Neulepanta Hygge Woolista

Ostin mustan kerän Hygge Woolia ajattelematta sen enempää, mitä siitä neuloisin. No, yhdestä kerästä ei tuntunut riittävän mihinkään, joten päätin ostaa vielä toisen kerän. Koska aikailin langan kanssa, eipä sitten värivaihtoehtoja enää ollutkaan. Ostin beigeä lankaa, siis sitä ainoaa väriä, jota löysin, ja ei mitenkään meikäläistä imartelevaa.

Koska olen pipoja neulonut enemmän kuin tarpeeksi, tytär pyysi minulta pantaa. Samassa hoksasin omistamani Hygget. Eikun niistä pantoja väsäämään.

Loin 16 s nro 8 puikolle ja neuloin 1 o, 1 n joustinneuletta. Kun työ oli noin 25 cm pitkä, vaihdoin nro 5 sukkapuikkoihin ja jaoin kummallekin 8 s. Taitoskohdassa neuloin ensimmäisen puikollisen normaalisti, käänsin työn ja neuloin samat silmukat uudelleen. Vasta sen jälkeen jatkoin odottamassa olevilla seuraavilla silmukoilla.

Nostin aina ensimmäisen silmukan oikein neulomatta. Ei ehkä paras tapa, mutta itse tykkään. Sukkapuikot nro 5 sen vuoksi, koska minulla ei ole paksumpia sellaisia, heh.

Pannan ompelin takaa kiinni o s:n kohdalla silmukoita jäljittelemällä. Päättelylangalla pujotin muut kohdat sisäpuolelta yhteen.

Nyt minulla on kaksi kerän loppua, yhteensä 65 grammaa. Taidan neuloa niitä yhdistelemällä vielä yhden pannan lisää. Malli on vielä mietinnässä.

Paniikkisukkia tulee tehtyä aina paremman puutteessa. Siis neuloosia potevan hetkeen, kun ei siihen hätään muutakaan keksi. Olen myös päättänyt "tuhoavani" lankajemmaani. Itse asiassa ei minulla lankoja mitään hirveästi ole vs. moneen muuhun neulojaan? Vain kolme muovilaatikollista. Siis sellaisissa, joita myydään kolme kympillä.

Aamutakkiin napit

Ostin iäkkäälle äidilleni joululahjaksi kuvan aamutakin. Tiesin hänen tykkäävän siitä, koska se oli erityisen pehmeä ja lämmin.Sitä taas en ajatellut, että hän ei tykkää kietaisumallisista vaatteista. Olisi pitänyt muistaa, koska muutama vuosi sitten ompelin hänen joululahjaksi saamaansa kylpytakkiin napit.

Ompelukoneeni ei suostunut tekemään yhteistyötä takin materiaalin kanssa, joten ompelin napinlävet käsin harmaalla ohuehkolla puuvillalangalla. Napit löysin taas omasta jemmasta.

En alkanut nappilistaa tukemaan, joten etureuna jäi vähän löysäksi. Kotonaan hän tuota pitää, joten hänen mielestä ei sillä ole ollenkaan väliä.

 

 

Sukuvika minulla. Valkoista kylpytakkiani metsästin monta vuotta. En enää edes muista koska. Missään ei myyty edestä kiinnitettävää kylpytakkia. Tästä en hevillä luovu ja onneksi on kestävää materiaalia. Se on myös melko ohut, joten kuivuu nopeasti.

Raitaisen aamutakin fleecestä bongasin kymmenisen vuotta sitten SPR:n Kontista. Retrotakki on ihana pitää päällä, ja varsinkin Lapissa koleana kesäaamuna. On lisäksi kevyt matkatavarana.

Eipä taida juurikaan olla myynnissä edestä kiinnitettäviä aamu- ja kylpytakkeja. Kai niistä nykyään hajoaisi vetoketjukin pian. Tiedä sitä sitten.

