Vilja-allergikolle leipomuksia

Maistiainen mutsille

Sovelsin sämpyläohjetta "https://www.soppa365.fi/reseptit/fantastinen-leipa-0" vilja-allergikolle. Otin ohjeen pohjaksi sen vuoksi, että kyseistä taikinaa ei vaivata enää ennen uunipellille laittoa, vaan sämpylät leikataan paloiksi.

Koska kyseessä oli kokeiluni, tein vain puolikkaan annoksen. Jauhoseokseen käytin maissi- sekä tattarijauhoa. Sekaan laitoin myös teelusikallisen psylliumia, ropauksen tattarirouhetta sekä hieman tattarihiutaleita. Voitelin ennen uuniin laittoa taikinapallerot vielä vedellä.

Ei tuosta sämpylöiden koostumuksesta voi puhua samana päivänäkään kuin alkuperäisestä, mutta muuten niistä tuli ihan hyviä.

Kaurakin on pannassa, joten sitä en voi käyttää. Onneksi nykyään kaupoissa on runsaat valikoimat vaihtoehtoja. Valmiit sämpylät vaan maksavat maltaita.

Isän paistamat letut

Mies paistoi lettuja isot pinot, joista saa tänään tuliaisena vielä lapsenlapsetkin. Ensimmäiseksi hän paistoi kuitenkin viljattomat letut.

Taikinaan tuli maissi- ja tattarijauhoja sekä hieman tattarihiutaleita korvaamaan vehnäjauhot. Lopputulos on jopa parempi kuin perinteiset letut vehnäjauhosta.

Jäistä hapanleipää

Olen leiponut hapanta tattarileipää useamman kerran. Ohje löytyy videolta googlaamalla "hapan tattarileipä". 

En aina käytä varsinaista ohjetta, vaan olen alkanut säveltää sitä myös omin päin: Laitan ensimmäisenä päivänä lämpimään veteen kannen alle likoamaan tattarijauhoja. Seuraavana päivänä lisään lämmintä vettä, tattarijauhoja, hieman -hiutaleita sekä -rouhetta. Lisään myös riisi- tai maissijauhoa. Kolmantena päivänä lisään psylliumia, merisuolaa, tattarirouhetta ja -jauhoa sekä vähän pellavansiemenrouhetta. Joskus lisään puoli pussia kuivahiivaa.

Maissi- tai riisijauhoa ei kannata laittaa ensimmäisenä päivänä likoamaan, koska kokemukseni mukaan ovat melko herkkiä pilaantumaan lämpimässä vedessä.

Taikinajuurta ei saa pitää liian lämpimässä. Olen kerran joutunut heittämään taikinan pois, koska oli liiaksi käymistilassa. Siitä lähti tajunnan räjäyttävä tuoksu. Normaalisti taikina tuoksuu lievästi happamalta.

Ainakin osa valmiista leivistä kannattaa pakastaa, koska eivät säily kauaa huoneen lämmössä.

Kannattaa katsoa video ja tehdä ainakin ensimmäiset leivät siitä saadun ohjeen mukaan. Hapanleivät ovat todella hyviä.

Punasävyinen hartiahuivi

Hartiahuivi villasta

Homma jatkuu, eli teen määrätietoista työtä lahjalankojeni parissa. Virkkasin punasävyisistä Marimba-villalangoista hartiahuivin jo tutuksi tulleella mallilla.

Itse en enää huiveja tarvitse, mutta tiedän kyllä kavereitani, jotka arvostaisivat tätä vaikkapa tuliaisena.

Seuraavana työn alla on samanlainen, mutta sinisävyisenä. Virkkaamistani pitää vaan vähän toppuutella, koska oikeassa kädessä on alkavaa oireilua rasituksesta.

Eipä hätiä mitiä, kyllä muutakin puuhaa löytyy, ja vaihteluhan virkistää.

