Munankuorimosaiikkia tuliaisena

Puuvati ennen käsittelyä

Munankuorimosaiikkilla uutta ilmettä

Meitä oli eilen kutsuttu serkkuplikan mökille viettämään Venetsialaisia. Vein tuliaisiksi mansetilla koristetussa lasipurkissa sytykeruusuja sekä puuvadin, jonka pinta sai ilmeeen munankuorista. Tietenkin asiaan kuuluvat juomat pitää aina olla viemisiksi.

Uskalsin antaa vatin lahjaksi, koska saaja on tykännyt luonani aiemmin tekemistäni munankuorimosaiikkitöistä. Jos vati ei miellytä, niin voihan senkin polttaa pesässä. Eipä tuosta ainakaan rahallisesti korkealta putoa. Kävin viikolla parissa kirpputorissa etsimässä tuunattavia kohteita. Kuvan vati maksoi euron.

Ei maar - seuraavaksi olen ajatellut värkätä jotakin ihan muuta ja erilaista.

Helmet kivestä ja paperista

Helminauhaa rakentamassa

Helmet valmiina

Sain taas tehtyä vähän valmiiksi asti. Kokosin nauhaksi satukirjasta tekemäni paperihelmet. Löysin kätköistäni niiden väleihin kivihelmiä.

Sain kivisen kaulanauhan lapsena parilta tädiltäni kimppalahjana. Muistan lahjan hyvin, koska pienenä tyttönä helminauha oli mielestäni ruman värinen ja painava, enkä halunnut käyttää sitä oikeastaan koskaan. Että jopa se joutikin jo purettavaksi. Tunnearvo itse lahjasta taitaa ollakin enimmäkseen negatiivinen, ei sentään kuitenkaan tädeistäni.

Valmiista helminauhasta tuli kokonaisuudessaan pari metriä pitkä, joten pituutta siinä riittää. Se oli alunperin tarkoituksenikin. Noita lyhyempiä minulla onkin runsain määrin.

Ihailen sellaisia naisia, jotka osaavat käyttää koruja. Oppisinpa itsekin käyttämään omiani. Yleensä turvaudun aina niihin samoihin vanhoihin tylsiin juttuihini.

Jokapoika-lakanakangasta riittää

Retroverhot joutaa kirppikselle

Tänään sataa kaatamalla, etten taida päästä kokemaan rapumertojakaan säätiedotuksen mukaan ennen iltapäivää. Maalaushommat joutuu myös unohtamaan tältä päivältä. Siispä ajattelin tehdä jotakin muuta hyödyllistä.

Meillä on tällä hetkellä muotoonommellut aluslakanat finito. Yksi on sängyssämme, pari on unohtunut Lappiin ja "nuoriso-osastollamme" on pari käytössä. Yksi jouti betonitöihin, koska oli risa. Froteisia en enää sänkyyni huoli.

Koska meillä on Jokapoika-lakanakangasta enemmän kuin tarpeeksi, päätin ommella siitä petariimme ns. pussilakanan. Kangas on 165 cm leveää joten sen pitäisi riittää. Tuskailua petarin ujuttamisessa tulee ihan varmasti, mutta toivottavasti onnistun.

Pussialuslakanasta tuli paksu mönkki, ja täyttää sujuvasti pesukoneen. Eipä tuo silti haittaa. Valkoista likapyykkiä, joka kestää kuuman pesuohjelman, tulee meillä  liian vähän.

Ompelin myös muutaman tyynyliinan. Minä en oikein kestä katsella, jos petivaatteet ei mallaa toisiinsa. Sen vuoksi luonnonvalkoinen sopii niin monen kanssa yhteen. Lisäksi lakanakangas tulee joka pesukerran jälkeen vielä vaan valkoisemmaksi.

Kuvan vanhoista, 70-luvun loppupuolen kolmesta pitkästä verhosta, olen kauan suunnitellut ompelevani pari pussilakanaa siten, että alapuoli olisi valkoinen. Kolmannesta ompelisin tyynyliinoja. Kangas onkin vain 145 cm leveä, niin taidan antaa olla. En viitsi ruveta kikkailemaan kangaskaistaleilla ja jos tekisin niistä vain tyynyliinoja, kyllä silmää särkisi. Ei meillä ole mitään, joka noihin sopisi. Taidan kiikuttaa ne kirppikselle. Minulla olisi muitakin verhoja sekä mattoja, joita en tule enää ikinä tarvitsemaan, joten voisin taas välillä tyhjennellä varastoja.

