Kuvan siirto

Laatua pitää vielä parantaa

Kansalaisopistossa harjoiteltiin kuvan siirtoa kankaalle. Tätä pitää oppia ja tehdä lisää. Mukava projekti, jossa pääosassa on liima, kopio kuvasta ja kangas. Kuvan kehykset piirsin ennen viimeistä kopiota tussilla.

Taidan ommella tästä koristetyynyn. Työn pitäisi kestää käsinpesua. Aika sen sitten näyttää.

Jemma

Kirjaan mahtuu hyvin vaikkapa karkkipussi

Päällimmäinen kirja kuvassa vielä kesken

Tein pari vuotta sitten ala-asteikäiselle tyttären pojalle joululahjaksi vanhasta kirjasta jemman. Kirja on kirjaston poistomyynnissä ollut lakikirja. Toisen kuvan kirjoista pidin itselläni. Valitsin molemmat teokset vahvuuden perusteella.

Päällystin jemma-kirjan vanhalla tapetilla ja sen päälle liimasin kontaktimuovin. Tämä kannattaakin tehdä aivan ensimmäiseksi. (Sisäpuolen päälliset viimeistelin samalla tavalla viimeisenä työn vaiheena.) Seuraavaksi liimasin takakannen kiinni viimeiseen sivuun. Sen jälkeen sivelin liimapinnan sivujen ulkoreunoihin samalla tarkistaen, että kirja pysyy ryhdissä. Sitten koversin kolon ja tasoitin reunat. Liimasin siveltimellä kolon sisäpinnan, joten siitä tuli siisti ja tiivis. Jemma-sanan kirjoitin Wordilla. Leikkasin kirjaimet irti ja liimasin ne kontaktimuovin alle.

Parempiakin työkaluja tekoon varmaankin on, mutta itse leikkelin reiän kirjan sisään terävällä mattopuukolla. Liiman kannattaa antaa kuivua välillä työn edistyttyä. Muitakin työjärjestyksiä varmaankin on, mutta itse tein kuten kirjoitin. Melko työläs homma, mutta lahjan saaja oli iloinen, joten työ oli vaivansa väärtti.

Julkaisin tämän jo silloin, kun nämä tein, Fb-ryhmässä "Vanhasta uutta kierrättämällä".

Välityö

Tästä on hyvä jatkaa

Oli vähän kuin toiveissa virkattu sängynpeite pienelle tyttären tyttärelle. Värimaailma taitaa olla suurinpiirtein yllä olevassa kuvassa. Tulen käytämään pääväreinä harmaata, mustaa ja valkoista Nalle-lankaa. Olen värien vaihduttua siirtynyt piilosilmukoilla siten eteenpäin, että olen saanut virkattua langanpätkät piiloon. Isoäidin neliöön jää näin vain yksi lanka pääteltäväksi.

En ole luvannut peitteelle nopeaa valmistumista, koska olen ottanut sen niin sanotusti välityöksi. Minulla täytyy olla melkein aina jotakin näprättävää ja tällainen on kevyt ottaa mukaan. Kuvittelisin, että autossakin on turvallisempaa virkata kuin neuloa. Joskus tulee istuttua pidempiäkin matkoja kyydissä.

Viime kesänä virkkasin Novitan ponchon Teddy-langasta yhteensä 2000 kilometrin matkalla. Virkkuu oli kiva ottaa esiin, kun oma ajovuoro päättyi, tai matkanteko muuttui tylsäksi. Onneksi minulta on iän myötä jäänyt matkapahoinvointi.

Kaikki pielessä

Mökin vaatekaapissa pyöri vuosia neulomani villatakki. Neulos on paksua villa - mohairlankaa. Takissa vaan on kaikki pielessä. Värillä ei niin väliä, mutta takki on raskas, liian paksu, rumasti tehty, karhistaa niin, ettei sitä voi pitää päällä ilman poolopaitaa, eikä vähiten harmita se, että siitä irtoaa valtavasti karvoja. Koska meillä ei ole enää yhtään kotieläintä, en halua siivota mohairiakaan. Kukaan muukaan, kenelle olen sitä tarjonnut, ei ole sitä huolinut. En ihmettele yhtään.

Mietin pääni puhki, miten voisin hyödyntää tämän kaapista paljon tilaa vievän tekeleen. Siispä kuningasajatuksena päätin pestä sen 60 asteessa. Jospa huopuneena siitä saisi tehtyä vielä jotakin.

Koska en halunnut pestä pelkästään neuletakkia, laitoin sen nurinpäin käännettyyn likapyykkipussiin. Näin irtokarvat eivät roskaisi muuta pyykkiä, eikä nukkasihti täyttyisi. Koska pussi on väärinpäin, niin mahdolliset irtokarvat ei jatkossa tahrisi likapyykkiä.

Tietenkin pesun aikana pussi oli auennut ja neuletakki oli pyörinyt muun pyykin seassa.

Ajattelin, että jos en mitään muuta saa huopuneesta takista aikaan, niin leikkaan niistä kenkiin pohjallisia. Siitä lähtee yhä edelleen hirveästi karvoja, eikä siitä tullut pohjallisiksi tarpeeksi jämäkkää. Jos jotakin hyvää pitää mainita, niin takissa oli kauniit napit. Otin ne talteen, jospa joskus löytyisi käyttöä.

Leipätuokkonen

Ompelin ennen joulua pari leipätuokkosta. En nyt keksi parempaakaan nimeä noille. Jotkut käyttävät niistä nimitystä "kankainen leipäkori", mutta ei nuo minusta koreiltakaan vaikuta, mutta olkoon...

Alukangas on vanhaa, mutta käyttämätöntä, jokapoika-lakanakangasta. Pesin kankaan ennen ompelua, joten sen ei pitäisi enää kutistua. Nauhat on vinokaitaletta. Ylemmässä kuvassa pääliliina on retroa ja alemmassa IKEA:sta hankittua. Sisustat on myös samaisesta myymälästä ostetut muoviset leikkuualustat. Niitä myydään kahden kappaleen pakkauksessa ja maksaa muistaakseni pari euroa per paketti. Yhteen tuokkoseen on käytetty yksi alusta ja sen pitäisi kestää hyvin pesua. Työhön käy tietenkin jokin muukin kovike, mutta valinnassa kannattaa ottaa huomioon hygieenisyys.

Ensimmäiseksi on hyvä ottaa leikkuualusta käsittelyyn ja tehdä sen päälle vaikkapa voipaperista kaava. Näin pääsee suunnittelemaan ja halutessa maksimoimaan tuokkosen kokoa. Käyttämäni pohjapala on 18,5 x 18,5 cm ja reunapalat 18,5 x 5,5 cm. Leikkuualustasta olisin saanut pari senttiä korkeammat reunat, mutta silmääni sopi paremmin matalampi malli. Viilsin ensin tavallisella puukolla ääriviivat ja sen jälkeen leikkasin palat mattopuukolla metallista viivainta pitkin. Täytyy vain ensin muistaa laittaa toinen tukevampi leikkuualusta alle.

Palani ovat kokoa 18,5 x 18,5 ja 18,5 x 5,5

Pääli- ja pohjakangas ovat saman kokoisia, joiden väliin muovipalat tulee. Nauhat voi mitata mieleisekseen ja ne ommellaan "ulkoneliön" kulmiin. Kuvan töissä ne ovat muistaakseni 23 cm pitkät. Sovittamalla palat kankaalle näkee itse parhaiten tarvittavien  kangaspalojen koon. Siinä hoksaa myös ompelujärjestyksen. Varoin visusti ompelemasta alustaa kiinni tekstiiliin peläten neulan menevän poikki, mutta ei se mennyt. Vahingon sattuessa tuli vain vähän purkutöitä. Pääliliinan koon sain sovittamalla ja taittelemalla valmiiseen työhön lautasliinan.

Siitä nämä ovat kivoja, että vievät vähän tilaa, kun avataan solmut kulmista. Pääliliinaa vaihtamalla ne saa erinäköisiksi vaikkapa juhlan mukaan. Tuokkosiin voi hyvin "hukata" omia kankaan jämiä. Malli ei ole minun keksimä, vaan taitaa olla melko yleinen. Muiden käyttämästä sisusmateriaalista minulla ei ole tietoa.

Perintönä kädentaidot?

Niin kauan, kuin muistan, olen tehnyt käsitöitä ja yleensäkin näprännyt kaikkea käsilläni. Kotona äitini neuloi ja virkkasi mielellään, kuten myös isäni äiti. Viimeksi mainittu joutui myös pelkästään olosuhteiden pakosta ottamaan kutimet käteensä. Kaikki tehtiin tuolloin itse, mutta kyllä hän myös tykkäsi käsitöistä. Tyttäreni on ollut kiinnostunut neulomisesta jo pienestä pitäen ja on taitava käsistään.

