Afrikankukkaa pukkaa
Kuvassa olevan virkatun kaulakorun saa tänään tyttäreni ystävätär. Hän on ollut erittäin kannustava ja antanut minulle kaikenlaista materiaalia askartelua varten. Haluan puolestani muistaa häntä tällaisella pienellä virkkaus/askartelujutulla.
Tiedän, ettei hän odota minulta mitään vastapalveluksia, mutta olen joskus ennenkin muistanut häntä. Mielellänihän minä käsitöitä teen ja mukavaa, ettei kaikki työt päädy omiin nurkkiin.
Seuraavan korun saa kälyni.
 |
| Lahjalankoja |
Ajattelin jo jokin aika sitten, että kohta menen lankakauppaan. Olen saanut tehtyä kaikenlaista jämälangoistani, joten minulla on niistä neulottavia enää yhdessä pienehkössä muovilaatikossa. Toinen laatikko on vielä pienempi, jossa on virkkauslankoja.
Kälyni kyseli eilen, josko tarvitsisin lankoja? Saan kuulemma niitä häneltä jos kelpaa. Ovat lojuneet kaapissa vuosia. Hän neuloo vain koneella ja kuvan langat eivät ole siinä hyvin kulkevia. No tietenkin minulle kelpasi.
Annoin toisen puolen langoista tyttärelleni, eli Nalle-langat. On kova sukkamaakari ja neuloo kaikenlaisia ihanuuksia. Itselle otin vähän yli puolet kuvan langoista, ja ovat Novitan Wool merinovillaa sekä Novitan Marimba villaa. Molemmat ovat konepestäviä.
Pyrkimykseni päästä eroon jämälangoista koki siis taas kovan kolauksen. Ihan naurattaa. Ei vaan, minulla on ihania ystäviä. Olen saanut heiltä paljon kaikenlaista ja olen heille todella kiitollinen.
Taidan neuloa itselleni neulepuseron joulun jälkeen, tai jos ehdin, niin neulon lapsenlapsille jotakin joululahjaksi.
 |
| Valmiit huopahelmet |
Lankakeriä
Kerät sukkahousuissa
Jämälankojen siivous jatkuu, ja nyt pääsin eroon lopuista huopuvista langoista tekemällä niistä helmet.Kerin langat pienille kerille, jotka sujautin vanhoihin sukkahousuihin ja erottelin ne solmimalla niille omat pussit. Sukkahousuviritelmän pesin koneessa 60 asteessa. Mukaan laitoin pari pientä pyyhettä. Pesun jälkeen vielä viimeistelin märät helmet pyörittämällä niitä pyöreämmiksi.En vielä tiedä, mitä helmillä teen. Harmaasta langasta kerät eivät huopuneet kovinkaa pieniksi, vaikka siitä aikoinaan tehty neule vanuttui pyykissä ihan hirveästi. Harmaat pallot päätyvät ehkä kransimateriaaliksi.Minulla on vielä jemmassa kolme vuotta sitten tehtyjä huopahelmiä, joten enköhän noista lopulta jotakin saa aikaiseksi.
 |
| Lasagnekastiketta |
Meillä ei syödä eineksiä juuri koskaan. Ei ennen eikä nykyisin. Joskus kyllä tekee niitäkin mieli, mutta yleisesti ottaen kauppaan jäävät. Viikolla täytetään ostoslistaa ja mies hoitaa pääasiassa ruokaostokset. Kaupassa käydään kerran viikossa. Mies on myös innokas kokkaaja ja kokeilija.
Tänään tein lasagnea ihan vaan meille kahdelle. Sitä tulee tehtyä todella harvoin, koska perheessämme on vilja-allergikko.
Olen ostanut kerran valmista lasagnemaustetta. Meillä ei oikein tykätty siitä. Vuosia sitten löysin ohjeen, jossa juustokastike oli korvattu juustokeitolla. Sen jälkeen olen lisännyt jauhelihaseokseen pussillisen juustokeittoa. Kaikki vaan sekaisin ja hyvää tulee. Eli kyllä sitä joskus annetaan periksi einesrintamallekin. Jos tarjoilen lasagnea vieraille, kokkaan perinteisesti.
Lasagne on siksikin hyvä ruoka, koska sen voi esivalmistella tekemällä kastikkeet etukäteen. Sen voi myös pakastaa, eikä se kärsi siitä. Nytkin tein ison satsin, josta meille jää hätävara. Joskus pakastan pelkän kastikkeen, jos sitä tuli tehtyä liikaa.
Virkatuille lapuille käyttöä
Tykkään käyttää vähän fiinimmässä kahvipöydässä peiliä alustana kermanekalle ja sokerikolle. Ongelmana on vaan yleensä alleen uittavat kermanekat. Peili ei ole tahriintuneena enää niin kivan näköinen.
Hoksasin aikoinaan ottaa käyttöön virkkuulappu -kokeilujani. Pari kuvassa olevaa lappua ovat puuvillaa ja melko tiheäkuvioisia. Imevät hyvin nestettä. Toista lappua käytän pienen maitokannun alustalla, joten maitoa ei tipu pohjasta liinalle.
Liinat on helppo huuhtaista samalla, kun kerään astiat pöydästä. Onhan noita kertakäyttöalusiakin olemassa, mutta nämä eivät taida loppua koskaan.
 |
| Uusiokäyttöä |
Minulla ei tosiaankaan ole tapana tutkailla roskalavoja eikä niiden alusia. Päinvastoin, haluan päästä tavaroistani eroon. Perjantaina kuitenkin hermoni petti.
Istuin autossa odottamassa, kun mieheni tyhjensi auton tavaratilaa muovipakkauksista, pahveista, metallista ja paperista. Olemme ottaneet tämän tavaksi, eli viemme viikonlopun kauppareissun yhteydessä myymälän parkkipaikalla olevaan keräyspisteeseen viikon aikana lajittelemamme jutut. Siten niitä ei kerry nurkkiin.
No, katselin, että joku oli jättänyt jääkaapin vihanneslokerot muovikeräyspisteen alle. Eivät olleet mahtuneet peltiastian reiästä sisälle. Hyvä niin, koska olisivat päätyneet väärään paikkaan. Kipitin katsomaan laatikoita, ja ne olivat täysin ehjiä. Siispä nappasin ne mukaani.
Pesin mökillä laatikot ja nyt niissä on työkalujani sekä askartelumaaleja. "Taiteen" tekemiseen tarvittavat välineet ja materiaalit ovat eri paikassa, josta ne on helppo napata päivätaiteilijoihin mukaan.
Jääkaapin laatikot olisi voinut viedä myös kierrätyskeskukseen. Yleensä ne ovat menneet rikki jo paljon ennen kuin jääkaappi. Ainakin meillä. Nämä kyseiset ovat liian pieniä meille, mutta askartelukaappiini nämä sopivat todella hyvin. Umpinainen laatikko on siitäkin hyvä, että mahdolliset maalipurkkien vuotamiset pysyvät sen sisällä.
Virkatut Doris-keksit
Muistiini ei kyllä kannata luottaa, vaikka toistoja olisi kuinka monta. Ohjeitten tekemisessä olen aika kehno - lue laiska. Sen vuoksi otin valokuvia Doris-keksien tekemisestäni.
Yritän päästä eroon jämälangoistani virkkaamalla niistä herkkuja, mutta näitä keksejä varten olen säästänyt 7-veljestä -lankaa. Tykkään väristä. Keskustan valkoinen on jotakin vauva-lankaa. Vaikka vanha keksi oli kourassa, niin en millään osannut tehdä toista ihan samanlaista. Yläkuvan keksitkin ovat hieman eri kokoisia johtuen taas kokeilustani. Virkkasin ne tänään.
Ketjusilmukkalenkit ompelen kiinni taittamalla ne valkoisen keskustan päälle. Muotoa viimeistelen neulomalla ruskeaa lankaa reunoihin. Keskustan valkoiseen ompelen väritriput ennen alaosan kiinnittämistä.
Kuva lokakuulta 2016
Nämä keksit ovat jo lähes "mennyttä kalua".
 |
| Varastoon menossa |
Tänään on kansainvälinen siivouspäivä. Kotona siivosin kylläkin jo eilen ja tänään en lähde kaatosateessa ympäristöä tutkailemaan. Eipä tästä sen enempää.
Päätin tänään, että WC:n lavuaarin vierestä korokejakkara siirtyy varastoon. Sille ei ole enää tällä hetkellä tarvetta ja varastoiminen helpottaa siivousta - mukamas. Nuorin lapsenlapsemme on 5-vuotias, ja hän ei enää suostu käyttämään apuvälinettä. On jo niiiin iso poika.
Laskeskelin, että jakkara on ollut meillä ainakin seitsemän vuotta. En ollenkaan ajatellut, että tuollaiseen muoviparseeliin voi kiintyä ja tuntuu haikealta viedä se pois. Tai pikemminkin haikailen aikaa, kun lapsenlapset olivat pieniä. Ovat tietenkin rakkaita ja ihania vieläkin, mutta erilailla.
Samanlainen jakkara kuin kuvassa, on nykyään useimman ystäväperheemme lavuaarin vieressä. Näin ne ajat muuttuu ja muuttaa luonnettaan.
Jo on kirjavaa
Sain kasattua jo aikoja sitten virkkaamani kaulakorujen osat yhteen. Kukat olivat saaneet muoviläpyskät sisäänsä ja nauhat oli punottu kumihimolla. Kaikki tarpeellinen oli siis valmiina.
Seuraava kaulakoru on jo tekeillä. Se tulee olemaan musta-valkoinen ja sen saaja on tiedossa. On vaihturi-tavaraa, joten korun uusi omistaja on saanut valita värit. Itse olen piristänyt mustaa pukeutumistani punaisella sekä pinkillä kukkakoruilla.
Olen huomannut, että kaikenlaisia tekeleitä saa olla jemmassa. Vaikkapa vain ihan itseä varten.
Helmiä tapettikirjasta
Pyöräytin harmaat paperihelmet saamastani tapettikirjan sivusta. Yksi sivu riitti kuvan helmiin, jotka ovat 3 cm leveät. Helminauhan koko pituus on noin 65 cm. Helmet lakkasin Decoupage-lakalla.
Ostin joskus helminauhan kirpputorilta ihan tuunausmielessä. Purin nauhan ja käytin siitä osan tähän uuteen. Helmet ovat puuta ja metallirinkulat näyttäisi olevan ihan tavallisia rautakaupan aluslaattoja. Niitä väliin lisäämällä sain painoa ja ryhtiä koruun.
Käyttämäni tapetti
Tapetti olisi ollut kaunis muuhunkin käyttöön. Nyt se päätyi helmiksi.
Pussinsulkija uusiokäytössä
Yleensä pujottelen helmet niin, että koko nauha on kerällä, ja sitten vasta katkaisen sen, kun on sopivan mittainen. Nyt tein erilailla, eli mittasinkin ensin nauhan pituuden. Pussinsulkijan laitoin toiseen päähän, joka piti hyvin helmet takanaan.
Sulkijalle lisää tekemistä
Nauha on paksuhkoa kuminauhaa, jota venyttämällä ompelin päät yhteen. Toinen käsi vapautui sulkijan avulla ompelutyöhön.
Sulkijoita olisi saanut olla kaksi pitämässä takanaan myös toisen puolen helmiä. Mutta kun ei ole. Tämäkin sulkija on jostakin eksynyt meille.
Olen pyöräytellyt vähän muitakin helmiä ja koruaihioita. Valmiit kuviot alkaa olla selvillä.
Kemijoella Olin reilut pari viikkoa Lapin mökillä mieheni ja poikani kanssa. Ystäväpariskunta oli siellä viikon verran kyläilemässä. Kuljettiin jokivarsilla kalassa sekä koluttiin metsiä poimien mustikoita. Niitä löytyikin ihan mukavasti. Juolukkaa sekä variksenmarjaa oli mättäillä paikoitellen enemmänkin.
Hyvä marjasaalis
Käsityökassini, jota kutsun myös virikekassiksi, jäi täysin pitelemättä. Meno- sekä kotimatkalla istuin niin ahtaasti auton takapenkillä, etten saanut käsiäni paljoakaan liikkumaan. Kylmälaukut ovat normaalisti tyhjiä kotimatkalle, jolloin pakkaamme niihin jotakin muuta tavaraa. Nyt ne olivat täynnä pakastettuja mustikoita sekä jäädytettyjä limppapulloja, joten tilaa autoon ei tullut yhtään enempää.
Autossa luin mennen tullen kirjaa sekä täytin ristikoita. Enimmäkseen näpräsin kännykkääni. Lapissa taasen sormet olivat lähes koko ajan mustikoiden sinertämät, joten käsityöt jäi ottamatta esille niiden tahrimisen pelossa. Oman aikansa vei mieluisat vieraamme.
Maiseman vaihdos teki hyvää. Ideoita alkoi olla nuppi niin piukassa, etten osannut ryhtyä enää mihinkään. Keskeneräisiä viritelmiä alkoi olla liikaa ja pitkäjännitteisyyttä ei ollut enää ollenkaan. Nyt kun pyykit on pesty ja tavarat paikoillaan, tuntui hyvältä ottaa esiin keskeneräiset juttuni.
Kyllä minä vielä metsään menen, ainakin sienestämään. Mustikoita ei ole meidän kulmilta löytynyt ollenkaan ja puolukatkin taitaa olla kadoksissa. Lapista poimin niitä vain pienen nöttösen, koska olivat vasta osittain kypsiä. Aion keittää puolukat hilloksi. Marjapulan vuoksi taidan joutua tekemään saman kuin joissakin suurtalouskeittiöissä. Puolukat sekoitetaan kaupan puolukkahilloon, jolloin siitä saa aidomman tuntusta ja makuista. Makeaa meillä olla pitää.
Kellolle lisäaikaa
Mitähän tuumailevat?
Lapin mökillä seinäkello sanoi itsensä irti. Kauan se toimikin. Se on ollut seinällä niin kauan kuin minä muistan. Entinen mökin omistaja oli sen jo joskus itselleen hankkinut.
Juhannuksen aikoihin ostimme uuden kellon ja vanhasta tuli tavallaan ongelmajätettä - muovia, metallia ja lasia - kaikkea sekaisin. Koska kellossa oli jo vähän tunnearvoakin, päätin uusiokäyttää sen kuvan kehyksenä.
Otin viisarit ja koneiston kellosta irti. Sisälle lasin alle laitoin tämän vuoden seinäkalenterista kuvan. Nyt entinen kello näyttää vain iltaruskoa. Sopii meikäläiselle.
Toinen kuva on samaisesta kalenterista, ja kehykset ovat halvat muoviset. Taitaapi olla tuomisia IKEA:sta. Kuvaa katsellessa miettii, että kumpikohan parista on lukenut karttaa.
Mökissä on tavaraa jo yllin kyllin, joten molemmat kuvat päätyivät piristämään huussin seinää.
Saksille töitä
Kelpaa minulle
Siivosin kaappiani ja löysin vanhan, mutta lähes käyttämättömän laukkuni. Siitä oli vetoketju mennyt rikki ja sen vaihtaminen vaikutti vaivalloiselta. Vetoketjun purkamisen myötä olisi mennyt myös terereunus, joka olisi pitänyt ommella samalla kertaa takaisin. Siksikin työ oli jäänyt tekemättä.
Sitten muistin, että jossakin oli vinkki vetoketjun vaihtamisesta ja vanhan alta pois leikkaamisesta. Eikun tuumasta toimeen - saksin vanhan vetskarin hampaat veke ja ompelin uuden vanhoihin saumoihin kiinni. Lopputulos kelpaa minulle, ja paljon kiitoksia vinkistä! Joskus sitä vaan niin urautuu, ettei itse tule ajatelleeksi kaikkia vaihtoehtoja.
Vetoketjun löysin hamstratuista varastoistani. Se on tosin jakkumallia, eli aukeaa molemmista päistä. Neuloin vaan päät kiinni niin, että toimivat kuten pitääkin. Neuloin molempiin päihin myös nahan palaset.
Vastedes muistan, että kassia ei pidä sulloa liian piukkaan tavaraa. Edellinen vetoketju remahti juurikin tuosta syystä. Olin menossa jazzeille, ja mukaan piti nyt ainakin yksi viinipullo mahtua sekä ylimääräinen pusero ja sadeviitta. No, jazzeille ei enää saa viedä omia puteleita.
Meikkipussin sisältöä voisin myös karsia. Se vie laukussani liikaa tilaa, ja kolme neljäsosaa meikeistä on ihan turhaan mukana. Joskus tuntuu, että siellä on enemmän väriä kuin kassissani, jonka kanssa käyn taidekerhoa.
Puupölkky pintakäsiteltynä
Kävin viime torstaina mieheni kanssa Porin asuntomessuilla. Eipä ollut kaikkein järkevin päivä ilmojen puolesta. Hellettä paukkui yli 30 astetta. No, samanlaista lämpöä olisi ollut muinakin päivinä.
