Kiitos 90-luvun muodin

Vetoketju poissa

Kun lähden kylille, meikkaan ja tsekkaan vaatteeni, että edes jotenkin mallaavat yhteen. Toista se on, kun kuljeskelen mökin ympäristössä. Talviasuni koostuu pääasiassa tyttäreni 90-luvun ylisuurista toppatakeista sekä housuista. Koska hän on pitkä ja hoikka, eivät ne enää sovi hänelle, mutta jotkut niistä sopii minulle - pituus menee leveyteen. Muutenkin olen meidän perheen hamaniisu. Muut ovat pitkiä ja hoikkia, minä taasen en, ja tuntuu, ettei mikään näytä päälläni hyvältä.

Koska käyn pilkillä, sullon housun lahkeet saappaiden varsiin. Joka ikinen kerta, kun olen tehnyt sen, olen manaillut vihreiden housujen liian pitkiä lahkeita sekä vetoketjua, jotka vievät tilaa ja painavat kulkiessa. Siis ihan saamattomuuttani.

Harsiminen kannattaa aina

Kaivoin eilen ompelukoneeni esiin ja päätin korjata tilanteen. Leikkasin saksilla vetoketjun pois ja lyhensin lahkeet. Vetoketjun tilalle etsin jotakin helppoa ja löysinkin mustaa vinokaitaletta, joka on neulosta. Ompelin sen halkion päälle ja nyt kelpaa kulkea pilkillä.

Vetoketjun poisto saksilla

Ahkeroin muutenkin eilen ompelukoneeni kanssa ja sain aikaiseksi istuinsuojaan ylimääräiset nauhaparit. Toivottavasti tyyny pysyy nyt paremmin paikoillaan peffan alla.

Ompelin myös muutaman pefletin saunaan. Esiliina olisi valmiiksi leikattuna, mutta tämä viikko on ohjelmoitu aika täyteen, joten se saa jäädä odottamaan aikaa parempaa.

Koska lepuuttelen käsitöiltä käsiäni, sain myös poistettua nukkantumiset kulmasohvastamme. Nyt mööpeli on paljon paremman näköinen.

Nukanpoistokone on jokin himpula, joka toimii jotenkuten. Manailin työtä aloittaessa, että nyt se on hajonnut lopullisesti, eli pärisee vaan ei poista nukkaa. Eilen aamulla tutkin sitä paremmin, ja huomasin läpinäkyvän teräsuojan olevan päällä. Just silloin tunsin taas, etten ole ihan terävin kynä penaalissa.

Kun ei sytytä

Piti maalata valotaulu ennen joulua, nyt pitäisi vain maalata työ loppuun. Malli on pieni netistä printattu kuva. Onko sitten kevätväsymystä vai mitä, kun tuntuu luovuuden kaikonneen jonnekin taikka sitten yksinkertaisesti ideoita on liikaa. On niin paljon, että hauskan tekeminen alkaa pikkuhiljaa tuntumaan työltä. En ole huolissani, koska tällaista fiilistä on ollut ennenkin.

Neulomisen olen jättänyt vähäksi aikaa kropan lepuuttamisen vuoksi, kuten kirjoittelin viimeksi. Mitä nyt sitten tuli vielä yksi sukkapari pojalle neulottua. Virkkaustyötäkin aloittelin, mutta täytyy pitää siitäkin taukoa. Eilen illalla rustasin paremman puutteessa sytykeruusuja telkkaria katsellessa. Taidan olla pöpimpi, mitä olen kuvitellut, eli pitää nuppikin huoltaa.

Kirppispöytä on työllistänyt jonkin verran, ja lapsenlapsetkin saivat jo kivan pienen tilin. Onneksi  myyntipaikka on lähellä, joten pöydän päivittäminen ei ole hankalaa. Koska me emme ole lähdössä tänä keväänä minnekään, ja kauppa on käynyt hyvin, maksoin pöytävuokran vielä neljäksi viikoksi eteenpäin. Siinä sitten on tiedossa pientä arbeettia, joten vaihtelu toivottavasti virkistää.

Herkut ruumiin runtelee...

Hetkellinen helpotus

Herkuttelu lähtee joskus lapasesta, vaikka kuinka järki sanoo, että vähempikin riittäisi. Sama homma käsitöiden tekemisessä. Kyllä täytyy opetella ihan vaan olemaan ennen kuin tulee pakko.

Yhden villasukan päässä on neulomiset neulottu vähäksi aikaa. Etusormeen alkaa muodostua arpikudosta langan kulun alta kuten myös nimettömän päältä. Leikattu käsineen sormi auttaa, ja siihen lisäsin vielä teipin lisäsuojaksi. Hiostava tuo on, mutta muuten ihan ok.

Stopin neulomiselleni tekee lopulta vasen ranne. Se on alkanut hieman oireilla, joten sen vuoksi on viisasta ottaa pieni breikki neulomisessa ennen kuin vaiva pahenee.

Asiasta herkutteluun. Otsikko on vanhan kansan viisaita sanontoja.

Minulla on paha tapa joskus tempaista herkkua kyllästymiseen asti. Itse en osta, mutta ukko tuo joskus kaupasta viikonlopuksi esimerkiksi juustonaksupussin, eli ihan turhaa syötävää. Jotta hän ehtii pitää puolensa, jaamme pussin puoliksi digivaakaa käyttäen. Nuoriso on naureskellut systeemiä, mutta meillä se toimii. Kun olen oman osuuteni popsinut, ei tosiaankaan tee mieli napostella vähään aikaan. Reilua vai mitä? Kerroin tästä naapureillemme, ja emäntä kertoi heidän tekevän samoin.

Aikaansaannoksia

Laskeskelin, että viimeisen kuukauden aikana olen muilta askarteluiltani neulonut villapaidan purkulangoista, itselle kolme paria villasukkia ja nyt miehelle valmistuu toiset sellaiset. Näitä ennen tuli jo neulottua kaikenlaista, joten ei ihme, että paikat vähän prakaa. Joku ei meillä ole hommissa, joten minun täytyy vielä ommella puseron kappaleet yhteen ja muutamasta sukasta päätellä langat.

Ensi viikolla on nuoriso hiihtolomalla ja ovat mökillä jonkin aikaa, joten enköhän saa muuta mietittävää.

Tavaran keräilyä kirppikselle

Keräilyn aloitusta

Meillä oli aikoinaan isot häät. Kihlajaisetkin piti pitää, koska lahjoja alkoi tulla tupaan. Nyt kun suurimmat juhlat, kuten rippijuhlat, lakkiaiset sekä synttärit, ollaan pidetty, osasta niistä voi oikein hyvin luopua. Jonkin verran olen lahjoittanut lapsille, joitakin myynyt jo aiemmin kirpparilla.

Kuvan Iittalan Kimara-lasit ovat olleet yli neljänkymmenen vuoden aikana käytössä sormin laskettavissa kerroissa. Joutivat siis myyntiin. Vielä jäi kaappeihin Iittalaa sun muuta "merkkitavaraa", joita tulee joskus käytettyä.

Ehdin ullakollekin tutkailemaan, ja sieltä löytyi muunmuassa 50/60-luvun kattovalaisin. Vein sen perjantai-iltana myyntiin, ja tänään sitä ei siellä enää ollut.

Otin myyntiin myös lapsenlasten leluja. Onkin mennyt melko mukavasti kaupaksi, vaikka pöydän sain vasta torstaina. Rahat tilitän tietenkin lapsille.

Aikaa vievää materiaalia

Vanhat käsityölehdet on pahoja. Vievät aikaa, koska pitäähän ne nyt tutkia ennen myyntiin laittoa. Jos vaikka löytyy jotakin säilytettävää, että haloo!

Parit kivat sukkaohjeet löysin, joten vien lehden sukkamaakari-tyttärelle. 