Blogin hellyyttävä valokuva oli ihan pakko ottaa ja julkaista. Tyttären 4-vuotias tytär "aloitti" kait sitten myös neulomisen. Vähän on taito vielä hukassa, mutta kuvasta päätellen intoa riittää. Neulepuikotkin ovat keijujen taikasauvoja, joten työn pitäisi sujua. Odotankin mielenkiinnolla, että onko kiinnostus käsitöihin perinnöllistä vai nyt kotoa opittu malli.

Sytykeruusuja lahjaksi

Astiat sytykeruusuille ovat Tokmannista

Tytär pyysi minua tekemään sytykeruusuja, jotka hänen perheensä antoi jouluna pieneksi muistamiseksi takan omistaville kavereilleen. Meille on jäänyt ainakin kymmenen vuoden takaa käyttämätöntä mehiläisvahaa, jota olen sulattanut näihin yhdessä steariinin kanssa.

Kaverini tietävät jo sytykeruusu-värkkäilyistäni, ja saankin heiltä tyhjiä munakennoja ihan kiitettävästi. Isäntä ei suostu enää muilla systeemeillä pesiä sytyttämäänkään, joten olen saanut tehdä näitä vuosien saatossa ämpärikaupalla.

Ilmoittauduin eilen maaliskuussa pidettävälle Kansalaisopiston munankuorimosaiikki-kurssille, joten tulee ehkä sitten käytettyä munan kuoretkin.

Suolan kasvattaminen

Suola kasvanut jo yli purkeista

Toissajoulun yksi suosikki taisi olla suolan kasvattaminen tuikkukipoissa. Astian pohjalle koosta riippuen kerros merisuolaa ja päälle vettä sen verran, että peittää suolan ja vähän yli. Tuikku palamaan astiaa lämmittämään ja samalla suolaa kasvattamaan.

Näitä oli kiva seurata, ja mikä parasta, purkit voi pestä helposti, ottaa uusiokäyttöön tai viedä lasinkeräykseen käytön jälkeen. Ei pyöri kaapeissa tilaa viemässä.

Joku jossakin on keksinyt kivan idean

Itse myöhästyin suolan kasvattamisessa ennen joulua sen verran, että laitoin astiat lämpeämään lieden päälle sen ajaksi, kun valmistin sähköuunissa ruokaa. Yön yli olivat lämmitetyn uunin päällä. Nopeutti prosessia aikalailla.

Mikään ei tietenkään estä käyttämästä näitä muulloinkin, kuin vain joulun aikaan.

Purkkien suojukset

Astia voi olla tietenkin mikä vaan

Kurkkupurkki pussissa

Katselin vanhoja puutarhakirjoja ja muistelin samalla, mitä tuli keväällä ja kesällä tehtyä.

Viime keväänä muunmuassa ompelin terassille ruukkujen suojuksia. Peitin niillä vanhoja maustekurkkupurkkeja. Tein näitä yhteensä kolme kappaletta.




Mittasin purkin ympärysmitan ja pyöreän pohjan reilulla saumanvaralla. Näin ompeluksesta ei tullut liian jämptiä. Korkeutta leikkasin sen verran, että sain reunat taitettua kunnolla purkin sisälle.

Kangas on IKEA:n vahakangasta. Tuote taitaa olla loppunut jo aikoja sitten, mutta kankaisena sitä oli vielä ainakin marraskuussa saatavilla Tampereen myymälässä. Tällä periaatteella voi tietenkin ommella mistä vaan, mikä omaa silmää miellyttää. Materiaalia voi löytyä jopa omasta takaa.

Kuvan kasvi on vain rekvisiittaa. Maaliskuussa muita ulkokasveja ei ollut vielä saatavilla.

Olen nämä jo esitellyt vajaa vuosi sitten fb:n ryhmässä "Vanhasta uutta kierrättämällä".

Ohje kahvipussikranssiin

Kranssi Presidenttikahvin päällipusseista kultahelmillä

Pohjaksi leikkaan styroksirenkaan, jonka ulkohalkaisija on lautasen kokoinen, eli dia 24 cm ja sisäpiiri "pullatassista", dia 17 cm.  Styroksi on 5 cm vahvaa. Tähän työhön käy hyvin myös kaupan valmis styroksipohja. Olen joskus sellaistakin käyttänyt. Meillä on vaan jäänyt rempasta paljon pohjamateriaalia.