Hartiahuivin ohje löytyy netistä useammastakin paikasta, mutta oman ohjeen otin täältä:

http://arkimamma.blogspot.fi/2013/05/koukuttava-huivimalli.html

Tyttärenpojalle neulepusero

Hyvä yritys

Päätin testata lahjaksi saamiani lankoja neulomalla niistä ensin jotakin pientä. Siispä etsimään neuleohjetta, joka sopii saamiini konepestäviin Marimba-villalankoihin. Lankamerkki on Novitalta ja käsittääkseni pois tuotevalikoimasta.

Löysin Novitan arkistosta neulemallin "Neulottu vauvan palmikkopusero (Muksuextra 2008)". Kokoja oli mallissa aina 6-7 vuotiaalle asti.

Funtsailin, että jos neulon tuolla ohjeella neulepuseron, niin siinä ei sitten työn lomassa paljoa telkkua katsella. Piti siis laskeskella ja miettiä helpompi malli, joten otinkin vain alkuperäisestä ohjeesta silmukkamäärät ja sentit. Koon valitsin varmuuden vuoksi 6 - 7-vuotiaille. Ihan jo sen vuoksi, että tuppaa joskus neulomukset jäädä vaiheeseen ja poika on nyt 5-vuotias.

Neulominen sujui nopsaan, joskin minun oli vaikeaa saada aikaiseksi tasaista jälkeä. Lanka ei juurikaan joustanut ja oli melko kovaa. Ehkä käsialanikin on muuttunut aikojen saatossa.

Koska pusero tuntui melko jäykältä ja karkeahkolta, huuhtelin sen lopuksi lisäämällä veteen hieman tuoksutonta huuhteluainetta. Sen jälkeen laitoin neuleen laakatasolle kuivumaan. Nyt pusero on todella ison ja löysän oloinen, joten minun täytyy varmaankin pujottaa hyvin ohut kuminauha helman resorin alareunaan. Konsti on tepsinyt aiemminkin, joten miksei myös nyt.

Jatkossa keskityn käyttämään kyseisiä lankojani vain virkkaamiseen ja olenkin jo aloittanut niistä uuden projektin. Nyt työ sekä jälki vaikuttavat paljon mukavammilta.  

Harmaat huopahelmet

Huopahelmiä kaulakoruksi

Jatkoin illalla huopahelmien kasaamista ja sain taas tekemistäni palleroista muutaman käyttöön.

Kaksiväriset helmet sain kietaisemalla harmaan kerän päälle muutaman kierroksen mustaa. Niistä tuli mielestäni ihan kivat.

Pieniä puuhelmiä purkamastani helminauhasta riitti vielä tähänkin kaulakoruun. Isommat olen ostanut joskus kädentaitomessuilta.

Minulla on harmaa neuletakki, joten helmet mallaavat ainakin sen kanssa yhteen.

Huopahelmiä kera paperihelmien

Huopuvaa, tapettia, puuhelmiä

Väsäsin jokin aika sitten vanhasta tapettikirjan sivusta helmiä. Minulla oli, ja on vieläkin, huopahelmiä, joihin käytin kaikki huopuvat lankaloppuni. Enpä kuvan kaulakoruun saanut paljoakaan niitä menemään, mutta uusia tulen varmasti kasaamaan lisää.

Helminauhaan käytin myös osan rikkomastani vanhasta puuhelmikorusta. Oli käynyt sitten jostakin syystä vuosien aikana ahtaaksi kaulan ympärille. Se jokin syy näkyy peiliini kurkkaamalla.

Olen antanut tyttärelleni lähes kaikki sellaiset koruni, joista tykätään molemmat, ja eivät sovi enää itselle. Esimerkiksi 18-vuotiaana saadut lahjani ovat suurimmaksi osaksi taas muodissa, eli en minä kaikkia hävitä.

Sivu vanhasta tapettikirjasta

Leikkasin paperisuikaleet kaksi senttiä leveiksi toisesta päästä ja toiset päät jätin suipoiksi. Kiersin pitkät suikaleet sukkapuikon ympärille ja liimasin ne liimapuikolla kiinni pitkin matkaa rullaamisen aikana. Liimaa ei tarvittu koko matkalta.