 

 

 

 

Neulepuseron hihan lyhennys

Sain kuin sainkin aikaiseksi jämälankapuseroni hihojen lyhentämisen. Pusero on ollut kaapissa vain tilaa viemässä liian pitkien hihojen vuoksi. Ei auttanut edes hihansuiden kääntäminen.

Sen siitä saa kun neuloo mututuntumalla.

 

Kyllä ihan oikeasti ensin hirvitti, kun leikkasin ensimmäisen hihan poikki. Purin neuloksen sukkapuikkoihin asti jossa oli poimimani silmukat. Purin resoriosan ja käytin harmaan langan uudelleen.

Neuloin ensimmäisen kerroksen oikein neuleella. Seuraavat kerrokset jatkoin resorineuleella. Resorin ensimmäisellä kerroksella neuloin tasavälein kaksi silmukkaa oikein yhteen saadakseni oikean koon.

Uusi resori ei ole kovinkaan nätti kikkaran purkulangan takia, mutta eiköhän sekin asia korjaannu käytön myötä.

Niin ja - netistä löytyy hihojen lyhentämiseen parempiakin ohjeita kuin omani.

Mietin, mitä keksisin seuraavaksi lankavarastoni tuhoamiseksi. Tämän puseron jälkeen on taas kertynyt kaikenlaista. Ensimmäistä kertaa perheen miesväki on kyllästetty villasukilla kuten myös minä. Tytär neuloo sukkia perheelleen - ja paljon.

Nyt nyppii sielua pinkin neuletakin kappaleiden yhteen ompeleminen.

Raidallinen neuletakki

Sain sitten toisenkin neuletakkini valmiiksi. Siitä tuli ihan hyvä. Itse olen siihen vaan parisenkymmentä senttiä liian lyhyt. Eikä nuo poikkiraidatkaan meikäläistä imartele. Tulee tuota silti käytettyä kotioloissa.

Ohje on Novitan sivuilta Asta-neuletakki. Tai tavallaan. Käytin takkiin kaikki 7 veljestä langat, jotka on jäänyt edellisistä töistäni. Sommittelin mielessäni raidoituksen lankojeni mukaan. Vain yhtä harmaata jouduin ostamaan kerän lisää.

 

 

Täydelliset napit takkiin löysin jemmastani.

Hihojen saumoja yhteen ompelemisessa käytin taas rullalle kiertämääni ohutta leikkuualustaa. Sujauttamalla se työn sisälle sain hyvän ompelualustan.

En koskaan ompele kappaleita yhteen päättelylangoilla. Jos joutuu purkamaan saumaa, niin kokemuksesta tiedän, että se on pirullsta puuhaa. Nyt tein poikkeuksen ja ompelin mustat ja valkoiset raidat päättelylangoilla, muut kohdat keskiharmaalla.

Tupsut lampaantaljajäljitelmästä

 

Katselin jo pitkään paikallisen myymälän valikoimia lampaantaljoista ja varsinkin niiden jäljitelmistä mielessäni tupsun teko. Heti kun näin jäljitelmistä tyrkyn, 2 kpl/10 €/, tartuin tilaisuuteen.

Mietin ensin, että onko taljan pohja liian paksua, mutta hyvin tupsun teko onnistui. Tein joskus tyttärelleni karvaisesta kankaasta penkkareihin kokopuvun. Ja voi sitä leikkuusutun määrää. Vahingosta viisastuneena leikkasin alapuolelta terävällä mattopuukolla pyöreän palan. Näin ei tullut juurikaan irtokarvoja eikä varsinkaan katkenneita sellaisia. Muistin sentään laittaa alle leikkuulaudan. (Kuvasta taitaa saada äkkiseltään vaikutelman päälakikaljun skalpeeramisesta.)

Pujotin ompeleet kaksinkertaisella kalalangalla reunoihin. Langan piti olla sen verran lujaa, ettei se katkea kovasta vetämisestä. Ennen tupsun sulkemista sujautin sen sisään pienen palan vaahtomuovia.

