Munankuorimosaiikki ruskealla pohjalla

Eggshell mosaic

Yhdeksi vappuviemiseksi illan kyläpaikkaan päällystin vanhan konjakkipullon laatikon munankuorimosaiikilla. Koska laatikko on vähän normaalia lyhyempi, vien pullon ilman suojusta ja laatikon taidan täyttää paperipäällysteisillä karkeilla. Jätin värityksen ruskea-valkoiseksi, koska mielestäni se sopii heidän muuhun ympäristöön. Ja laatikkossa on parasta se, että siinä voi säilyttää tavaraa, näytillä tai kaapissa.

Lakkasin kirkkaalla lakalla sisustan sekä päälliset. Värit ovat alkuperäisiä. Laatikko on sen verran siistissä kunnossa sisältä, ettei se tarvinnut muuta käsittelyä.
 

Alustustyönä vain puhdistin asetonilla hopeanväriset tuotteen merkit. Hankauskohdat maalasin akryylimaalilla.

Täytyi yksi sydänrasiakin kuvata. Tein tämän itselle jemmaan, jos vaikka tulee taas tarvis antaa jollekin pienenä viemisenä. Munankuorimosaiikkityö on sen verran hidasta hommaa, ettei sitä tehdä parissa tunnissa. Liimojen ja maalien kuivuminen vie myös oman aikansa.

Vetkuttelu on joskus hyvä juttu

Roskistavaraa

Ostin jo helmikuun puolella alennusmyynnin lisäalesta punaisen t-paidan. Ajattelin, että punainen väri olisi pitkästä aikaa ihan kiva juttu - ja värillä ei niin väliä kun halvalla sain.

Pidin paitaa käyttämättömänä kaapissa viime sunnuntaihin saakka. Säästin sitä, koska ajattelin tuunata sen. Mielikuvassani ompelin siihen kuviollisen helman, tereet hihansuihin ja jotakin kivaa kaulukseen... Mietin hengessäni, että jokin puna-valkoraitainen neulos olisi sopinut siihen. Jos epäonnistun, niin en korkealta putoa. Tuunaamiseen ei vaan tuntunut löytyvän kotoa sopivia tarvikkeita, joten asia jäi hautomisen asteelle.

Viime sunnuntaina otin t-paidan käyttööni, koska ajattelin, että saa luvan kelvata tuollaisenaan. Paita oli päivän päälläni ja sain siihen jotakin roisketta ruuanlaiton yhteydessä. Mietin, että pitäisikö se pestä ensimmäistä kertaa erillään, vaikka oli ihan tunnettua merkkiä. Eipä tarvinnut miettiä asiaa enempää, kun illalla nukkumaan mennessä huomasin rintsikkani olevan vaaleanpunainen, entinen valkoinen. En ollut edes hionnut päivän aikana.

Olisi sielua nyppinyt, jos olisin ehtinyt kuluttaa aikaani paitaan, koska se lensi roskikseen. Siitä ei olisi saanut edes siivousrättiä. En todellakaan ala leikkiä pyykinpesun kanssa muutaman euron ostoksen vuoksi.

Olen joskus nähnyt pihan yli vedetyssä pyykkinarussa kuivumassa olevia vaatteita, jotka olivat kaikki punaisen eri sävyissä. Niitä oli niin paljon, että kiinnitin huomioni niihin. Mietin, että oliko käynyt köpelösti vai tykättiinkö tuossa huushollissa vain tuosta väristä. Oli lähellä, ettei meilläkin olisi ollut koneellinen punaista pyykkiä.

Munankuorimosaiikki bambuvatiin

Bambuvati ja munankuorimosaiikkia

Sain viimeinkin valmiiksi kansalaisopiston munankuorimosaiikki-työnäytöksessä aloittamani vadin. Joskus sattuu vaan laiskottamaan. Vati on bambua ja ostin sen aikoinaan kirpputorilta eurolla. Se on 35 cm halkaisijaltaan ja melkein 5 cm korkeudeltaan.