Finnfoamin suikale alustana

Lakkasin helmet Decoupage-lakalla kahteen kertaan. Hyvänä alustana toimi Finnfoam-suikale, johon tökkäsin vanhoja sukkapuikkoja ja niihin pudottelin helmet lakkaamista varten.

Itse tehtyjä helminauhoja voi muokata aina uudelleen inspiraation mukaan. Minusta on ennen on ollut aika nihkeää pujottaa kaulaan jotakin huomiota herättävää, mutta nykyisin on toisin. Olen ottanut opikseni ihan vaan harjoittelemalla korujen käyttöä. Miksi niitä laatikon pohjalla väsäisi.

Munankuorimosaiikkia pullopakkauksen pintaan

Pulloboxi

Vanhan ja pienen, lahjaksi saadun, Ouzo-pullon pakkaus sai pintaansa munankuorimosaiikin jo aikoja sitten. Pakkaus on ollut odottamassa lisäfiksausta, mutta nyt kun sitä katsoin uudelleen, niin kelpaahan tuo minulle tuollaisenaankin.

Edellisessä samankokoisessa tekeleessäni säilytän virkkuukoukkuni. Tässä voin jatkossa säilyttää vaikkapa sukkapuikkoni.

Minulla on jemmassa kaikenlaista munankuorimosaiikkia varten. Täytyypi taas vaan ryhdistäytyä niidenkin pariin. On sitten kivaa puuhaa.

Virkattu kaulakoru - taas

Afrikankukkaa pukkaa

Kuvassa olevan virkatun kaulakorun saa tänään tyttäreni ystävätär. Hän on ollut erittäin kannustava ja antanut minulle kaikenlaista materiaalia askartelua varten. Haluan puolestani muistaa häntä tällaisella pienellä virkkaus/askartelujutulla.

Tiedän, ettei hän odota minulta mitään vastapalveluksia, mutta olen joskus ennenkin muistanut häntä. Mielellänihän minä käsitöitä teen ja mukavaa, ettei kaikki työt päädy omiin nurkkiin.

Seuraavan korun saa kälyni.

Alkaa jo naurattaa

Lahjalankoja

Ajattelin jo jokin aika sitten, että kohta menen lankakauppaan. Olen saanut tehtyä kaikenlaista jämälangoistani, joten minulla on niistä neulottavia enää yhdessä pienehkössä muovilaatikossa. Toinen laatikko on vielä pienempi, jossa on virkkauslankoja.

Kälyni kyseli eilen, josko tarvitsisin lankoja? Saan kuulemma niitä häneltä jos kelpaa. Ovat lojuneet kaapissa vuosia. Hän neuloo vain koneella ja kuvan langat eivät ole siinä hyvin kulkevia. No tietenkin minulle kelpasi.

Annoin toisen puolen langoista tyttärelleni, eli Nalle-langat. On kova sukkamaakari ja neuloo kaikenlaisia ihanuuksia. Itselle otin vähän yli puolet kuvan langoista, ja ovat Novitan Wool merinovillaa sekä Novitan Marimba villaa. Molemmat ovat konepestäviä.

Pyrkimykseni päästä eroon jämälangoista koki siis taas kovan kolauksen. Ihan naurattaa. Ei vaan, minulla on ihania ystäviä. Olen saanut heiltä paljon kaikenlaista ja olen heille todella kiitollinen.

Taidan neuloa itselleni neulepuseron joulun jälkeen, tai jos ehdin, niin neulon lapsenlapsille jotakin joululahjaksi.

Huopuvat helmiksi

Valmiit huopahelmet

Lankakeriä

Kerät sukkahousuissa

Jämälankojen siivous jatkuu, ja nyt pääsin eroon lopuista huopuvista langoista tekemällä niistä helmet.

Kerin langat pienille kerille, jotka sujautin vanhoihin sukkahousuihin ja erottelin ne solmimalla niille omat pussit. Sukkahousuviritelmän pesin koneessa 60 asteessa. Mukaan laitoin pari pientä pyyhettä. Pesun jälkeen vielä viimeistelin märät helmet pyörittämällä niitä pyöreämmiksi.

En vielä tiedä, mitä helmillä teen. Harmaasta langasta kerät eivät huopuneet kovinkaa pieniksi, vaikka siitä aikoinaan tehty neule vanuttui pyykissä ihan hirveästi. Harmaat pallot päätyvät ehkä kransimateriaaliksi.

Minulla on vielä jemmassa kolme vuotta sitten tehtyjä huopahelmiä, joten enköhän noista lopulta jotakin saa aikaiseksi.

Lintsausta lasagnen teossa

Lasagnekastiketta

Meillä ei syödä eineksiä juuri koskaan. Ei ennen eikä nykyisin. Joskus kyllä tekee niitäkin mieli, mutta yleisesti ottaen kauppaan jäävät. Viikolla täytetään ostoslistaa ja mies hoitaa pääasiassa ruokaostokset. Kaupassa käydään kerran viikossa. Mies on myös innokas kokkaaja ja kokeilija.

Tänään tein lasagnea ihan vaan meille kahdelle. Sitä tulee tehtyä todella harvoin, koska perheessämme on vilja-allergikko.

Olen ostanut kerran valmista lasagnemaustetta. Meillä ei oikein tykätty siitä. Vuosia sitten löysin ohjeen, jossa juustokastike oli korvattu juustokeitolla. Sen jälkeen olen lisännyt jauhelihaseokseen pussillisen juustokeittoa. Kaikki vaan sekaisin ja hyvää tulee. Eli kyllä sitä joskus annetaan periksi einesrintamallekin. Jos tarjoilen lasagnea vieraille, kokkaan perinteisesti.

Lasagne on siksikin hyvä ruoka, koska sen voi esivalmistella tekemällä kastikkeet etukäteen. Sen voi myös pakastaa, eikä se kärsi siitä. Nytkin tein ison satsin, josta meille jää hätävara. Joskus pakastan pelkän kastikkeen, jos sitä tuli tehtyä liikaa.

Virkattu lappu kahvipöydälle

Virkatuille lapuille käyttöä

Tykkään käyttää vähän fiinimmässä kahvipöydässä peiliä alustana kermanekalle ja sokerikolle. Ongelmana on vaan yleensä alleen uittavat kermanekat. Peili ei ole tahriintuneena enää niin kivan näköinen. 

Hoksasin aikoinaan ottaa käyttöön virkkuulappu -kokeilujani. Pari kuvassa olevaa lappua ovat puuvillaa ja melko tiheäkuvioisia. Imevät hyvin nestettä. Toista lappua käytän pienen maitokannun alustalla, joten maitoa ei tipu pohjasta liinalle.

Liinat on helppo huuhtaista samalla, kun kerään astiat pöydästä. Onhan noita kertakäyttöalusiakin olemassa, mutta nämä eivät taida loppua koskaan.

Roskalavan alta

Uusiokäyttöä

Minulla ei tosiaankaan ole tapana tutkailla roskalavoja eikä niiden alusia. Päinvastoin, haluan päästä tavaroistani eroon. Perjantaina kuitenkin hermoni petti.

Istuin autossa odottamassa, kun mieheni tyhjensi auton tavaratilaa muovipakkauksista, pahveista, metallista ja paperista. Olemme ottaneet tämän tavaksi, eli viemme viikonlopun kauppareissun yhteydessä myymälän parkkipaikalla olevaan keräyspisteeseen viikon aikana lajittelemamme jutut. Siten niitä ei kerry nurkkiin.

No, katselin, että joku oli jättänyt jääkaapin vihanneslokerot muovikeräyspisteen alle. Eivät olleet mahtuneet peltiastian reiästä sisälle. Hyvä niin, koska olisivat päätyneet väärään paikkaan. Kipitin katsomaan laatikoita, ja ne olivat täysin ehjiä. Siispä nappasin ne mukaani.

Pesin mökillä laatikot ja nyt niissä on työkalujani sekä askartelumaaleja. "Taiteen" tekemiseen tarvittavat välineet ja materiaalit ovat eri paikassa, josta ne on helppo napata päivätaiteilijoihin mukaan.

