökkikoti on joulukunnossa. Ruoat valmistettu, ja eilen jo osa syötykin tyttären perheen luona. Valmistin niistä suurimman osan, koska nyt minulla on aikaa ja kuntoa.

Toisin oli joskus ennen. Koska tavallaan harrastin opiskelua työn ohessa, aina oli tenttiviikko juuri ennen joulua. Muunmuassa etälukio tuli suoritettua kuten myös iltatoteutuksena tradenomim tutkinto.

Olen jouluutikko - juhla ei ole tullut ennen kuin koko koti on siivottu polvet ja sormet verillä. Kerran viedessäni viimeisiä pyykkejä kuivumaan meidän pihasaunaan, annoin ylen ihan stressin helpotuttua - kreisii!

Näin iän myötä tauti on onneksi helpottanut. Eilen illalla tuli 10 vuotta isäni kuolemasta. Sen jälkeen joulut eivät ole olleet samanlaisia. Onneksi juhla on silti odotettu juttu. Kiitos lapsien ja lapsenlapsien unohtamatta äitiä sekä vävyä. Seuraavat lähipäivät touhutaan kaikenlaista kivaa perheen kokoontuessa mökillemme.

Toivotan hyvää joulua teille kaikille!

Terassikuuseen koristeita

Jäätymistä odotellessa

Vilkaisu sääennusteisiin sai minut taas jäädyttämään ulkokuuseen koristeet. Meillä on nyt pari pienehköä kuusta, joten näistä riittää molempiin. Kuuset ovat niin pieniä, etten tarvinnut valojen asennukseen apuriksi teleskooppi-makkaratikkua.

Pienet alumiinivuoat ovat perintönä mummultani, ja en ole keksinyt niille vielä muuta käyttöä kuin tällaisen. Osa on meko ruosteessa, joten alkuperäiseen tarkoitukseen niitä ei ainakaan voi ottaa käyttöön.

 Olen koristeiden jäädyttämisistä kirjoitellut aiemminkin. Viimeksi vuosi sitten.

Kaikenlaista läträämistä sitä sitten tulee tehtyä näin ennen joulua.

Ensimmäinen ja viimeinen käpyhyasintti?

Kuten keskiviikkona kirjoitin, käpyhyasinttien teko jäi minulta yhteen. Jostakin syystä en vaan ollut tyytyväinen valmiiseen työhöni. Täytyy varmaankin jatkossa kehitellä tekniikkaa tai keksiä vallan jotakin ihan muuta.

Ainokaiseni päätyi tänään ulkoterassille kera kuusenhavujen. Yllätyksekseni ei tuo nyt enää pahalta näytä kun sain sen upotettua syvälle vihreään.

Nyt tulee myös testattua kukkasen talvenkestävyys. Jos tämä kestää ulkona, voisin vaikka asetelmissa osan callunoista tai kanervista korvata näillä. Minullahan on jo neljä tappia ruukuissa valmiina odottamassa.

Kunpa vaan muistaisin...

Ja taas on kaikki juustohöylät tiskikoneessa...

...vaan ei ole enää.

Meillä ei noita juustohöyliä ole rajattomasti, ja ne pyörivät usein jääkaapissa milloin minkäkin paketin päällä. Ei siis mitenkään hygieenistä.

Tänään mä sen hokasin, miten höylän saa siististi jääkaappiin, ja ei ole hukassa. Ripustin sen metallikoukkuun, ja koukun ripustin pullotelineeseen. Nyt juustohöylän löytää heti, ja se on helppo vaihtaa puhtaaseen aina kun tiskikone täyttyy. 

Mies osti tarkoitusta varten kaikkein pienimmät liimattavat koukut, mutta ovat liian isot juustohöylän reikään. Metallikoukut olen ostanut joskus IKEA:sta.

Liian isot

Kävyt ja risut siivottu talteen

Nyt on loput kävyt ja risut otettu talteen ja viety varastoon. Kranssit on kasassa. Pääsiäiseksi voisin taas ehkä värkätä jonkun koivunoksista.

Laitoin nyt blogiini kuvat lopuista tekeleistäni. Tai ainakin melkein kaikista niistä. Osa on jo maailmalla, osa odottaa saajaansa varastossa.