Kiviset ja asfaltoidut pihat imivät kuumuuden itseensä, joten lämpöä todellakin riitti. Monessa talossa oli korkeat ulkoportaat, jotka eivät houkutelleet kapuamaan kuumuudessa sisälle. Kaikkiaan kävin kolmessa talossa. Kaksi niistä oli kohteina etukäteen suunnitelmissa.
Ei asuntomessuissa mitään vikaa ollut. Vika oli vain omassa fiiliksessä.
Messutalot on kuvattu niin moneen kertaan, että en nyt laita tänne enempää omiani. Kohteessa Haltiatar pisti silmääni kiva ja yksinkertainen idea käyttää puupölkkyjä sisustuksessa.
Alemmassa kuvassa olevaa kohdetta en muista, mutta tapetti pläjähti silmiini. Ihan kiva paikassaan, mutta meillä ei tule olemaan tuollaista. Sain suurikuvioisista jutuista kyllikseni jo 70-luvulla.
 |
| Montaa mieltä |
Eipä ole juurikaan auttanut
Meilläkin on ollut tänä kesänä ampiaiset riesana. Terassilla ei ole voinut syödä eikä juoda juuri yhtikäs mitään. Ei ole auttanut valepesä eikä vesipussit niiden hämäämisessä.
Ukko kuuli eilen kaveriltaan hyvän konstin päästä eroon amppareista ja päätti ryhtyä tuumasta toimeen - teki pulloansan.
Pullossa on makiaa
Pullo on leikattu keskeltä poikki ja korkkipuoli on käännetty sisälle suu alaspäin. Tämän pullon sisällä on makeaa mehua ja limsaa. Hyvin näyttää pyytävän, kun ottaa huomioon, että ansa on ollut vasta vähän aikaa paikallaan.
Sokerivettä
Kuvassa olevaa konstia käytettiin joskus myös hyttysten karkottamiseen. En muista litkua, mitä sisälle laitettiin, mutta se ei ainakaan meillä toiminut. Tässä pullossa on sokerivettä. Kärpäset ainakin tykkää.
Ei minua niin kauheasti ampparit vaivaa, kunhan saan vain yhden pistoksen. Niskaani hyökkäsi kaksi, joista sain jo allergisen reaktion. Naapuri joutui pistosta ensiapuun.
 |
| Pikakortti |
Kun viikko menee vähän erilailla, kuin on suunnitellut, niin jotakin sitten jää puolihuolimattomuutta tekemättä.
Kyseessä on sukulaispojan 6-vuotissynttärit. Kutsu tuli ajoissa, ja kaupungillakin käytiin, mielessä myös lahjan osto. No tietenkin unohdettiin. Huomasin asian vasta kotimatkalla, mutta ei sitä helteessä jaksanut takaisinkaan palata. Koska viikoksi oli tiedossa hulinaa, päätin sitten, että annetaan rahalahja.
Rahalahjaa ei tietenkään laiteta kuoreen ilman onnittelukorttia. Sitäkään ei ollut ostettuna, joten hätäpäissäni vähän ennen lähtöä tulostin netistä värityskuvan ja liimasin sen korttipahville. Taakse kirjoitin asianmukaiset onnittelut.
Kuvertissa olisi rahaa saanut olla vähän enemmän, mutta emme yksinkertaisesti ehtineet enää käydä pankkiautomaatilla. Oli muita pakollisia moneen paikkaan poikkeamisia ennen kutsuttua aikaa. Piti viedä kotiinsa myös kyydissä olleet lapsenlapset.
Ensi kerralla sitten fiksummin...
Perinne lapsiltani näyttää jatkuvan, eli vaniljajäätelö maustetaan kaakaojuomajauheella. Tänäänkään ei lapsenlapsille kelvannut mansikkahillo. Heistä se sopii kylläkin letuille sekä kaurapuurolle.
Olen vähän itsekin hurahtanut maustamaan jätskini kaakaolla. Sen kun sekoittaa vaniljajäätelöön, lopputulos muistuttaa pehmisjäätelöä. Itse kaakao juomana on taas inhottanut minua ihan lapsesta saakka. Ai niin, tietenkin lumumba kelpaa minullekin. Sen juomisesta viimeksi on tosin taitanut kulua jo kymmenisen vuotta.
