Sytykeruusuja urakoimalla

Kuten olen jo aiemmin maininnut, käytän kananmunakennot hyväkseni todella tarkkaan. Munien kuoret joutavat mosaiikkitöihin ja kennot sytykeruusuihin.

Eilen mietin, että pitäisiköhän sytyttää tuli mökkihellan pesään, mutta sen sijaan kaivoin kaapista villasukat jalkaani. Heti tuli lämpimämpi olo. Samalla havahduin, että voisin tehdä sytykeruusuja "hyvän sään" aikana. Meillä sytytetään pesät pääasiassa enää niillä. Jotkut kaverimme myös keräävät meille munakoteloita ja kynttilän pätkiä. Ovat saaneet sitten toisinaan vastalahjaksi sytykeruusuja.

Istuin eilisen illan telkkaria tuijottaen ja ruusuja värkkäillen. Tänään aamulla saivat steariinikasteen. Kastan vain kertaalleen, koska ohuemmalla kerroksella olevat syttyvät mielestäni paremmin.

Meidän ystäväpiirillämme on jo kaikkea, joten vien näitä joskus tuliaisiksi. Valitsen kauneimmat ja asettelen ne nätisti esimerkiksi johonkin kivaan lasipurnukkaan taikka pussukkaan. Ovat hyvä lisä muun viemisen kera ja saajat ovat olleet tyytyväisiä. Lasipurkin voi viedä vaikkapa lasinkeräyspisteeseen tyhjentymisen jälkeen.

Munankuorimosaiikkia turkoosilla pohjalla

Sain tuunattavakseni ihanan turkoosin rasian. Kynin etiketit pois ja liimasin pintaan munankuoripalaset. Pinnan lakkasin huonekalulakalla ilman väritystä. Pohjaan liimasin vanhoja juomakorkin pohjia ja maalasin ne valkoisiksi. Mosaiikki olisi kyllä kestänyt käyttöä ilman korkkejakin, mutta laitoin ne ihan vaan sen vuoksi, että rasian avaaja huomaa heti alapuolen.

Tuosta pohjasta alkoikin nappilajitteluni, koska etsin alle puolipyöreitä puunappeja tai muita työhön sopivia - en löytänyt.

Tämän saa varmaankin taas joku sellainen, kenelle annan rahalahjan. Boksi saa toimittaa kirjekuoren virkaa. Kuluja itse tästä työstä ei aiheutunut juuri ollenkaan. Sain vain tekemisen iloa.

Napeista?

Karamellilaatikollinen ja kahvipurkillinen nappeja

Kehoitin vuosi sitten blogissani ottamaan napit talteen. No sitä ainakin on meidän sukumme naisväki tehnyt ahkerasti. Ainakin kolmessa polvessa ja lisäksi vielä edesmenneet anoppini ja isoanoppini.

Etsin jokunen päivä sitten sopivia nappeja ja hermostuin nappisekamelskaan totaalisesti. Päätin korjata tilanteen ja lajitella napit edes johonkin järjestykseen. Värisilmä ja muisti saivat samalla harjoitusta. Niiden plokkaamisessa taisin myös järjestellä ajatuksiani uudelleen. Työn mukana tuli myös paljon muistoja. Napit muistuttivat muunmuassa lasteni vaatteista, isoäitini jakuista, anopin ulstereista, omista lapsena käytetyistä villatakeista, jne.

Kerroin eilen äidilleni nappien lajittelemisestani. Kuvittelin minulla olevan jo kaikki napit, mutta eikös vaan hän antanutkin niitä vielä kahvipurkillisen lisää. No, minulta loppui jo sitä ennen pussit ja systeemit kesken. Jatkan taas joskus hommaa, kun olen ensin hankkinut tarvikkeita lisää.

Sanoin tyttärelleni, että älä vaan ensimmäiseksi nappikauppaan mene, jos nappia tarvitset. Googlasin myös tekstin "napeista" sekä "button ideas", joten enköhän noista jotain keksi. Tytärkin antoi jo vinkkejä. Nappeja voin myös lahjoittaa esimerkiksi SPR:n Konttiin.