Maalasin työn ensin mustalla Helmi-kalustemaalilla. Munankuoret liimasin pääosin puuliimalla. Käytin joissakin kohtaa Erikeeperiä, mutta pinnan hiontavaiheessa sillä liimatuissa kohdissa irtosi muutamia pieniä murusia. Pinnan lakkasin pariin kertaan vesiohenteisella huonekalulakalla.

Tytär tämän jo halusi itselleen, joten mukavaa kun kelpaa.

Pipoja vastasyntyneille

Pipoja vastasyntyneille

Olen ollut tietoinen, että synnytyssairaaloille on erilaisia käsityökampanjoita Suomi 100-teeman puitteissa. Minulta on kuitenkin mennyt jotenkin ohi korvien, että sairaalat kaipaavat myös muunkinlaisia neuleita.

Yle Pori välitti jokin aika sitten Facebookin kautta, että Satakunnan Keskussairaalan vastasyntyneille riittää pipoja vain viikoksi ja pyydettiin apua käsityöläisiltä.

Mallin voi valita itse, eli kaikenlaiset käy, mutta tiedotteessa oli myös lasten- ja naistentalon oma ohje: https://tinyurl.com/m4mufxz 

Siispä ryhdyin myöhäissyntyneenä tuumasta toimeen. Minulle on kertynyt kaikenlaisia pehmeitä lankanöttösiä ja nyt voin hyödyntää niitä hyvään tarkoitukseen. Pipojen neulomisessa on hauskaa niiden nopea valmistuminen, saa käyttää mielikuvitusta, sekä se, ettei tarvitse neuloa kahta samanlaista.

Aion toimittaa pipot todennäköisesti Yle Porin toimitukseen. Ne voi toimittaa myös suoraan äitiyspoliklinikalle, synnytys- tai vuodeosastolle.

Epäonnen lanka

Kyllä sitten jotkut langat tuntuvat epäonnen langoilta. Kirjoittelin kuvan langasta, tai paremminkin siitä aloitetusta puseron teelemyksestä. Sen aloitus täytyi purkaa, koska en millään muistanut ohjetta, jonka mukaan aloin sitä vuosia sitten tekemään.

Purettuani langan aloin neuloa siitä Novita-lehdessä olevalla ohjeella itselleni neulepuseroa. Langan koko ja puikot sopivat siihen, joten se oli yksi syy valita juuri kyseinen ohje.

Neuloin takakappaletta ja aloin ihmetellä, että eikö raglanhihan korkeus koskaan tule täyteen mittaansa. Oli pakko tavata kavennusohje moneen kertaan ja kas, lopulta ymmärsin, että minulle oli tullut siinä oikosulku.

Purin taas koko tekeleen. Lanka on jo sen verran kärsinyt neulomisesta ja purkamisesta, että seuraava kuvio tulee olemaan helmineuletta. Jospa se antaisi paremmin epätasaisuudet anteeksi.

Jos tästä jotakin positiivista keksii, niin tekemistä riittää ja halvalla...heh.

 

Voihan villahousut

Sain viimeinkin valmiiksi neulomani villahousut. Katsoin viisaammaksi tehdä työ loppuun, vaikka kesä onkin vastassa. Olisi ollut varmaankin syksyllä tylsää ottaa esiin keskeneräinen käsityö, eli tunnen itseni.

Minä persjalkainen neuloin Novitan ohjeella suurimman koon (44/46) mukaan - varmuuden vuoksi. Että mahtuu sitten alle pitkät kalsaritkin kunnolla. Pöksyistä tuli valtavat. Luulin pituuden häviävän leveyteen, mutta tällainen 162 cm pitkä naisihminen ei saa millään noita sopimaan päällensä.

No, nyt villahousut etsii uutta omistajaa. Yritin kaupata niitä miehelleni ja sitten pojalleni. Ovat molemmat reippaasti yli 180 cm pitkiä ja hoikkia. Heille ehkä nuo voisivat sopia pituudesta pilkkihaalarin alle. Katsotaan sitten, kun pakkasilmat tulevat taas. Kenellekään vieraalle en kehtaisi tekelettä antaa. On tehty sen verran laaduttoman näköiseksi. Onneksi kuitenkin neuloin harmaasta Nalle-langasta. Harmittelin jossakin vaiheessa, että aina harmaata, että olisin voinut valita räiskyvämmän väristä lankaa.

En minä tähän lannistu. Seuraavan villahousun neulomisen osaan jo arvioida paremmin. Osaan ottaa tekemistäni ohjeen myös lyhytlahkeiseen versioon. Aion myös neuloa resorineulosta korkeammalle reisiin. Lahkeet aloitan sukkapuikoilla ja muutaman lisäyksen jälkeen vaihdan pyöröpuikkoihin. Koko neulomuksen voisi kait neuloa ilman saumoja. Pitääpi tutkia asiaa. Minä niin inhoan kappaleiden yhdistämistä.

Hyvä apukeino housuosan silmukoiden laskuun oli maalariteipinpalat, jotka liimasin kappaleiden molemmille sivuille. Kirjoitin niihin lisäysten ja kavennusten määrän ja kuinka monenteen kerrokseen niitä tehdään, eli muutin sentit kerroksiksi. Ei tarvinnut koko aikaa miettiä ja tutkia, että menikö oikeinpäin. Toinen puoli neulottiin peilikuvana, joten siinäkin laput helpotti työn tekemistä.
 

Virkattu tuubihuivi Novitan Lumo-langasta

Minulla on nyt jokin vimma päästä langoistani eroon. Kuvan tuubihuiviin käytin jemmassani olleen koko Lumo-lankakerän, 150 g, koska siitä ei olisi riittänyt kahteen kunnollisen kokoiseen huiviin. Sain langan tyttäreltäni, joten oli luonnollista, että annoin valmiin asusteen hänelle eilen. Saapi pitää huivin omassa säilössä odottamassa talven tuloa.

Muut virkkaamani tuubihuivit on ihastuttanut niiden keveys. Ensi syksylle on kavereilta niistä jo pari tilausta. Kuvan huivi on ihan eri luontoinen, koska siitä tuli muhkea. Taidan tehdä jatkossa tämäntapaisiakin lisää.

Huivi sopii hyvin tämän päivän jutuksi, koska maa on valkoinen yöllisen lumisateen vuoksi. Piti niin tehdä tänään ulkohommia, mutta jokin toinen päivä siten. Lunta on maassa ihan reippaasti, muttei sentään tarvitse lumikolaa kaivaa esiin.

Inkivääristä siirappia ja istutus

Eipä näytä lupaavalta

Teen itse inkiväärisiirappia, jonka ohjeita löytyy netistä runsain mitoin. Maustan sillä joskus muunmuassa uunivihanneksia sekä chilikastikkeitani. Olen myös tehnyt porsaanpaistista aina silloin tällöin kääryleen, jonka olen täyttänyt omena-sipuli-pekoni -seoksella. Siihen olen lorauttanut myös vähän inkiväärisiirappia.

Netistä löysin myös inkiväärin istutusohjeen. On sitten ihme tapahtunut, jos tuosta palasta jotakin kehkeytyy. Oli homeessa jo heti toisena päivänä, eli olen istuttanut sen lauantaina - tänään on maanantai.

Kasvin pitäisi olla kaunis ja jotkut ovat saaneet sen kukkimaankin. En minäkään sadon takia yritä inkivääriä kasvattaa, vaan ihan mielenkiinnosta päätin kokeilla.

Tarpeellinen digivaaka

Minulla kesti monta vuotta ennen kuin tuli ostettua pieni digivaaka. Tarvetta olisi ollut monta kertaa, mutta vasta bongattua sellainen Lidlin myymälässä, ostin heti. Maksoikohan se vähän päälle kympin, en muista. Se on ollut meillä jo (vasta) reilun vuoden.

Vaaka on tarkka. Mies punnitsi ensin tällä normaalia suuremman kirjelähetyksen ja postin vaaka näytti prikulleen saman. Olen tarvinnut vaakaa omissakin tekemisissä, missä olen tarvinnut suhteellisen tarkkaa tietoa.

Muunmuassa loppukesällä pussitin tuoksupusseja koivunlehdistä. Koska myin niitä joulumyyjäisissä, piti tietenkin kaikkien olla samanpainoisia. Vaaka antoi tarkat lukemat.

Olen virkannut tuubihuiveja kavereille omakustannushintaan. Punnitsin valmiit huivit ja sain siten laskettua niille oikeat hinnat - periaatekysymys.

Nyt teen kaikenlaista jo ensi syksyä ajatellen. Minulla on kuvan tuubihuivi työn alla ja koska minulla on vain tuo yksi lankakerä, piti punnita valmis huivi sekä lankakerän loppu. Sain näin selville, että lopusta ei riitä enää toiseen huiviin.

Pääsiäisen suosikkipuput

Puput rivissä

Pääsiäisen 2015 yksi hittikäsityö taisi olla pupujen neulominen neliöistä. Itsekin hurahdin helppoon tekemiseen. Näihin sai myös pieniä lankanöttösiä käytettyä mukavasti.

Kävin eilen lapsenlapsia moikkaamassa ja näin yhden noista neulomistani pupuista sohvalla. Ihmettelin, että vieläkö nuokin on hengissä? Tytär kertoi vanhimmalla lapsenlapsella omansa olleen unikaveri siitä asti. Nyt kun puput tulivat taas ajankohtaiseksi, pienimmällä pojalla oli nukkumatyynyn takana neljä pupua rivissä odottamassa unia. Sohvalla olevaa pinkkiä ei ollut kuulemma huolinut.

Etsin pupuun ohjetta ja löysin yhden: http://openlangat.blogspot.fi/2015/02/helppo-neulelelu-pieni-pupu-helppo.html

Harrastukset syksyllä harkintaan

Kansalaisopistojen kevätnäyttelyt on useimmissa paikoissa juuri nyt meneillään. Itseltäni on esillä muunmuassa kuvassa olevat keramiikkatyöt. Niitä kun katsoo, niin pistää vähän miettimään, että tarvitsenko tuollaisia enempää vai kehitynkö niin, että tykkäisin itsekin töistäni? Itse töiden tekeminen oli mukavaa, mutta mihin laitan kaikki tuotokseni?

Kuntotanssi-harrastukseni, joka on kestänyt melkein seitsemän vuotta, loppuu parin viikon päästä kokonaan. Ohjaaja lopettaa uusien haasteiden tultua kuvioihin. Samanlaista kurssia ei varmaankaan enää tule, koska ohjelma oli hänen, flamencotanssin opettajan, kehittämä ja ideoima. Jotakin samantapaista pitäisi saada tilalle, koska tuosta kurssista ei jäänyt kuin parempi kunto ja hyvä mieli.

Piirustus- ja maalausintoni on helppo hoitaa ihan kotikonsteinkin, mutta ohjaajalta saa uusia ideoita ja ohjeita niiden tekemiseen. Piirustukset vie vähän tilaa ja osan olen surutta polttanut. Todennäköisesti jatkan kansalaisopistossa "taiteilua".

Olen myös aikoinaan opiskellut melko paljon. Luin aikuisena iltaisin etälukiossa ylioppilaaksi, ammattikorkean liiketalouden linjalla tradenomiksi sekä suoritin lisäksi sihteerin ammattitutkinnon. Kävin myös visualistikoulun. Venäjää ja espanjaa on tullut myös hieman harjoiteltua. Kieliä voisin vielä opiskella lisää, mutta muuten kouluni on käyty, joten jatkossa keskityn vain kädentaitoihin.

Kesä meneekin pääosin puutarhan hoidossa ja kalastaessa. Kukkapenkkejä on tullut rakennettua enemmän kuin tarpeeksi ja nyt mökkiremontin jälkeen täytyy niitä järjestellä vähän uudelleen. Eli ei minulla aika pitkäksi tule jatkossakaan ennen ensi syksyä.

Työnäytös munankuorimosaiikista

Olin tänään Euran kansalaisopistolla antamassa työnäytöksen munankuorimosaiikista. Yllättävän moni ei ollut kuullut aiheesta ollenkaan. Aika kului rattoisasti ja todella usea oli kiinnostunut asiasta. Jopa lehtihaastatteluun asti. 

Lyhytkurssi munankuorimosaiikista tullaan pitämään syksyn aikana. Saa nyt nähdä, montako osallistujaa sinne tulee sitten aikoinaan. Annoin kyselijöille sen verran tarkkoja ohjeita, että moni lupasi kokeilla itsekseen. Näin pääsiäisen alla kiinnostuttiin varsinkin styroksmunista mosaiikkipinnalla.

Jättimuna vielä kerran

Kuvassa oleva rairuoho antaa perspektiiviä. Se on kylvetty jälkiruoka-astiaan.

Kokeilin vielä jättimunan tekoa suodatinpusseista, vessapaperista sekä vesi-liimaseoksesta. Lopputulos on valkoisempi ja sileämpi kuin pelkästään vessa- ja talouspaperista tehty, koska liimasin sisimpään ja uloimpaan kerrokseen suodatinpussien paloja.

Käytin näihin melko laimeaa vesi-liimaseosta. Sitä oli huomattavasti helpompaa käyttää, mutta lopputulos jäi paljon pehmeämmäksi kuin voimakkaammalla liuoksella tehtynä.

No, en panosta näihin enempää. Toisaalta, minulla on valkoista spraymaalia, joten voin suihkauttaa sitä harmaampien pinnoille.

Minulla ei ole aikomusta pitää näitä kaikkia itsellä. Omansa saa äitini sekä tyttäreni. Ja koska en ole näihin panostanut paljoakaan, on nämä helppo hävittää ja tehdä ensi vuonna uudelleen. Silloin taitaa kylläkin olla jo uudet jutut meneillään. Sen yhden, jonka lakkasin pinnoilta, voin säilyttää ensi vuoteen.

Missä kippa, siinä tavara

Nyt kun olemme saaneet remontin myötä lisätilaa säilytykselle ja järjestäneet myös romulaatikot, niin eikös vaan löytynyt rikkoutuneen moottorisahan osia terassin kipasta. Just siivosin siitä tyhjiä pilkkitoukkarasioita. Tekemäni keramiikka-astiat ovat ulkopöydällä odottamassa pääsiäisistutuksia ja -koristeita.

Kippojen täyttäminen on meillä sisällä loppunut siihen, että ne on kaikki poistettu näkyviltä. Meillä on nyt vaan vetolaatikoita, joissa on omat lokerot eri tilpehööreille.

Ukon kunniaksi kylläkin täytyy sanoa, että hänellä on yleensä tavarat järjestyksessä. Itsestä olen huomannut, että olen taas välillä huolimaton kiikuttamaan pikkusälän heti sinne, minne se kuuluu.
 

Ostin kuvan avainlokerikon, koska mökkiremonttimme jälkeen eteiseen ei saatu enää mahtumaan lipastoa. Huivit, pipot ja muut ulkoilutamineet saivat paikan uusista kaapeista.

Turvallisuussyistä en ole merkannut lokeroita, vaan kyllä me itse tiedämme, mistä mikin löytyy. Tuon lokerikon päälle ei mahdu paljoa mitään kertyä. Lipaston päällä oli usein sinne kuulumatonta tavaraa, eli jotakin oli menossa ulos tai sisälle.

Kalavati keramiikkatyönä

Visioni oli taas hienompi kuin toteutus

Tein keramiikkakurssilla kalavadin. Vati on puoli metriä pitkä, joten siihen mahtuu mittakala ja se on minulle tärkeintä, muusta viis - mukamas.

Opettaja antoi vinkin, että koristele vati painamalla siihen kalanruotoja - hieno idea, siis ei kun pilkille! Ekalla reissulla sain ensin pienen siian. Niin pienen, että normaalisti olisin päästänyt sen takaisin kasvamaan. Mutta kun tuo saaliin saaminen on vähän tuurista kiinni, niin otin sen varmuuden vuoksi talteen. Sain vielä sen lisäksi pari ahventa.

Kypsensin kalat mikrossa ja sitten perkasin ne. Niistä tuli kuitenkin niin kypsiä, että ruodot lähtivät irti lihan mukana. Yritin painella niitä vadin pohjaan saadakseni aikaan edes jotakin kuviota, mutta se oli yhtä suttaamista. Ei auttanut muu kuin siivota jäljet ja peittää vati kosteana muoviin odottamaan seuraavaa pilkkireissua.

Seuraavalla kerralla sain pari ahventa. Nyt osasin kypsentää kalat varovaisemmin. Sitä ennen leikkasin kaloilta pään ja pyrstön irti. Laitoin päät, pyrstöt ja kypsät ruodot tasaiselle lautaselle ja sitten hela hoito pakastimeen. Niistä oli pienen pakastamisen jälkeen helpompi painella kuvioita saveen. Lasituksen alle ja kuvioiden päälle sipaisin mustan lietteen.

En saanut mitään siistiä jälkeä aikaiseksi, mutta onpa taas tullut kokeiltua jotakin minulle uutta.

Jättimuna suodatinpusseista ja liimasta

Täytyipa vielä kokeilla, että minkälaisen munankuoren saan aikaiseksi suodatinpaperista. Ostin ison pakkauksen kilohinnoiteltuna kakkoslaatuisia suodatinpusseja naapuripitäjässä olevasta tehtaanmyymälästä, joten materiaali oli jo hankittuna valmiina. Valitettavasti en ole bongannut myymälästä tätä paperia valkoisena rullatavarana. Ruskeana löytyy aina silloin tällöin.

Suodatinpaperille oli ehkä helpompi levittää vesi-liimaseosta kuin wc-paperille. Revin pienehköjä palasia suodatinpusseista, joten näin lopputuloksesta tuli siistimpi. Kerroksia olisi tarvinnut liimata enemmän kuin neljä - viisi. Kuoresta kuultaa läpi, jos vaikka ajattelisi kylvää siihen rairuohoa. Sisälle täytyy laittaa tietenkin ensin kelmua tai muuta vedenpitävää.

Kertauksena laitan vielä kuvan tekemistäni munankuorista. Takana vasemmalla oleva on tehty vesi-liimaseoksesta ja wc-paperista. Pinnat lakkasin kalustelakalla. Takana oikealla oleva on valmistettu vesi-sokeriseoksesta ja edessä oleva on tämä viimeksi mainittu suodatinpaperista.

Ajattelin tehdä näitä vielä muutaman lisää. Ehkä paras lopputulos tulisi yhdistää vesi-liimalla suodatinpaperia ja wc-paperia kerroksittain. Pinnan voisi lakata, jos haluaa säilyttää niitä seuraavaan pääsiäiseen. Ajattelin kokeilla ainakin yhteen munankuorimosaiikkia.

Olen suunnitellut antaa näitä lahjaksi kera narsissin tai rairuohon. Ruukun voi sitten pääsiäisen jälkeen vaikkapa hävittää. Rahallisesti menetys ei ole suuri. Itse otan käyttöön suojaruukkuina narsisseille, rairuoholle sekä pääsiäisnamuille. Makeiset voisi tarjota vaikkapa tuosta vesi-sokeri-kuoresta.