Kranssiin menee noin 25 kahvipussia ja yhdestä saa 20 palaa (yhteensä 500), kun leikkaa ensin reunojen liimaukset pois. Palat ovat neliöitä, noin 6 x 6 cm, jotka kierrän terävän tikun nokkaan kiiltävä puoli sisälle käärittynä, kastan nirkon liimaan ja tökkään palan vähän matkaa styroksin sisälle. Kannattaa pitää liimaamisessa vähän paussia, jotta työ ehtii välillä vähän kuivahtaa. Kyllä sen tauon paikan sitten huomaa, jos on tarvis. Riippuu materiaaleista. Helmiä liimailen tunnelman ja värin mukaan ja valotkin voi niihin virittää. Jos haluaa kranssin ulkoterassille, kannattaa käyttää rakennusliimaa.

Kankaasta ja poistokirjoista olen tehnyt kranssit samalla systeemillä. Pokkarista saa aika hyvän kokoisia paloja, kun leikkaa sivun kuuteen osaan.

Olen kirjoittanut ohjeen myös facebook-sivuille ryhmään "kahvipussien uusi elämä".

Minulla on nyt kranssikiintiö kahvipusseista totaalisesti täynnä ja seuraavaksi aion keskittyä sisustusjuttuihin.

Tuoksukynttilästä ilmanraikastaja

En voi sietää tuoksukynttilöitä. Jotkut niistä aiheuttaa allergisia reaktioita ja toiset vaan yksinkertaisesti haisevat sisätiloissa liian voimakkaalta tai pahalta.

Tietenkin sain sellaisen lahjaksi muutama vuosi sitten. Yritin polttaa sitä ulkoterassilla, mutta sen haju peitti palamattomanakin kaiken luonnosta tulevan tuoksun. Mietin, miten voisin hyödyntää kynttilän, joten laitoin sen käyttämättömän talipötkylän verkkoon ja ripustin mökin ulkohuussiin "ilmanraikastimeksi". Kuvan kynttilä on ollut tehokas jo usean vuoden ajan ja tuoksunut kauemmin kuin mikään siihen tarkoitukseen tehty tuote.

Tämä vaan yhdeksi vinkiksi heille, jotka saavat tuoksukynttilöitä epämieluisena lahjana tänäkin jouluna.

Lisää kransseja

Kranssi Juhlamokasta hopeahelmillä

Kranssi Kultakatriinasta kultahelmillä

Kranssi Presidenttikahvin sisäpusseista hopeahelmillä

Kranssi valkoisesta kankaasta

Kranssi poistokirjasta kultaisilla helmillä

Yllä lisää kuvia tekemistäni kransseista, joita lupasin edellisessä kranssiviestissäni laittaa blogiini. Valkoinen kangaskranssi sai materiaalikseen verhojen lyhennyksestä jääneet pätkäpalat. En ole mikään "krumeluurin" ystävä, joten koristeluni on niukemman puoleista.

Kaikki nuo työt on tehty samalla systeemillä, eli pala kierretään tikun nokkaan, kastetaan liimaan ja nirkko painetaan styroksrenkaan sisään.

Kranssi kahvipusseista

Kahvipussikranssi

Olen pähkäillyt, mitä voisin valmistaa kahvipusseista. Jotakin sellaista, mitä en ole ennen missään nähnyt. Keksin sitten värkätä niistä kransseja. Voi olla, että joku jossakin on jo tehnyt tällaisia.

Käytin kuvan kranssiin yli 500 Pirkka-Costarica -kahvipussin palaa, eli noin 25 pussia, styroksia, liimaa ja punaisia helmiä. Olen tehnyt näitä vähän eri laaduista, mm. Juhlamokasta ja Kultakatriinasta. Jokaisessa työssä on vain yhtä ja samaa lajia. Muut ovat vielä viimeistelemättä ja aion kokeilla niihin erilaisia koristeita. Valotkin voisi sopia.

Valokuva ei anna oikeutta kranssille, koska luonnossa se kiiltelee enemmän. Otan myöhemmin valmiista töistä lisää kuvia.Tämä on kivaa ja halpaa näpertelyä.