Nurkat on pullollaan kirjoja, joita kukaan ei taida ostaa. Verhoja, ei niin vanojakaan, pitäisi viedä myyntiin, ja mattovarasto pursuaa perintömatoista, joten tonkimista riittää.

Onneksi kirppis on melko lähellä, joten siellä tulee käytyä useammin.

Hempeää munankuorimosaiikilla

Päällystin jo ennen joulua pahvirasioita munankuorimosaiikilla. Päätin tehdä osasta vaalean sävyisiä ihan kokeilumielessä. Niin ne vuodenajat vaikuttaa tekemisiin. Kuvan rasiat tulivat mielestäni liian hempeiksi, mutta nyt kevään kynnyksellä ja valon lisääntyessä eivät nuo enää pahoilta vaikuta.

Taidan antaa nuo kaksi alempaa tyttärentyttärelle. Hän saa vaikkapa antaa niissä kavereilleen lahjoja tai pitäköön itse. Toisaalta, eivät nuo kaapissa pahene. Meille tulee usein jopa yllätyskutsuja, joten olen alkanut pitämään pientä lahjapakkausvarastoa. Sen kokoista, ettei se pääse elämistä haittaamaan.

Ylemmän tähtirasian kuoret spreijasin etukäteen hopeamaalilla. Lilan ja vaaleanpunaisen maalasin akryylimaaleilla vasta kuoret liimattuna kanteen, kuten myös valkoiset kohdat. Pinnat lakkasin kalustelakalla.

En varmaankaan pääse koskaan kokonaan eroon tästä lajista. Tai itse asiassa en haluakaan. Nytkin on yksi hommeli munankuorista tekeillä ja tykkään. Perhe työllistää minua ihan mukavasti.

Pelkällä säikähdyksellä

Ai kun kiva

Olin sulkenut maalipurkin kannen huolimattomasti. Pienestä skarppaamisen puutteesta syntyi melkoinen sotku siivottavaksi.

Minulla on askartelukaappini ylähyllyllä muovilaatikoita sekä paperikasseja, joissa on tiettyjä tavaroita kulloiseenkin projektiini. Kuinkas ollakaan, kuulin, että jokin kopsahti laittaessani sinne tavaraa. Eipä tullut laiskuuttani tutkittua, mikä se oli. Juu, musta maalipurkki kansi raollaan se vaan putosi säilytyslaatikosta hyllylle.

Pelkällä säikähdyksellä

Onneksi oli kaappiin asiaa seuraavana päivänä. Aa että sitä tunnetta, kun huomasin vahingon vetämällä tavaroita esiin. Mietin ensin, että lusikoin suurimman lätäkön pois ja levitän lopun maalin sudilla pintaan. Jälki oli onneksi vielä sen verran tuore, että pelkällä vedellä ja osaksi läiskiä liottamalla sain hyllyn pestyä puhtaaksi

Siivouksen edetessä kylläkin meikäläisen tyhmyys oikein tiivistyi - suttasin askarteluhuoneen lattiaa, pöytätasoa sekä keittiötä. Jossakin kohtaa alkoi vaan tuntua, ettei musta väri lopu koskaan. Sitä riitti useamman nyssykän pohjalle.

Säästyi nämäkin

Minulla on samaisella hyllyllä muunmuassa isoäidinneliöitä paperikasseissa. Onneksi maali ei ollut ehtinyt imeytyä pohjan läpi, joten virkkaustyöni säästyi sutulta.

 Oppia ikä kaikki...

Purkuun meni nämäkin

Nappilistoja vaille valmis

Minulla on ollut yksi keskeneräinen työ, josta en ole osannut aikojen saatossa päättää, mitä sille tekisin. Siksi se on lojunut käsityökorissani vuosia. Viime viikolla sitä taas katselin, että neuloisinko villatakin tekeleeseeni puuttuvat nappilistat. Paremmin tutkittuani aikaansaannosta, tuumasin sen olevan valtava. Jouti siis purettavaksi. Lanka on 7-veljestä, ja niiltä ajoilta, kun kerää alkoi saada 150-grammaisena.