Kuvan alimman sai naapurin "käpykaveri" kiitoksena keräämistään kävyistä. Hän sai ihan itse valita, ja risukranssi sopiikin heidän grillikatokseen hienosti. Siinä ei ole mitään muuta keinotekoista kuin nauha, joten sen luulisi kestävän ulkoilmaa. Ensimmäisen tekemäni risukranssin sai tytär kuten myös mustapohjaisen minimalistisen. Hänkin sai valita omansa.

Vakaana aikomuksena oli myös tehdä muutama käpyhyasintti. Just joo. Vein kellariin muovilaatikossa neljä kukkapurkkia, joissa sojottaa vihreäksi maalattu harjanvarren pätkä. Yhteen sain aikaiseksi jotakin hyasinttia muistuttavaa ennen kuin meni hermot. En saanut silmääni sopivaa lopputulosta sitten millään.

Tämän yhden aion laittaa ulkoruukkuun terassille kera havunoksien. Sillai aika syvälle.

Ripustuksen vaikeus

Tein vielä pari minimalistista kranssia vaihteeksi valkoisella rungolla. Eipä ollutkaan kovin helppoa saada niiden ripustus siten, että asetelmat seinällä olivat myös samassa asennossa kuin olin ajatellut. Pari kävyn puolikasta painoi enemmän mitä olin kuvitellut. Valokuvien kautta valmiit työt piti taas näissäkin tsekata, että sain lenkin oikeaan paikkaan. Kranssit kun eivät ole täysin pyöreitä, ja kuva kertoo kaikki virheet.

Ylemmän mustan lehden alla on ripustuslenkki, joka on pyöreää valkoista kuminauhaa. Lehdet ovat mustaa jämänahkaa. Runko on omasta pihasta kasvaneesta japaninkelasköynnöksestä.

Ainakin toinen näistä jää itselle. Koriste on helppo pitää pölyttömänä. Itse asiassa se ei taida paljoa sitä kerätäkään. Mustapohjaisen kranssin halusi tyttäreni. Hänellä on paljon valkoisia seiniä, joten valinta oli helppo.

Hän sai myös risukranssini. Se sopii hyvin heidän ulkoseinälle, koska siinä ei ole käytetty yhtään liimaa eikä paljoa muitakaan härpäkkeitä. Sen suoraa sateelle joutumista pitää silti välttää.

Valosarja ketjusilmukoilla

Vain lumi puuttuu

Valot terassin sisäpuolelta

Katselin eilen parvekkeen kaiteen kiertävää, 400:n lampun valosarjaa, ja kaikki näytti olevan ok kovista tuulista huolimatta.

En tiedä, miten muut lamppunsa kiinnittävät, mutta itse aloitan pitkän valosarjan päästä ketjusilmukoilla päätyen pistorasian lähettyville. Johdon kiinnittämisessä ei kauaa nokka tuhise. Lamppujen etäisyydet toisistaan saan jo kokemksen kautta tasaisiksi ja valot näyttämään enimmäkseen ulospäin. Hyvää tässä systeemissä on myös pois kerääminen. On todella helppo homma. Tapahtuu ihan samalla tavalla kuin muunkin virkkaustyön purkaminen - ja siitäkin on kokemusta kyllä.

Kuvien laatu ei ole kovinkaan häävi. Nappasin ne kännykkäkamerallani.

Sulo-pipo

Täytyi sitten minunkin neuloa Sulo-pipo. Se sai niin suuren suosion, että sain mallista pari tilausta. Taitaapi mennä halvalla. Pari pipoa annan joululahjaksi.

Löysin ohjeen netistä, ja lankaväri pipoon on juuri sellainen kuin muistelin. Olin tosin marketissa ensin kahden vaiheilla väristä, joten piti vahvistukseksi kysyä paikalle osuneen lankavastaavan mielipidettä. Naureskeli, että tuota ei ole vielä koskaan ennen häneltä kyselty. (Ohjeessa mainitaan langan väri, mutta sitä ei vyötteestä löydy tekstinä vaan numerosarjana.)

Ohjeen pipoon löysin täältä:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/muistatko-tankki-tayteen-sarjan-nain-neulot-helpon-sulo-vilen-pipon

Tupsun tein Nalle-langasta, joten koko luomus on konepestävää lankaa. Jos piposta haluaa halutessaan enemmän korville vedettävää mallia, voi olla asiallista lisätä aloitukseen vaikkapa neljä silmukkaa.

Ensimmäinen risukranssini

Japaninkelasköynnöstä ja koivua

Tein eilen elämäni ensimmäisen risukranssin koivun- ja japaninkelasköynnöksen oksista. Purin keväällä tekemiäni kranssipohjia samalla siistimällä niitä. Köynnöksestä tehtyjä pohjia liotin ensin vedessä, jotta sain niistä notkeita.

Työhön pyrin käyttämään mahdollisimman vähän rautalankaa. Koristenauha löytyi jemmastani, jonka ostin joskus lahjatavarakaupan loppuunmyynnistä.

Yritän vielä vähän muotoilla kranssia. Sitten saa luvan kelvata.

Käpykranssi tämäkin?

Niukkaa koristelua

Tytär ehdotti, että tekisin jonkin minimalistisen kranssin. Itsekin tykkään yleensä niukasti koristelluista jutuista, joten mikäs siinä.(Jouluisin tulee kylläkin vähän irroiteltua.)

Kranssin pohjana on pari japaninkelasköynnöksen oksaa, jotka maalasin mustalla kalustemaalilla. Lehdet on mustaa nahkaa ja kukat katkaistuja männynkäpyjä.

Se olis sitten siinä.

Pahvinen pullolaatikko munankuorimosaiikkiin

Laatikosta rasiaksi

Munankuorimosaiikin tekeminen on ihan mielenkiintoista puuhaa. Sitten kun tulee mieleen heittää tuunattava päin seinää, kannattaa pitää tauko. Vaikkapa pitkä sellainen. Olihan tuossa nyppimistä ja aikaa kului, mutta mielestäni kannatti.

Tapetilla mainokset piiloon

Taas minulle oli iloa myös vanhasta tapettikirjasta. Koska laatikko oli tarkoitettu lahjapaketiksi pullolle, peitin tapetin paloilla mainokset piiloon. Muut pinnat sisäosista jätin tuunaamatta. Lisäksi maalasin laatikon kulmat kultakynällä. Siten sain työhön yhtenäisemmän ilmeen.

Rasia takaa

Koska laatikko on paksua pahvia, vahvistin "saranaosaa" liimakerroksella. Ajattelin, että taitos ei näin murru, ainakaan kovin helposti. Pinnat lakkasin kalustelakalla.

Akryylimaalilla häivytystä

Ylemmässä kuvassa pullolaatikko lähes alkuperäisessä asussa. Tasoittelin pohjan värejä maalaamalla räikeimmät eroavaisuudet piiloon.

Jos en keksi rasialle muuta käyttöä, niin säilytän siinä korujani. Ne kun tahtovat lisääntyä askartelujeni myötä, ja vanha boxi on käynyt ahtaaksi.

Väärän väriset ruukut

Väärän väriset

Kuvassa olevat tyttären ruukunsuojat olivat minulla aikoinaan myynnissä kirppiksellä kolmisen viikkoa, mutta eivät menneet kaupaksi. Ei kelvannut, vaikka ne olisi saanut todella halvalla.

Ei ruukuissa mitään vikaa ole. Ovat ihan kauniita, mutta väärän värisiä niin minun kuin tyttärenikin kotiin. Meiltä molemmilta on sininen kautemme taakse jäänyttä aikaa ja nuo nyt vaan eivät sovi meidän kummankaan värimaailmaan.

Tytär kysyi hiljattain, olisiko minulla niille käyttöä? Antoi ruukut tuunattavaksi ja ehdotti pintaan vaikkapa munankuorimosaiikkia. En sitten kumminkaan innostunut siitä ideasta. Maalasin ruukut mustalla kalustemaalilla, ja minusta niistä tuli ihan hyvät sellaisenaan. Astioiden pinta oli karhea, joten uskon maalin pysyvän pinnassa. Likka saa ruukkunsa mustana takaisin.

Ruukut mustana