Huopahelmet

Lankapallot sukkahousuissa

Minäkin päätin kokeilla huopahelmien tekoa. Se ei ollutkaan vaikeaa. Ohjeet sain kurssilta. Pitää hankkia sellaista sataprosenttista villalankaa, jonka vyötteessä mainitaan "huopuvaa". Ostin myös punaista villalankaa, jossa sitä ei lukenut. Lanka ei sitten myöskään huopunut.

Lankakerästä leikataan noin kolmen metrin mittaisia pätkiä, jotka keritään pieniksi lankapalloiksi. Langan päät taitetaan kerien sisälle. Sitten ne laitetaan sukkahousuihin yksitellen erottamalla ne esimerkiksi kalastajalangan pätkillä. Sen jälkeen sukkahousut pyykkikoneeseen 60-asteiseen pesuohjelmaan. Mukaan laitetaan mielellään jokin vaate.

Näitä pitää tehdä lisää

Alakuvassa sukkahousut purettu ja lankahelmet kuivumassa. Taidan tehdä niistä helminauhoja. Pinkit lisään koristeeksi jo samasta langasta tehtyyn tuubihuiviini.

Noita sukkahousuja en laittaisi enää jalkaani, joten kannattaa ottaa käyttöön rikkinäiset, jos omistaa sellaiset. 

Kursseilla käyminen on kivaa. Niissä oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja saa paljon sellaisia vinkkejä, joita ei itse hoksaa. Lyhytkurssit ovat mainioita sen takia, ettei tarvitse sitoutua moneksi viikoksi.  

Lasten essu

Ompelin lasten "retro-esiliinan" ullakoltamme löytämistäni kankaista. Löytämistä siinä mielessä, että en muista tarkkaan kaikkea, mitä tuli otettua talteen vanhaa kotipaikkaa siivotessa.

Essun alaosa on lakanakangasta ja yläosa sekä tasku puuvillaisesta verhosta.

Lakanakangasta on paljon. Pesin käyttämäni kankaan ennen ompelua, joten essun ei pitäisi kutistua enää seuraavassa pyykissä.

Ullakon siivousprojekti jatkuu

Olen säästänyt lähes kaikki aikuisiälläni saaneet kortit ja kirjeet, myös perheen yhteiset. Niitä on osa viety ullakolle ja osa löytyy mökiltä. Nyt karsin postia melkolailla ja keräsin loput samaan paikkaan. Pitää vain jatkossa muistaa, minne ne on taltioitu. Tosin seuraava karsintakierros on jo kait helpompaa. Säästin vielä muunmuassa kortit lähettäjiltä "Eräs", Jukka ja Esa, vaikka en sitten millään muista noita neitiaikaisia tuttuja. En tietenkään ehtinyt kaikkia saamiamme posteja käydä läpi, mutta paljon kuitenkin.

Korteissa ja kirjeissä huomaa ajan kulun hyvin. Nuoruuden kavereiden lapset ovat syntyneet, pois kotoa muuttaneet ja myöhemmin on taas allekirjoittajina "vanha pari", joskus myös heidän lapset perheineen. Joillekin on tullut avioero ja löydetty uusi kumppani. Moni on muuttanut ja yllättävän moni lähettajistä on jo edesmennyt. Haikeus iski monen kohdalla ja samalla tuli muisteltua heidän elämää.

Oli kiva selailla hauskoja kutsuja ja itse tehtyjä kortteja. Huumoria on lähettäjiltä löytynyt aikalailla. Joskus vielä lähetettiin reissuiltakin kortteja, ihan kotimaan matkoiltakin, jopa naapurikaupungista. Havaitsin myös kortteja selaillessa, että melkein jokainen lähettäjä on yhä edelleen mukana perheemme kuvioissa. Yllättävän monen kortin mukana palautui senaikainen muisto tilanteineen. 

Nykyisin jää jäljelle vähemmän fyysistä dokumenttia reissuista, koska terveisiä saa yleensä tekstiviesteinä. Toisaalta ihan hyvä juttu, ei jää nurkkiin pyörimään, mutta kyllä korttikin on edelleen kiva saada.

Joskus pitäisi löytää inspiraatiota järjestellä vanhat valokuvat. Niitä on kertynyt valtavasti. Joitakin voisi jakaa perillisten kesken.