Nyt on lankanöttösiä

Purin langat juuri sellaisiin keriin, mitä sain kerittyä yhtäjaksoisesti. Jatkossa ei tarvitse miettiä, millaisia pätkiä nöttösissä on. Lankojen laatu on erinomaista. En meinannut saada kokeilussani niitä millään poikki käsin vetämällä.

Vahingosta viisastuneena,? , etsin langoilleni ihan oikean ohjeen, jotta osaisin tehdä sopivan kokoisen vaatteen itselleni. Löysinkin mallin Novitan arkistosta.

Ja päätin, että seuraavaan isotöisempään neuleeseen etsin ensin ohjeen ja sitten vasta hankin langat. Piste.

Kalavaaka apuna

Käytin kalavaakaa punnitsemiseen, koska piti saada tietää, riittääkö musta perusväri uuteen raitaneuleeseeni - pitäisi riittää.

Löytyi uusi omistaja

Tytär antoi minulle aikoja sitten silloiselle poikaystävälleen (nykyisin aviomies) neulomansa villapaidan. Hän pyysi minua etsimään sille uutta omistajaa, koska vävyni ei voi pitää noin lämmintä vaatetta, ja neuleen kaulus kiristi.

Tänään löysin puserolle uuden omistajan. Pojalleni se näytti olevan oikein sopiva. Tuunasin vain kuvan kaulusta purkamalla sen matalammaksi. Tein siitä yksikerroksisen, joten pääntie avartui huomattavasti, koska kauluksessa ei ole enää taitosta.

Neule oli vaan minulta jäänyt kaapin perälle unohduksiin - tai tavallaan. Kyllä minä sen olemassaolon olen muistanut, mutta aina väärään aikaan.

Hyvä, että uusi omistaja löytyi. Minusta olisi ollut sääli purkaa hyvin tehtyä työtä. Sekin on hyvä puoli, että sain rutkasti tilaa kaappiini.

Joululahjojen muisteloita

Huopahelmet

Nyt olisi hyvää aikaa edes suunnitella lahjoja ensi jouluksi. Lapsenlapset tulevat saamaan taas vähän rahaa tileilleen ja lapsilta sekä vävyltä kysytään lahjatoiveita - maltillisia sellaisia. Periaatteeni on kuitenkin, että jokin yllätys täytyy olla joukossa. Mieluiten itse tehty.

Tytär toivoi jo aikoja sitten itselleen huopahelmiä. Tullut aikuiseksi - hmm? Hän saikin sitten sellaiset viime jouluna lahjaksi. Hätäpäissäni purin vanhan Aarikan helminauhan, jotta sain työhön mustia puuhelmiä. Aarikkaa tai mikä vaan joutaa uusiokäyttöön, jos ei ole ollut tavaralla tarvetta moneen vuoteen.

Suloista

Vävyni sekä veljeni saivat Sulo-pipon. Näyttivät tykkäävän siitä. Poikani puolestaan sai asuntoonsa tekemäni parin päivän joulusiivouksen. Kaikin puolin siisti mies kyseessä, mutta kun aloitin ikkunoista päätyen saunan pesuun, menihän siinä aikaa. Hän osasi arvostaa työtäni suuresti. Äitini sai vaihteeksi pelkästään kaupasta ostetun tavaran, joka tuli tarpeeseen.

Nyt on niin hienoa, kun voi tehdä kaikenlaista päivännäöllä, vaikka joka päivä.
Minulla on taas "suuret" suunnitelmat tekemisiini. Niitä on vaan niin paljon, joten toivottavasti ei tule ähkyä ja en saakaan juuri mitään aikaiseksi. Kokemusta löytyy...