Porin torilt
Käväisin mieheni ja poikani kanssa noin puolentoista tunnin mittaisella pikavisiitillä SuomiAreenassa. Aikaa oltaisiin varattu enemmänkin, mutta omat hommat ei antanut myöden. Tärkein syy reissun tekemiseen taisi kuitenkin olla tyttäremme, jota tapahtuma työllistää lähes koko vuoden. On ollut meinaan otettu, kun emme ole ennen käyneet tutustumassa tilaisuuteen (tilaisuuksiin). PoriJazzeilla on tullut käytyä useampana vuotena, mutta jostakin syystä Areena on jäänyt.
Kyllä olisi kannattanut varata tapahtumaan enemmän aikaa. Väkeä oli valtavasti liikkeellä, ja ohjelmaa oli tarjolla jos jonkinmoista. Esiintymisiä oli monessa eri paikassa, ja niissä ihan mielenkiintoisia keskustelujen aiheita. Nyt vain kuljimme paikasta toiseen, emmekä jääneet kuuntelemaan esityksiä. Ihmettelimme vain tunnelmaa.
Kuvan matto on maalattu viime vuonna SuomiAreenassa Porin torilla olevan rakennuksen katoksen alle. Väkimäärästä johtuen en voinut kuvata kuin pienen pätkän. Tässäkin joku ehti jo taluttaa pyöräänsä. Matto on oikein sopiva paikkaansa ja tuo väriä muuten niin ankeaan betoniin. Luin jostakin julkaisusta, että olisi Panulla maalattu. Silmiini pisti myös maalatut kulahtaneet vipsut. Teki työn aidomman näköiseksi.
 |
| Laatat löysi paikkansa |
Kun jokin asia tympii tarpeeksi kauan, niin jossakin vaiheessa on pakko tarttua härkää sarvista. Pihassa olevat, terassiremontin alta kerätyt, laatat oli jo viime kesänä mökkipihassa vain odottamassa asentajaa, eli minua. Ukkoa en tuohon hommaan olisi huolinut missään tapauksessaViime kesä oli niin kylmä, sateinen ja muutenkin ankea, ettei oikein innostanut koko laatoitusjuttu. No olihan nyt tietenkin mukavampi ajankohta tehdä homma valmiiksi. Täytyi vaan odottaa niin hemmetinmoista hellettä rupeamiseen, että suuri osa päivistä kului vettä juodessa ja varjossa puhaltaessa.
Jo riitti tätä
Olen aika tarkka pihan kunnosta ja istutuksista noin yleensä. Sisäänkäynti ei oikein mallannut yhteen muun pihan kanssa - ihan karmee. Sokkelilaudoitus vielä puuttuu, mutta sitä hommaa en tee. Sen jälkeen terassin reunustaan minulla olisi vielä tarkoitus asentaa nupukivetystä. Kivet löytyy jo ja sora siihen, eli pari kasaa vielä olisi, mutta ei sentään ihan pihassa.
Virkattu tytön selkäreppu
Virkkasin selkärepun juuri 7 vuotta täyttäneelle tyttärentyttärelle. Malli on itse keksitty ja virkattu kaksinkertaisesta puuvillalangasta. Lanka löytyi omista jemmoista. Virkkuukoukku oli numero 4 repun osalta, hihnat virkkasin numeroa pienemmällä koukulla.
Reppu on virkattu kiinteillä silmukoilla, paitsi kuvio, joka on virkattu palmikkosilmukoilla. Pääliläpän kuvio on "tasaiset marjat". Kuvioiden ohjeet on Virkkausmallien käsikirjasta.
Vaikka minulla on nappeja aivan valtavasti, niin en sitten työhön sopivaa löytänyt. Päällystin napin resoripalalla, joka edes hiukan sointui repun väriin.
Renkailla hihnojen säätöä sopivaksi
Minulla sattui olemaan värittömiä lenkkejä. Niillä saa säädettyä hihnoja sopivan mittaisiksi. Jätin hihnojen langat vielä päättelemättä, koska aion vielä tarkistaa niiden pituudet antaessani repun lapsenlapselle. Jos on reilusti liian pitkät, voin hyvin purkaa muutaman kerroksen.
Vierellä A4 antamassa perspektiiviä
Yläkuvassa on virkatut kappaleet. A4-lehtiö on antamassa perspektiiviä repun kokoon. Syvyyttä työssä on 8 senttiä.
Kyllä tyttö oli eilen kovasti mielissään, kun näki tekeillä olevan työn. Oli kyläilemässä mökillä. Valmiin repun näkeminen ei toivottovasti ole pettymys.
