Meillä on ollut muutaman vuoden pojan narureppu naulakossa. Syksyllä mieheni otti sen mukaan sienimetsään ja totesi sitä olevan mukava kantaa. Täytyi minunkin sitten kokeilla. Olen aina inhonnut selkäreppuja, mutta tämä olikin mukava päällä.
Ompelin tänään, vihdoin ja viimein, kokeilumielessä oman pussukan. Tarvikkeet löytyi omasta jemmasta. En tiedä, onko punoskude parasta tähän tarkoitukseen, mutta löysin naruiksi makrameesta jääneen kerän lopun.
Reppu on 40 x 40 cm ja narua meni 2 x 170 cm.
Kulmiin ompelin molemmille puolille, eteen ja taakse, pienet nahan palat. Ompelin niihin kohtiin tiukat napinlävet naruja varten.
Ja kuten myös melkein kaikissa muissakin jutuissa, ohjeita ja malleja löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Omani mittailin pojan repusta.
Itse aion jatkossa käyttää mielikuvitustani ja aikaani enemmän näiden reppujen tekoon. Tuntuu noita tarvikkeita olevan ihan riittävästi jemmassa ja repun teko on helppoa ja mukavaa hommaa. Saa samalla hartiaseutu vaihtelua pitkään neulomisrupeamaan.
Tai saihan hartiaseutu tänään muutakin vaihtelua. Nuoremmalle tyttärenpojalle tuotiin kotoa mökille uusi sänky. Koska patjan päällinen oli paksua tikkikangasta, ompelin sen tilalle uuden. Tulipa sitten ähellettyä oikein kunnolla päällisen vaihdossa.
Toivottavasti poika ei näe sängyssä painajaisia - mummilta pääsi välillä työn tuoksinnassa reippaasti voimasanoja. Onneksi olin yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti