Hiukka hieno nimi - parturin viitta
Hieno nimi, parturin viitta, kankaan palalle, jonka pelastin vuosia sitten joutumasta roskalavalle. Se jäi eräältä messuosastolta, sitä oli todella paljon ja niittejä siellä täällä. Toisekseen, en ole parturi, vaikka olenkin leikannut mieheni hiukset jo monta vuotta.
Koska tätä kangasta on todella paljon, jouti siitä tekemään viitan suojaamaan hartioita hiuksilta. Tähän asti olen aina hätäpäissäni keksinyt jotakin, ja se jotakin on aina joutunut parturoinnin jälkeen pesuun.
Kaaren kaulaa varten leikkasin mutu-tuntumalta. Koko komeuden päärmäsin vain kolmiaskelsiksakilla. Tarrakiinnitystä en vielä ommellut, vaan viitta täytyy ensin kunnolla sovittaa päälle. En haaskannut työhön enempää aikaa enkä vaivaa, joten taitaa hakaneulakin riittää kiinnitykseen.
En tiedä, tuleeko suojus niin sähköiseksi, ettei se toimi, vai pitäisikö se kastella ensin veteen kera pyykinhuuhteluaineen.
Parturointi sujuu nykyisin mallikkaasti. En ole antanut ukolle peiliä enää aikoihin, ja kerran, kun hän tutki hiuksiaan kesken leikkuun, nipsaisin vahingossa korvalehteä.
Poika antaa joskus minun siivota niskavillojaan. Ei kuulemma tykkää, jos sanon "oho" kesken kaiken.
Suojapusseja virveleille ompelin nopsaan. Sovitettavien käyttäytyminen mallikkaasti edesauttoi asiaa. En kertaakaan kuullut, että joko tämä oli tässä tai kauanko tämä vielä kestää?
Kangas on samaa messukangasta. Se vaikuttaa vahvalta, vaikka on jotakin nailonseosta. Uskon, että kuivuu tarpeen vaatiessa nopeasti.
Ompelin sisäsaumat piiloon, ettei virvelit tartu lankoihin.
Ensimmäinen suojapussi valmiina
Tämä ei tosin ole ensimmäinen suojapussini virveleille. Olen ommellut ensimmäisen joskus 80-luvulla miehelleni. En tiedä, mihin on joutunut. Tuskin nykyajan saitat enää mahtuisikaan siihen.
En muistanut koko virvelipussijuttua ennen kuin lukaisin fb:n "Kalastajat" -ryhmää. Siellä oli eräs naisihminen ommellut pusseja. Olivat tosin ihan erilaisia kuin omani. Sanoisinko, että olivat lisäksi hienompia.
Pussit on helppo tunnistaa erivärisistä nauhakujien nyöreistä. Kuinkas ollakaan, olen nekin ottanut talteen vanhoista vaatteista. Aina tarvitaan nyörejä ja nappuloita.
Muutakin käyttöä kankaalle:
En nyt kaikkea muista, mutta esimerkiksi olen lahjoittanut suuren osan messukankaasta paikalliselle kansalaisopistolle heidän näyttelyjään varten.
Olen käyttänyt kangasta pöytäliinana silloin, kun tilaa on jatkettu erilaisilla pöydillä. Samalla niiden jalat ja reunat olen saanut tällä kankaalla hyvin piiloon. Kulmiin tehnyt vain suuret solmut kattausta koristamaan. Samalla saanut kursittua pituutta kasaan.
Eipä ollut mitat tallessa ikkunasta täällä etelässä, joten Lapin mökille tein ensialkuun kankaasta pimennysverhon. Laitoin nurkkiin purjerenkaat, joista ripustin kankaan ikkunaan. Siihen tarkoitukseen oli hieman liian ohutta, eli aamuaurinko paistoi jonkin verran läpi. Ei valoisassa mitään vikaa ole, mutta aurinko sattuu nousemaan suunnasta, josta se paistaa suoraan tyynyyn.
Nämä nyt tuli tällä kertaa mieleeni. Onneksi tämäkin kangas käy vähiin ennen kuin loppuu.
Moi. Nokkelasti taas sait joutokangasta hyödynnettyä! Kristiina
VastaaPoistaHei. Hienosti sait taas joutokankaita hyödynnettyä! Kivat sukat. Kristiina P.S. Jos viesti tulee 2x, se ei tarkoita että olisin tullut muistamattomaksi ☺. Eka kommentti ei näyttänyt tulevan perille, joten lähetin varalta uuden Kristiina
VastaaPoistaHei! Kiitos viesteistäsi. Niitä on aina kiva saada, vaikka useamman kerrallaan. Olin päivällä parturissa ja julkaisin ohimennen pari viestiäsi. Tuli siis pariin kertaan, sorry. Minulla on asetuksena, että viestit julkaistaan satunnaisesti. Siksi joskus minun täytyy hyväksyä ne. Kyllä minä ne negatiivisetkin julkaisisin, jos sellaisia saisin.
PoistaVastailen näin myöhään, kosksa mökillämme on koko perhe viikonloppua viettämässä. Meno on melkoista selskua. Lapset ja lapsenlapset saapuivat viettämään samalla isän, ukin ja mieheni pyöreitä vuosia. Itse synttärinä ollaan poissa pelipaikalta.