Noita mattoja on kertynyt vähän samalla tavalla kuin nappeja, eli perintönä monelta mummulta.

Virkattu tuubihuivi

Huivin kokonaispituus on 130 cm

Jotenkin tällä tavalla, vaan eri väreissä, kuvan virkattu tuubihuivi oli jossakin fb-ryhmässä aikoja sitten. En vaan muista missä.

Virkkasin itselleni huivin löytämistäni jämälangoista. Se on vielä säilössä talviteloilla, mutta kuvan huivin virkkasin tyttärelleni viime joulun lahjaksi. Huivi on Novitan Helen-lankaa. Valitsin langan sen pehmeyden vuoksi, ettei ainakaan karhistelisi iholla. Mallissa on viisi pylvästä ja viisi ketjusilmukkaa välissä.

Tämä on kiva malli, koska vaihtamalla värejä saadaan aikaiseksi ihan erilaisia huiveja. Myös paksuutta saadaan säädeltyä oman mieltymyksen mukaan. Tyttären huivi sopii hänelle myös ihan sisäkäyttöön asusteeksi. Hänellä on pitkä hoikka kaula, joten tämä ei mene ihan kurkkua myöten.

Minulta on pyydetty tällaista huivia, mutta onneksi aikataulusta ei ole ollut puhetta. Taidan tehdä näitä lisää pitkin talvea, koska kiinnostusta tuntuu piisaavan muutenkin, ja itsekin tykkään.

Vinkit hukassa

En vielä mitenkään joulua odota, mutta oli pakko tehdä muistini virkistämiseksi malli joulukortista, jonka näin Pinterestissä. Idea oli hauska, varsinkin vyön soljen osalta. Muistelen kortin olleen myös kokonaan punainen.

Lajittelen mielenkiintoiset Pinterest-viestit omaan kansioon sähköpostiini, josta ne on myös helppo poistaa ajan kuluessa. Niinpä laitoin tämän korttisivunkin syrjään ja ajattelin jälleen tyhmästi, että kyllä minä sen sieltä löydän. No en sitten takuulla löytänyt, vaikka olenkin tutkittavat ideasivut merkannut lipulla.

Joitakin neuleohjeita olen kopsanut copypastella wordiin ja sieltä käsityökansioon. Tämä korttivinkkikin olisi pitänyt tallentaa, mutta jätin sen "kiireessäni" tekemättä.

Harvoin niistä ohjeista tulee mitään tehtyä, jos ollenkaan, mutta on hienoa katsella muitten aikaansaannoksia.

Sytykeruusuja urakoimalla

Kuten olen jo aiemmin maininnut, käytän kananmunakennot hyväkseni todella tarkkaan. Munien kuoret joutavat mosaiikkitöihin ja kennot sytykeruusuihin.

Eilen mietin, että pitäisiköhän sytyttää tuli mökkihellan pesään, mutta sen sijaan kaivoin kaapista villasukat jalkaani. Heti tuli lämpimämpi olo. Samalla havahduin, että voisin tehdä sytykeruusuja "hyvän sään" aikana. Meillä sytytetään pesät pääasiassa enää niillä. Jotkut kaverimme myös keräävät meille munakoteloita ja kynttilän pätkiä. Ovat saaneet sitten toisinaan vastalahjaksi sytykeruusuja.

Istuin eilisen illan telkkaria tuijottaen ja ruusuja värkkäillen. Tänään aamulla saivat steariinikasteen. Kastan vain kertaalleen, koska ohuemmalla kerroksella olevat syttyvät mielestäni paremmin.

Meidän ystäväpiirillämme on jo kaikkea, joten vien näitä joskus tuliaisiksi. Valitsen kauneimmat ja asettelen ne nätisti esimerkiksi johonkin kivaan lasipurnukkaan taikka pussukkaan. Ovat hyvä lisä muun viemisen kera ja saajat ovat olleet tyytyväisiä. Lasipurkin voi viedä vaikkapa lasinkeräyspisteeseen tyhjentymisen jälkeen.

Munankuorimosaiikkia turkoosilla pohjalla

Sain tuunattavakseni ihanan turkoosin rasian. Kynin etiketit pois ja liimasin pintaan munankuoripalaset. Pinnan lakkasin huonekalulakalla ilman väritystä. Pohjaan liimasin vanhoja juomakorkin pohjia ja maalasin ne valkoisiksi. Mosaiikki olisi kyllä kestänyt käyttöä ilman korkkejakin, mutta laitoin ne ihan vaan sen vuoksi, että rasian avaaja huomaa heti alapuolen.

Tuosta pohjasta alkoikin nappilajitteluni, koska etsin alle puolipyöreitä puunappeja tai muita työhön sopivia - en löytänyt.

Tämän saa varmaankin taas joku sellainen, kenelle annan rahalahjan. Boksi saa toimittaa kirjekuoren virkaa. Kuluja itse tästä työstä ei aiheutunut juuri ollenkaan. Sain vain tekemisen iloa.

Napeista?

Karamellilaatikollinen ja kahvipurkillinen nappeja

Kehoitin vuosi sitten blogissani ottamaan napit talteen. No sitä ainakin on meidän sukumme naisväki tehnyt ahkerasti. Ainakin kolmessa polvessa ja lisäksi vielä edesmenneet anoppini ja isoanoppini.

Etsin jokunen päivä sitten sopivia nappeja ja hermostuin nappisekamelskaan totaalisesti. Päätin korjata tilanteen ja lajitella napit edes johonkin järjestykseen. Värisilmä ja muisti saivat samalla harjoitusta. Niiden plokkaamisessa taisin myös järjestellä ajatuksiani uudelleen. Työn mukana tuli myös paljon muistoja. Napit muistuttivat muunmuassa lasteni vaatteista, isoäitini jakuista, anopin ulstereista, omista lapsena käytetyistä villatakeista, jne.

Kerroin eilen äidilleni nappien lajittelemisestani. Kuvittelin minulla olevan jo kaikki napit, mutta eikös vaan hän antanutkin niitä vielä kahvipurkillisen lisää. No, minulta loppui jo sitä ennen pussit ja systeemit kesken. Jatkan taas joskus hommaa, kun olen ensin hankkinut tarvikkeita lisää.

Sanoin tyttärelleni, että älä vaan ensimmäiseksi nappikauppaan mene, jos nappia tarvitset. Googlasin myös tekstin "napeista" sekä "button ideas", joten enköhän noista jotain keksi. Tytärkin antoi jo vinkkejä. Nappeja voin myös lahjoittaa esimerkiksi SPR:n Konttiin.

Lappiin viemisiä

Munankuoria ja strutsin muna sulassa sovussa

Vanhaa roosaa tapailin

Lapin luontoa kauneimmillaan

Sain vietyä (muistin) munankuorimosaiikilla päällystetyn tarjottimen Lappiin viime viikolla. Se sopi mielestäni hyvin raumalaisen ystäväni tekemän, lahjaksi saamani, valaisimen viereen, jonka kuuppa on strutsin muna. Kysyin häneltä viime kesänä, että mitenkä hyvin muna kestää kovaa pakkasta? Kertoi, ettei säät haittaa. Hyvin toimi vielä eilen. Ensi kesänä sitten tiedän, mitenkä hyvin munankuorimosaiikki kestää kovan talven.

Vanhaa roosaa yritin saada aikaiseksi pienempään tuunattuun puuastiaan. Väri oli toivomus, ja mielestäni paremminkin olisin voinut onnistua. Astia oli tarkoituksella pienehkö, koska etukäteen arvailin pudottavani sen ystäväni postilaatikkoon. Matkaa postilaatikolle on noin 850 kilometriä ja mökille siitä on vielä noin 150. Olisimme saaneet kahvia, mutta emme poikenneet myöhäisen ajankohdan vuoksi. Matkassa mukana oli lisäksi tytär perheineen.

En minä Lappiin pelkästään sisustelemaan mene. Itse asiassa se homma on siellä tärkeysjärjestyksen loppupäässä. Eniten nautin Lapin luonnosta ja kalastamisesta. Kirjoitan jälkimmäisestä blogisivuillani fisuska.blogspot.com. Viime ajoilta siellä taitaa kuitenkin olla enemmän kukkakuvia.