Jääkaapin laatikot olisi voinut viedä myös kierrätyskeskukseen. Yleensä ne ovat menneet rikki jo paljon ennen kuin jääkaappi. Ainakin meillä. Nämä kyseiset ovat liian pieniä meille, mutta askartelukaappiini nämä sopivat todella hyvin. Umpinainen laatikko on siitäkin hyvä, että mahdolliset maalipurkkien vuotamiset pysyvät sen sisällä.

Doris-keksiä tapailen

Virkatut Doris-keksit

Muistiini ei kyllä kannata luottaa, vaikka toistoja olisi kuinka monta. Ohjeitten tekemisessä olen aika kehno - lue laiska. Sen vuoksi otin valokuvia Doris-keksien tekemisestäni.

Yritän päästä eroon jämälangoistani virkkaamalla niistä herkkuja, mutta näitä keksejä varten olen säästänyt 7-veljestä -lankaa. Tykkään väristä. Keskustan valkoinen on jotakin vauva-lankaa. Vaikka vanha keksi oli kourassa, niin en millään osannut tehdä toista ihan samanlaista. Yläkuvan keksitkin ovat hieman eri kokoisia johtuen taas kokeilustani. Virkkasin ne tänään.

Ketjusilmukkalenkit ompelen kiinni taittamalla ne valkoisen keskustan päälle. Muotoa viimeistelen neulomalla ruskeaa lankaa reunoihin. Keskustan valkoiseen ompelen väritriput ennen alaosan kiinnittämistä.

Kuva lokakuulta 2016

Nämä keksit ovat jo lähes "mennyttä kalua".

Voi tätä haikeutta

Varastoon menossa

Tänään on kansainvälinen siivouspäivä. Kotona siivosin kylläkin jo eilen ja tänään en lähde kaatosateessa ympäristöä tutkailemaan. Eipä tästä sen enempää.

Päätin tänään, että WC:n lavuaarin vierestä korokejakkara siirtyy varastoon. Sille ei ole enää tällä hetkellä tarvetta ja varastoiminen helpottaa siivousta - mukamas. Nuorin lapsenlapsemme on 5-vuotias, ja hän ei enää suostu käyttämään apuvälinettä. On jo niiiin iso poika.

Laskeskelin, että jakkara on ollut meillä ainakin seitsemän vuotta. En ollenkaan ajatellut, että tuollaiseen muoviparseeliin voi kiintyä ja tuntuu haikealta viedä se pois. Tai pikemminkin haikailen aikaa, kun lapsenlapset olivat pieniä. Ovat tietenkin rakkaita ja ihania vieläkin, mutta erilailla.

Samanlainen jakkara kuin kuvassa, on nykyään useimman ystäväperheemme lavuaarin vieressä. Näin ne ajat muuttuu ja muuttaa luonnettaan.

Virkattujen kaulakorujen kasaamista

Jo on kirjavaa

Sain kasattua jo aikoja sitten virkkaamani kaulakorujen osat yhteen. Kukat olivat saaneet muoviläpyskät sisäänsä ja nauhat oli punottu kumihimolla. Kaikki tarpeellinen oli siis valmiina.

Seuraava kaulakoru on jo tekeillä. Se tulee olemaan musta-valkoinen ja sen saaja on tiedossa. On vaihturi-tavaraa, joten korun uusi omistaja on saanut valita värit. Itse olen piristänyt mustaa pukeutumistani punaisella sekä pinkillä kukkakoruilla.

Olen huomannut, että kaikenlaisia tekeleitä saa olla jemmassa. Vaikkapa vain ihan itseä varten.

Helmet tapettikirjasta

Helmiä tapettikirjasta

Pyöräytin harmaat paperihelmet saamastani tapettikirjan sivusta. Yksi sivu riitti kuvan helmiin, jotka ovat 3 cm leveät. Helminauhan koko pituus on noin 65 cm. Helmet lakkasin Decoupage-lakalla.