Ei huano! Tai sen tietää sitten käytön myötä. Tupsu on 100 % akryyliä. Pipot ovat Novitan Pyry lankaa, jonka koostumus on 80 % akryyliä ja 20 % villaa.

Myssyt täytyy vielä suihkauttaa päältäpäin tuoksuttomalla huuhteluaine/vesiseoksella mahdollisen sähköisyyden poistamiseksi.

 

Neuletakki viimeinkin valmis

 

Kirjoittelin tänne joskus, että en osta seuraavia lankoja varmuuden vuoksi, vaan etsin ensin neuleohjeen. No, löysin ohjeen ja ostin siihen mustaa 7 veljestä lankaa. Ohje oli simppeli, mutta kun aloin neuloa sitä, hommasta ei tullutkaan mitään. Tiesin miten pitäisi neuloa, mutta kaavio ei matsannut työn edetessä mitenkenkään. Toisekseen, luovutin jo langan värinkin vuoksi. Olipa todella järkevää ostaa mustaa lankaa syksypimeällä. Valitsin siis toisen vielä simppelimmän mallin. Muuten olisi mennyt hermot kerroksia laskeskellessa.

Mallin löysin novitaknitsin sivuilta ja sen nimi on Viheriö-villatakki.

Kitisin kappaleiden yhteen ompelemisen kanssa. Sekin oli pirullista puuhaa, mutta onneksi keksin kuljettaa hakaneulaa ompelemisen edellä. Pysyin sen avulla paremmin "ruodussa".

Meinasi tulla uskon puute nappeja valitessa. Onneksi kuitenkin löytyi takkiin sopivat runsaasta jemmastani.

En minä muutenkaan ole innokas kappaleiden yhteen omppelemiseen. Sen jälkeen kun sain ekan neulottua, neuloin jo toisenkin neuletakin. Minulle oli jäänyt kolmea eri harmaata ja mustaa, joista sen tein. Valkoinen 7 veljestä kerä oli naapurilta lahjoitus.

 

Neuloin myös kolme myssyä, joista kirjoittelen myöhemmin. Yhdestä puuttuu vuori ja kahdesta tupsu.

Neuloin myös muutamat villasukat. Tällä kertaa Nallesta. Joskus vaan on tilanteita, jolloin kaipaa ohuempia sukkia.

 

Ehdin aloittaa myös uuden neuletakin tekemisen. Kerrankin tulee jotakin väriä vaatekaappiin. Neulon tämän samalla ohjeella kuin mustan takin. Viihdyn reilussa mallissa, joten nyt tiedän, mitä valmistuu.

Niin, ja on minulla yksi neulepusero odottamassa kappaleiden yhteen ompelemista. Ollut varmaankin pari vuotta. Jep!

Pientä kierrätystä

Ompeluintoni syttyi pienen siivousvimman myötä. Tai no, vimma ja vimma? Poika luovutti mökillä huoneestaan, ja ihan itse ehdottaen, suuren vetolaatikon kankaitani varten. Sitä ennen ne veivät  lämpimästä säilytystilastamme turhan paljon tilaa. Oli mukavaa käydä kankaat läpi ja inspiroitua niistä.

No, vähän erilailla meni mitä olin suunnitellut. Uusista kangastilkuista ompelin vain parit vuorilliset patakintaat. Ensimmäinen sujui ihan jees, eli vaaleassa kintaassa on vihreä tikkivuori. Kun sitten luulin olevani jo mestari, leikkasin ensin kaksi vaaleaa tikkikangasta samansuuntaisesti. Nyt on sitten toisessa kintaassa erilaiset puolet päälle päin. Samapa tuo on silti. Ovat puhtaina seuraavaan uunivuokaan tai savustuspönttöön asti. Pääasia, että vaalea kangas loppui. Olikin tarkoitus päästä tilkuista eroon.

Vanhuus ei tule yksin. Se tulee myös pienemmän meikkipussin myötä. Tosin luulisi asian olevan toisinpäin. Kuvan musta mötikkä on uusi meikkipussini, jonka ompelin purkamastani kulahtaneesta käsilaukusta. Otin laukusta talteen myös vetoketjut sekä metalliosat.

Päällimmäisenä on lapsille viemisenä pinnoitettujen pannujen väliin pyöreät kangaspalat. Päärmäsin ne vain siksakilla ja sain samalla kulutettua epäkurantteja puolalankoja. Omamme suojakankaat olen jo aikoja sitten hyviksi havainneet. Ovat säästäneet pinnat naarmuuntumiselta.

Valkoiset isot froteepyyhkeet leikkasin siivousräteiksi. Muutaman niistä tein laminaattipesimeen sopiviksi. Niillä voi sitten pestä klinkkeriä sekä muovimattoa. Reunat huolittelin vain siksak ompeleella. Lapsille menee nämäkin.

Liilat ja siniset froteepyyhkeet puolitin ja ompelin niistä meille peflettejä. Ovat jo sen verran kulahtaneita, etten viitsi ottaa niitä enää esille. Vielä jäi saman värisiä käsipyyhkeitä käsittelemättä toista tusinaa.

Kierrätystä tämäkin? Pariton muovinen neulepuikko pääsi ajamaan kukkakepin virkaa. Sain joskus perintönä suuren määrän erilaisia puikkoja, joten todennäköisesti tämä on yksi niistä.

Orkidean sain syksyllä 2015. Kukkii vieläkin monta kertaa vuodessa samalla mullalla ja purkilla. On pakko kun tietää asustavansa laiskan mullan vaihtajan luona.

Pari kaulakorua kasattuna

 

Tein pitkästä aikaa itselle pari kaulakorua loppuunmyynnistä ostamistani helmistä ja nauhasta. Tykkään yksinkertaisista jutuista, joten koruttomat korut ovat mieleeni.

Olen tosin huono korujen käyttäjä, ja varsinkin nykytilanteessa eipä juuri ole tullut tilaisuuksiakaan niille. Onpahan sitten valmiina odottamassa aikaa parempaa.

Joulun aikoihin piti tehdä koruja tarvikkeistani tyttären, tyttärentyttären ja pojan tyttöystävän kanssa. Olisivat saaneet mieleisensä. Kuten tavallista, aika ei riittänyt. Oli niin paljon muuta puuhaa. Joskus toiste sitten.

Olen ennenkin saanut nauhan pujotettua tiukkaan helmen reikään kiertämällä nauhan päähän pitkähkön palan teippiä. Näissäkin helmissä temppu toimi taas.

Juu, ja neuletakki numero 1 on melkein kokonaan kasattu. Taskut ja napit enää puuttuu. Vielä ehtii ennen niitä keksiä vaikka mitä tekemistä.

 

Nyt on itselle pipo

En piposta kaunista saanut enkä kuvaa varten sitä höyryttänyt. Se ehtii höyrystyä vielä monta kertaa, ainakin pilkillä ja varsinkin silloin, kun saalis pääsee karkuun. Mutta kerrankin pipo on päähäni sopiva. Tupsun jätin pois, koska yleensä minulla on jäällä kökkiessä huppu päässä.

Päällislanka on 100 % villaa ja vyötteessä luki sen olevan Syreeni-lankaa. Lanka taitaa olla jo antiikkista. En ainakaan googlettamalla sitä löytänyt.

Sain langat perintönä naapurin kautta. Vyötteet oli tallella, joista näki puikkokoon sekä neuletiheyden. Neuloin pipon numero 3 pyöröpuikoilla ja lopuksi  kavennusten alkaessa vaihdoin sukkapuikkoihin.

Aloitin työn neulomalla vuorin jämälangoista ja jatkoin siitä päällisen neulomisen. Koska pipolla ei ollut niin nokon nuukaa, tein sen ainaoikeaa neuleella. Käänsin vain langankierron kautta työn aina värin vaihtuessa. Saumakohtaa työstä ei juurikaan erota. Jos tarkkana olisin ollut, olisi tietenkin pitänyt miettiä värien vaihtokohta siten, että värirajoista olisi tullut suoria. No, joskus sitten.