Lämpimiä sävyjä Lapin mökille

Lämpimiä sävyjä pohjoiseen

Kuva on otettu Lapin mökin makuuhuoneesta aamupäivän aikana. Huoneen valoisuus on tuolloin päivänvalossa hämärimmillään, koska suurempi ikkuna on pohjoiseen. Siksi olenkin pyrkinyt valitsemaan huoneen kaikki materiaalit lämpimän sävyisinä. Sinisen sävyjä on hyvin vähän. Vain pikkuisen raikkautta tuomassa. Halusin myös runsaasti väriä siten, että huone on viihtyisä jokaisena vuodenaikana.

Neuloin valmiiksi tänne suunnittelemani tyynynpäälliset ja kyllä ne minusta toimivat täällä ihan mukavasti. Tuovat huoneeseen lisää aurinkoa. Muualla sitten taas hillitymmin...

Koivunlehdistä tuoksupussi

Keräsin Lapissa mökkipihassa kaadetun koivun lehtiä. Ne tuoksuivat voimakkaasti, koska poimin ne tuoreeltaan juuri ennen juhannusta. Lehdet kuivasin suuren pyyhkeen päällä saunan jälkilämmössä.

Kotona täytin suodatinpussit kuivilla lehdillä ja ompelin pussien suut kiinni. Sen jälkeen ompelin toisia pusseja suodatinpaperirullasta ja laitoin lehtipussit niiden sisään. Nyörit sulkemiseen kiersin kalalangasta.

Nyt sitten aion tänään kokeilla, miten juttu toimii saunan löylyvedessä, eli saanko juhannuksen aromit saunaan. Pussia pitäisi kait liottaa kuumassa löylyvedessä jo hyvissä ajoin ennen saunomista. Narulenkistä laitetaan pussi kuivumaan löylyn jälkeen ja aromeja pitäisi riittää vielä ainakin toiseen kertaan.


Ajattelin ilahduttaa näillä kavereita joulun aikaan, jos toimii.

Mitäs langasta tänään keksittäisiin...

Uudet tyynynpäälliset iltapuhteena

Kirjoittelin aiemmin, että en halua nurkkiini paljoakaan ylimääräisiä lankajämiä, mutta kyllä sitä meikäläinenkin osaa mennä halpaan. Paikallinen lankaliike tarjosi taannoin Novitan Usva-lankaa neljä kerää kympillä. Ostin tietenkin kolme satsia. Ajattelin, että jos neulon langasta puseron itselleni, niin pilkunviilaajana halusin värien mallaavan etu- ja takakappaleiden kanssa yhteen. Myös hihojen piti mielestäni olla samanlaiset. Huomasin myös, että liukuvärjätyssa langassa oli pitkät värien vaihdot. Siksi ostin lankaa niin paljon.

Tietenkin noita keriä ja jämiä  jäi vielä  käyttämättä.

Vanhat otettiin uusiokäyttöön

Pari vanhaa sohvatyynyä olivat kuosiltaan aikansa eläneet ja ne näyttivät myös tahraisilta niissä olevien kuvioiden vuoksi. Siispä ajattelin niiden tarvitsevan uudet päälliset. Lapin mökin tyynynpäällisiä oli niin mukava neuloa, että päätin käyttää samaa ohjetta myös näihin violetteihin tyynyihin. Puikkojen kokokin sopi mittoihin.

Lankaa ainakin on riittävästi

Koska niitä pieniä kerän jämiä jäi monta, päätin käyttää ne isoäidin neliöihin. Kaitpa niistäkin jonkun tekeleen saan kyhättyä.

Langan koostumus ei oikein miellyttänyt minua. Minusta siinä olisi saanut olla hieman enemmän kierrettä. Tuollaisena siitä tuli otettua helposti puolikkaita lankoja puikoille ja virkkuukoukulle. Langan väriskaalasta tykkään kovasti.

Puseron kappaleiden neulomisessa onnistuin mielestäni todella hyvin. Sain värit sopimaan, mutta aikaa ja vaivaa siinä meni.

Niin, neulepuseron kappaleet on vieläkin ompelematta yhteen. En sitten tiedä, kuinka fiksulta näyttää, kun tyynyt ja muija ovat samassa kuosissa sohvalla. Voisinhan sitä vaikkapa naamioitua mööpeliksi.

