Pikkupoika ja porakone

Minkä pienenä oppii...

Tyttären poika on nyt siinä iässä, että moni asia kiinnostaa. Perheen miehet ovat rakentaneet terassia ja poika, melkein 3 vuotta, on innokas mukana seuraaja.

Katselin ihmetellen, kun poika laittoi ruuvin poran terään ja ruuvasi niitä sujuvasti laudan pätkään. Osasi jopa vaihtaa pyörimisen suuntaa.

Isänsä on varmaankin opettanut poikaa. Hieno juttu antaa lapsen olla mukana tekemässä.

Betonitöitä

Vuorenkilven lehdet ja kankaat betonikuorrutuksessa

Vanhoja tekstiilejä betoniin

Kävin rautakaupasta ostamassa kuivabetonia terassin pilarien valuun ja ostin samalla itselleni säkillisen hienojakoisempaa suunnittelemiani betonitöitä varten. En ole koskaan ennen tuollaista hommaa tehnyt, mutta ajattelin kokeilla, mitä saan aikaiseksi. Itse asiassa värkkäsin betonista yhdessä tyttäreni kanssa, jolle tämä oli myös uutta touhua.

Mökin nurkissa ei enää paljoa haittaa pienet ylimääräiset tekeleet, joten "koristelin" multakasan purkujätteen palasilla tökkäämällä ne siihen pystyyn. Kepin päähän asettelin betoniin kastamamme kankaan palat ja virkatut tekeleet, jotka ovat pyörineet nurkissa turhan panttina. Muotiksi otimme pääasiassa vanhoja muovisia ruukkuja.

Saa nyt sitten nähdä, mitä noistakin tulee tai tuleeko yleensä mitään. Tuuleekin reippaasti, että toivottavasti ovat vielä aamulla pystyssä.

Vaihteeksi taas mökkiremonttia

Uusi terassi valmistumassa

Vielä on jonkin aikaa haasteellista kulkea ovesta ulos. Ovi siirrettiin terassilta eteisen ikkunan tilalle ja vanhan terassin paikalle tulee nyt pieni askarteluhuone. Saamme sinne myös lisää kaappitilaa. Uusi terassi rakennetaan rakennuksen eteen.

Lapsenlapset tuntuvat tykkäävän remontista ja varsinkin multa- ja sorakasoista, joten heilläkin puuhaa riittää.

Kasa kasan vieressä

Laattakivet odottavat pinottuna uutta paikkaa. Katsotaan sitten, mistä löytyvät seuraavaksi. Kaikki palava purkujäte viedään reilun parin kilometrin päähän polttolaitokselle. Vastaanotto siellä on ilmaista.

Eipä väliaikaisella sekamelskalla niin väliä ole, vaikka joskus sielua ja silmää särkee.

Mansikat kukkivat  kaivonrenkaassa ja vähän muuallakin

Onneksi on kukkamaat, joihin ei tarvitse koskea. On edes jotakin pihassa, missä silmä lepää. Olen piilottanut mansikantaimia vanhaan kaivonrenkaaseen. Niitä löytyy myös vähän sieltä sun täältä, muunmuassa vanhasta peltisestä lasten ammeesta. Niille en ole vielä keksinyt loppusijoituspaikkaa. Ehkä sitten, kun pihatyöt on tehty, mansikoillekin löytyy kunnon kasvimaa.

Munankuorimosaiikkia lahjarasiaan

Ylioppilaalle vihreää

Meidän porukka menee huomenna ylioppilasjuhliin onnittelemaan nuorta sukulaismiestä. Päätin perheeni puolesta, että rahalahja ojennetaan tällä kertaa pahvirasiassa, jonka kannen peittää munankuorimosaiikki. Ei ainakaan vielä tullut vastaväitteitä, joten uskalsin poiketa perinteisestä kortti-linjasta. Tykkään kylläkin kovasti onnittelukorteista, mutta mennään nyt tällä kertaa tällä systeemillä. Olen kuitenkin tätä mosaiikkijuttua harrastanut sen verran vähän, ettei kukaan ole vielä käskenyt lopettaa. No - enpä korkealta putoa, jos saaja nakkaa paketin roskiin, mutta toisaalta, heillä arvostetaan itse tehtyä.

Näprääminen jäi vähän viime tinkaan, mutta eiköhän rasia ole huomenna jo ihan kuiva. Kuvasta huomaa, että lakka on vielä yhdestä kohtaa nihkeää. Laitoin sitä kannen reunaan reilusti, että ei sitten munankuoren palat irtoa kantta avattaessa ja sulkiessa.

Naurattaa itseänikin joskus omat touhut. Naapurit ja sukulaiset tuovat kahvipusseja, munakennoja ja nyt munankuoria. Tytär näki minulla talouspaperi- ja vessapaperihylsyjä. Kysyi, että tarvitseeko noitakin alkaa kerätä? No ei, niitä kertyy omastakin takaa. Osan maalasinkin jo mustaksi samalla, kun tarvitsin tähän työhön mustaa akryyliväriä. Katsotaan nyt, mitä saan niistä aikaiseksi. Rasian pinnan lakkasin taas kalustelakalla. Decoupage-lakkaa maltan käyttää vain hennompiin töihin.

Silmälasit päässä ja väri hiuksissa

Silmälasien sangat suojattu alumiinifoliolla

Kävin tänään hiustenleikkuussa Hiuspiste Tarniinassa Kauttualla. En tiedä kuinka yleinen kikka on peittää silmälasien sangat alumiinifoliolla hiusten värjäyksen ajaksi, mutta itse näin eräällä asiakkaalla tällaisen virityksen ensimmäistä kertaa. Itse pärjään vielä jotenkuten ilman laseja, mutta täytyypä painaa konsti mieleen. Olen melko allerginen voimakkaille hiusväreille, joten tyydyn tarvittaessa kotikonsteihin ja kevytsävytteisiin. Voi olla, että tällaista keinoa olisi tarjottu kampaamoissa minullekin, jos olisin käynyt hiustenvärjäyksissä.

Kerroin kampaajalle kirjoittavani tästä vinkistä blogiini. Hän ei kieltänyt, joten voisin kait sanoa, että luvalla tästä tänne kirjoittelen.

Voikukille tuomio

Merisuolaa niskaan

Eipä juuri ole tullut askarreltua sisällä, vaan ulkona olo on kiinnostanut enemmän. Täytyy ottaa ilo irti ilmoista, kun on mahdollista. Kerrankin on lämmintä ja aurinko paistaa.

Päätin tänään antaa voikukille kyytiä. Kivetyksen voinunnut saivat merisuolaa niskaansa ja muut etikka-vesi -suihkun. Oli helppo seurata työn edistymistä, kun nyppi kukat irti sitä myöden, kun oli kasvin myrkyttänyt.

Molemmat konstit tappavat myös vierestä, joten nurmikkoon voi jäädä ruskea läiskä. Mutta ei haittaa - luonto korjaa pian jäljet. Jos ensimmäisellä kerralla ei kaikki nunnusta kuole, niin käsittelyn voi uusia, luontoystävällisesti ja halvalla.

Pahvirasia virkatulla kuviolla

Virkattu lappunen kannessa (8 x 8 cm)

Minulla on erilaisia virkattuja lappuja jemmassa, osa itse tehtyjä, osa perintöä. Löysin valkoisesta puuvillalangasta virkkaamani lapun, jonka pingotin nuppineuloilla huokolevyyn kiinni, välissä valkoista talouspaperia. Kostutin lapun ja maalasin sen vesiväreillä. Virkatun lapun kuivuttua liimasin sen kalustemaalilla maalaamani pahvirasian kanteen. Liiman kuivahdettua lakkasin kannen pinnan kalustelakalla. Eräs kokeilu tämäkin.

Pahvirasia sai pinnan munankuorista

Rasian koko on noin 8 x 8 cm

Olin jokin aika sitten käväisemässä Tallinnassa. Bongasin siellä askarteluliikkeestä pieniä pahvirasioita. Niitä myydään myös Suomessa ja netissä, mutta ostin, kun kohdalle osui.

Maalasin rasian ympäriinsä mustalla akryylivärillä, kuoret punaisella. Vain kannen päällystin munankuorimosaiikilla. Lakkasin rasian huonekalulakalla, kannen kahteen kertaan. Lopputulos vaikuttaa tukevalta.

Kylmäemalikoruja

Kylmäemalikoruja

Kävin viime syksynä kansalaisopistossa kylmäemalikurssin, jossa teimme koruja erilaisiin pohjiin. Kuvan perhosia emaloidessa mielessäni oli tyttärentytär. Hän saa huomenna 5-vuotissynttäreillään nämä lahjaksi. Hän on ihastunut kaikkeen prinsessajuttuun, joten uskon näiden olevan mieluisat. Hopeisen ketjun ostin kultasepänliikkeestä, joten se on monikäyttöinen muidenkin korujen kanssa.

Annamme kaikille lapsenlapsillemme lahjaksi jotakin pientä ja lisäksi talletamme vähän rahaa jouluna ja synttärinä heidän tileilleen. On kuitenkin paljon mukavampaa mennä juhliin, kun on jotakin konkreettista antaa pienelle sankarille halimisen lisäksi. Rahan arvon he ymmärtävät sitten joskus vanhempana. Eivätkä he ole tottuneet saamaan meiltä mitään ylenpalttisia lahjoja, joten odotuksetkaan eivät ole suuria. Meillä hemmotellaan heitä muunmuassa metsäretkillä ja valmistamalla lempiruokia.

Munankuorimosaiikkia ystävälle

Eggshell mosaic

Vati on ollut joskus mieluinen jäljistä päätellen

Mansikkalaatikon antajalla oli myös vanha ja suuri puuvati. Tuunasin sen samalla menetelmällä, kuin edellisetkin työt. Värimaailmaa mietittiin yhdessä. Toivottavasti tykkää lopputuloksesta.

(Olen huono kuvien ottaja, joten valmiiseen vatiin näyttää tulleen varjo.)

Mansikkalaatikko sai uuden elämän

Valmis työ

Mansikkalaatikko ja maalipurkki

Ystävä naapurista toi minulle paksusta pahvista valmistetun mansikkalaatikon ja kysyi, että voisiko se mielestäni sopia munankuorimosaiikilla tuunattavaksi? Hänen mielestään kyllä - kyllä myös minustakin.

Peitin pohjan reiät jesaripalalla, hioin ulkopuolelta kiiltoa rikki, maalasin laatikon ympäriinsä kahteen kertaan mustalla Helmi-kalustemaalilla ja pohjaan liimasin munankuoripalat. Pohjan maalasin akryyliväreillä ja pintaan sivelin kaksi kerrosta kalustelakkaa.

Ei uskoisi samaksi laatikoksi, vai mitä?

Pulloteline uusiokäytössä

Pulloteline ruuveille

Tehdään taas vaihteeksi remonttia ja isäntä kaivoi esiin muutama vuosi sitten ruuveille tuunaamani muovisen pullotelineen. Apuväline on osoittautunut hyväksi, koska eri kokoiset ruuvit kulkevat helposti mukana työn edetessä ja ovat myös hyvin esillä.

Käyttämätön pulloteline taitaakin olla tässä virassa eka kertaa tarpeellinen. Kupit ovat erään kauppaketjun vissypullon pohjia. Niistä ei tuolloin saanut vielä panttia.

Lahja äidille

Tyynyn koko on 40 x 40 cm

Kansalaisopiston kurssilla tekemäni kuvansiirto valokuvasta, jossa poseeraa äitini kahden sisaruksensa kanssa, sai uuden paikan tyynynpäällisessä. Otin kuvan mukaani kangaskauppaan, joten kankaan valinta helpottui huomattavasti. Eri vaihtoehtoja oli lähes rajattomasti, ja päädyin lopulta pellavaan ja satiininauhaan. Värit sopivat äitini sisustukseen.

Ostin materiaalia kolmeen tyynyyn, ja vahingosta viisastuneena osaan seuraavaksi tehdä kehyksen paremmin. Aloitin sen nurkasta, vaikka olisi pitänyt aloittaa alareunasta.

Iäkkäällä äidilläni ei ole nettiä, joten uskallan laittaa kuvan tänne jo ennen äitienpäivää.

Mallista piirtäminen

Olen ollut viime aikoina melko paljon lapsenlasten kanssa tekemisissä. Yhteistä aikaa vietetään myös piirtämällä ja askartelemalla. Nyt kun olen taas nuoruusvuosien jälkeen innostunut kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, niin on ollut ihan kivaa piirtää myös mallista. Nalle Puh koristi penaalin kylkeä ja suurensin sen piirtämällä A4-paperille.

Taas olisi kaikenlaisia ideoita odottamassa tekemistä. Äitienpäivälahjan aion tehdä tällä viikolla. Laitan siitä sitten kuvan joka tapauksessa, onnistun tai en.

Munankuorimosaiikkia vaalealla pohjalla

Harjoitteluni munankuorimosaiikilla jatkuu jälleen. Löysin ulkovarastosta vanhan kukkaruukun suojuksen, jonka maalattu pinta oli rähjääntynyt käytössä. Vain sisusta on lasitettu ja siksi kunnossa. En ole tuosta kipasta tykännyt oikeastaan koskaan, joten minulla ei ollut tässäkään mitään menetettävää.

Peitin kullanvärisellä tussilla maalatut kuviot, jonka jälkeen pyyhkäisin paikoitellen pintaa asetonilla.

Liimasin munankuoret suoraan lasittamattoman ruukun pintaan, annoin liimauksen kuivua, hion kuoret ja lakkasin pinnan parilla kerroksella kalustelakkaa. Kuoret jätin luonnollisen väriseksi. Lopputulos on mielestäni keväinen.

Kokeilin mosaiikkia myös astiaan, jossa on joskus ollut jouluaiheinen kukka-asetelma. Tämä myös on pyörinyt varastossa. Nyt sekin pääsi kokeiluprojektiini.

Jätin pinnan käsittelemättä ja liimasin siihen suoraan munankuoripalat. Pinta oli karheahko, joten siinä oli melko vaikeaa liikutella paloja paikoilleen.

Olisin voinut jättää myös tämän astian pinnan värjäämättä, mutta koska olin kokeilemassa tekniikoita, niin käytin värinä sekoittamaani harmaata akryyliväriä. Karkeaan pintaan tarttui sitä enemmän kuin munankuoriin. Pinnan lakkasin parilla kerroksella kalustelakkaa.

Nyt on ystäväni vanha suuri puuvati odottamassa munankuorimosaiikkia pintaansa. Yritän parhaan kykyni mukaan ottaa väritoivomuksen huomioon. Meinaan, jos osaan. Siitä sitten myöhemmin...

 

Silkkivaate henkarissa

On todella ärsyttävää poimia vaatteita kaapin lattialta, kun ovat pudonneet henkareista. Kaikkiin ei voi ommella lenkkejä eikä muitakaan ripustussysteemeitä.

Kuvan silkkipusero pysyy henkarissa pyykkipoikien avulla. Yksikin riittäisi. Ihan kätevä systeemi muillekin vaatteille, joissa on suuri pääaukko tai ovat liukasta materiaalia. Kannattaa valita sellainen vaatepuun malli, ettei pyykkipojasta jää vaatteeseen jälkeä. Esimerkiksi pyöreästä muovista valmistettu henkari on hyvä.

Vanha liikelahja peittyy munankuorilla

Vanha liikelahja

Pohjamaalaus meneillään

Nurkista löytyi vanha liikelahjana saatu puuvati, jolle en löytänyt käyttöä. Ensin aioin pitää sitä pannunalusena, mutta päätinkin taas harjoitella munankuorimosaiikin tekoa. Yksi syy harjoitteluun oli myös sellainen, että töitäni haluttiin kansalaisopiston kevätnäyttelyyn havainnollistamaan, millaista on munankuorimosaiikki. En sitten tiedä, oliko töistäni enemmän haittaa kuin hyötyä tunnettuuden tekemisessä.

Maalasin ensin vatin mustalla Helmi-kalustemaalilla. Väri piti sekoittaa myymälässä, koska maalia löytyy vain valkoisena. Valitsin työhön puolihimmeän vaihtoehdon. Maali kuivui suhteellisen nopeasti, mikä on hyvä juttu silloin, kun pitää maalata esine useammalta puolelta. Pintaan sudin taas akryyliväriä ja viimeiseksi vesiohenteista kalustelakkaa.

Seuraavan munankuorimosaiikkityön aion tehdä kokeilumielessä valkoiselle pinnalle. Varastosta löytyy kalustemaalin jämäpurkki, jonka aion hyödyntää. Munankuoria onkin taas kertynyt lisää kiitettävästi.

Munankuorimosaiikki koukuttaa

Vanhat alkoholipakkaukset saivat tänään uuden pinnan munankuorista, väristä ja lakasta. Laitan varmaankin pakkaukset kiertoon, kun seuraavaksi annan pullon lahjaksi. Tai mikä ettei, nuo voisivat toimia muillekin lahjoille pakkauksina. Lahjan saajat voisivat taas puolestaan laittaa ne eteenpäin. Olisivat ikään kuin kestopakkauksia.

Munankuorista on todella kiva askarrella kaikenlaista. Täytyy taas keksiä jotakin uutta ja pitää silmät auki kulkiessa.

 

Kalliokieloa tapailen

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Enää yksi ilta jäljellä tänä keväänä kansalaisopiston Ateljee-kurssia. Syksyllä jatkan sitten taas, ja mikäpä estää "taiteeen" tekemistä omin päin.

Tänään harjoittelin akvarellimaalausta. Enpä ole juuri lajia harrastanut kuin joskus keskikoulussa. Tuntuu ihan mukavalta puuhalta. Kuvan pitäisi esittää kalliokieloa ja maalattu kukka on luonnossa noin 40 cm korkea. Työ jäi vielä opistolle odottamaan seuraavaa kertaa.

Vaikka kurssi on kestänyt vain muutaman kuukauden, niin silti paljon on tullut kokeiltua uusia juttuja. Lisäksi ideoita sekä ohjeita on saanut runsaasti kotiin viemisiksi, niin opettajalta kuin kurssikavereiltakin.

Munankuorimosaiikkia pääsiäiseksi

18 munankuorimosaiikki-munaa

Ostin styroksmunia paikallisesta miljoonan tavaran marketista mielessäni kokeilla munankuorimosaiikkia niihin. Kananmunan kuorista olin liottanut jo aikaisemmin kalvot pois ja kuoret olivat kuivuneet käyttöä varten.

Pistin vanhoja ohuita sukkapuikkoja muniin ja tökkäsin ne styroksiseen kranssin pohjaan. Näin niitä oli helppo käsitellä, kun otti aina yhden kerrallaan työn alle. Puinen grillitikkukin kävisi siihen tarkoitukseen. Sukkapuikosta jäi vaan pienempi reikä niihin. Pohjamaalasin munat vesiliukoisilla akryyliväreillä.

Värien kuivuttua liimasin Erikeeperillä munankuorien palaset paikoilleen. Liikuttelin niitä cocktailtikulla, jos ei ihan heti mennyt kohdilleen. Munat ovat aidon kokoisia, joten niihin oli helppo liimata kuoren palasia.

Ensin hioin munien pinnat hienolla hiekkapaperilla. Myös pinnat maalasin akryyliväreillä. Töpsyttelin maalattua munaa talouspaperin palalla. Lopuksi lakkasin ne kahteen kertaan vesiohenteisella värittömällä kalustelakalla.

Kuvan munissa on vielä hieman nihkeä pinta. Parin päivän päästä ne näyttävät jo paremmilta, kun lakkaavat kiiltelemästä. Tytär "tilasi" nuo jo itselleen, mutta en luvannut kaikkia antaa. Minulla on jo mielessä astia, johon ne asettelen. Tekisin lisää, mutta taisin ostaa viimeiset munapussit kaupasta.

Näitä munia voi mielestäni pitää esillä muulloinkin kuin vain pääsiäisenä. Makuasia tietenkin.