Mies tilasi itselleen pipon, mutta trikoovuorilla. Valmistuu varmaankin ennen kuin olen ommellut parin villatakin palat yhteen.

 

Uudet sohvatyynyt

En tunnusta olevani pirttihirmu, mutta - hmm - mies oli nostanut uudet sohvatyynyt selkänojalle. Ehkä tosiaan "mainitsin" muutaman kerran, että voisi noita vanhojakin käyttää päänalusena.

Ostin kankaat ihan oikeasta kangaskaupasta ja kerrankin oli täsmäostos. Yleensä ostan varoiksi liikaa saumanvaraa. Kolmannen tyynyn sain päällystettyä yhdistämällä kaksi eri kangasta. Sekin oli jo myymälässä mielessä.

Alan siis oppia?

Vaihturi kranssiin

Aion poistaa kaikki joulukoristeet heti arjen alkaessa. Kyntteliköt ja muut valot saavat olla vielä ainakin pari viikkoa. Sitten alkaa jo nekin kyllästyttää, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.

Koska värkkäilen kaikenlaista ja tavaraa kertyy, uusiokäytin viime pääsiäiseksi tekemäni kranssipohjan. Kirjoittelin jo silloin, että aion vaihtaa siihen koristeen tilanteen mukaan.

Kranssi on päällystetty pähkinänkuorilla. Jostakin joskus saatu tonttu on siinä kiinni parilla askarteluneulalla. Tonttu on kivan näköinen ja sillä näkyy silmät, joilla se tarkkailee ympäristöä.

https://merjee.blogspot.com/2020/03/pahkinankuoria-kranssin-pintaan.html

Lahjapusseja minäkin

 

Joulu ja viikonloppu sujuivat mukavasti perheen kesken. Oltiin pääasiassa mökillä. Kivaa oli, ruoka ei loppunut kesken ja lautapelitkin kaivettiin taas esiin.

Aattona lapsenlapset tiesivät heti, kuka oli torkkupeitot virkannut. Nuorimmaisella oli joulupäivänä mökille tullessaan mukana lahjapussi täynnään tavaraa. Ehkä se ei sitten mene kiertoon ensi jouluna.

Edessä vasemmalla on ommeltu pussi kangaskaupan loppuunmyyjäisistä ostamastani verhokapan palasta. Kolme kirjavaa kangasta taitaa olla samaisesta kaupasta. Valkoiset pussit ovat enstex kangasta. Sitä on minulla paljon, ja olenkin joutunut tosissani miettimään, mihin sitä voisin hyödyntää.

Valkoisiin lahjapusseihin liimasin kuvat kangaskaupasta ostamallani tarranauhalla. Sitä myydään metritavarana.

Näin toimin: Ensin leikkaan kuvan kankaasta noin suurinpiirtein. Sen silitän kiinni liimapintaan. Silityksen jäleen leikkaan kuvan ääriviivoja myöten. Vasta ennen pohjakankaalle kiinnittämistä silitysraudalla poistan alapuolen paperin.

Raudan ja kuvan väliin kannattaa ottaa, ainakin ensimmäiseen silitysvaiheeseen, jokin ohuehko riepu, ettei rauta tahriinnu liimaan.

Aion kyllä jatkossakin hyödyntää tilkku- ja nyörivarastojani lahjapussien tekoon. Voittaa paketoinnin mennen tullen.

Glitterimummilta koristeet kiertoon

 

Koska meillä ei ole enää vuosiin tuotu joulukuusta sisälle tilan puutteen vuoksi, on kuusenkoristeet jääneet vähemmälle käytölle.

Sain sitten aikaiseksi vielä kolme uutta asetelmaa pihtakuusen oksista ja vanhoista joulukoristeista. Kävyt löysin omasta jemmasta. Niistä riitti vielä ulos havunoksien joukkoon. Havut loppuivat, joten naapurista hamstraamani oksat tulivat hyvin käyttöön.

