Äitini teki rairuohokylvöksen joka vuosi ennen pääsiäistä ollessani lapsi. Joskus ruoholautasella oli pienten tipujen lisäksi pajunkissoja. Vaikutelma lammesta saatiin pienellä peilin palalla. Joskus oli myös oikea pieni lampi vedestä. Äitini on aina ollut kiinnostunut kauniista tavaroista ja vaatteista ja rakastaa kukkia sekä lapsia.
Koska asuin melko pienessä kylässä, ei paikallisen Osuuskaupan valikoimat päätä huimanneet. Tai no, minulle ostettiin sieltä muunmuassa sukset sekä valkoiset tennarit. Koristevalikoima oli melko suppea, joten kuvan esineen ilmestyminen kotiini noin 60 vuotta sitten on jäänyt mieleeni. En ollut ikinä nähnyt mitään niin kaunista pääsiäiskoristetta. Tiput olivat pörheitä kuten muukin koristeessa. Ei mitään lattuisia harvahöyhenisiä ruipeloita.
Nyt kun kaikkea on yllinkyllin tarjolla, lähtee itseltäkin joskus lapasesta. Vaikka ollaan vähän eristyksissä muusta maailmasta, tai juuri sen vuoksi, olen innostunut yhä enemmän koristelemaan mökkiä meneillään olevien juhlien sekä vuodenaikojen mukaan.
Alla taas kuvia härpäkkeistäni:
Hyvinvoiva kranssini pihtakuusesta sai jatkoa pääsiäisvirityksellä.
Olen huomannut itsestäni samaa kuin eräästä ystävästäni. Olen pyrkinyt eroon tavaroista, joilla ei ole arvoa muistona. Vähän haikeaa oli luopua mökin vanhasta ruokailuryhmästä ja tuoda tilalle kotoa pöytä tuoleineen kymmenelle hengelle. Kevään edetessä kalusteet saavat uuden maalin pintaan.
Mitä sitä ei sitten tekisi hyvän asian eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti