Järki käteen ja suutarille

Talvilenkkareistani hajosi vetoketju. Harmitti, koska olivat pehmeät käyttää ja pohjat pitivät pystyssä liukkaallakin kelillä. Vetskari hajosi huonon kesäsäilytyksen vuoksi ja toisesta kengästä se oli viittä vaille rikki. Olivat pienessä lintassa muun kuorman alla, joten vetoketjut olivat taittuneet tiukalle mutkalle. Tästä muistankin sitten taas keväällä, että talvikengät täytyy säilyttää paremmin?

Kun on omasta mielestä joskus niin pirskatin kätevä, niin silloin yksinkertaisistakin jutuista saa monimutkaisia. Niin tässäkin tapauksessa. Pohdin pääni puhki, että miten saan kengät sovitettua ompelukoneeseeni neuloessani uutta vetoketjua niihin. Sitten välähti - eikun suutarille!

Markettireissun yhteydessä otin kengät mukaani. Sen käytävällä on pikasuutari, jolta kysyin korjauksen hinta-arviota. Kengät jätin sinne heti - korjaus maksoi 14 euroa. Oli hyvä, että otin mukaani molemmat, koska remontti tehtiin molempiin jalkineisiin.

Olenhan minä ennenkin suutaria tarvinnut. Pääasiassa korkolappujen vaihtoon.

Kerran suutarilla oli lappu tiskillä, jossa ilmoitti palaavansa puolen tunnin kuluttua. Ei minulla ollut aikaa odotella, joten kirjoitin haluamani toimenpiteen sekä osoitetietoni ja puhelinnumeroni ylös paperille. Laitoin lapun kenkäpussiin ja viskasin hela hoidon tiskin yli suutarin lattialle. Suutari soittikin jonkin ajan kuluttua kiittäen ja kehuen toimintaani. Samalla ilmoitti koska työ on valmis.

On se vaan hienoo, että löytyy käsityöammattilaisia.