Jouluvalot muistin varassa?

Kiitän itseäni, eli ainakin kerran vuodessa. Tunnen sen verran hyvin nuppini, että en vaan yksinkertaisesti muista vuoden päästä, mikä lamppusarja kuuluu mihinkin. Siksi olenkin jo monta vuotta merkannut ne omiin pusseihinsa. Niihin pieniin myyntipakkauksiin takaisin tunkeminen kun ei minulta onnistu. Pussit säilytän kirkkaassa kannellisessa muovilaatikossa. Löytyvät siten kaikki samasta paikasta.

Pihakuusen valot kiinnitän oksiin vanhoilla harmaantuneilla pyykkipojilla. Nioin vuosi sitten kirjoittelin pitkän valosarjan asettelemisesta. Muistin virkistämiseksi juttu löytyy alta:

https://merjee.blogspot.com/2018/12/valosarja-ketjusilmukoilla.html

Kikka kolmonen verhojen silitykseen

Hyvin jo oiennut

Pesin eilen ikkunat mökillä ja vaihdoin olkkariin verhot. Jostakin syystä ikkunoiden pesu on minulle inhokkihommaa, eikä verhojen silitys ole koskaan fiilistä nostattanut. Eli enemmän meni taas aikaa aloittamiseen ja kitinään kuin itse työhön.

Vaihtamani verhot ovat halpismallia. Melko hyvin ommeltu, mutta minulle tuottaa muissakin verhoissa ongelmia saada reunat suoriksi silittämällä. 

Suoristamiseen olen keksinyt keinon. Tai voi olla muidenkin juttu, mutta en ole kuullut.

Kiinnitän verhojen alakulmiin noin pariksi viikoksi pöytäliinoille ulkokäyttöön tarkoitetut painot. Siinä ajassa verhoni reunat ehtivät suoristua. Kuvan painot olen hätäpäissäni joskus ommellut pöytäliinoille - voisivat ne kauniimpiakin olla. Pikkuisten pussien sisällä on pieniä kiviä.

Minulla oli joskus valkoiset kävyn malliset muovipainot, jotka jäivät ulkoterassin pöytäliinan kulmiin kotiin lähtiessämme. Viikon päästä oravat olivat nakertaneet kaikki rikki.

Rusettityynyt

Rusettityyny eri väreissä

Ompelin taas rusettityynyjä. Edelliset tein kolmisen vuotta sitten. Blogiin kirjoittaminen toimii hyvin myös päiväkirjana. Ei sitä muuten muistaisi, koska teki ja mitä.

Idea tyynyihin ei ole minun, vaan joskus Pinterestistä löydetty. Nämä eivät tosin ole ihan samanlaisia, ja useinhan töistä tuleekin oman näköisiä.

Päälliskangas on IKEA:sta kuten myös sisustyyny. Tyynyn koko on 50 x 60 cm. Nauha keskellä on kaksipuolinen ja sen leveys on 12 cm. Tai itse asiassa nauha on lenkki, jonka sisään valmiin tyynyn pujotan. Itse tyyny ei saa olla näissä liian paksu, jotta sen saa mahtumaan lenkkiin.

Näillekin löytyi uusi onnellinen(?) omistaja.

Punaiset kohoneulepipot

Kohoneulepipot

Sain tyttäreltäni jemmastaan punaista Isoveli-lankaa. Neuloin siitä taas pari pipoa kun en muutakaan keksinyt tehdä saamastani määrästä. Malli on kiva ja työ etenee mukavasti paksusta langasta.

Neuloin edelliset syyskuun alussa ja kirjoittelin siitä tuolloin blogissani: https://merjee.blogspot.com/2019/09/kesalesken-kasityot.html

Ohje löytyy myös tästä: https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/kohoneulepipo-novita-isoveli

Alkuperäisen ohjeen mukaan neulottu pipo on hyvä 8-vuotiaalle tyttärentyttärelle ja ohjeeseen lisäämäni kahdeksan silmukkaa on sopiva määrä tyttärelleni.

Tupsun tein pienempään pipoon, isompi sai taas jäädä ilman.