Kikkaralankaa

Kikkaralankaa

Nalle-lanka näytti aika toivottomalta villahousujeni purkamisen jälkeen. Neuloin kuitenkin langasta itselleni villasukkaparin, mutta oli hankalaa saada edes vähänkään tasaista jälkeä. Ajattelin kuitenkin, että teen itselle, ja kyllä lanka oikenee käytössä. (Kuvan vasemmalla olevan kerän lanka on suoristettu.)

Tuolit apuna vyyhdin tekemisessä

Koska lankaa on niin paljon, päätin kiertää kerät vyyhdeille ja kastella ne. Käytin apuvälineenä tuolien selkänojia, jotka ovat pystysuunnassa suorat. Laitoin kaksi selkänojaa vastakkain, jotta olisi helpompi saada taas lanka uudelleen kerälle. Siinä käytin vain toista tuolin selkänojaa. Hyvin homma sujui.

Sukat itselle

Silmäluvun otin sukkiini Novitan mittataulukosta. Neuloin kokeilumielessä raidat resoriin näkemäni videon mukaan, jossa niiden reunoista tulee suorat. Alla olevissa kuvissa näkyy raidat päältä ja alta.

Ohje raitojen neulomiseen löytyy täältä:

https://www.ristiin-rastiin.fi/2018/12/pikavinkki-suorat-raidat-joustinneule.html

Villahousuni raidoilla on väliä

Jo kelpaa

Sain viimeinkin valmiiksi uudet villahousuni. Neuloin työn saamillani lahjalangoilla, ja pöksyt on 100% konepestävää villaa. Karhistelu ei vaivaa, koska joka tapauksessa aion pukea alle pitkät kalsarit. Tarve housuihin on siis pilkillä kökkimiseen - ettei tule vilu kinttuihin.

Neuloin nämäkin villikset Novitan ohjeella "Naisten neulotut villahousut". Vahingosta viisastuneena onnistuin tekemään neulomuksesta sopivan.

Koska minulla on lahjalankoja eri väreissä, päätin sen vuoksi neuloa housuista raidalliset. Hetken tutkittuani ohjetta päätin samalla myös käyttää eri värit hyödykseni.

Koska viininpunaista oli eniten, otin sen pääväriksi. Ohjeen lahkeissa neuvottiin lisätä silmukka puikon alkuun sekä loppuun. Nyt osasin kokemuksesta hahmottaa ohjeen, joten aloitin työn sukkapuikoilla umpinaisina kerroksina. Lahkeen raidat ovat 2,5 cm korkeat, eli aina värin vaihtuessa lisäsin silmukan raidan eka kerroksen alkuun ja loppuun. Viininpunaiseen väriin tuli keskelle neljä samanlaista neulosta ja erivärisiin kaksi.

Resorin valmistuttua otin käyttööni pyöröpuikot, joilla neuloin edestakaisin neulosta. Samalla kun neuloin suoraa sileää, käytin taas värit hyödykseni. Etupuolelle lisättiin viisi kertaa silmukka 4 cm:n välein ja takapuolelle yhdeksän kertaa 2 cm:n välein. Punaiseen väriin tuli muutokset molempiin päihin, muihin väreihin vain toiseen päähän. Sileän aloituksessa täytyi kylläkin vähän räknäillä, kuten myös haarojen jälkeen kavennuksissa. Lopulta ei sitten tarvinnutkaan poiketa paljoakaan ohjeesta. Jätin vain kerran pari kerrosta neulomatta.

Ei näistä värien vaihdoista ollut minulle kuin hyötyä. Lahopäänä oli helppo neuloa lisäykset ja kavennukset ihan vaan tekemällä säännöt itselle selväksi. Oli myös helppo laskea raidoista muutosten lukumäärät.

Lahje sukka- ja pyöröpuikoilla

Suljettuna neulomuksena lahkeiden sisäsaumoista tuli siistit ja helpotti huomattavasti työn valmistumista.

Punainen väri kulki mukana ilman katkoksia. Periaatteistani poiketen neuloin muilla ns. päättelylangoilla housuosat yhteen.

Kahdessa osassa

Neuloin lopuksi työn pitkillä puikoilla, koska pyöröpuikkojen käyttö on vielä vähän hakusessa.

Neuloin myös molempia puoliskoja samaan aikaan varmistaen, että langat riittävät, ja saan housuistani symmetriset.

Ei nuo pöksyt minua kaunista, mutta enpä niissä julkisesti kekkuloikaan.

Villahousut ei kelpaa

Purkuun menee

Uudet valmistumassa

Sain valmiiksi viime vuoden huhtikuussa Novitan ohjeella neulomani naisten villahousut. Kuten kirjoitin 14.4.2017 jutussani "Voihan villahousut", onnistuin neulomaan tekeleestäni valtavat. Työn jälkikin on niin huonoa, etten ole kehdannut tarjota niitä kenellekään muille kuin pitkänhuiskeille pojalleni sekä miehelleni. Ei kelpaa!

Nyt kun neulon uusia pöksyjä samalla ohjeella, en voi vanhan epäonnistumisesta päätellä kuin sen, että olen neulonut villahousut erehdyksessä liian suurilla puikoilla.

Mies ehdotti, että yritä myydä villikset jollekin edes kympillä. No en minä niin tyhmä ole. Käyttämäni lanka on uutta, joten en saisi edes lankojen hinnassa omiani pois. Ja en tosiaankaan anna luokatonta työtäni eteenpäin.

Minulla ei ole tällä hetkellä yksiäkään ehjiä tai parsimattomia villasukkia, joten saan puretusta villahoususta itselleni sukkalankaa moneen pariin. Tarvitsen harmaata Nalle-lankaa myös ikuisuusprojektiini - tyttärentyttären virkattuun torkkupeittoon. Virkkaan päällisen isoäidinneliöistä ja alapuolen pelkästään harmaana pienisilmäisenä verkkona, joten muuta tarvetta langalle löytyy.

Tähti vaihtoon

Siivosin eilen mökistä joulun pois. Samalla meni  tähtivarjostin säilytykseen ja ajaton malli pääsi tilalle. Halusin aikoinaan lampun jalan ympärivuotiseen käyttöön jo ihan tilaongelmienkin vuoksi, joten neuloin siihen varjostimen paperilangasta.

Kirjoitin kuvan neulotusta lampunvarjostimesta maaliskuussa 2017. Enemmän juttua löytyy sen tekemisestä sivulta:
 https://merjee.blogspot.com/2017/03/paperilangasta-neulottu-varjostin.html

Mummitteluhuivi valmis

Punainen tuubihuivi

Jotkin jutut tuppaavat jäämään taka-alalle käsitöitä tehdessä, kuten tämä neulottu tuubihuivi. Aloitin sen neulomisen jo toukokuussa. Huivin piti olla mummittelu-käsityö, mutta tuli värkättyä kaikenlaista muutakin.

Kuvio on joka toinen kerros aina oikeaa ja toinen kaksi oikein yhteen ja langankierto. Koska lanka on 7-veljestä, halusin tuubihuivista mahdollisimman ilmavan. Pyöröpuikot valitsin kokoa  dia 5,5 mm ja niiden pituudeksi 40 cm. Silmukoita loin 80.

Huivia oli melko raskas tehdä johtuen paksuista pyöröpuikoista. Työ sujui paremmin, jos osasi langankierrot tehdä löysästi. Seuraavaan huiviin valitsen kevyemmät puikot sekä ohuemman langan. Huivi saisi olla mielestäni myös hieman ohuempi.

On sitä parempiakin neuleita tullut tehtyä, mutta huivin saaja oli ilmeisen tyytyväinen.

Tämän neulominen sai olla myös harjoittelua pyöröpuikkojen käyttämiseen. Olen jotenkin kömpelö niiden kanssa ja saan helposti hartiani ja ranteeni kipeiksi.

Pieneen rasiaan munankuorimosaiikkia

En ole googlannut enkä kysynyt, mitä rasia on alkuperältään pitänyt sisällään. Tytär huomasi siinä potentiaalia munankuorimosaiikille, joten looda päätyi minulle - tietenkin?

