Nuukailua kasvien kanssa

Vein taas viime syksynä pelargoniat puutarhasta talvisäilöön mökkimme vinttikamariin. Pärjäävät siellä hyvin, koska valon määrä on rajallinen sekä huoneenlämpöä pidetään matalammalla kuin muuta taloa. Lämpöä lisätään vain kun tulee makkariin nukkujia.

Kukat samassa korissa on helppo nostaa ulos ja sisälle tarpeen mukaan. Kesämmällä istutan ne ulkoruukkuihin. On mukavaa, kun pelargoniat ovat jo valmiiksi suuria kesän kynnyksellä.

Leikkasin pidempiä oksia talvehtijoista ja juurrutin niitä vesiastioissa. Joistakin kuvittelin, etteivät ikinä tee uusia juuria, mutta olivatkin vaan paljon hitaampia. Nyt on vielä pari oksaa odottelemassa multaan pääsyä.

Toissajoulun tulilatva kukka-asetelmasta päätyi ulkoruukkuun kesäksi. Siitä se innostui kukkimaan uudelleen. Istutin sen talveksi pienempään ruukkuun ja se sai seuraa pelargonioista. Kovin kasvi tuntuu viihtyvän ja lykkää uutta lehteä ja vartta. Olisiko varsissa myös ilmajuuria? Pitääpi netistä tsekata. Tämäkin päätyy jälleen ulkoruokintaan ilmojen lämmetessä. Toivottavasti alkaa taas kukkia.

Kuvan muratin oksat olivat taatusti lännen hitaimpia juurien kasvattajia. Kesti todella pitkään ennen kuin näin ensimmäisen juuren. Pian sen jälkeen niitä sitten olikin varret täynnä. Ulos päätyy nämäkin ja pari muuta vanhempaa.

Sain maaliskuussa paavalinkukan. Ajattelin lisätä kasvia lehdistä - ohjeen mukaan. En todellakaan tiedä, tuleeko näistä mitään. Ovat kököttäneet mullassa jo hetken aikaa.

Kasvien lisäämisellä yritän taas hiukan välttää uusien ostamiselta. Ollaan ehkä kesällä jälleen noin puolitoista kuukautta Lapissa. Ei yhtä soittoa, vaan parissa erässä. En millään viitsisi vaivata naapureita ja pyytää kasteluapua, vaan jätän ne säiden armoille. Jos kukat kuolee, niin emme sitten taloudellisesti korkealta putoa.