Paperihelmiä risasta satukirjasta

Risainen kirjaston poistokirja materiaalina

Paperisuikaleet jatkettu teipillä

Paperihelmien teko jatkuu. Nyt olen leikannut vaaleasta satukirjasta suikaleita, ja näin värimaailma on kauttaaltaan aikalailla sama.

Leveydeltään kuvan pienin helmi on 1½ senttiä leveä ja siihen käytetty paperisuikaleen pituus on 1,2 metriä pitkä. Valmiit helmet olen lakannut decoupage-lakalla kahteen kertaan. Koska meillä on remontti meneillään, niin tarpeeksi pitkä "viivoitin" löytyi listan pätkästä.

Ajattelin ostaa kaupasta tai tilata netistä väliin sopivia pikkuhelmiä. Teen nyt näitä vielä lisää eri papereista ja yritän saada aikaiseksi muhkeampia helmiä, joten katson ostotarpeeni vasta myöhemmin.

Foliota marjapuskiin

Puutarha tarjoaa taas runsaasti satoa

Kotonani on viisi punaherukkapensasta ja joka ikinen vuosi ne tekevät hurjasti satoa, ja ilman lannoitusta. Niin myös tänäkin vuonna, vaikka pensaat ovat ainakin 60 vuotta vanhoja. Tiedän suurinpiirtein niiden iän, koska kotini on myös mieheni lapsuuden koti. Marjat kypsyvät vanhana lajina melko myöhään, joten elokuun alussa ei ole vielä kiirettä poimia niitä. Sitä enemmän mehua saa, mitä kypsempiä marjat ovat.

Jostakin kumman syystä marjat saavat olla pitkään rauhassa linnuilta. "Koristelin" vasta eilen taas varmuuden vuoksi pensaat muutamilla folioruseteilla. Foliorusetit kahisevat pienestäkin tuulenvireestä ja peilaavat valoa. Tämä on ollut meillä hyvä keino pitää linnut poissa puskista, vai onko tämä sitten vaan pelkkää uskomustani asiaan.

Minulla ei ole kovin pitkää matkaa muunmuassa foliota valmistavan yrityksen tehtaanmyymälään. Ostan  aina kakkoslaatua ja foliorulla ei maksa montaa kymmentä senttiä. Kun marjat on poimittu, kerään foliot pois ja vien ne metallinkeräykseen.

Kuvan taustalla on antonovka-omenapuu. Se, kuten kaksi muuta, tekevät myös joka vuosi runsaan sadon - myös tänäkin vuonna. Puut ovat ikivanhoja ja suuria. Omenat kypsyvät myöhään syksyllä. Millään emme pysty hyödyntämään koko satoa. Onneksi omenista on moni kiinnostunut ja ollaankin lahjoitettu niitä kaikille halukkaille.

Antonovkasta saa erittäin hyvää hilloa. Joskus ollaan kerätty omenia suoraan puusta pahvilaatikkoon ja viety kellariin. Ovat vielä joulunakin hyviä. Myös marjoja on saanut tutut tulla poimimaan. Yhdestä pensaasta voi saada satoa noin neljä ämpärillistä. En millään saa kaikkea käytettyä, vaikka kuinka mehua keittelisin.

Omenien määrä maassa on yksi ketutuksen aihe silloin, kun pitää leikata nurmikko. Toinen harmi puista on syksyllä, kun kaikki muut lehdet on haravoitu pihasta, niin eikös vaan omenapuut ovat vielä täydessä lehdessä. Ja niitä lehtiä on paljon. Omenia saattaa pudota puusta vielä talvella.

Noita puita ei kuitenkaan raaski kaataa. Ovat nähneet maailmaa kauan ja monta ohikulkijaa.

Mattopyykillä

Hetekat ja muovituoli apureina

Kovin on minulta jäänyt mattojen pesu myöhäiseen ajankohtaan verrattuna aikaisempiin vuosiin, tai taitaapi vaan tuntua siltä. Kirjoitin blogiini viimeksi mattopyykistä ja konsteistani 12.7. 2014, joten en kait niin kovin myöhässä ole.

Pestäviä mattoja on onneksi vähemmän kuin monena muuna vuonna, koska meillä ei ole enää lemmikkejä. Silloin, kun koiria oli talossa, sai olla pesutouhuissa jo aikaisin keväällä.

