Lapin reissu valkoisine valheineen takana

Vettä riitti yöttömänä yönä

Kolmisen viikkoa Savukoskella hurahti nopeasti! Mies juhli pyöreitä vuosia mukamas paossa. Tiedossa olivat vain pari ystäväpariskuntaa, jotka omistavat paikan meidän kanssamme kimpassa sekä poikamme ja toisen omistajaparin poika. Kaikki muu olikin sitten salaista.

Ihan hirvittää, miten paljon tuli valehdeltua ukolle, ja ainakin kuukauden ajan. En mukamas tietänyt yllätysvieraista, vaikka hän minua tenttasikin. Osasin odottaa paria ystäväpariskuntaa tuhannen kilometrin takaa ja tiesin heidän olevan noin viikon. Olikin kiva sanoa miehelle, että menes hakemaan vieraita vastarannalta. En kertonut vielä silloinkaan, keitä oli kyseessä.

Oli ihan mielenkiintoista suunnitella ruokalistat salaa osin valehdellen toiselle. Täytyi sopia, mitä kukin tuo, ja mitä itse valmistan. Lähimpään kauppaan on yli 70 kilometriä matkaa, joten ei ihan pikkuostoksen takia lähdetä kylillä käymään. Tapana on myös kokoontua toisten mökkinaapureiden kanssa juhannuskokolla, ja tarjoilla jotakin. Mies tarjosi itse tekemäänsä pähkinälikööriä, mutta koska satoi niin maar perusteellisesti, kutsuin paikalla olijat kakkukahville vasta seuraavana päivänä.

En tietänyt paikalla olijoita etukäteen, joten piti ummikkona jo kotona pohtia kakkua ja sen kokoa. Oman lisäpulman toi pitkä ajomatka ja sen jälkeen veneellä joen ylitys. Päätin tuurilla leipaista kakun vasta paikan päällä. Uuni ei ole mikään priima ja itse olen säkäkokki.

Kakun täytyi olla vilja-allergikolle sopiva sekä laktoositon. Olen käyttänyt alla olevaa unelmatortun ohjetta useasti, eikä se ole pettänyt kertaakaan. Ensimmäistä kertaa leivoin nyt tortusta kakun mallisen, eli nostin levyt päällekkäin. Maitopohjaiset täytteet olivat laktoosittomia. Maustin kakun Marianne-rouheella. Otin osan leipomuksesta erilleen ennen rouhetta, koska se saattaa sisältää laktoosia. Tuotetiedoissa ei myöskään kerrottu, mistä glukoosisiirappi on tehty.

Ohje alla:

https://www.meillakotona.fi/reseptit/gluteeniton-unelmatorttu

Tein myös paikan päällä jäätelöä ilman konetta, jonka maustin mustikkahillolla. Ohjeen sain likkakaveriltani.

Kotijäätelö

1. Vaahdota 5 dl kermaa
2. Lisää joukkoon n. 1 tl vaniljasokeria
3. Lisää purkillinen kondensoitua maitoa (ei karamellisoitua)
4. Vaahdota vielä
5. Pakkaseen

Erilaisia makuaineita voi kokeilla. Tämä on perusohje.

"Virikekassi"

Otin mukaani "virikekassini", jota täytin vielä paniikinomaisesti ennen lähtöä. Ostin lankoja ja lastasin mukaan paperia ja erilaisia taiteilijavälineitä. Pitkä, tuhannen kilometrin matka mietitytti, joten tekemistä täytyi olla. Kolme viikkoa "jossakin" ilman käsitöitä tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Juu, kassin päällä oleva virkattu lappu olikin sitten kolmen viikon aikaansaannokseni. Ristikkolehteä täytin neljä sivua ja yhtään kirjaakaan ei tullut luettua. Tuli käytyä kalassa ja seurusteltua vieraiden kanssa. Juhannusaattona bailattiin mökkinaapurissa kera karaoken, että kiitos "ei niin vesihenkisistä viihdykkeistä virranpartaalla", vai miten se meni?

Kivestä hiottu

Koska itse en saanut mitään käsilläni aikaan, täytyy tässä ylpeänä esitellä mieheni saama lahja, jonka on kivestä hionut hänen vanha lapsuuden kaveri, raumalainen Kimmo Hohkuri. Hän tekee kivestä ja savesta lähes mitä vaan. Pronssivalukin on hänelle tullut tutuksi. Kalan alusta on tammea, joka on meren pohjaan uponneesta laivasta. Kimmo vaimonsa kanssa ojensivat lahjan, joka oli todella mieluinen.

Kimmon töissä on usein jokin juju tai tarina. Tätä kivikalaa kun pyöräyttää, niin se pysähtyessään näyttää minne päin kannattaa lähteä kalaan. Itse sain nelisen vuotta sitten lampun savesta, jonka kupu on strutsinmuna.

  

Mieheni on todella kiitollinen kaikesta muistamisesta. Yksi lahjapaketti on vielä noutamatta kaverilta, koska täytyy vähän miettiä sen kuljetusta. Mies ei ole vielä nähnyt sitä, mutta tietää sisällön suurinpiirtein. Lapset ja lapsenlapset muistivat jo ennen reissua.

Saas kattoo, jääkö juhlimiset tähän. Mietin vaan, että aika paljon tapahtumia henkilöllä, joka ei juhli merkkipäiväänsä.

Reissu oli kiva, josta suurin kiitos kavereille.