Jättimuna vessapaperista ja liimasta

Bongasin blogista www.thelittlevillage.fi kauniin kuvan ja ohjeen "Jättimuna vessapaperista ja sokerista". Teksti jäi vaivaamaan minua sen verran, että päätin kokeilla samaa. Kuvan etualalla oleva munankuori on tehty sokeri-ohjeella. Taaempana kuvassa olevan kuoren sävelsin itse.

(Ensimmäisiä muistojani suunnittelutoimistossa työskentelystäni oli seinällä oleva sananparsi: "Mikään ei ole helpompaa kuin suunnittelun uussuunnittelu.")

Paperilangasta neulotun varjostimen innoittamana päätin kokeilla samaa vesi-liimaseoksella.

Laitoin puhalletun ilmapallon päälle ensin varmuuden vuoksi kelmua. En sitten tiedä, oliko tarpeellinen teko. Kokeilen vielä ilmankin. Sitten ladoin pallon päälle vessapaperia, osin talouspaperia, ja kostutin ne vesi-liimaseoksella. Työkalunani oli pensseli.

Ajattelin ensin, että ei tästä mitään tule, mutta homma alkoi sujua työn edistyttyä. Annoin paperien välillä vähän kuivahtaa, joka helpotti jonkin verran. Kerroksia tein neljästä viiteen.

Kuivahtaneen työn päälle asensin tassin, jotta sain siihen tasaista pohjaa. Painona oli lasagnepakkaus. Kun kuori oli kuivunut, puhkaisin ilmapallon ja poistin kelmun. Sen jälkeen leikkasin sahalaitareunan.

Kuoresta tuli mukavan kova, mutta lakkasin sen vielä kertaalleen sisältä ja ulkoa huonekalulakalla.

En ole tutkinut sen enempää näitä "kuori-juttuja". Voi olla, että näitä ns. ohjeitani löytyy netistä pilvin pimein. Kirjoitin nyt tämän kuitenkin.

Tuliaisia Turun Kädentaitomessuilta

Eikä tässä vielä kaikki

Olin sunnuntaina Turun Kädentaitomessuilla ensimmäistä kertaa. Minulla on ihan sama matka Turkuun kuin Tampereelle, mutta jotenkin tämä keväinen tapahtuma on vaan jäänyt huomioimatta. Matkaseuranani oli tällä kertaa kolme ystävärouvaa.

Auton sai parkkiin melko lähelle ja itse messuillakaan ei ollut tungosta. Näytteilleasettajia oli paljon vähemmän kuin syksyn messuilla, joten nyt tuli paremmin tutustuttua eri standien tarjontaan.

Meillä kenelläkään ei ollut kiireen kienää. Lähes kaikki osastot tutkittiin ja tehtiin hyviä (?) kauppoja. Itse ostin lähinnä korujen osia - ja tietenkin, pari kirjaa piti taas hankkia. Minulla taitaa olla jonkinlainen intohimo kirjoihin. Jotkut niistä on vaan niin kauniita jo ihan esineinä. Monessa ohjekirjassa on paremmin tutustuttua heikko anti, joten jotkut jäävät valitettavasti vain hyllyjä koristamaan. (Täytyy nyt mainita, että olen ollut kirjakerhon jäsenenä yli 40 vuotta, joten olen jonkin verran oikeesti lukenutkin enkä vaan ostanut kirjoja näönvuoksi.)

Paluumatkalla kävimme Raision IKEA:ssa tarkoituksenamme ainakin syödä siellä. Ainahan sieltä sitten jotakin matkaan lähtee. Nyt pidin järjen päässä, enkä ostanut kuin paistinpannun, säilytyslokerikkoja sekä kehyksen pingviinitauluuni, halvan sellaisen.

Pieni reissu piristi kummasti ja ajomatkoilla oli mukavaa parannella maailmaa, puolin ja toisin.

Kumpparit kattoon

Orkideani kukkii kahdessa varressa

Tuli lähes pieni pakollinen tauko käsitöiden tekemiseen. Keikkasin sunnuntaina terassin ylimmällä portaalla ja paukautin oikean kyynärpääni portaan reunaan. Rappuset näyttivät kuivilta, mutta en huomannut ylimmällä olevaa pientä jääriitettä, joten keikkasin "iloisesti". En todellakaan ehtinyt siinä kohtaa miettiä oikealla tavalla kaatumista. Ja onneksi minulla ei ollut pilkkikairaa menossa mukana.

Onneksi alkusäryn jälkeen ei ole enää kuin musta kyynärpää. Pahemminkin olisi voinut toki käydä. Ja eipä taida tuo osteoporoosikaan vaivata, koska selvisin ilmalennosta lähes pelkällä säikähdyksellä. Nyt muistan käyttää kumisaappaissani liukuesteitä ja hiekoitussepeli on löytänyt meidänkin tontille.

Niska ja hartiat kiittää breikistä.

Paperilangasta neulottu varjostin

Minulla oli varmaankin mennyt juttu jotenkin ohi, mutta ostin ennen joulua IKEA:sta suuren tähtivalaisimen. Luin, että siihen voi ostaa myös varjostimen. Sitä en sitten silloin enää ostoskierroksen lopputohinoissa löytänyt ja ajattelin käsittäneeni jutun väärin. Lampun runko jäi minua kuitenkin vaivaamaan ja mietin, että mitä siihen keksisin.

Bongasin Suuri Käsityö-lehdestä 2/2017 ohjeen papperilangasta neulottuun lampunvarjostimeen. Ohje on riippuvalaisimeen, mutta ajattelin sen vähän tuunattuna sopivan myös pöytälamppuun. Paperinarua oli ostettuna Kädentaitomessuilta kaapin perukoille jo aikaisemmin. En vaan muista minkä firman lankaa se on, mutta tulipa se nyt sitten käytettyä. Ohjeessa neuvottiin käyttämään sukkapuikkoja, mutta itse vaihdoin pian pyöröpuikkoihin.

Sain lehden tyttäreltäni lainaksi ja minulla onkin vähän huono omatunto lehden omimisesta. Siinä on paljon muitakin mukavia juttuja, joita ajattelin kokeilla. Toivottavasti tytär ei kaipaa lehteään kovin pian.

Kuvassa on pöytävalaisimen runko. Metallikehikko tuntuu olevan sen verran jämäkkä, etten raaskinut muotoilla sitä väkisin. Se on siis tuollaisenaan varjostimen sisällä. Kehikon saa myös pois, joten voin keksiä muunkinlaisen sisuskalun tilalle.

Ohjeessa neuvottiin käyttämään sylinterin tekoon pahvia, mutta pahvin puutteessa kiersin pari kerrosta joskus muinoin Anttilasta ostamiani hyvin ohuita leikkuualustoja.

Sisälle laitoin toiseen päähän halkaisijaltaan ohjeen kokoisen säilykepurkin. Se pitikin lopputyöskentelyssä systeemiä hyvin pystyssä

Toiseen päähän laitoin sopivan kokoisen hillopurkin. Lykkäsin sellaisen myös sylinterin sisälle. Sitä ei olisi kannattanut tehdä, koska sitä oli hankala saada pois työn valmistuttua.

Työ on kuvassa pingoitettuna muovipussilla päällystetyn sylinterin päälle. Siinä se sai rauhassa odottaa liimaseoksen kuivumista. Toiseen päähän tuleva kiekko on pingoitettu pahville. Sen koon sain hillopurkin kannesta. Liimasin kiekon keskelle pienen virkatun lapun, ettei metallikehikko tule näkyviin yläkautta.

Ei työni jälki ole yhtä hienoa kuin lehdessä olevan, mutta kelpaa minulle.

Lehdessä oli myös virkatun varjostimen ohje. Ehkä teen sellaisenkin joskus. Minulla on yksi kattovalaisin ilman varjostinta.