Kävin jokin aika sitten tyttäreni perheen luona. Nuori neiti ilmestyi innostuneena ja kertoi hänellä olleen valkoinen pipo ensimmäistä kertaa koulussa päässään. Tyttö juoksi hakemaan muistiinpanonsa, jonka otsikossa oli "mummille tilaus". Neljä tyttöä oli tehnyt minulta pipotilauksen. Apua! Olin todella ikävässä tilanteessa. En voinut panna lumipalloa vyörymään. Jos vaikka olisinkin neulonut neideille ilmaiseksi pipon, niin ehkäpä juttu ei olisikaan jäänyt siihen. Laskua en tietenkään olisi voinut antaa.

Selitä siinä sitten pahoittamatta pienen mieltä. Sanoin sitten pähkäiltyäni, että en taida ehtiä. On nyt niin paljon muuta. Lupasin vielä keskustella äitinsä kanssa, joten kysele sitten häneltä vielä aamulla. Mietitään yön yli. Hyvin sujui mummilta vaikeitten asioitten ulkoistus, jeh!

Opastusta munankuorimosaiikkiin pikana

Lupauduin vuorokauden varoitusajalla pitämään paikalliselle Martta-yhdistykselle pikakurssin munankuorimosaiikista. Munankuori askarteluun oli heille, vaikkakin näin joulun alla, hyvä materiaali. Marttojen juhlavuoden 2019 tuote kun on kananmuna. Opastuksen kesto saisi olla noin pari tuntia ja materiaalit eivät saisi maksaa paljoa.

Lähdin puhelun jälkeen samantien Tokmannille ostamaan styrox-kuusenpalloja sekä Taide- ja kehyspuotiin ostamaan punaista akryylimaalia.

Munankuoret sekä muut tarvikkeet minulla oli omasta takaa valmiina.

Koska ajan puutteen vuoksi emme olisi ehtineet pohjamaalata palloja, liimattiin kuoret suoraan valkoiselle pinnalle. Hiominen liiman kuivuttua jätettiin väliin, koska kuoret olisivat saattanet irrota. Pallot maalattiin punaisella akryylivärillä ja sen jälkeen pinta sai värittömän kalustelakan. Pallon käsissä pitämistä helpotti grillitikku.

Jokaisen vaiheen välissä työt kuivattiin hiustenkuivaajilla. Niitä löytyikin kiitettävästi omasta takaa. En sitten tiedä lopputuloksesta, mutta Martat saivat kuivahkot koristeet tikun nokassa ja muovipussissa mukaansa.

Toin paikalle joitakin valmiita töitäni, joita vein itseltäni sekä tyttäreltäni. Niistä pystyi paremmin hahmottamaan, mitä kaikkea voi munankuorista tehdä. Vein myös tuoreita kuoria astiaan likoamaan. Näin askartelijat pääsivät kokeilemaan kalvojen irroittamista. Vein myös puisen astian, johon annoin työnäytteen ja siihen saivat muutkin kokeilumielessä painaa kuoren palansa.

Sain pikakurssista ihan hyvää palautetta. Itse tietenkin olisin halunnut perehdyttää ajan kanssa, mutta tekniikka tuli Martoille ainakin jotenkin tutuksi.

Valmiita töitäni

Makramee-amppelit seinälle

Solmin kolme amppelia seinälle Paulina-punoskuteesta. Tilasin kuteen Lankavasta ja toimitus kesti vajaat pari päivää.

Niin siinä sitten kävi, että kuteen paksuus, 5 mm, tavallaan yllätti. En oikein osannut kuvitella materiaalia etukäteen mielessäni. No - harjoittelen vasta.

Poikkipuut ovat puuvajasta sisälle kuivumaan tuotuja hellapuita. Kuorin ne puukolla, joka ei onneksi ollut kovin terävä.

Merkkasin vyötteeseen käyttämäni lankamäärän/amppeli. Siten pysyn kärryillä, mihin kerän lopusta vielä riittää.

Isänpäivälahja huumorimiehelle

7 veljestä

Neuloin miehelle pipon 7 veljestä-langasta ihan normaalisti päättelyn loppupuolelle asti. Siinä sitten muistin kaverini voittaman hattukilpailun joskus 70 - 80-luvun vaihteessa paikallisessa ravintolassa. Kyseessä oli siis miespalkinto. Muistini syövereistä päätin vähän matkia pipon ideaa.

Neuloin pipon päähän pienen sukan. Silmukoita vartaalla on kahdeksan. Jatkossa, jos neulon enemmän näitä, sukan mallia voisi jalostaa.

Tätä ei saa mieheni, vaan on saajalleen jouluna yllätys.

Yllätys

Itse voitin naisten sarjan hatullani. Minulla oli silkkisiä punaisia pelargoneja isossa ruskeassa muoviruukussa ja ruukku väärinpäin päässäni. Tekele on vieläkin tallessa vaatehuoneen kätköissä.

Makramee-amppeli

Punoin makramee-amppelin Novitan luonnonvalkoisesta Strömsö-langasta. Aioin ensin solmia sen Novitan ohjeiden mukaan, mutta sitten päätinkin itse vähän "säätää" mallia tekemiseni edistyessä.

Työn kokonaiskorkeudeksi tuli metri häntineen päivineen.

Amppelissa on vanha paavalinkukka, josta kirjoittelin aiemmin. Alkoi kait kukkia sen jälkeen kun rutistelin juuria.

Ostin Jyskistä kaikkein halvimman vaaterekin pelkästään makramee-solmeilua varten. Ulkona terassilla kun on hippasen vilpoista näperrellä tähän aikaan vuodesta.

Rekki on siitä hyvän mallinen, että sen luona pääsee lähelle työtä. Rekissä on alhaalla vain yksi poikkirauta. Telineen korkeutta voi säätää ja alla on pyörät.

Tilasin viikonloppuna Lankavasta paria erilaista makrameehen soveltuvaa lankaa. En paljoa, vaan ihan ensin kokeeksi.

Kävin ensin paikallisessa marketissa etsimässä makrameehen soveltuvaa lankaa. Kyselin parilta myyjältä, mutta he ensin googlasivat, mitä makramee on. En siis löytänyt. Kotiin lähtiessä hoksasin Motonetin ja päätin piipahtaa sen naruosastolla. Nuori miesmyyjä kyseli, että löysinkö etsimäni. Kerroin mitä etsin, ja hän tiesi heti mistä on kysymys. Myymälässä oli tietojensa mukaan pari kerää puuvillanarua. Myyntihylly oli vaihtunut, ja kaveri sanoi minulle etsimisen tiimellyksessä, että ennen et kotiin lähde ennenkuin kerät on löydetty. Nyt minulla on pari pientä kerää kiererttyä puuvillanarua ja hyvä mieli palvelusta.

Amppelin metallinen lenkki on tyttären purkamasta käsilaukusta. On mennyt oppi perille.

"Nakkisarvet" ja nakki-juustosarvet

Tutkiessani pakastinta löysin viime joululta jääneen voitaikina paketin. On pitänyt hävittää se monta kertaa, mutta ajattelin sitten kokeilla leipoa "nakkisarvia". Jääkaapissa oli parasta ennen päivämäärän ohittanut paketti kuorettomia grillibalkan-makkaroita, joita päätin myös käyttää.

Puolitin voitaikinalevyt, sipaisin pinnalle sinappi-ketsuppi -seoksen, leikkasin pienen ja ohuen siivun juustoa, kiersin sisälle juuston sekä neljäsosan makkarasta. Pinnan voitelin munalla.

Nämä tuli syötyä, eikä taikina maistunut vanhalle. Ihme kyllä. Olivat kylminä ehkä parempia. Luonto kiittää, mutta suonet paukkuu.

Nakkisarville löytyy monta ohjetta sekä nimeä. Itse teen alla olevalla ohjeella.

Resepti ei taida olla paljoakaan terveellisempi, mutta sarvet ovat niin hyviä. Leivon näitä(kin) tosin todella harvoin.
 

Nakki-juustosarvet (16 kpl)

2 1/2 dl maitoa
25 g hiivaa
1/2 rkl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
50 g voita
75 g (1 1/2 dl) emmental punaleima juustoraastetta

Täyte:
1/2 dl chili-tomaattiketsuppia
1/2 dl sinappia
1 valkosipulinkynsi
16 kuoretonta nakkia

Voiteluun 1 muna

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota nesteeseen hiiva. Lisää suola ja vehnäjauhot. Alusta taikina hyvin ja lisää alustuksen loppupuolella pehmeä rasva sekä juustoraaste. Anna taikinan kohota peitettynä vedottomassa paikassa.

Taikina jaetaan kahteen osaan, kaulitaan pyöreäksi, halkaisijaltaan 35 cm. Pyöreä levy leikataan kahdeksaan osaan - malli muistuttaa kolmiota. Nakki kierretään taikinan sisään samoin kuin kuvassa olevat.

 Paistetaan 225 asteessa noin 15 min.

Vinkiksi: Sose kannattaa levittää jo leikkaamattoman  levyn päälle. Suttaa siten vähemmän.

Pipot miehille

Pieni pää, vähän järkee. Iso pää, ei senkään vertaa.

Tuota sananpartta käytetään meidän huushollissa aina silloin tällöin. Tiedä sitten kuinka pitää paikkansa. Sen olen kuitenkin huomannut, että pipo-ohjeiden silmukkamäärät aloituksissa ovat usein liian vähäiset. Minulla on tosin tiukka käsiala, että johtuukohan tuntumani siitä.

Pää näissä pipoissa ei ainakaan luulisi kiristävän. Ja jos kiristää, niin johtuu muista syistä - vai?

Kuvan kukkavaasissa olevassa pipossa aloitussilmukoita on 120 ja pöydällä olevassa 116. Löytämässäni ohjeessa oli 112.

Lanka on 7 veljestä ja puikot ovat nro 3½.

Olen "opiskellut" pyöröpuikoilla neulomista ja pipot ovatkin neulottu sellaisilla. Kavennusten kohdalla vaihdoin sukkapuikkoihin.

Ohje: Neulo 2o, 2n joustinta noin 27 cm. Aloita kavennukset 2 o s:n kohdalla 2 s oikein yhteen ja 2 n silmukan kohdalla 2 s nurin yhteen. Jatka neulomista 1 o, 1 n joustinneuleella noin 2 cm. Sen jälkeen neulo koko kerros 2 s oikein yhteen. Seuraavat kaksi kerrosta neulo sileää ja sen jälkeen kerros 2 s oikein yhteen, viimeiseksi kerros 1 o.

Lopuksi katkaise lanka ja pujota loppujen silmukoiden läpi.

Pakkausmallin kopiointi

 

Järjestelin askartelukaappiani ja löysin tyttären minulle jemmaaman pakkauksen tarkoituksena kopioida sen malli. Koska kyseessä on kopio, en anna yksityiskohtaisempia ohjeita kuvan pakkauksiin.

Materiaaliksi valitsin paksuhkoja tapetteja vanhasta tapettikirjasta. Materiaali olisi ehkä saanut olla hieman paksumpaa.

Alkuperäinen pakkaus mustana

 

Tein kaavat pakkauksesta voipaperille. Taisi olla virhe, koska malli vaati tarkkuutta. Lopulta teinkin kaavan paksuhkolle pahville.

Tämä oli sen verran hankala "projekti" leikkaamisineen, taittelemisineen ja liimaamisineen, että tuskin teen enää näitä lisää. Eduksi voin mainita, että pakkaus on mielestäni kivan näköinen ja menee säilytyksessä pieneen tilaan.

Pyrin antamaan lahjoja pääasiassa sellaisessa paketissa jonka saaja voi kierrättää.

Iloa pienistä havuista

Taas on se vuodenaika jolloin siivotaan ja viimeistellään tonttia talven tuloon. Onni on pienet havut, joita saa kerätä luvan kanssa. Kasvavat paikoitellen lähes mattona, joten niiden harvennus on ok juttu.

Pienet asetelmat terassilla piristävät varsinkin silloin, kun puut ovat varistaneet lehtensä. Myös parissa ruukusssa ulkona on havuasetelma.

Pihavaraston kätköistä löytyi vanha tekemäni saviruukku. Täytyi oikein funtsia aikaa - tekele on noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Ollaan siis molemmat aika vanhoja.

Terassilla ollut vanha räsymatto on nyt kylppärissä kuivahtamassa. En raaski jättää sitä kosteana kylmään ulkovarastoon. Olisi varmaankin keväällä homeessa.

Kaasugrilli on talvellakin toiminnassa, mutta muut terassikalusteet viedään varastoon. Taivasalla olevat pihakalusteet pestään ja niillä kalustetaan vuorostaan terassi.

Sooloilija

Päivällä siivosin vaatekaapit vaihtamalla sesonkivaatteiden paikkaa. Mietin itsekseni, että samoja vaatteita olen roudannut edestakaisin ihan liian monta vuotta. Ilokseni huomasin kuitenkin, että puseropinkat ovat pienentyneet. Rehjuvaatteetkin tulevat sentään joskus tiensä päähän. Ei siis ihme, että on pitkästä aikaa tehnyt mieli hankkia uusia vaatteita. Ostinkin omalla luvalla hiljan pari puseroa, joista tulivat heti lempparivaatteet. On taas jotakin päälle pantavaa ihmisiin mennessä.

Omalla tavalla tämäkin vuodenaika on mukava. Ehtii (viitsii) taas tehdä kaikenlaisia omia juttuja heti kun pihatyöt ovat pulkassa.

Viisi päivää sitten sai vielä "värikylvyn". Kuvassa ihanan ruskan viimeisiä hetkiä.

Musta kotelo munankuorimosaiikilla

Kuvio ruskeista munista

Ihan oikein eurolla ostin mustan pienehkön pahvirasian kirppikseltä viime keväänä suunnitellen siihen munankuorimosaiikkia. Rasia on alkuperältään myyntipakkaus aurinkolaseille. Pakkaus on siisti, joten mielestäni se oli ihan hyvä ostos. Mietin vaan toisaalta, että kaikkea sitä myydään ja kaikkea sitä ostetaan.

Kannelle tein kuvion ruskeista kuorista ja muulle osalle liimasin valkoisia kuoria. Voi olla, että tuunaan vielä laatikon kylkiäkin, mutta antaa niiden nyt olla. Kuorien hiomisen jälkeen lakkasin pinnat kalustelakalla.

Siistissä kunnossa

 

Kuvio kannattaa suunnitella etukäteen. Mittasin ja merkkasin ensin kanteen keskikohdat. Sitten leikkasin paperista kuvion, jonka ääriviivat piirsin kanteen. Esivalmistelu auttoi tässäkin tekemistä.

Minulla on nyt tekeillä parikin suuritöistä työtä, joten pieni näprääminen välillä piristää. Lisäpiristystä arkeen tuo tyttären perheen koira, joka on nyt meillä viikon verran hoidossa. Kiltti tapaus - paitsi vähän jääräpäinen - tai sanoisinko, että päättäväinen.

Sukkahousut kukkaruukuille

Tämä ei missään tapauksessa ole oma ideani, vaan tallensin sen muistiini heti kun näin tämän systeemin. Alkuperäinen idea esitettiin Pinterestissä tai Facebookissa. Itse idean tarkkaa lähdettä en enää muista. Eihän sitä nyt sentään ihan kaikkea talleta.

Meillä on mökillä melko vähän hyllytilaa. Suuren osan siitä lohkaisee kukkapurkkini, josta seikasta isäntä minua vuolaasti joskus "kiittelee". Toivottavasti tämä sukkahoususäilytys helpottaa hieman tilannetta, kun ripustan purkkipöksyt odottamaan kevättä varaston seinälle. Yhteen sukanvarteen löytyy vielä tavaraa. Ne hienommat ruukut saavat olla siististi hyllyssä.

Mitähän muuta risoihin sukkahousuihin voisi säiliö? Hmm...

Sulo-pipo jemmaan

Iso vaasi pään virassa

Minulla oli yksi Sulo-pipo jemmassa, mutta sen pyysi veljenpoika viemisiksi synttärilahjana. Täytyipä siis neuloa uusi jemmaan. Tuntuu olevan mieluinen pipo.

Ensimmäisen neuloin viime vuoden joulukuussa. Tarkemmin siitä kirjoituksessani: 
https://merjee.blogspot.com/2018/12/sulo-pipo.html

Jottei tarvitse lukaista blogistani, löytämäni ohje pipoon löytyy myös täältä:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/muistatko-tankki-tayteen-sarjan-nain-neulot-helpon-sulo-vilen-pipon

 Neuloin kokeilumielessä pipon myös 1 o, 1 n -neuloksena, mutta purin sen. En oikein tykännyt siitä.

Tupsun tein Isoveli-langasta, jota jäi edellisistä myssyistä.

Kesälesken käsityöt

Toivottu tupsu pipoon

Olin kesäleskenä puolitoista viikkoa mieheni ja pojan yhteisen kalareissun aikana. Vähän oli haikeaa itsellä, kun en lähtenyt mukaan, mutta ajattelin yksin olon tekevän hyvää ja mielikuvitukseni pääsevän valloilleen. Eli väärässä olin.

Asuin mökin sijaan kotona muutaman päivän ja siivosin talon kunnolla. Olihan se siisti muutenkin, mutta "nuohosin" kaikkea sellaista, mikä jää usein tekemättä.

Koska lähes kaikki viriketavarat ovat mökillä, yritin keksiä mukaani helpon käsityön. Päättämistäni helpotti paikallisen myymälän tarjous Isoveli-lankakeristä. Googlasin etukäteen ohjeita kyseiselle langalle, ja päädyin Novitaknitsin kohoneulepipoon.

Äidille ja tyttärelle

Koska kyseessä on naisen pipo, vein sen tyttärelleni. Hän tykästyi siihen, mutta niin tykästyi myös 8-vuotias tyttärentytär. Pipo oli ehkä hieman kireä tyttärelle, joten päätin neuloa hänelle vähän suuremman. Lisäsin ohjeen silmukkamäärään kahdeksan.

Tyttärentytär halusi tupsun, joten sellaisen hän myös sai. Kysyin kyllä ensin kaksikin kertaa, että onko ihan viisas lisäys? Pipo tupsulla ei mahdu pyöräilykypärän alle.

Ei iso ero

Olen opetellut hiljakseen neulomaan pyöröpuikoilla. Neuloin päähineet myös niillä. Siksi ei ollut kovin väliä silmukoiden lukumäärällä. Vasta kavennusvaiheessa jaoin sukkapuikoille silmukat tasan.

Silmukoiden lisäyksellä piposta ei tullut paljoakaan suurempaa, vaikka ensin se mietityttikin.

Olen tumpelo tässä hommassa

En vaan osaa neuloa ilman, etteikö reikiä tulisi ylivedettävän kavennuksen myötä. Vaihdoin sileän kavennuksen kohdassa puikot numeroa pienempään, mitä ohjeessa oli. Vaihto hiukan helpotti, eli reikiä tuli, mutta pienempinä.

Alemmassa kuvassa on päälaki neulottu pienemmillä puikoilla ja päättelylangalla pujotettu ne pienemmät reiät piiloon.

Parempi lopputulos

Ohje alkuperäiseen pipoon löytyy alta:

https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/kohoneulepipo-novita-isoveli

Tyynynpäällinen jämistä

Materiaalit jemmasta

Mietin, että miten voin vielä hyödyntää makrameesta jääneet langanpätkät. Keksin sitten punoa niistä pienen kuvion ajatellen tyynynpäällistä. Etsin vielä kankaanjämiä kaapistani ja jotakin löytyikin sisustukseemme sopivaa.

Solmin langanpäät yhteen ja teippasin ne riviin pahvin palaselle solmimista varten. Totesin tehdessäni, että makrameen solmiminen minulla on paljon helpompaa työn riippuessa ylhäältä kuin edellä mainitulla systeemillä.

Makrameekuvio täytyy vielä kiinnittää joistakin kohtaa piilo-ompelulla pohjakankaaseen. Alareunan ompelen vasta sitten kiinni.

Harsiminen kannattaa

 Tällä mennään taas jonkin aikaa ennen kuin päällinen vaihtuu uuteen.