Lappiin viemisiä

Munankuoria ja strutsin muna sulassa sovussa

Vanhaa roosaa tapailin

Lapin luontoa kauneimmillaan

Sain vietyä (muistin) munankuorimosaiikilla päällystetyn tarjottimen Lappiin viime viikolla. Se sopi mielestäni hyvin raumalaisen ystäväni tekemän, lahjaksi saamani, valaisimen viereen, jonka kuuppa on strutsin muna. Kysyin häneltä viime kesänä, että mitenkä hyvin muna kestää kovaa pakkasta? Kertoi, ettei säät haittaa. Hyvin toimi vielä eilen. Ensi kesänä sitten tiedän, mitenkä hyvin munankuorimosaiikki kestää kovan talven.

Vanhaa roosaa yritin saada aikaiseksi pienempään tuunattuun puuastiaan. Väri oli toivomus, ja mielestäni paremminkin olisin voinut onnistua. Astia oli tarkoituksella pienehkö, koska etukäteen arvailin pudottavani sen ystäväni postilaatikkoon. Matkaa postilaatikolle on noin 850 kilometriä ja mökille siitä on vielä noin 150. Olisimme saaneet kahvia, mutta emme poikenneet myöhäisen ajankohdan vuoksi. Matkassa mukana oli lisäksi tytär perheineen.

En minä Lappiin pelkästään sisustelemaan mene. Itse asiassa se homma on siellä tärkeysjärjestyksen loppupäässä. Eniten nautin Lapin luonnosta ja kalastamisesta. Kirjoitan jälkimmäisestä blogisivuillani fisuska.blogspot.com. Viime ajoilta siellä taitaa kuitenkin olla enemmän kukkakuvia.

Lämpimiä sävyjä Lapin mökille

Lämpimiä sävyjä pohjoiseen

Kuva on otettu Lapin mökin makuuhuoneesta aamupäivän aikana. Huoneen valoisuus on tuolloin päivänvalossa hämärimmillään, koska suurempi ikkuna on pohjoiseen. Siksi olenkin pyrkinyt valitsemaan huoneen kaikki materiaalit lämpimän sävyisinä. Sinisen sävyjä on hyvin vähän. Vain pikkuisen raikkautta tuomassa. Halusin myös runsaasti väriä siten, että huone on viihtyisä jokaisena vuodenaikana.

Neuloin valmiiksi tänne suunnittelemani tyynynpäälliset ja kyllä ne minusta toimivat täällä ihan mukavasti. Tuovat huoneeseen lisää aurinkoa. Muualla sitten taas hillitymmin...

Koivunlehdistä tuoksupussi

Keräsin Lapissa mökkipihassa kaadetun koivun lehtiä. Ne tuoksuivat voimakkaasti, koska poimin ne tuoreeltaan juuri ennen juhannusta. Lehdet kuivasin suuren pyyhkeen päällä saunan jälkilämmössä.

Kotona täytin suodatinpussit kuivilla lehdillä ja ompelin pussien suut kiinni. Sen jälkeen ompelin toisia pusseja suodatinpaperirullasta ja laitoin lehtipussit niiden sisään. Nyörit sulkemiseen kiersin kalalangasta.

Nyt sitten aion tänään kokeilla, miten juttu toimii saunan löylyvedessä, eli saanko juhannuksen aromit saunaan. Pussia pitäisi kait liottaa kuumassa löylyvedessä jo hyvissä ajoin ennen saunomista. Narulenkistä laitetaan pussi kuivumaan löylyn jälkeen ja aromeja pitäisi riittää vielä ainakin toiseen kertaan.


Ajattelin ilahduttaa näillä kavereita joulun aikaan, jos toimii.

Mitäs langasta tänään keksittäisiin...

Uudet tyynynpäälliset iltapuhteena

Kirjoittelin aiemmin, että en halua nurkkiini paljoakaan ylimääräisiä lankajämiä, mutta kyllä sitä meikäläinenkin osaa mennä halpaan. Paikallinen lankaliike tarjosi taannoin Novitan Usva-lankaa neljä kerää kympillä. Ostin tietenkin kolme satsia. Ajattelin, että jos neulon langasta puseron itselleni, niin pilkunviilaajana halusin värien mallaavan etu- ja takakappaleiden kanssa yhteen. Myös hihojen piti mielestäni olla samanlaiset. Huomasin myös, että liukuvärjätyssa langassa oli pitkät värien vaihdot. Siksi ostin lankaa niin paljon.

Tietenkin noita keriä ja jämiä  jäi vielä  käyttämättä.

