Turhaa kipuilua

Minulla alkoi mennä vähän överiksi pohdintani - mennäkö Turun Kädentaitomessuille vai ei. Mietin, että jos moni jää tilaisuudesta pois, aiheuttaa se suurta menetystä osallistujille, varsinkin pienille käsityöyrittäjille. Tunsin niin myötätuntoa.

No, päätin etten osallistu enkä mene myöskään IKEA:an. Tytär ei olisi ehtinyt, pari kaveria sairaana, ja vähän ajattelin jo itseänikin. Pari flunssaa takana, eli vastustuskyky matalalla. Olen siis otollinen maaperä koronavirukselle. Täytyi ajatella myös vanhaa äitiänikin.

Päätin helpottaa omaatuntoa ja vein eilen äitini syömään pieneen paikalliseen lounasravintolaan. Parempi ruoka vs. messusapuska tai IKEA:n lihapullat. Sitten poikkesin pieneen käsityömyymälään ostamaan vähän lankaa. Liike on myynnissä omistajan eläköitymisen vuoksi. Toivottavasti löytyy jatkaja. Lopuksi poikkesin pienessä paikallisessa askartelukaupassa ostamassa niin tarpeellista tavaraa. Aion poiketa siellä vielä tänään uudelleen. Liike vaihtaa omistajaa ja käyn vähän tsekkailemassa paremmalla ajalla tarjoustavaroita.

Illalla sitten alueuutisissa kerrottiin, että Kädentaitomessut on peruttu ja siirretty kesäkuun puoliväliin. Samaan aikaan tieto oli myös messuorganisaation fb-sivuilla. Arvasin lopputuleman tosin jo hallituksen kannanotosta koskien osallistumista suuriin yleisötapahtumiin. Tiedän nyt jo, etten pääse kesän messuille päällekkäisyyksien vuoksi. Sitä on siis turha miettiä enempää - harmi.

Nyt kun tätä aikaa on, ottaa näemmä joitakin juttuja turhankin vakavasti. Pitäisi muistaa, että ei tämä maailma koskaan valmiiksi tule. Ei oma eikä toisten.