Ostin joskus helminauhan kirpputorilta ihan tuunausmielessä. Purin nauhan ja käytin siitä osan tähän uuteen. Helmet ovat puuta ja metallirinkulat näyttäisi olevan ihan tavallisia rautakaupan aluslaattoja. Niitä väliin lisäämällä sain painoa ja ryhtiä koruun.

Käyttämäni tapetti

Tapetti olisi ollut kaunis muuhunkin käyttöön. Nyt se päätyi helmiksi.

Pussinsulkija uusiokäytössä

Yleensä pujottelen helmet niin, että koko nauha on kerällä, ja sitten vasta katkaisen sen, kun on sopivan mittainen. Nyt tein erilailla, eli mittasinkin ensin nauhan pituuden. Pussinsulkijan laitoin toiseen päähän, joka piti hyvin helmet takanaan.

Sulkijalle lisää tekemistä

Nauha on paksuhkoa kuminauhaa, jota venyttämällä ompelin päät yhteen. Toinen käsi vapautui sulkijan avulla ompelutyöhön.

Sulkijoita olisi saanut olla kaksi pitämässä takanaan myös toisen puolen helmiä. Mutta kun ei ole. Tämäkin sulkija on jostakin eksynyt meille.

Olen pyöräytellyt vähän muitakin helmiä ja koruaihioita. Valmiit kuviot alkaa olla selvillä.

Välillä jotakin ihan muuta

Kemijoella

Hyvä marjasaalis

Olin reilut pari viikkoa Lapin mökillä mieheni ja poikani kanssa. Ystäväpariskunta oli siellä viikon verran kyläilemässä. Kuljettiin jokivarsilla kalassa sekä koluttiin metsiä poimien mustikoita. Niitä löytyikin ihan mukavasti. Juolukkaa sekä variksenmarjaa oli mättäillä paikoitellen enemmänkin.

Käsityökassini, jota kutsun myös virikekassiksi, jäi täysin pitelemättä. Meno- sekä kotimatkalla istuin niin ahtaasti auton takapenkillä, etten saanut käsiäni paljoakaan liikkumaan. Kylmälaukut ovat normaalisti tyhjiä kotimatkalle, jolloin pakkaamme niihin jotakin muuta tavaraa. Nyt ne olivat täynnä pakastettuja mustikoita sekä jäädytettyjä limppapulloja, joten tilaa autoon ei tullut yhtään enempää.

Autossa luin mennen tullen kirjaa sekä täytin ristikoita. Enimmäkseen näpräsin kännykkääni. Lapissa taasen sormet olivat lähes koko ajan mustikoiden sinertämät, joten käsityöt jäi ottamatta esille niiden tahrimisen pelossa. Oman aikansa vei mieluisat vieraamme.

Maiseman vaihdos teki hyvää. Ideoita alkoi olla nuppi niin piukassa, etten osannut ryhtyä enää mihinkään. Keskeneräisiä viritelmiä alkoi olla liikaa ja pitkäjännitteisyyttä ei ollut enää ollenkaan. Nyt kun pyykit on pesty ja tavarat paikoillaan, tuntui hyvältä ottaa esiin keskeneräiset juttuni.

Kyllä minä vielä metsään menen, ainakin sienestämään. Mustikoita ei ole meidän kulmilta löytynyt ollenkaan ja puolukatkin taitaa olla kadoksissa. Lapista poimin niitä vain pienen nöttösen, koska olivat vasta osittain kypsiä. Aion keittää puolukat hilloksi. Marjapulan vuoksi taidan joutua tekemään saman kuin joissakin suurtalouskeittiöissä. Puolukat sekoitetaan kaupan puolukkahilloon, jolloin siitä saa aidomman tuntusta ja makuista. Makeaa meillä olla pitää.

"Huussitaidetta"

Kellolle lisäaikaa

Mitähän tuumailevat?

Lapin mökillä seinäkello sanoi itsensä irti. Kauan se toimikin. Se on ollut seinällä niin kauan kuin minä muistan. Entinen mökin omistaja oli sen jo joskus itselleen hankkinut.