Peitin oransseja kohtia ensin värittämällä ne lyijykynällä. Sen jälkeen liimasin munankuoret rasian kuviota mukaellen. Alapuoli sai myös munankuorimosiikin pintaansa. Viimeiseksi lakkasin työn  kalustelakalla. Sisusosan jätin käsittelemättä, koska oli pelkästään harmaa ja valkoinen sekä kaikinpuolin siisti.

Olen ajatellut antaa sen vanhimmalle tyttärenpojalle. Hän on aina ollut kiinnostunut tekemisistäni, ja rasian voi halutessaan hukuttaa kaapin kätköihin. Ihan sama...

Rokkipipo sekä tupsupipo lapsenlapsille

Sama neuleohje molemmissa

Neuloin lapsenlapsillemme pipot, ja tällä kertaa sellaiset sai kaksi nuorimpaa muksua. Kuvan mallit ovat 7-vuotias tyttö sekä 5-vuotias poika. Pipojen mallineule on sama molemmissa myssyissä.

Pieniä tupsuja

Poika sai rokkipipon, jolle nuorempi väki antoi nimen. Tytär antoi ihan ensin vinkin malliin, joten eipä sitten muuta kuin pohtimaan toteutusta.

Ompelin pipon päälle jonoon pieniä tupsuja. Rivin molemmille puolille kiinnitin palmikkonauhat tukemaan tupsuja, jotta pysyisivät paremmin pystyssä. 

Vaihteeksi valkoinen pipo

Tytölle neuloin samanlaisen pipon jo aiemmin lokakuun lopussa, mutta eri värisenä: https://merjee.blogspot.com/2018/10/lapsen-tupsupipo.html

Metallinen vaasi apuna

Pingotin pojan pipon metallisen, ylösalaisin käännetyn vaasin päälle letin kiinnittämistä varten. Näin kiinnityksestä ei päässyt tulemaan liian kireää.

Paperihylsy apuna

Sain aikaiseksi suurinpiirtein samankokoisia pikkutupsuja käyttämällä talouspaperirullan hylsyä työkaluna. Pienen lommon kautta oli helppo pujottaa neula pikkuruisen lankakerän alta.

Pipot on neulottu saamistani Marimba-langoista. Niiden loppuminen saattaapi jo häämöttää. Otin työn alle pitkälahkeiset villahousut itselle. Tosin päätin aiemmin, että neulomiset ja virkkaamiset saavat jäädä pienelle tauolle jo ihan kropan levon kannalta.

Pipon perusohje löytyy osoitteesta:
https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/lapsen-tupsupipo-novita-nalle-tai-novita-wool-cotton

Hyvää joulua

Mökkikoti on joulukunnossa. Ruoat valmistettu, ja eilen jo osa syötykin tyttären perheen luona. Valmistin niistä suurimman osan, koska nyt minulla on aikaa ja kuntoa.

Toisin oli joskus ennen. Koska tavallaan harrastin opiskelua työn ohessa, aina oli tenttiviikko juuri ennen joulua. Muunmuassa etälukio tuli suoritettua kuten myös iltatoteutuksena tradenomim tutkinto.

Olen jouluutikko - juhla ei ole tullut ennen kuin koko koti on siivottu polvet ja sormet verillä. Kerran viedessäni viimeisiä pyykkejä kuivumaan meidän pihasaunaan, annoin ylen ihan stressin helpotuttua - kreisii!

Näin iän myötä tauti on onneksi helpottanut. Eilen illalla tuli 10 vuotta isäni kuolemasta. Sen jälkeen joulut eivät ole olleet samanlaisia. Onneksi juhla on silti odotettu juttu. Kiitos lapsien ja lapsenlapsien unohtamatta äitiä sekä vävyä. Seuraavat lähipäivät touhutaan kaikenlaista kivaa perheen kokoontuessa mökillemme.

Toivotan hyvää joulua teille kaikille!