Vanhat otettiin uusiokäyttöön

Pari vanhaa sohvatyynyä olivat kuosiltaan aikansa eläneet ja ne näyttivät myös tahraisilta niissä olevien kuvioiden vuoksi. Siispä ajattelin niiden tarvitsevan uudet päälliset. Lapin mökin tyynynpäällisiä oli niin mukava neuloa, että päätin käyttää samaa ohjetta myös näihin violetteihin tyynyihin. Puikkojen kokokin sopi mittoihin.

Lankaa ainakin on riittävästi

Koska niitä pieniä kerän jämiä jäi monta, päätin käyttää ne isoäidin neliöihin. Kaitpa niistäkin jonkun tekeleen saan kyhättyä.

Langan koostumus ei oikein miellyttänyt minua. Minusta siinä olisi saanut olla hieman enemmän kierrettä. Tuollaisena siitä tuli otettua helposti puolikkaita lankoja puikoille ja virkkuukoukulle. Langan väriskaalasta tykkään kovasti.

Puseron kappaleiden neulomisessa onnistuin mielestäni todella hyvin. Sain värit sopimaan, mutta aikaa ja vaivaa siinä meni.

Niin, neulepuseron kappaleet on vieläkin ompelematta yhteen. En sitten tiedä, kuinka fiksulta näyttää, kun tyynyt ja muija ovat samassa kuosissa sohvalla. Voisinhan sitä vaikkapa naamioitua mööpeliksi.

Paperihelmiä risasta satukirjasta

Risainen kirjaston poistokirja materiaalina

Paperisuikaleet jatkettu teipillä

Paperihelmien teko jatkuu. Nyt olen leikannut vaaleasta satukirjasta suikaleita, ja näin värimaailma on kauttaaltaan aikalailla sama.

Leveydeltään kuvan pienin helmi on 1½ senttiä leveä ja siihen käytetty paperisuikaleen pituus on 1,2 metriä pitkä. Valmiit helmet olen lakannut decoupage-lakalla kahteen kertaan. Koska meillä on remontti meneillään, niin tarpeeksi pitkä "viivoitin" löytyi listan pätkästä.

Ajattelin ostaa kaupasta tai tilata netistä väliin sopivia pikkuhelmiä. Teen nyt näitä vielä lisää eri papereista ja yritän saada aikaiseksi muhkeampia helmiä, joten katson ostotarpeeni vasta myöhemmin.

Foliota marjapuskiin

Puutarha tarjoaa taas runsaasti satoa

Kotonani on viisi punaherukkapensasta ja joka ikinen vuosi ne tekevät hurjasti satoa, ja ilman lannoitusta. Niin myös tänäkin vuonna, vaikka pensaat ovat ainakin 60 vuotta vanhoja. Tiedän suurinpiirtein niiden iän, koska kotini on myös mieheni lapsuuden koti. Marjat kypsyvät vanhana lajina melko myöhään, joten elokuun alussa ei ole vielä kiirettä poimia niitä. Sitä enemmän mehua saa, mitä kypsempiä marjat ovat.

Jostakin kumman syystä marjat saavat olla pitkään rauhassa linnuilta. "Koristelin" vasta eilen taas varmuuden vuoksi pensaat muutamilla folioruseteilla. Foliorusetit kahisevat pienestäkin tuulenvireestä ja peilaavat valoa. Tämä on ollut meillä hyvä keino pitää linnut poissa puskista, vai onko tämä sitten vaan pelkkää uskomustani asiaan.

Minulla ei ole kovin pitkää matkaa muunmuassa foliota valmistavan yrityksen tehtaanmyymälään. Ostan  aina kakkoslaatua ja foliorulla ei maksa montaa kymmentä senttiä. Kun marjat on poimittu, kerään foliot pois ja vien ne metallinkeräykseen.

Kuvan taustalla on antonovka-omenapuu. Se, kuten kaksi muuta, tekevät myös joka vuosi runsaan sadon - myös tänäkin vuonna. Puut ovat ikivanhoja ja suuria. Omenat kypsyvät myöhään syksyllä. Millään emme pysty hyödyntämään koko satoa. Onneksi omenista on moni kiinnostunut ja ollaankin lahjoitettu niitä kaikille halukkaille.