Juhannuksen aikoihin ostimme uuden kellon ja vanhasta tuli tavallaan ongelmajätettä - muovia, metallia ja lasia - kaikkea sekaisin. Koska kellossa oli jo vähän tunnearvoakin, päätin uusiokäyttää sen kuvan kehyksenä.

Otin viisarit ja koneiston kellosta irti. Sisälle lasin alle laitoin tämän vuoden seinäkalenterista kuvan. Nyt entinen kello näyttää vain iltaruskoa. Sopii meikäläiselle.

Toinen kuva on samaisesta kalenterista, ja kehykset ovat halvat muoviset. Taitaapi olla tuomisia IKEA:sta. Kuvaa katsellessa miettii, että kumpikohan parista on lukenut karttaa.

Mökissä on tavaraa jo yllin kyllin, joten molemmat kuvat päätyivät piristämään huussin seinää.

Helppo vetoketjun vaihtaminen

Saksille töitä

Kelpaa minulle

Siivosin kaappiani ja löysin vanhan, mutta lähes käyttämättömän laukkuni. Siitä oli vetoketju mennyt rikki ja sen vaihtaminen vaikutti vaivalloiselta. Vetoketjun purkamisen myötä olisi mennyt myös terereunus, joka olisi pitänyt ommella samalla kertaa takaisin. Siksikin työ oli jäänyt tekemättä.

Sitten muistin, että jossakin oli vinkki vetoketjun vaihtamisesta ja vanhan alta pois leikkaamisesta. Eikun tuumasta toimeen - saksin vanhan vetskarin hampaat veke ja ompelin uuden vanhoihin saumoihin kiinni. Lopputulos kelpaa minulle, ja paljon kiitoksia vinkistä! Joskus sitä vaan niin urautuu, ettei itse tule ajatelleeksi kaikkia vaihtoehtoja.

Vetoketjun löysin hamstratuista varastoistani. Se on tosin jakkumallia, eli aukeaa molemmista päistä. Neuloin vaan päät kiinni niin, että toimivat kuten pitääkin. Neuloin molempiin päihin myös nahan palaset.

Vastedes muistan, että kassia ei pidä sulloa liian piukkaan tavaraa. Edellinen vetoketju remahti juurikin tuosta syystä. Olin menossa jazzeille, ja mukaan piti nyt ainakin yksi viinipullo mahtua sekä ylimääräinen pusero ja sadeviitta. No, jazzeille ei enää saa viedä omia puteleita.

Meikkipussin sisältöä voisin myös karsia. Se vie laukussani liikaa tilaa, ja kolme neljäsosaa meikeistä on ihan turhaan mukana. Joskus tuntuu, että siellä on enemmän väriä kuin kassissani, jonka kanssa käyn taidekerhoa.

Porin asuntomessuilla minäkin

Puupölkky pintakäsiteltynä

Kävin viime torstaina mieheni kanssa Porin asuntomessuilla. Eipä ollut kaikkein järkevin päivä ilmojen puolesta. Hellettä paukkui yli 30 astetta. No, samanlaista lämpöä olisi ollut muinakin päivinä.

Kiviset ja asfaltoidut pihat imivät kuumuuden itseensä, joten lämpöä todellakin riitti. Monessa talossa oli korkeat ulkoportaat, jotka eivät houkutelleet kapuamaan kuumuudessa sisälle. Kaikkiaan kävin kolmessa talossa. Kaksi niistä oli kohteina etukäteen suunnitelmissa.

Ei asuntomessuissa mitään vikaa ollut. Vika oli vain omassa fiiliksessä.

Messutalot on kuvattu niin moneen kertaan, että en nyt laita tänne enempää omiani. Kohteessa Haltiatar pisti silmääni kiva ja yksinkertainen idea käyttää puupölkkyjä sisustuksessa.

Alemmassa kuvassa olevaa kohdetta en muista, mutta tapetti pläjähti silmiini. Ihan kiva paikassaan, mutta meillä ei tule olemaan tuollaista. Sain suurikuvioisista jutuista kyllikseni jo 70-luvulla.

Montaa mieltä