Terassikuuseen koristeita

Jäätymistä odotellessa

Vilkaisu sääennusteisiin sai minut taas jäädyttämään ulkokuuseen koristeet. Meillä on nyt pari pienehköä kuusta, joten näistä riittää molempiin. Kuuset ovat niin pieniä, etten tarvinnut valojen asennukseen apuriksi teleskooppi-makkaratikkua.

Pienet alumiinivuoat ovat perintönä mummultani, ja en ole keksinyt niille vielä muuta käyttöä kuin tällaisen. Osa on meko ruosteessa, joten alkuperäiseen tarkoitukseen niitä ei ainakaan voi ottaa käyttöön.

 Olen koristeiden jäädyttämisistä kirjoitellut aiemminkin. Viimeksi vuosi sitten.

Kaikenlaista läträämistä sitä sitten tulee tehtyä näin ennen joulua.

Ensimmäinen ja viimeinen käpyhyasintti?

Kuten keskiviikkona kirjoitin, käpyhyasinttien teko jäi minulta yhteen. Jostakin syystä en vaan ollut tyytyväinen valmiiseen työhöni. Täytyy varmaankin jatkossa kehitellä tekniikkaa tai keksiä vallan jotakin ihan muuta.

Ainokaiseni päätyi tänään ulkoterassille kera kuusenhavujen. Yllätyksekseni ei tuo nyt enää pahalta näytä kun sain sen upotettua syvälle vihreään.

Nyt tulee myös testattua kukkasen talvenkestävyys. Jos tämä kestää ulkona, voisin vaikka asetelmissa osan callunoista tai kanervista korvata näillä. Minullahan on jo neljä tappia ruukuissa valmiina odottamassa.

Kunpa vaan muistaisin...

Ja taas on kaikki juustohöylät tiskikoneessa...

...vaan ei ole enää.

Meillä ei noita juustohöyliä ole rajattomasti, ja ne pyörivät usein jääkaapissa milloin minkäkin paketin päällä. Ei siis mitenkään hygieenistä.

Tänään mä sen hokasin, miten höylän saa siististi jääkaappiin, ja ei ole hukassa. Ripustin sen metallikoukkuun, ja koukun ripustin pullotelineeseen. Nyt juustohöylän löytää heti, ja se on helppo vaihtaa puhtaaseen aina kun tiskikone täyttyy. 

Mies osti tarkoitusta varten kaikkein pienimmät liimattavat koukut, mutta ovat liian isot juustohöylän reikään. Metallikoukut olen ostanut joskus IKEA:sta.

Liian isot

Kävyt ja risut siivottu talteen

Nyt on loput kävyt ja risut otettu talteen ja viety varastoon. Kranssit on kasassa. Pääsiäiseksi voisin taas ehkä värkätä jonkun koivunoksista.

Laitoin nyt blogiini kuvat lopuista tekeleistäni. Tai ainakin melkein kaikista niistä. Osa on jo maailmalla, osa odottaa saajaansa varastossa.

Kuvan alimman sai naapurin "käpykaveri" kiitoksena keräämistään kävyistä. Hän sai ihan itse valita, ja risukranssi sopiikin heidän grillikatokseen hienosti. Siinä ei ole mitään muuta keinotekoista kuin nauha, joten sen luulisi kestävän ulkoilmaa. Ensimmäisen tekemäni risukranssin sai tytär kuten myös mustapohjaisen minimalistisen. Hänkin sai valita omansa.

Vakaana aikomuksena oli myös tehdä muutama käpyhyasintti. Just joo. Vein kellariin muovilaatikossa neljä kukkapurkkia, joissa sojottaa vihreäksi maalattu harjanvarren pätkä. Yhteen sain aikaiseksi jotakin hyasinttia muistuttavaa ennen kuin meni hermot. En saanut silmääni sopivaa lopputulosta sitten millään.

Tämän yhden aion laittaa ulkoruukkuun terassille kera havunoksien. Sillai aika syvälle.