Mokailua talletusautomaatilla

Viskipullon uusiokäyttö

Mieheni sai muutama vuosi sitten lahjaksi muovisen viskipullon. Sen tyhjennyttyä keksin, että siitä voisi tehdä kolikkopankin, joten pullon yläosaan mies leikkasi talletusaukon rahoille. Putelin suu on sen verran iso, että siitä saa parieurosetkin varistettua ulos. On siis kätevä ja tukeva tyhjentää talletusautomaatilla.

Juu, sen opin kantapään kautta. Muutama vuosi sitten ensimmäisellä kerralla tyhjensin kolikot pullosta pariin sisäkkäin olleeseen muovipussiin. Pussia ravistaessa kolikkokaukalon päällä se liian täytenä lerpahti ja killinkit kierivät pitkin marketin eteisen lattiaa. Niitä oli noin 150 euron arvosta eikä joukossa ollut juurikaan 50-senttistä suurempaa kolikkoa.

Olin tarkoituksella automaatilla illalla kuuden aikaan välttäen suurempia ruuhkia. Eipä silti käynyt edes mielessä kurkata, että näkikö kukaan.

Kolikkoautomaatin luukku oli auki ja kauhoin konttaamalla hiki päässä rahoja lattialta kaukaloon. Välillä päästin jonoon tulleita edelleni ja jatkoin rahojen keräämistä. Kummallista kyllä, kukaan ei nauranut tilanteelle, tai enhän siinä tilanteessa ehtinyt sellaista tutkailla. Oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna niin koominen tilanne, että itse nauroin tapahtumalle vasta jälkeenpäin.

Nykyisin otan pullon mukaani ja tyhjennän sen suoraan automaatilla. Se on tukevatekoinen ja takana on kahvaa muistuttava otetta helpottava uloke. Eipä silti tuota tarvitse tyhjentää kovin usein, vaikka en enää kerääkään sitä täyteen asti. Et semmottii...

Seuraavaan paikkaukseen suuremmat ruusut?

Jos nyt vielä tämän kerran

Olen sortunut paikkailemaan vaatteita aika pitkälle, mutta nyt kertakaikkiaan miehen haalarihousut taisi saada viimeiset silaukset.

Kuvan housut on puhtaat jos ei oteta lukuun erilaisia maalitahroja sekä polyuretaanijälkiä useiden remonttien jäljiltä. Pöksyissä alkaa olla jo paikka paikan vieressä ja saumatkin taitavat olla jo toiseen kertaan ommeltu. Nyt tuli stoppi korjaamiselle, vaikka kyseistä vaatetta käytetään vain Lapin mökillä puusavotassa. On vaan sen verran karmeat, että nauraa noita jo pian porotkin.

Löysin paikkaukseen kivaa pienikuvioista ruusukangasta. Yksivärinen olisikin jo pompsahtanut silmiin. Jos vielä kerran pyydetään korjausta, teen sen  suuremmilla ruusuilla. Tämäkin kuosi on miehelle yllätys.

Hiirihiha kovassa kulutuksessa

Poika kyseli, että korjaisinko hänen pitkähihaisen paitansa? Kysyi, voisinko ommella siihen lyhyet hihat?  Paita vaikutti sen verran laadukkaalta, että työ kannatti tehdä ja lopputulos on oikein hyvä.

Vielä on kesää jäljellä

Riippupetunian yllatus

Ostin heinäkuun alussa Lapin reissun jälkeen valkoisen riippupetunia-amppelin vitosella naapurikaupungin taimimyymälästä. Tai itse asiassa tyttäreni osti kysyessään ensin minulta. Amppeli oli todella komea, mutta kait myymälät pyrkivät pääsemään eroon kasveista hyvissä ajoin.

Kukkien nyppimisen yhteydessä katkaisin vahingossa oksan, jonka laitoin pieneen pulloon ikkunalaudalle. Ihmettelin vähän, että mitenkä se niin hyvin jaksaa. Lakastumisesta ei ole merkkiäkään. Sitten huomasin kukan kasvattaneen juuria. Oli minulle yllätys, koska olin aina kuvitellut petunian lisääntyvän vain siemenistä.

No, tätä tietoa voin kait käyttää ensi keväänä hyväksi.