Antonovkasta saa erittäin hyvää hilloa. Joskus ollaan kerätty omenia suoraan puusta pahvilaatikkoon ja viety kellariin. Ovat vielä joulunakin hyviä. Myös marjoja on saanut tutut tulla poimimaan. Yhdestä pensaasta voi saada satoa noin neljä ämpärillistä. En millään saa kaikkea käytettyä, vaikka kuinka mehua keittelisin.

Omenien määrä maassa on yksi ketutuksen aihe silloin, kun pitää leikata nurmikko. Toinen harmi puista on syksyllä, kun kaikki muut lehdet on haravoitu pihasta, niin eikös vaan omenapuut ovat vielä täydessä lehdessä. Ja niitä lehtiä on paljon. Omenia saattaa pudota puusta vielä talvella.

Noita puita ei kuitenkaan raaski kaataa. Ovat nähneet maailmaa kauan ja monta ohikulkijaa.

Mattopyykillä

Hetekat ja muovituoli apureina

Kovin on minulta jäänyt mattojen pesu myöhäiseen ajankohtaan verrattuna aikaisempiin vuosiin, tai taitaapi vaan tuntua siltä. Kirjoitin blogiini viimeksi mattopyykistä ja konsteistani 12.7. 2014, joten en kait niin kovin myöhässä ole.

Pestäviä mattoja on onneksi vähemmän kuin monena muuna vuonna, koska meillä ei ole enää lemmikkejä. Silloin, kun koiria oli talossa, sai olla pesutouhuissa jo aikaisin keväällä.

Tytär perheineen on hankkinut oman painepesurin omakotitaloon muuton jälkeen, joten hänkään ei enää työllistä tuossa touhussa. Tai oikeasti, ei hän ole minua työllistänyt - olen itse tarjonnut apuani.

On tuo vanha muovituoli edelleenkin oiva apu märän raskaan maton siirtämisessä kuivauspuulle. Ja - vanhoista hetekoista en luovu pesualustana.

Munankuorimosaiikkia välillä itselle

Oranssinpunaista munankuorimosaiikkia

Tuunamiseen saatu sininen puutarjotin

Sain ihan omaan käyttöön tuunaamista varten sinisen puutarjottimen. Vähän pieni se on tarjottimeksi, mutta eiköhän se piakkoin löydä paikkansa Lapin mökistä. Pitäähän sieltäkin löytyä munankuorimosaiikkia, heh. Sinisenä ja kulahtaneena minulla ei ollut sille mitään käyttöä, joten maalasin sen oranssinpunaiseksi. Värin pitäisi mallata muuhun sisustukseen. Tietsikallani tämäkin väri näyttää ihan joltakin muulta kuin mitä se on luonnossa.

Vielä olisi ainakin yksi työ odottamassa pintaan munankuoria.

Munankuorimosaiikkia puuastiaan

Munankuorimosaiikkia

Vati vaihtoi ulkomuotoaan

Olen saanut kavereiltani paljon askartelumateriaaleja, joten olen luvannut tehdä heille vastapalveluna  pieniä töitä, muunmuassa munankuorimosaiikka. Tuunattavaksi saamani puuastia on niin vanha, että pohjassa oli valmistajan puhelinnumero viisinumeroisena.  

Valmiin työn väritys on muistini mukaan suoraan hänen kotoaan. Toivottavasti kelpaa.

Mökille askarteluhuone

Vielä suhteellisen siistiä

Työpöydälle tuleva paikka

On melko rasittavaa katsella epäsiisteyttä mökin ainoan kunnon pöydän päällä. Jos siinä ei ole minun tekeleitäni tai ompelukonetta, niin aviomies levittää siihen omat juttunsa. Molemmat emme mahdu harrastamaan pöydän ääreen yhtä aikaa. Viimeistään vieraitten tai nuorisomme saapuessa visiitille pitää pöytä tyhjentää. Tekemisemme pitää myös suunnitella etukäteen sen mukaan.

Mökkiremontissamme rakennetaan vanhan terassin paikalle askartelutilat meille molemmille. Saamme huoneeseen mahtumaan myös komeroita. Projekti varmaankin sisällä on kesken vielä pitkän aikaa, koska ulkotöitä uuden terassin parissa on vielä runsaasti jäljellä. Sisätiloissa voi sitten rakennella huonoilla ilmoilla.

