Tuubihuiviin väriä

Viimeisimpään virkaamaani tuubihuiviin valitsin Novitan Helen-langoista mustan, vaaleanharmaan sekä kanervan tuomaan siihen väriä.

Tällaisen huivin virkkaaminen on niitä yksinkertaisimpia käsitöitä mitä vaan olla saattaa. Sen voi myös ottaa helposti esille ja jatkaa siitä mihin jäi. Kulkee myös pienenä käsityönä kätevästi mukana. Sopii hyvin nykyiseen tilanteeseeni ja fiilikseeni.

Suttupytyn tuotoksia

Visioin kauniista maalatuista kävyistä. No, visio ei ihan kohdannut todellisuutta.

Maalasin mökkiämme pari viikkoa sitten ulkoa ja purkkiin jäi sen verran valkoista maalia, että kastelin sinne kuivaamiani männyn käpyjä. Mielikuvissani näin kauniita kaksivärisiä käpyjä, joten osan suppuun menneistä kastelin seuraavana päivänä punamaaliin. No onhan nuo niin maalin tatinassa, ettei kävyt taida aueta koskaan, vaikka sitkeästi uunin päällä yrittävätkin. 

Valkoisista voisin jonkun kranssin väsätä ulos ennen joulua. Nuo punaiset taitaa olla menetetty, ellen käytä niitä sitten tuollaisenaan.

Banaanikärpäsistä eroon

Syksyn tultua taas niitä pieniä banaanikärpäsiä ilmestyy sisälle ihan haitaksi asti. Konsti, josta kirjoitan, ei ole uusi niiden hävittämisessä. Että on varmaankin useimmille tuttu juttu.

Laitan juomalasiin kunnon lorauksen esimerkiksi valkoviini- tai omenaetikkaa, vettä ja noin teelusikallisen hunajaa. Sekaan täytyy muistaa laittaa tippa astianpesuainetta, joka vie pintajännityksen pois.

Nyt ei löydy ainuttakaan kärpästä muualta kuin lasin pohjalta. Toimii!

Muistojen tuunausta

Olen saanut 30-vuotislahjan mukana kuvan Aarikan puiset sydämet. Siis ihan hirveän monta vuotta sitten! Taustoihin oli työkaverit kirjoittaneet etunimensä. Katselin, että osa heistä on siirtynyt jo manan majoille. Osan kanssa ollaan vieläkin kavereita, ainakin facebookissa. Tuli mukavat muistot mieleen noita katsellessa.

Löysin sydämet etsiessäni taas tavaroita, joista haluan luopua. Tai oikeastaan, enhän noista eroon halunnut. Otin valokuvia, jotka vievät siten vähemmän tilaa. Hyvä idea muihinkin rakkaisiin muistoesineisiin. Kuvista voisin tehdä tai tilata vaikkapa muistokirjan, jos luopuminen käy liian vaikeaksi.

No sitten tuli taas tämä minun tuunaamisvietti pintaan. Maalasin puusydämet mustalla akryylivärillä. Pintaan liimasin munankuorimosaiikkia. Toisen sydämen munankuoret värjäsin alumiinimaalilla ja toisen punaisella akryylivärillä, molemmilta puolilta. Pintaan sivelin Decoupage-lakkaa. Kaulanauhaksi valitsin mokkajäljitelmää.

Nyt saa tuunaamiset riittää vähäksi aikaa. Onneksi on tytär, joka osaa käyttää koruja.

Postinen helmiksi

Kuvan helmiin meni neljä postista

Postisesta oli paljon parempi kääräistä helmiä kuin liukkaasta kahvipussista. Postin oranssi sävy myös miellytti silmää.

Helmien leveys on kaksi senttiä. Pinnan lakkasin pariin kertaan Decoupage-lakalla. Nauhan väliin pujotin puuhelmiä, jotka ostin kirpparilta eurolla.

Tätä harrastusta ei ainakaan voi kalleudesta syyttää.

Viinilaatikko paperinkeräyspisteenä

Laatikossa mainittua viiniä en ole koskaan maistanut

"Viikonlopusta" tulikin mieleeni, että olemme saaneet Alkosta puisia tyhjiä viinilaatikoita. Yksi on kotona ja toinen mökillä - molemmilla sama tarkoitus. Laatikot ovat kivan näköisiä alimpana hyllyissä, ja keräämme niihin paperinkeräykseen meneviä papereita, mainoksia ja lehtiä. Ovat hyvän kokoisia siihen tarkoitukseen ja mielestämme hyvän näköisiä. Laatikkojen täytyttyä otamme ne mukaamme esimerkiksi kauppaan mennessä ja tyhjennämme satsit ekopisteessä. Koska ne ovat hyllyjen alimmaisina ja näkyvillä, muistamme tyhjentää ne melko usein. Muuten alkaisi taas silmää "särkeä".

Kylmäemalikoruja itselle

Kylmäemalikoruja

Taidan olla koruihminen, joka ei osaa käyttää koruja! Kuvassa vuoden takaisia juttuja, jotka tein kansalaisopistossa. Tytär sai myös valita itselleen pari työtä ja tyttären tyttärelle antamistani kirjoitinkin jo keväällä.

Kai sen vuoksi, etten juurikaan osaa käyttää koruja, en ole tullut hankkineeksi tykötarpeita, joilla nuo kolme alimmaista saisin ripustettua kaulaani. Musta ei oikein taida mallata niiden väreihin. Netissä on pilvin pimein myynnissä edukastakin rekvisiittaa, mutta tykkään enemmän nähdä livenä, mitä tarvitsen.

Odotankin innolla marraskuussa Tampereella pidettäviä kädentaitomessuja. Siellä on kaikkea kivaa tarviketta tarjolla. Olen tyttären kanssa perinteisesti yhdistänyt samalle reissulle IKEA:ssa käymisen. Viime vuonna menimme messuille aikaisin lauantaina, mutta tupaten täynnä olevien parkkipaikkojen vuoksi päätimmekin lähteä sieltä ensin IKEA:aan. Puolilta päivin palattuamme messualueelle saimme auton jo kohtuullisen matkan päähän pääovesta.

Ostan messuilta yleensä ihan kannatuksenkin vuoksi jotakin pientä valmista - muutakin kuin pehmisjäätelöä.

Helmiä kahvipussista

Täytyipä kokeilla, että minkälaisia ja kuinka helposti kahvipusseista saa käärittyä helmiä. Homma tuppasi luistamaan sormista, joten tämä oli ensimmäinen työni, jossa hieman liimaiset sormet olivat enemmän etu kuin haitta.

Olisi pitänyt ihan alun alkaen valita kunnon liima kääryleen kiinni pitämiseksi. Kuvittelin, että jos vetää liimaa reilusti puikolla ja heti perään lakkaa helmet decoupage-lakalla, niin homma pysyy kasassa. Osassa nauha aukesi itsepäisesti, joten käytin kiinni pitämiseen nuppineuloja. Värillinen puoli päälle päin piti hyvin. Tässäkin työssä maltti olisi ollut valttia ja minun olisi pitänyt tehdä kaikki rauhallisesti ja antaa (uudelleen) liimausten kuivua kunnolla ennen lakkausta. Kuvan helmet saavat vielä yhden lakkapinnan lisää varmuuden vuoksi.

Helmi on 2 cm leveä ja nauhan pituus noin 60 cm. (Teippasin kaksi pussia yhteen.) Sain kahdesta kahvipussista 19 helmeä, eli pujoteltuna nauhaa on 38 cm. Kuvan kiiltävien helmien väliin ajattelin laittaa muita helmiä. Musta voisi toimia.

Kyllä minä vielä kokeilen tehdä pusseista erilaisia koru-juttuja. En minä vielä luovuttanut.

Munankuorimosaiikki tuikkukippaan

Löysin SPR:n Kontista parilla eurolla taas tuunattavaa. Tämän aion pitää itse, koska olen miettinyt sille paikan lipaston päältä.

Maalasin puuastian alumiinimaalilla samassa yhteydessä, kun käsittelin sillitynnyriä. Liimasin sitten siihen munankuoria ja lakkasin viimeiseksi pinnan. Lakka tosin loppui kesken, joten kippa saa vielä toisen kerroksen, kunhan käyn ensin ostoksilla. Puuastian sisällä on lasiastia, joten sitä voi käyttää myös maljakkona. Mietin, että uskallanko polttaa tuossa eläviä tuikkuja, vai onko kuitenkin parempi, että poltan siinä vain led-tuikkua.

Löysin Kontista muutakin tuunattavaa, joten täytyy ottaa taas aikaa itselle. Ostin myös neljä pokkaria yhteishintaan euro. Lukemista olisi minulla loppuiäksi, mutta tykkäsin ostaa, kun halvalla sain. On tuota Sulo Wilenin vikaa. Ei vaan, reissussa ei tarvitse huolehtia, jos ei viitsi kuljettaa kirjaa takaisin kotiin. Kovakantisista en henno luopua sitten millään.

Raumalainen sillitynnyri

Saunasuojaa ja alumiinimaalia

Tynnyri alkuperäisenä

Saimme mökkituliaisena kavereiltamme noin parikymmentä vuotta sitten Raumalla tehdyn käyttämättömän sillitynnyrin. Vanteet alkoivat siitä ajan saatossa ruostua ja sen kansi vähän vioittui kukkapurkin alustana. Ajattelin fiksata pytyn, mutta en kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä käsittelyyn ilman isännän lupaa. Toivon myös, ettei lahjan antajat loukkaannu tästä.

Käsittelin puupinnan kolmeen kertaan värillisellä saunasuojalla ja vanteet ikiaikaisen vanhalla alumiinimaalilla. En ole koskaan tykännyt alumiinimaalista, mutta en halunnut vanteita mustaksikaan. Vaihtoehtoja tuntui olevan vähän.

Tynnyri on toimittanut meillä monta virkaa. Ensin se oli mökillä baarikaappina, sitten käsityöpiilonani ja ihan viimeiseksi sen päällä oli valtava kukka. Kukka muutti kotiimme ja nyt tynnyrin saa vanhin lapsenlapsemme yöpöydäksi mökkisänkynsä viereen. Sen sisälle hän voi jemmata kaikenlaista tarpeellista.

Rapuja ja rekvisiittaa tuliaisina

Elokuun iltaa viettämässä ystävien luona

Tänä aamuna ravustuskelit kohdillaan

Meitä oli viime viikonloppuna kutsuttu ystävien mökille viikonloppua viettämään. Ilta oli merellä mitä kaunein ja nautimme myös emännän ja isännän runsaasta vieraanvaraisuudesta.

Ehdotin heille, että josko toisin illanviettoon rapuja sekä siihen tarvittavan rekvisiitan? Heille sopi järjestely hyvin ja keitinkin aamulla viitisenkymmentä saksiniekkaa mukaamme.

Löysin jo viime syksynä paikallisesta miljoonakaupasta yläkuvassa olevaa kaitaliina eurolla viisi metriä. Sitä voi leikata sopiviksi pätkiksi ja kestää hyvin useammankin käytön. Jätin liinan tietenkin kyläilypaikkaamme. Rapuveitset olenkin ostanut sinne jo muutama vuosi sitten.

Tänä aamuna oli järvellä sumua ja oli ihana ilma soudella merroille. Otan ne ylös torstaina, joten ravustuskausi on silloin osaltani ohi. Ravut lakkaavat pikkuhiljaa käymästä pyydyksiin. Virallinen kausi tosin kestää lokakuun loppuun, mutta silloin alkaa olla jo niin paljon poikasia emon vatsan alla tai mätiä rapujen sisällä, että on parempi jättää ne järveen kasvamaan ja lisääntymään. Kelit tulevat myös arvaamattomiksi.

Pakastimessa on nyt talven varalle muutama rapulaatikko odottamassa omia rapukekkereitä. Olen myös tehnyt ravuista uuniperunakastiketta ja levitettä. Rapukeittoa olen tehnyt ravun kuorista, jotka ovat jääneet edellä mainituista. Ohje fisuskan rapukeittoon löytyy toisesta blogistani, fisuska.blogspot.fi, jonka kirjoitin viime vuoden elokuun 24. päivä.

Mietinkin, että kumpaan blogiini tämän jutun kirjoitan, mutta olkoon nyt näin tällä kertaa.

Kaulahuivi kauluksella

Ostin joskus kolmisen vuotta sitten Friendtextistä neulehuivin, jossa on kaulus. Se on neulottu oikein paksulla langalla. Otin siitä viime syksynä mittoja ja kuviomallin ja neuloin itselleni saman kokoisen 7-veljestä-langasta.

Kaulus ja reunat ovat aina oikeaa. Itse huiviosa on neulottu joka toinen kerros aina oikeaa ja joka toinen kerros nurin-oikein. Huivia voi pitää molemmin puolin. Ainakin yritin saada siitä siistin kummaltakin puolelta. Tätä on ihan kiva pitää sisälläkin yksinkertaisen vaatteen somistuksena.

Neuloin harmaan viittani samalla neulemallilla. Laitan siitä sitten kuvan, kun olen keksinyt siihen ensin pienen kauluksen. Kappaleet olen jopa jo neulonut yhteen. Vetkuttelua!

Virkattu tuubihuivi jämälangoista

Hain talvisäilytyksestä esiin oman tuubihuivini. Tyttärelle virkkamastani kirjoittelinkin tänne pari viikkoa sitten.

Kuvan huivi on virkattu Novitan Nalle-langan lopuista. Käytin tähän työhön neljää eri väriä. Olen yleensä herkkäihoinen, mutta lanka ei onneksi karhistele kaulaani. Tosin tämä ei mene kovin läheltä kurkkua - ihan tarkoituksella.

Kuvan huivin virkkaamisessa oli hieman suurempi työ kuin tyttäreni huivissa. Helen-langasta on joutuisampaa saada valmista aikaan, koska se on jonkin verran paksumpaa kuin Nalle-lanka, ja aloitussilmukoita tarvitaan siksi vähemmän.

Täytyisi nyt vaan rohkeasti käyttää ronskimpia värejä, etten aina vaan tee näissäkin tylsiä juttuja. Jämälangoistani löytyisi vielä materiaalia.

Olematonta touhuilua

Löysin kotia penkoessa ihan hirveässä kunnossa olevan vanhan tarjottimen. Aioin ensin heittää sen puuliiteriin odottamaan pienimistä saunan pesään, mutta päätinkin kokeilla siihen paria juttua, joita en taida oppia tekemään siististi koskaan. Eka on sabluunan käyttö ja toinen maalaaminen spraylla.

Koska harjoittelin, jätin fiinimmän pohjatyön tekemättä. Pyyhin vain tarjottimen puhtaaksi. Jalo ajatus päässäni oli tehdä tarjottimesta täysin musta-valkoinen. Kakkupaperi toimitti sabluunan virkaa. No tottakai sen alle pääsi valkoista spraymaalia. Minä pöljä innoissani en katsellut ilmoja ja satuin valitsemaan sprayaamiseen oikein tuulisen ilman. Ihan ensiksi maalipurkista lensi nurmikolle suutin, jota etsin suurinpiirtein suurennuslasin kanssa.

Tarjottimesta tuli ruma, joten yritin korjata tilannetta suihkimalla purkista vähän valkoista maalia pintaan. Tietenkin siitä roiskahti muutama tippa pilaamaan havittelemaani utuista kuvaa.

Antaa nyt ajan vähän kulua. Jospa en kuitenkaan vielä lannistu sen tuunaamisessa. Toisaalta, minulla on tarjottimia ihan riittävästi, joten voisin ottaa tuon käyttöön esimerkiksi askartelualustaksi.

Saunasuojattu puulaatikko

Tykkään kaikenlaisista laatikoista ja rasioista. Siksipä en saanut ohitettua kirpputorilla kuvan hyvin tehtyä puulaatikkoa. Maksoin siitä vitosen.

Kellarissamme oli tippa vanhaa saunasuojaa sävytettynä Tikkurilan Tuohi-sävytteellä. Lisäsin kokeilumielessä sekaan vähän valkoista Helmi-kalustemaalia. Hyvin tuntui toimivan, eli laatikosta tuli käsittelyn jälkeen valkoisempi. Mietin nyt vaan, että kuinka paljon laatikko kestää kosteutta, eli meneeköhän ulkona terassilla pahaksi. Eipä siitä silti korkealta putoa.

Kuten jo aiemmin olen kirjoitellut, saunasuojalla sopii käsitellä myös esimerkiksi mökin seinät, jolloin ne kestää hyvin lämmönvaihtelut. Naapuri käytti saunasuojaa jopa puulattian pintaan.

Munankuorimosaiikkia tuliaisena

Puuvati ennen käsittelyä

Munankuorimosaiikkilla uutta ilmettä

Meitä oli eilen kutsuttu serkkuplikan mökille viettämään Venetsialaisia. Vein tuliaisiksi mansetilla koristetussa lasipurkissa sytykeruusuja sekä puuvadin, jonka pinta sai ilmeeen munankuorista. Tietenkin asiaan kuuluvat juomat pitää aina olla viemisiksi.

Uskalsin antaa vatin lahjaksi, koska saaja on tykännyt luonani aiemmin tekemistäni munankuorimosaiikkitöistä. Jos vati ei miellytä, niin voihan senkin polttaa pesässä. Eipä tuosta ainakaan rahallisesti korkealta putoa. Kävin viikolla parissa kirpputorissa etsimässä tuunattavia kohteita. Kuvan vati maksoi euron.

Ei maar - seuraavaksi olen ajatellut värkätä jotakin ihan muuta ja erilaista.

Helmet kivestä ja paperista

Helminauhaa rakentamassa

Helmet valmiina

Sain taas tehtyä vähän valmiiksi asti. Kokosin nauhaksi satukirjasta tekemäni paperihelmet. Löysin kätköistäni niiden väleihin kivihelmiä.

Sain kivisen kaulanauhan lapsena parilta tädiltäni kimppalahjana. Muistan lahjan hyvin, koska pienenä tyttönä helminauha oli mielestäni ruman värinen ja painava, enkä halunnut käyttää sitä oikeastaan koskaan. Että jopa se joutikin jo purettavaksi. Tunnearvo itse lahjasta taitaa ollakin enimmäkseen negatiivinen, ei sentään kuitenkaan tädeistäni.

Valmiista helminauhasta tuli kokonaisuudessaan pari metriä pitkä, joten pituutta siinä riittää. Se oli alunperin tarkoituksenikin. Noita lyhyempiä minulla onkin runsain määrin.

Ihailen sellaisia naisia, jotka osaavat käyttää koruja. Oppisinpa itsekin käyttämään omiani. Yleensä turvaudun aina niihin samoihin vanhoihin tylsiin juttuihini.

Jokapoika-lakanakangasta riittää

Retroverhot joutaa kirppikselle

Tänään sataa kaatamalla, etten taida päästä kokemaan rapumertojakaan säätiedotuksen mukaan ennen iltapäivää. Maalaushommat joutuu myös unohtamaan tältä päivältä. Siispä ajattelin tehdä jotakin muuta hyödyllistä.

Meillä on tällä hetkellä muotoonommellut aluslakanat finito. Yksi on sängyssämme, pari on unohtunut Lappiin ja "nuoriso-osastollamme" on pari käytössä. Yksi jouti betonitöihin, koska oli risa. Froteisia en enää sänkyyni huoli.

Koska meillä on Jokapoika-lakanakangasta enemmän kuin tarpeeksi, päätin ommella siitä petariimme ns. pussilakanan. Kangas on 165 cm leveää joten sen pitäisi riittää. Tuskailua petarin ujuttamisessa tulee ihan varmasti, mutta toivottavasti onnistun.

Pussialuslakanasta tuli paksu mönkki, ja täyttää sujuvasti pesukoneen. Eipä tuo silti haittaa. Valkoista likapyykkiä, joka kestää kuuman pesuohjelman, tulee meillä  liian vähän.

Ompelin myös muutaman tyynyliinan. Minä en oikein kestä katsella, jos petivaatteet ei mallaa toisiinsa. Sen vuoksi luonnonvalkoinen sopii niin monen kanssa yhteen. Lisäksi lakanakangas tulee joka pesukerran jälkeen vielä vaan valkoisemmaksi.

Kuvan vanhoista, 70-luvun loppupuolen kolmesta pitkästä verhosta, olen kauan suunnitellut ompelevani pari pussilakanaa siten, että alapuoli olisi valkoinen. Kolmannesta ompelisin tyynyliinoja. Kangas onkin vain 145 cm leveä, niin taidan antaa olla. En viitsi ruveta kikkailemaan kangaskaistaleilla ja jos tekisin niistä vain tyynyliinoja, kyllä silmää särkisi. Ei meillä ole mitään, joka noihin sopisi. Taidan kiikuttaa ne kirppikselle. Minulla olisi muitakin verhoja sekä mattoja, joita en tule enää ikinä tarvitsemaan, joten voisin taas välillä tyhjennellä varastoja.

Noita mattoja on kertynyt vähän samalla tavalla kuin nappeja, eli perintönä monelta mummulta.

Virkattu tuubihuivi

Huivin kokonaispituus on 130 cm

Jotenkin tällä tavalla, vaan eri väreissä, kuvan virkattu tuubihuivi oli jossakin fb-ryhmässä aikoja sitten. En vaan muista missä.

Virkkasin itselleni huivin löytämistäni jämälangoista. Se on vielä säilössä talviteloilla, mutta kuvan huivin virkkasin tyttärelleni viime joulun lahjaksi. Huivi on Novitan Helen-lankaa. Valitsin langan sen pehmeyden vuoksi, ettei ainakaan karhistelisi iholla. Mallissa on viisi pylvästä ja viisi ketjusilmukkaa välissä.

Tämä on kiva malli, koska vaihtamalla värejä saadaan aikaiseksi ihan erilaisia huiveja. Myös paksuutta saadaan säädeltyä oman mieltymyksen mukaan. Tyttären huivi sopii hänelle myös ihan sisäkäyttöön asusteeksi. Hänellä on pitkä hoikka kaula, joten tämä ei mene ihan kurkkua myöten.

Minulta on pyydetty tällaista huivia, mutta onneksi aikataulusta ei ole ollut puhetta. Taidan tehdä näitä lisää pitkin talvea, koska kiinnostusta tuntuu piisaavan muutenkin, ja itsekin tykkään.

Vinkit hukassa

En vielä mitenkään joulua odota, mutta oli pakko tehdä muistini virkistämiseksi malli joulukortista, jonka näin Pinterestissä. Idea oli hauska, varsinkin vyön soljen osalta. Muistelen kortin olleen myös kokonaan punainen.

Lajittelen mielenkiintoiset Pinterest-viestit omaan kansioon sähköpostiini, josta ne on myös helppo poistaa ajan kuluessa. Niinpä laitoin tämän korttisivunkin syrjään ja ajattelin jälleen tyhmästi, että kyllä minä sen sieltä löydän. No en sitten takuulla löytänyt, vaikka olenkin tutkittavat ideasivut merkannut lipulla.

Joitakin neuleohjeita olen kopsanut copypastella wordiin ja sieltä käsityökansioon. Tämä korttivinkkikin olisi pitänyt tallentaa, mutta jätin sen "kiireessäni" tekemättä.

Harvoin niistä ohjeista tulee mitään tehtyä, jos ollenkaan, mutta on hienoa katsella muitten aikaansaannoksia.