Nappilistoja vaille valmis
Minulla on ollut yksi keskeneräinen työ, josta en ole osannut aikojen saatossa päättää, mitä sille tekisin. Siksi se on lojunut käsityökorissani vuosia. Viime viikolla sitä taas katselin, että neuloisinko villatakin tekeleeseeni puuttuvat nappilistat. Paremmin tutkittuani aikaansaannosta, tuumasin sen olevan valtava. Jouti siis purettavaksi. Lanka on 7-veljestä, ja niiltä ajoilta, kun kerää alkoi saada 150-grammaisena.
Nyt on lankanöttösiä
Purin langat juuri sellaisiin keriin, mitä sain kerittyä yhtäjaksoisesti. Jatkossa ei tarvitse miettiä, millaisia pätkiä nöttösissä on. Lankojen laatu on erinomaista. En meinannut saada kokeilussani niitä millään poikki käsin vetämällä.
Vahingosta viisastuneena,? , etsin langoilleni ihan oikean ohjeen, jotta osaisin tehdä sopivan kokoisen vaatteen itselleni. Löysinkin mallin Novitan arkistosta.
Ja päätin, että seuraavaan isotöisempään neuleeseen etsin ensin ohjeen ja sitten vasta hankin langat. Piste.
Kalavaaka apuna
Käytin kalavaakaa punnitsemiseen, koska piti saada tietää, riittääkö musta perusväri uuteen raitaneuleeseeni - pitäisi riittää.
Löytyi uusi omistaja
Tytär antoi minulle aikoja sitten silloiselle poikaystävälleen (nykyisin aviomies) neulomansa villapaidan. Hän pyysi minua etsimään sille uutta omistajaa, koska vävyni ei voi pitää noin lämmintä vaatetta, ja neuleen kaulus kiristi.
Tänään löysin puserolle uuden omistajan. Pojalleni se näytti olevan oikein sopiva. Tuunasin vain kuvan kaulusta purkamalla sen matalammaksi. Tein siitä yksikerroksisen, joten pääntie avartui huomattavasti, koska kauluksessa ei ole enää taitosta.
Neule oli vaan minulta jäänyt kaapin perälle unohduksiin - tai tavallaan. Kyllä minä sen olemassaolon olen muistanut, mutta aina väärään aikaan.
Hyvä, että uusi omistaja löytyi. Minusta olisi ollut sääli purkaa hyvin tehtyä työtä. Sekin on hyvä puoli, että sain rutkasti tilaa kaappiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti