Pipot miehille

Pieni pää, vähän järkee. Iso pää, ei senkään vertaa.

Tuota sananpartta käytetään meidän huushollissa aina silloin tällöin. Tiedä sitten kuinka pitää paikkansa. Sen olen kuitenkin huomannut, että pipo-ohjeiden silmukkamäärät aloituksissa ovat usein liian vähäiset. Minulla on tosin tiukka käsiala, että johtuukohan tuntumani siitä.

Pää näissä pipoissa ei ainakaan luulisi kiristävän. Ja jos kiristää, niin johtuu muista syistä - vai?

Kuvan kukkavaasissa olevassa pipossa aloitussilmukoita on 120 ja pöydällä olevassa 116. Löytämässäni ohjeessa oli 112.

Lanka on 7 veljestä ja puikot ovat nro 3½.

Olen "opiskellut" pyöröpuikoilla neulomista ja pipot ovatkin neulottu sellaisilla. Kavennusten kohdalla vaihdoin sukkapuikkoihin.

Ohje: Neulo 2o, 2n joustinta noin 27 cm. Aloita kavennukset 2 o s:n kohdalla 2 s oikein yhteen ja 2 n silmukan kohdalla 2 s nurin yhteen. Jatka neulomista 1 o, 1 n joustinneuleella noin 2 cm. Sen jälkeen neulo koko kerros 2 s oikein yhteen. Seuraavat kaksi kerrosta neulo sileää ja sen jälkeen kerros 2 s oikein yhteen, viimeiseksi kerros 1 o.

Lopuksi katkaise lanka ja pujota loppujen silmukoiden läpi.

Pakkausmallin kopiointi

 

Järjestelin askartelukaappiani ja löysin tyttären minulle jemmaaman pakkauksen tarkoituksena kopioida sen malli. Koska kyseessä on kopio, en anna yksityiskohtaisempia ohjeita kuvan pakkauksiin.

Materiaaliksi valitsin paksuhkoja tapetteja vanhasta tapettikirjasta. Materiaali olisi ehkä saanut olla hieman paksumpaa.

Alkuperäinen pakkaus mustana

 

Tein kaavat pakkauksesta voipaperille. Taisi olla virhe, koska malli vaati tarkkuutta. Lopulta teinkin kaavan paksuhkolle pahville.

Tämä oli sen verran hankala "projekti" leikkaamisineen, taittelemisineen ja liimaamisineen, että tuskin teen enää näitä lisää. Eduksi voin mainita, että pakkaus on mielestäni kivan näköinen ja menee säilytyksessä pieneen tilaan.

Pyrin antamaan lahjoja pääasiassa sellaisessa paketissa jonka saaja voi kierrättää.

Iloa pienistä havuista

Taas on se vuodenaika jolloin siivotaan ja viimeistellään tonttia talven tuloon. Onni on pienet havut, joita saa kerätä luvan kanssa. Kasvavat paikoitellen lähes mattona, joten niiden harvennus on ok juttu.

Pienet asetelmat terassilla piristävät varsinkin silloin, kun puut ovat varistaneet lehtensä. Myös parissa ruukusssa ulkona on havuasetelma.

Pihavaraston kätköistä löytyi vanha tekemäni saviruukku. Täytyi oikein funtsia aikaa - tekele on noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Ollaan siis molemmat aika vanhoja.

Terassilla ollut vanha räsymatto on nyt kylppärissä kuivahtamassa. En raaski jättää sitä kosteana kylmään ulkovarastoon. Olisi varmaankin keväällä homeessa.

Kaasugrilli on talvellakin toiminnassa, mutta muut terassikalusteet viedään varastoon. Taivasalla olevat pihakalusteet pestään ja niillä kalustetaan vuorostaan terassi.

Sooloilija

Päivällä siivosin vaatekaapit vaihtamalla sesonkivaatteiden paikkaa. Mietin itsekseni, että samoja vaatteita olen roudannut edestakaisin ihan liian monta vuotta. Ilokseni huomasin kuitenkin, että puseropinkat ovat pienentyneet. Rehjuvaatteetkin tulevat sentään joskus tiensä päähän. Ei siis ihme, että on pitkästä aikaa tehnyt mieli hankkia uusia vaatteita. Ostinkin omalla luvalla hiljan pari puseroa, joista tulivat heti lempparivaatteet. On taas jotakin päälle pantavaa ihmisiin mennessä.

Omalla tavalla tämäkin vuodenaika on mukava. Ehtii (viitsii) taas tehdä kaikenlaisia omia juttuja heti kun pihatyöt ovat pulkassa.

Viisi päivää sitten sai vielä "värikylvyn". Kuvassa ihanan ruskan viimeisiä hetkiä.

Musta kotelo munankuorimosaiikilla

Kuvio ruskeista munista

Ihan oikein eurolla ostin mustan pienehkön pahvirasian kirppikseltä viime keväänä suunnitellen siihen munankuorimosaiikkia. Rasia on alkuperältään myyntipakkaus aurinkolaseille. Pakkaus on siisti, joten mielestäni se oli ihan hyvä ostos. Mietin vaan toisaalta, että kaikkea sitä myydään ja kaikkea sitä ostetaan.

Kannelle tein kuvion ruskeista kuorista ja muulle osalle liimasin valkoisia kuoria. Voi olla, että tuunaan vielä laatikon kylkiäkin, mutta antaa niiden nyt olla. Kuorien hiomisen jälkeen lakkasin pinnat kalustelakalla.

Siistissä kunnossa

 

Kuvio kannattaa suunnitella etukäteen. Mittasin ja merkkasin ensin kanteen keskikohdat. Sitten leikkasin paperista kuvion, jonka ääriviivat piirsin kanteen. Esivalmistelu auttoi tässäkin tekemistä.

Minulla on nyt tekeillä parikin suuritöistä työtä, joten pieni näprääminen välillä piristää. Lisäpiristystä arkeen tuo tyttären perheen koira, joka on nyt meillä viikon verran hoidossa. Kiltti tapaus - paitsi vähän jääräpäinen - tai sanoisinko, että päättäväinen.

Sukkahousut kukkaruukuille

Tämä ei missään tapauksessa ole oma ideani, vaan tallensin sen muistiini heti kun näin tämän systeemin. Alkuperäinen idea esitettiin Pinterestissä tai Facebookissa. Itse idean tarkkaa lähdettä en enää muista. Eihän sitä nyt sentään ihan kaikkea talleta.

Meillä on mökillä melko vähän hyllytilaa. Suuren osan siitä lohkaisee kukkapurkkini, josta seikasta isäntä minua vuolaasti joskus "kiittelee". Toivottavasti tämä sukkahoususäilytys helpottaa hieman tilannetta, kun ripustan purkkipöksyt odottamaan kevättä varaston seinälle. Yhteen sukanvarteen löytyy vielä tavaraa. Ne hienommat ruukut saavat olla siististi hyllyssä.

Mitähän muuta risoihin sukkahousuihin voisi säiliö? Hmm...

Sulo-pipo jemmaan

Iso vaasi pään virassa

Minulla oli yksi Sulo-pipo jemmassa, mutta sen pyysi veljenpoika viemisiksi synttärilahjana. Täytyipä siis neuloa uusi jemmaan. Tuntuu olevan mieluinen pipo.

Ensimmäisen neuloin viime vuoden joulukuussa. Tarkemmin siitä kirjoituksessani: 
https://merjee.blogspot.com/2018/12/sulo-pipo.html

Jottei tarvitse lukaista blogistani, löytämäni ohje pipoon löytyy myös täältä:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/muistatko-tankki-tayteen-sarjan-nain-neulot-helpon-sulo-vilen-pipon

 Neuloin kokeilumielessä pipon myös 1 o, 1 n -neuloksena, mutta purin sen. En oikein tykännyt siitä.

Tupsun tein Isoveli-langasta, jota jäi edellisistä myssyistä.

Kesälesken käsityöt

Toivottu tupsu pipoon

Olin kesäleskenä puolitoista viikkoa mieheni ja pojan yhteisen kalareissun aikana. Vähän oli haikeaa itsellä, kun en lähtenyt mukaan, mutta ajattelin yksin olon tekevän hyvää ja mielikuvitukseni pääsevän valloilleen. Eli väärässä olin.

Asuin mökin sijaan kotona muutaman päivän ja siivosin talon kunnolla. Olihan se siisti muutenkin, mutta "nuohosin" kaikkea sellaista, mikä jää usein tekemättä.

Koska lähes kaikki viriketavarat ovat mökillä, yritin keksiä mukaani helpon käsityön. Päättämistäni helpotti paikallisen myymälän tarjous Isoveli-lankakeristä. Googlasin etukäteen ohjeita kyseiselle langalle, ja päädyin Novitaknitsin kohoneulepipoon.

Äidille ja tyttärelle

Koska kyseessä on naisen pipo, vein sen tyttärelleni. Hän tykästyi siihen, mutta niin tykästyi myös 8-vuotias tyttärentytär. Pipo oli ehkä hieman kireä tyttärelle, joten päätin neuloa hänelle vähän suuremman. Lisäsin ohjeen silmukkamäärään kahdeksan.

Tyttärentytär halusi tupsun, joten sellaisen hän myös sai. Kysyin kyllä ensin kaksikin kertaa, että onko ihan viisas lisäys? Pipo tupsulla ei mahdu pyöräilykypärän alle.

Ei iso ero

Olen opetellut hiljakseen neulomaan pyöröpuikoilla. Neuloin päähineet myös niillä. Siksi ei ollut kovin väliä silmukoiden lukumäärällä. Vasta kavennusvaiheessa jaoin sukkapuikoille silmukat tasan.

Silmukoiden lisäyksellä piposta ei tullut paljoakaan suurempaa, vaikka ensin se mietityttikin.

Olen tumpelo tässä hommassa

En vaan osaa neuloa ilman, etteikö reikiä tulisi ylivedettävän kavennuksen myötä. Vaihdoin sileän kavennuksen kohdassa puikot numeroa pienempään, mitä ohjeessa oli. Vaihto hiukan helpotti, eli reikiä tuli, mutta pienempinä.

Alemmassa kuvassa on päälaki neulottu pienemmillä puikoilla ja päättelylangalla pujotettu ne pienemmät reiät piiloon.

Parempi lopputulos

Ohje alkuperäiseen pipoon löytyy alta:

https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/kohoneulepipo-novita-isoveli

Tyynynpäällinen jämistä

Materiaalit jemmasta

Mietin, että miten voin vielä hyödyntää makrameesta jääneet langanpätkät. Keksin sitten punoa niistä pienen kuvion ajatellen tyynynpäällistä. Etsin vielä kankaanjämiä kaapistani ja jotakin löytyikin sisustukseemme sopivaa.

Solmin langanpäät yhteen ja teippasin ne riviin pahvin palaselle solmimista varten. Totesin tehdessäni, että makrameen solmiminen minulla on paljon helpompaa työn riippuessa ylhäältä kuin edellä mainitulla systeemillä.

Makrameekuvio täytyy vielä kiinnittää joistakin kohtaa piilo-ompelulla pohjakankaaseen. Alareunan ompelen vasta sitten kiinni.

Harsiminen kannattaa

 Tällä mennään taas jonkin aikaa ennen kuin päällinen vaihtuu uuteen.

Mokailua talletusautomaatilla

Viskipullon uusiokäyttö

Mieheni sai muutama vuosi sitten lahjaksi muovisen viskipullon. Sen tyhjennyttyä keksin, että siitä voisi tehdä kolikkopankin, joten pullon yläosaan mies leikkasi talletusaukon rahoille. Putelin suu on sen verran iso, että siitä saa parieurosetkin varistettua ulos. On siis kätevä ja tukeva tyhjentää talletusautomaatilla.

Juu, sen opin kantapään kautta. Muutama vuosi sitten ensimmäisellä kerralla tyhjensin kolikot pullosta pariin sisäkkäin olleeseen muovipussiin. Pussia ravistaessa kolikkokaukalon päällä se liian täytenä lerpahti ja killinkit kierivät pitkin marketin eteisen lattiaa. Niitä oli noin 150 euron arvosta eikä joukossa ollut juurikaan 50-senttistä suurempaa kolikkoa.

Olin tarkoituksella automaatilla illalla kuuden aikaan välttäen suurempia ruuhkia. Eipä silti käynyt edes mielessä kurkata, että näkikö kukaan.

Kolikkoautomaatin luukku oli auki ja kauhoin konttaamalla hiki päässä rahoja lattialta kaukaloon. Välillä päästin jonoon tulleita edelleni ja jatkoin rahojen keräämistä. Kummallista kyllä, kukaan ei nauranut tilanteelle, tai enhän siinä tilanteessa ehtinyt sellaista tutkailla. Oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna niin koominen tilanne, että itse nauroin tapahtumalle vasta jälkeenpäin.

Nykyisin otan pullon mukaani ja tyhjennän sen suoraan automaatilla. Se on tukevatekoinen ja takana on kahvaa muistuttava otetta helpottava uloke. Eipä silti tuota tarvitse tyhjentää kovin usein, vaikka en enää kerääkään sitä täyteen asti. Et semmottii...

Seuraavaan paikkaukseen suuremmat ruusut?

Jos nyt vielä tämän kerran

Olen sortunut paikkailemaan vaatteita aika pitkälle, mutta nyt kertakaikkiaan miehen haalarihousut taisi saada viimeiset silaukset.

Kuvan housut on puhtaat jos ei oteta lukuun erilaisia maalitahroja sekä polyuretaanijälkiä useiden remonttien jäljiltä. Pöksyissä alkaa olla jo paikka paikan vieressä ja saumatkin taitavat olla jo toiseen kertaan ommeltu. Nyt tuli stoppi korjaamiselle, vaikka kyseistä vaatetta käytetään vain Lapin mökillä puusavotassa. On vaan sen verran karmeat, että nauraa noita jo pian porotkin.

Löysin paikkaukseen kivaa pienikuvioista ruusukangasta. Yksivärinen olisikin jo pompsahtanut silmiin. Jos vielä kerran pyydetään korjausta, teen sen  suuremmilla ruusuilla. Tämäkin kuosi on miehelle yllätys.

Hiirihiha kovassa kulutuksessa

Poika kyseli, että korjaisinko hänen pitkähihaisen paitansa? Kysyi, voisinko ommella siihen lyhyet hihat?  Paita vaikutti sen verran laadukkaalta, että työ kannatti tehdä ja lopputulos on oikein hyvä.

Vielä on kesää jäljellä

Riippupetunian yllatus

Ostin heinäkuun alussa Lapin reissun jälkeen valkoisen riippupetunia-amppelin vitosella naapurikaupungin taimimyymälästä. Tai itse asiassa tyttäreni osti kysyessään ensin minulta. Amppeli oli todella komea, mutta kait myymälät pyrkivät pääsemään eroon kasveista hyvissä ajoin.

Kukkien nyppimisen yhteydessä katkaisin vahingossa oksan, jonka laitoin pieneen pulloon ikkunalaudalle. Ihmettelin vähän, että mitenkä se niin hyvin jaksaa. Lakastumisesta ei ole merkkiäkään. Sitten huomasin kukan kasvattaneen juuria. Oli minulle yllätys, koska olin aina kuvitellut petunian lisääntyvän vain siemenistä.

No, tätä tietoa voin kait käyttää ensi keväänä hyväksi.

Kartonkigrafiikkaa kehyksiin

Kierrätetty kehys

Meillä ei näy juurikaan missään, ei kotona eikä mökillä, että olisin saanut jotakin aikaiseksi seinillemme - siis omia töitä. Ajattelin vähän korjata tilannetta ja komppasin piirustuslaatikkoani. Löysin keväällä kartonkigrafiikka-tekniikalla tekemäni sulan, joten aloitetaan nyt sitten vaikkapa siitä.

Olen saanut joskus myynnistä poistettuja tapettinäytteitä, ja niiden joukosta löysin sävyyn sopivan aluspaperin. Paspis olisi ollu tietenkin asiallisempi juttu, mutta nyt vaan liimasin kuvan tapetin päälle. Saa kelvata. Sitäpaitsi taulu tulee mökille vinttiin pojan huoneeseen. Siellä ei käy kuin hän harvakseltaan, yövieraat sekä allekirjoittanut.

Isän perintöä

Isäni oli aikoinaan kerännyt kaikki säästöpankki mitallit ja oikein hommannut niitä varten kehykset. Oli päällystänyt pahvisen alustan sinisellä kankaalla ja liimannut mitallit siihen.

Koska emme osanneet antaa arvoa kyseiselle taululle, poistimme sisällön ja otin kehyksen uusiokäyttöön. Mies otti mitallit talteen.

Vähän oli haikeaa rikkoa tätäkin lapsuuden muistoa, mutta useinmiten on vaan pakko. Kaikkea ei voi säilyttää. Täytyy säilöä muistot omaan pääkoppaan tai ottaa tärkeistä jutuista valokuva. Kuva vie huomattavasti vähemmän tilaa.

Tämän kehyksen uusiokäyttöön otossa muistin isäni pohtineen, että paino tauluun tuli toispuoleiseksi ja korjasi tilanteen. Siispä ymmärsin heti keskittää ripustuslenkin, joka oli hieman sivussa.

Muisti on joskus ihmeellinen. Eipä tästäkään pienestä jutusta ole aikaa kuin noin 55 vuotta.

Makramee-kokeilu puuvillanarusta

Makramee seinävaate 15 x 85 cm

Koska vasta harjoittelen erilaisia makramee solmuja, en taaskaan raaskinut maksaa materiaalista maltaita. Ostin kuvan työhön halpaa puuvillanarua paikallisesta Tokmannin myymälästä. Kovin se on ohutta, mutta jonkinlaisen verhon ehkä voisi materiaalista vielä tämän lisäksi tehdä. Tiedä sitten, että kannattaako. Joissakin kohdissa narua oli melkoisia eroja paksuudessa.

Kuvan työssä on minulle uutta kalanruotosolmeilu. Sen opettelin mallikappaleella, koska kaikki ei tunnu menevän heti jakeluun.

Tein tarkoituksella pitkän ja kapean vaatteen, koska sille on sopiva paikka katsottuna. Vipsujen päät aion vielä purkaa pieneltä matkalta. Sitten enää kepin lyhennys, ripustuslenkki ja eikun seinälle.

Ilkeä leipojanoita eilen visiitillä - taas

Sitruunakakku

Joillekin leipominen on terapeuttista. Niin minullekin. Tuntuu taas, että tarvitsisin terapiaa eilisen leipomissession jälkeen. Leipomisen tuskaa ei helpota se, että huomenna on vanhimman lapsenlapsemme rippijuhlat, ja paikalle on kutsuttu noin 60 henkilöä. Tyttären miehellä on mukavasti lähisukulaisia.

Juu, että ihan itse tarjouduin leipomaan juhliin. Pärjäisivät järjestelyissä ilman minuakin, ja varsinkin vävy on kokenut ruuanlaittaja. Mutta täytyy sitä minun nyt jotenkin päteä.

Kuvaavaa tämän päivän tilanteelle on se, että mies lähti äsken kauppaan ostamaan lisää uusia leivontatarvikkeita.

Minulla onnistuu sitruunakakku - pääsääntöisesti. Eilen leipasin niitä kaksi, mutta toinen, joka on kuvassa, ei tykännyt kypsyä samaan tahtiin toisen kanssa. Kaupasta haetaan siis sitruunaa sekä voita kuten myös leivinjauhetta. Leivinjauhelaina täytyy palauttaa naapuriin. Kuka sitä nyt tarkistaa etukäteen, että kaikki tarvikkeet ovat kotona?

Leivoin myös Hillary Clintonin suklaakeksejä. Hyviä, ja takuuvarma ohje. Jukupliut kun levisivät pellille, ja jouduin niitä veistelemään irti toisistaan. En vielä tiedä, kehtaako niitä laittaa esille. Sitten leivoin koolaleipiä, ja päätin tehdä niistä laktoosittomia sekä gluteenittomia. Eipä onnistunut kokeilu. Niistä tuli hyvän makuisia, mutta todella rumia. Leivoin myös pellillisen murotaikinasta kierrepikkuleipiä, johon tulee kaakaojauhetta osaan taikinasta. Sanotaanko, että niistä tuli persoonallisen näköisiä. Tänään leivon kolme unelmatorttua, joten antaas kattoo, kuinka muijan käy.

Ihan sekaisin

"Keittokirjani" vuosien takaa kaipaisi päivitystä sekä järjestystä. Kuten kuvasta näkyy, on sitä sentään tullut muutaman kerran selattua.

Suosittu ohje

Hillary Clintonin suklaakeksi-ohjeen olen joskus leikannut lehdestä. En vaan muista, mistä. Tällä ohjeella tulee keksejä paljon ja ovat todella hyviä.

Täytyy vielä tällä iällä ihmetellä, että mistä tämä meikäläisen itsevarmuus kumpuaa? Että kaikkea sitä tuleekin ehdotettua ja luvattua. Tuo ilkeä leipojanoita vaan saisi pysyä poissa mukana sähläämästä.

Makrameeta mustana

Mustaa se olla pitää

Leivontakirjallekin käyttöä

Tyttärelle tekemäni makramee-seinävaate tuli valmiiksi, kiitos helteen. Oli mukavaa puuhastella edes jotakin pientä, joten tämän solmiminen terassillamme oli ihan sopivaa hommaa. Ulkona oli myös hyvä valaistus - musta imee itseensä kaiken värin.

Nyt valmis työ on väliaikaisesti seinällämme "luontumassa". Solmuja pitää varmaankjn vielä vähän säätää ja samalla tasoittaa vipsut.

Käytän aina silloin tällöin pöytämme jatkolevyn saumaa hyväkseni. Nyt oli hyvä leikata langat tasapitkiksi saumaa pitkin. Kirjat toimivat painoina.

Juttua parista kukasta

Saintpaulian juurrutus

Mietin keväällä, että olisi kiva hankkia itselle saintpaulia. Sainkin sellaisen maaliskuun alussa tuliaisena vanhalta likkakaverilta. Kasvi lakkasi kukkimasta, ja otin silloin siitä kolme lehteä juurtumaan. Elettiin huhtikuun loppua.

Katsoin oikein ohjeista, miten juurruttaminen tehdään. Pidin muutaman päivän muovipussia ruukun päällä, mutta otin pois. Pelkäsin lehtien homehtuvan tai mädäntyvän. Sen jälkeen kasvi sai vettä vaihtelevalla menestyksellä. Kolmisen viikkoa se oli ihan yksikseen Lapin reissun ajan. Muut kukat vein siksi aikaa tyttärelle hoitoon.

Kannatti odottaa

En sitten tiedä mitä tapahtui totaalisen kuivuuden aikana, mutta sen jälkeen vettä saatuaan kasvi lähti kasvamaan. Olin jo luovuttamassa, mutta onneksi kannatti odottaa.

Vanhakin nuortuu

Alkuperäisestä saintpauliasta nypin vanhoja lehtiä pois, ja nyt sekin on innostunut uusiutumaan. Täytyy jonain päivänä taas ottaa uusia alkuja kasvamaan. Yritän saada myös vanhan kasvin kukkimaan uudelleen. Lannoitus ja riittävä valon saanti ovat tärkeitä. Jossakin ohjeessa neuvottiin rutistelemaan multaa, jos ei muuten onnistu.

Toukokuun toka päivä

Nelisen vuotta sitten saamani orkidea jaksaa vaan kukkia. Tekee sitä suurimman osan aikaa vuodessa. Yllä oleva kuva on otettu toukokuun toinen päivä.

Orkidea nyt

Tänään otetussa kuvassa sama kasvi täydessä kukassa. On kyllä ihme kasvi. Vettä saa silloin tällöin, muutaman kerran olen antanut orkidealannoitetta. Kasvi on samassa alkuperäisessä ruukussa sekä mullassa.

Makramee vie mennessään

Tein jo toisen, tosin pienemmän, makramee-seinävaatteen. Mallikuvio on taas "Makrameen maailma" -kirjasta, mutta seinävaatteen malli on omatekemä.

Seuraava työ onkin sitten isompi, ja teen sen mustasta Novitan Strömsö-langasta. On jo ostettuna ja vaan odottamassa aloittamista. Teen sen tyttärelleni. Hyvä juttu, että työstä tulee musta. Menen mustikkaan, joten pienet sinertymät ei näy, jos vaikka sormista irtoaa jotakin. Pitäisi vaan ne mustikat löytää ensin.

Solmeilua on kiva tehdä ulkona terassilla, ja mikä parasta, teen työtä pääasiassa seisaaltani. On sitä tullut sohvan nurkassa istuskeltua ihan tarpeeksi.

Ensimmäinen makramee-työni...

...vaan ei viimeinen.

Ei vielä lopullinen paikka

Ulkona oli hyvä solmeilla

Karvamato kesäkuosissa

Kun innostus iski makrameen tekemiseen, piti etsiä kuumeisesti tanko, johon alan solmeilla seinävaatetta. Halusin eka kokeiluuni tasaisen riman, jotta voin mittailla meneillään olevan työn korkeutta eri vaiheessa. Löysinkin tarkoitukseen sopivan, remontista jääneen, lakatun valolistan.

Itse materiaalista minulla ei ollut mitään kokemusta. Kaupassa bongasin Novitan Strömsö-lankaa, joka muistuttaa lähinnä hienoa trikookudetta. Päätin kokeilla tehdä siitä, koska se vaikutti sopivalta solmeiluun.

Seinävaatteen ohjeen otin suoraan ostamastani kirjasta: Makrameen maailma; Fanny Zedenius. Aloitin helpoimmasta ohjeesta, mutta kun älli ei aina piisaa, jouduin solmimaan useammankin kerran samaa solmua ennen kuin hoksasin, miten ne tehdään. Tulkitsin ohjekuvan ensin väärin.

Nyt kun sattumoisin on hienot ilmat, päätin tehdä työn terassilla. Ripustin katossa olevaan metallitankoon narut kannattelemaan työtä. Samalla tuli vahdittua lapsenlapsien ulkotouhuja. Jätin keskeneräisen työn yöksi ulos, jolloin langat suoristuivat pienestä kosteudesta. Vähän kylläkin jänskätti, ettei vaan linnut keksi istahtaa orrelle.

Tyttärentytär keksi heti ylimääräisestä langan pätkästä, että hän saa siitä karvamadon. Vähän on mielestäni kesäkunnossa. Mato kävi myös uimassa sekä ruokapöydän ääressä. Itselle jäi vielä jokunen pätkä, mutta karvamatoja niistä tuskin tulee, heh.

Turvalonkeroita keskosille

Satasairaala ilmoitti mediassa, että turvalonkerot keskosille alkavat olla vähissä. Toivottiin käsityöihmisiltä apua täydennykseen. Minäpä tietenkin innostuin pikkuprojektista ja virkkasin muutaman. Suosittelen muillekin - on mukavaa näpräämistä ja samalla jämälangoista pääsee eroon.

Itseltä löytyi pinkkiä puuvillalankaa, jonka virkkasin kaksinkertaisena. Vielä on tutkimatta, josko löytyisi lisää työhön sopivaa lankaa.

Ohjeita turvalonkeroihin löytää melko helposti netistä. Omani löysin facebookin "Turvalonkeroita keskosille"-ryhmästä.

Myssyt vastasyntyneille odottaa vielä sairaalaan viemistä. Ongelmakseni lisäneulomuksille tuli sopivan langan puuttuminen. Täytyisi muistaa ostaa kaupasta, mutta mieluiten niihinkin käyttäisin jämälankojani. Myös sukkia vastasyntyneille ajattelin jossakin vaiheessa neuloa. Niihin löytyy lankaa melkolailla.

Vien sitten neulomukseni sairaalaan, kun liikun muutenkin siellä päin. On välillä hyvä antaa, kun on itse saanut niin paljon.

Kirjaston kautta ostoksille

Olen oppinut hyödyntämään kirjastoja. Niissä pääsee lukemaan lehtiä, ja vanhempia niistä voi lainata kotiin. Jos jokin vaikuttaa hyvältä, voin tilata itselleni jonkun tarjouspätkän kyseisestä lehdestä. Ei tule hankittua lukemista ohhoon päälle.

Samoin teen käsityö- ja askartelukirjojen kanssa. Kuvan makramee-kirjan lainasin ainakin kaksi kertaa ja huomasin, ettei jutustani mitään tule. Teos oli useinmiten varattuna tai lainassa, joten tekemisen meininki oli tipotiessään silloin, kun sain opuksen käsiini. Kirjassa on paljon hyviä ohjeita, joten hankin sen itselleni. Sitä en tiedä, koska teen ensimmäisen makramee-työni.

Jokin teos voi ollakin ihanan ensivaikutelman jälkeen anniltaan niukka. Sellaisista vain skannaan joskus jonkun ohjeen itselleni. Täytyy vaan muistaa mainita blogikirjoituksessa lähde, jos tekee jonkin työn toiselta saadun ohjeen mukaan.

Ei siis kannata ostaa sikaa säkissä, vaan kannattaa hyödyntää ilmaista kirjastopalvelua. Yleensä pyrin suosimaan lainauksissani kotimaista kirjallisuutta, koska kirjailijat saavat jokaisesta kirjastaan lainauskorvauksen.