Tytär perheineen on hankkinut oman painepesurin omakotitaloon muuton jälkeen, joten hänkään ei enää työllistä tuossa touhussa. Tai oikeasti, ei hän ole minua työllistänyt - olen itse tarjonnut apuani.

On tuo vanha muovituoli edelleenkin oiva apu märän raskaan maton siirtämisessä kuivauspuulle. Ja - vanhoista hetekoista en luovu pesualustana.

Munankuorimosaiikkia välillä itselle

Oranssinpunaista munankuorimosaiikkia

Tuunamiseen saatu sininen puutarjotin

Sain ihan omaan käyttöön tuunaamista varten sinisen puutarjottimen. Vähän pieni se on tarjottimeksi, mutta eiköhän se piakkoin löydä paikkansa Lapin mökistä. Pitäähän sieltäkin löytyä munankuorimosaiikkia, heh. Sinisenä ja kulahtaneena minulla ei ollut sille mitään käyttöä, joten maalasin sen oranssinpunaiseksi. Värin pitäisi mallata muuhun sisustukseen. Tietsikallani tämäkin väri näyttää ihan joltakin muulta kuin mitä se on luonnossa.

Vielä olisi ainakin yksi työ odottamassa pintaan munankuoria.

Munankuorimosaiikkia puuastiaan

Munankuorimosaiikkia

Vati vaihtoi ulkomuotoaan

Olen saanut kavereiltani paljon askartelumateriaaleja, joten olen luvannut tehdä heille vastapalveluna  pieniä töitä, muunmuassa munankuorimosaiikka. Tuunattavaksi saamani puuastia on niin vanha, että pohjassa oli valmistajan puhelinnumero viisinumeroisena.  

Valmiin työn väritys on muistini mukaan suoraan hänen kotoaan. Toivottavasti kelpaa.

Mökille askarteluhuone

Vielä suhteellisen siistiä

Työpöydälle tuleva paikka

On melko rasittavaa katsella epäsiisteyttä mökin ainoan kunnon pöydän päällä. Jos siinä ei ole minun tekeleitäni tai ompelukonetta, niin aviomies levittää siihen omat juttunsa. Molemmat emme mahdu harrastamaan pöydän ääreen yhtä aikaa. Viimeistään vieraitten tai nuorisomme saapuessa visiitille pitää pöytä tyhjentää. Tekemisemme pitää myös suunnitella etukäteen sen mukaan.

Mökkiremontissamme rakennetaan vanhan terassin paikalle askartelutilat meille molemmille. Saamme huoneeseen mahtumaan myös komeroita. Projekti varmaankin sisällä on kesken vielä pitkän aikaa, koska ulkotöitä uuden terassin parissa on vielä runsaasti jäljellä. Sisätiloissa voi sitten rakennella huonoilla ilmoilla.

Hyttyssavun pätkien poltto

Hyttyssavun pätkä ja verhoklipsu

Katselin äsken Facebookista, kun joku oli keksnyt hyttyskierukan polttopidikkeeksi tölkin kannen ja -klipsun. Meillä on monta vuotta poltettu hyttyssavun pätkät tarkasti verhoklipsun avulla. Kuvan hyttyssavun voi hätätilanteessa polttaa vaikkapa molemmista päistä yhtäaikaa.

Metallisen pidikkeen pää taitetaan vähän kulmalle ja sen päälle kiehkura kiinni metallisella verhoklipsulla.

Tämän konstin keksi ukko monta vuotta sitten. Tarkka mies!

Ampiainen kätevästi ulos

Esitin tänään tyttären tyttärelle, miten saadaan ampiainen vahingoittumattomana ulos. Samaa konstia olen käyttänyt moneen muuhunkin hyönteiseen, vaan en kärpäsiin enkä hyttysiin. Hommaan tarvitaan vain tyhjä tulitikkurasia. 

Olen joskus muinoin lukenut tämän konstin kait jostakin Niksi-Pirkasta, eikä se ole mitenkään uusi juttu monelle muullekaan.

Rasia avataan reilusti auki, ja se laitetaan esimerkiksi ikkunassa olevan ampparin päälle. Päällinen ujutetaan kiinni päin ikkunaa, jolloin ampiainen jää tulitikkurasian sisään. Hyönteinen vapautetaan ulkona avaamalla rasia.

Joku vitsikäs joskus väänsi juttua, että sen kanssa voi myös leikkiä ja pitää sitä surisevana partakoneena.