Ullakon siivous

Paljon on jo heitetty tavaraa pois, mutta aina löytyy karsittavaa. Koska en ole lähes kymmeneen vuoteen kaivannut ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja, niiden hävittämisestä paperinkeräykseen, oli hyvä aloittaa ullakon raivaus. Ihmettelen vaan, että missä kaikki tuo opittu tieto luuraa, heh. Pääasiassa mieleeni muistuu, että opiskelu-urakka oli aika rankka täysipäiväisen työssäkäymisen lisäksi. Säästin vielä oppikirjat kielistä ja matikasta. Niitä voi vielä "tarvita"? Perikunta saa sitten raivata omat kirjansa.

Ullakolta löytyi myös sellaista tavaraa, jota olen tuonut omasta lapsuuden kodista. Löytyi myös meidän vesivahingon alta siivottuja tavaranyssyköitä. Nämä viimeksi mainitut olisikin voinut heivata pusseja ja laatikoita avaamatta. Koska varastotilaa on valitettavan paljon, niin jätin niistä osan vielä talteen.

Muutama viikko sitten vein kodistamme SPR:n Konttiin vaatteita sekä joitakin tavaroita. Noista pussukoistammekin olisi varmasti löytynyt lahjoitettavaa, mutta en nyt juuri ehdi lajittelemaan niitä. Osa olisi pitänyt pestä. Kontti ei ota vastaan mitään rikkinäistä eikä likaista, vaan sellaiset menevät pääasiassa suoraan energiajätteeseen.

Virkatut herkut

Voihan sitä näinkin siivota nurkkia ja tuhota samalla jämälankoja. Lähes aina on vaan ajatellut tekevänsä jotakin järkevää, mutta saa sitä joskus huvitellakin jos lapsettaa.

Donitsiin ja pariin keksiin löytyi virkkausohjeet netistä, kuten myös jäätelön tötteröön. Jouduin tosin soveltamaan niitä, koska käyttämäni langat olivat varmaankin erimerkkisiä. Doris-keksistä tein muutaman kokeilun, kuten myös rommileivoksesta. Muita valmistui mielikuvituksen tuotteena.

Pesin käyttämäni vanut sekä vaahtomuovit ennen käyttöä. En käytä ollenkaan irtohelmiä, vaan ompelen koristeet - ihan turvallisuussyistä. Pienet lapset laittavat kaikkea suuhunsa ja kuvittelisin, että varsinkin näitä.

Näitä saa sitten varmaankin pieni tyttärentytär lahjaksi leikkeihinsä ja kavereilleen viemisiksi. Noita suurempia töitä voin käyttää vaikkapa neulatyynyinä. Ovat myös sinällään kivoja koristeita sisustukseen käytettäväksi, ken tykkää. Lisää pukkaa...

Kansalaisopistossa opiskelua

En muista, koska olisin viimeksi ns. taiteillut, mutta rohkeasti aloitin noin kuukausi sitten kansalaisopiston ateljeekurssilla opiskelut. Kuvassa on elämäni ensimmäinen hiilipiirustus, joka esittää naakkaa. (Täytyy kertoa varmuuden vuoksi.) Mallin piirustukseen sain pienestä valokuvasta. Naakan koko kuvassa on noin 40 cm korkea.

Käytämme töissämme paljon eri tekniikoita, joten on mielenkiintoista katsoa, mihin taitoni riittävät. Seura kurssilla on mukavaa ja tuo kivaa vaihtelua viikkooni.

Kävin lyhytkurssilla tekemässä kylmäemalikoruja ja vielä on tiedossa huovutuskurssi. Falditas-kuntotanssi on tuttu harrastus jo viiden vuoden takaa. Kieliäkin on tullut opiskeltua.

Tarjontaa löytyy runsain mitoin - suosittelen kaikille.

Uusia tuulia odotellessa

Lopetin yritykseni Merjee noin kuukausi sitten. Odottelen nyt kovasti, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Jos joku taho vielä kiinnostuu työstäni, niin nykyisin on helppoa liittyä johonkin laskutusosuuskuntaan ja sen kautta asiakas saisi arvonlisäverot käyttää verovähennyksiinsä. Pidän tätäkin vaihtoehtoa harkinnassani.

Haluan kuitenkin jatkaa kirjoittelua, joten jatkan blogini ylläpitoa merjee.blogspot.com. Blogin aiheet ovat kuitenkin sydäntäni lähellä ja haluan jatkaa kirjoittamista niiden tiimoilta. Pyrin edelleenkin tekemään töitäni pienellä budjetilla ja pääasiassa kierrätysmateriaaleista.