Hyttyssavun pätkien poltto

Hyttyssavun pätkä ja verhoklipsu

Katselin äsken Facebookista, kun joku oli keksnyt hyttyskierukan polttopidikkeeksi tölkin kannen ja -klipsun. Meillä on monta vuotta poltettu hyttyssavun pätkät tarkasti verhoklipsun avulla. Kuvan hyttyssavun voi hätätilanteessa polttaa vaikkapa molemmista päistä yhtäaikaa.

Metallisen pidikkeen pää taitetaan vähän kulmalle ja sen päälle kiehkura kiinni metallisella verhoklipsulla.

Tämän konstin keksi ukko monta vuotta sitten. Tarkka mies!

Ampiainen kätevästi ulos

Esitin tänään tyttären tyttärelle, miten saadaan ampiainen vahingoittumattomana ulos. Samaa konstia olen käyttänyt moneen muuhunkin hyönteiseen, vaan en kärpäsiin enkä hyttysiin. Hommaan tarvitaan vain tyhjä tulitikkurasia. 

Olen joskus muinoin lukenut tämän konstin kait jostakin Niksi-Pirkasta, eikä se ole mitenkään uusi juttu monelle muullekaan.

Rasia avataan reilusti auki, ja se laitetaan esimerkiksi ikkunassa olevan ampparin päälle. Päällinen ujutetaan kiinni päin ikkunaa, jolloin ampiainen jää tulitikkurasian sisään. Hyönteinen vapautetaan ulkona avaamalla rasia.

Joku vitsikäs joskus väänsi juttua, että sen kanssa voi myös leikkiä ja pitää sitä surisevana partakoneena.

Mallitilkku?

Yksi kerä, yksi sivu

Laskeskelin, että yhteen tyynyn sivuun voisi juuri ja juuri eilen ostamani Isoveli-kerä riittää, joten oli ihan "pakko" neuloa lanka loppuun. Minulla on nyt sitten tarvikkeet kahteen tyynyyn. Hyvä juttu, sillä en millään viitsisi ostaa yhtään ylimääräistä, koska olen pyrkinyt pääsemään eroon lopuistakin jämälangoistani. Olisi lähes ihanne tilanne, että saisin nollattua lankavarastoni.

Valitsin tyynyyn helpon neulekuvion, jottei tarvitse paljoa laskeskella silmukoita. Neule on tasaisemman näköinen toiselta puolelta, mutta tykkään enemmän tästä "nurjasta" puolesta.

Kangastilkku tallessa

Isoveli Novitalta

Olen kuljettanut mukanani viime vuoden maaliskuusta tilkkua, joka jäi Lapin mökin sisustuksesta. Kankaasta on ommeltu sinne verhot ja tyynynpäälliset. Vuosi sitten kesällä oli tilkku myös tarpeen etsiessäni mattovarastostani sopivaa mattoa huoneeseen.

Tänään otin tilkun mukaani paikalliseen lankakauppaan, koska ajattelin neuloa sinne kaksi 40 x 40 senttimetristä tyynynpäällistä. Tai itse asiassa paikallinen kangaskauppa oli tänään kiinni, joten päädyin sitten neulontaan. Päälliset taidan kuitenkin neuloa vasta sitten siellä paikan päällä. Jotakin puuhaa pitää saada mukaan pahan ilman varalle. Mallitilkku pitää tietenkin tehdä ensin kotona, jotta tiedän langan menekin. Ostin nyt neljä kerää. Lapissa tulisikin matkaa 270 kilometriä lisälangan hakureissussa.

Lompakosta paikkoja

Aioin heittää rikki menneen nahkaisen lompakkoni roskiin, mutta en sitten onneksi tehnytkään sitä. Mökillä on niukasti paikkatarvikkeita, joten olen turvautunut vanhan lompakkoni kuoriin. Ihan ensimmäiseksi leikkasin siitä ohutta nahkanauhaa ja nyt viimeksi paikan isännän kalastustakkiin. Siinä oli perhon tekemä reikä. Noin pikkuruista paikkaa olisi ollut hankala ommella kankaasta. Olisi minulla ollut valmis merkkikin, mutta se oli mielestäni tähän tarkoitukseen liian korea.

Huopahelmi/paperihelmi-mummi

Olen miettinyt, että mihin tarkoitukseen käytän viime joulukuussa tekemäni huopahelmet. Sitten keksin, että jos haluan kokonaan itse tehtyä, niin värkkään niistä helminauhan ja väleihin teen paperihelmet.

Muistelin tehneeni paperihelmiä joskus kansakoulun askartelukerhossa. Työ oli lapselle hidasta ja lisäksi niistä tuli mielestäni rumia. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan ja googlasin toissapäivänä uteliaisuuttani "paperihelmet". Kuvahaulla ilmestyi kaikkenlaisia ihania paperihelmikuvia. "Paper pearls" avasikin jo loputtoman kavalkadin.

Valmiit helmet näyttää paremmalta päällä kuin kuvassa. Nauha oikenee, koska olen sisään pujottanut ohuen kuminauhan. Korun paino ei tule olemaan ongelma, koska helmet painaa vaivaiset 34 grammaa. Talvinenhan tuo työ on, joten en sitä kesällä aio pitää.

Nyt on sitten minullakin huopahelmet...

Kuvan paperihelmiin tarvitsin tietenkin paperia, sakset, mustaa tussia, sukkapuikon sekä liimapuikon. Helmieni paperi on peräisin lasten kirjaston poistokirjasta, joten se on melko paksua. Kiersin paperisuikaleet sukkapuikon ympärille, mutta ensin vedin ne puikon ja sormen välistä niin, että suikaleet hieman kipristyivät rullalle. Näin jälkikäteen neuvoksi, että kannattaa kipristää kunnolla myös ohut pää. Joissakin helmissäni päät tahtoivat itsepäisesti aueta. Liimaa laitoin suikaleisiin noin kymmenen sentin matkalta, jolloin helmiä pystyi vielä hieman korjailemaan jälkikäteen.

Kirjan sivu on kooltaan 26 x 30 senttimetriä. Punamustiin helmiin leikkasin toisesta päästä kolme senttiä leveät suikaleet. Ajattelin ensin, että teen tällaiset huopahelmieni väliin. Silmä kuitenkin sanoi niiden olevan liian leveät. Teinkin sitten kaksi senttiä leveistä ja 52 senttiä pitkistä suikaleista toisenlaiset. Jatkoin puskusaumalla paperia ja ihan vaan teipillä.

Käytin kaikkien helmieni piirtämiseen mustaa tussia, koska sain helmistä siten "ei niin kirjavat". Aion kylläkin vielä tehdä kesähelmet, jolloin annan niissä värien loistaa.

Lakkasin helmet decoupage-lakalla kahteen kertaan. Toisen kerroksen kääntämällä suikkapuikon, jolloin lakkauksesta tuli tasainen. Jossakin ohjeessa käytettiin koruharsia ja toisessa kynsilakkaa. Decoupagea käytettiin muistaakseni Kotilieden ohjeessa. Helmien käärimisessä käytin yhtä ja samaa puikkoa. Kuvan puikoissa lakkasin vain helmet.

En tiedä kuinka allergisoivaa käyttämäni lakka on. Koruhartsia pitäisi työstää suojakäsineillä, mutta kuivana ei kait tuota ongelmaa. Väritöntä kynsilakkaani en uskaltanut käyttää, koska esimerkiksi tyttäreni on erittäin allerginen siinä olevan formaldehydin takia. Minulla olisi pitänyt olla allergiatestattua kynsilakkaa jemmassa.

Alkuun helmien teko tuntui lähes yhtä hankalalta kuin kansakoulussa, mutta äkkiä työ alkoi sujua. Ihan kivaa puuhaa tämäkin. 

Vähän kerrallaan

Lapin mökin sisustusprojekti jatkuu vähän kerrallaan. Olin täällä viimeksi vuosi sitten ja kuvan hyllykkö jäi 1.7.2015 tyhjäksi.

Olen ostanut kirjaston poistokirjoja halvalla ja ajattelin kerätä niistä pienen kokoelman. Pyyhin kirjat kostealla rievulla, leikkasin kirurgin puukolla varovasti selkämyksistä kirjaston laput pois ja liimasin tilalle pienet kontaktimuovin palat. Nyt löytyy huonon sään sattuessa jo melkolailla telkkarin korviketta.

Koska matka on hankala, sain tänne vasta roudattua myös petauspatjan. Nyt sänkyyn ei tarvitse enää kavuta, koska petarin virkaa toimittaneet patjat saivat uuden paikan parvelta varavuoteiksi tarkoitettuna.