Liimasin kuumaliimalla kaikkiin koristeisiin saslik tikkuja varsiksi. Kukkapurkkien pohjille laitoin märkiä oasis paloja. Osaan käpyjä liimasin Erikeeperillä glitteriä.

Häsläsin asetelmia vielä iltakymmeneltä. Vanhasta vahingosta viisastuneena laitoin glitteripurkin aina käytön jälkeen kauas itsestäni - etten vaan vahingossa kaada sitä nurin. Kuinkas sitten sattuikaan. Pienehkö muovinen kippa, joka oli työn alla silloin kun ripottelin käpyihin glitteriä, olikin ihan kyynärpään kohdalla tönäistävänä. Jumangekka sitä lattian kimallusta. Yritin kauhoa hienoa hilettä takaisin astiaan, mutta luovutin. Lompsin lavuaarille pesemään liimaisia, glitterisiä ja kuumaliimasta kärtsänneitä sormiani fundeeraten syvään ja hartaasti omia touhujani.

Sain tietenkin samalla aikaiseksi myös kimallepolun vessaan, sieltä siivouskomerolle ja lopulta askarteluhuoneeseen. Neuletakki päällä ja villasukat jalassa oli hyvä yhdistelmä kuljettaa kiillettä mukanani.

Kokemuksesta tiedän, että kiiltävää löytyy vielä pitkään useammankin siivouskerran jälkeen. Mies ymmärsi olla sentään (aika) hiljaa...

Sain tänään asetelmien saajilta, eli lapsiltani, kiitokset kehujen kanssa. Ei mennyt askartelut hukkaan. Yhden töistäni pidän itselläni.

Pelkkää matkimista

Sain viime jouluna kuvan kaltaisen kimpun. Otin siitä silloin valokuvan ja säästin koristeet mielessäni jatkossa matkia saamaani kimppua. Oli sitten raukkamaista tai ei, mutta puolustuksekseni - en tee noita myyntiin. Eipä tuo silti yhtä hieno ole kuin ammattilaisen tekemä.

Uutta kimpussa on tietenkin havujen lisäksi pari tähteä sekä kuivattu appelsiinin viipale. Niitä onkin kuivatettu hartaasti ja pitkään. On ollut ritilällä uunin päällä ja uunin jälkilämmössä ja milloin missäkin. Ei vaan vieläkään ole kaikki kuivuneet, vaikka aikaa on kulunut noin viikko.

Seuraavaksi teen pari kimppua lisää rekvisiitasta, jota jemmastani löytyy. Toisen saa tytär ja toisen pojan tyttöystävä. Vanha äitini arvostaa eniten aitoja kukkia, joten hänelle tuskin vien kuvan kaltaista asetelmaa.

Vanha ikkuna uusiokäyttöön

 

Kaikenlaista on tehty vanhoista ikkunapokista. Kuvassa oma versioni. Löysi paikkansa mökkimme terassilta ja tuuraa loppuunkaluttua käpykranssia.

Mieheni kiinnittäessä taustaan kanaverkkoa, meni hauras lasi rikki. Tilasin liikkeestä uuden ja muistan yhden ruudun kooksi 40 x 24,5 cm. Valoja on 180. Havut ovat naapurin kaadetusta pihtakuusesta.

Olemme viime vuosina hävittäneet eri tavoin kaikenlaista tavaraa, mutta vanhoja ikkunoita en ole antanut viedä pois. Olen ajatellut, että jotakin niistä vielä kehittelen. No, olen funtsinut sitä vasta yli 30 vuotta, joten oli jo korkea aika tehdä jotakin.

Näin kait sitten muissakin huusholleissa korjauksia tehdään. On tuossa ollut muutaman päivän lumikolakin, muunmuassa.

Havuaskartelua

Onni on naapurin kaatama pihtakuusi.

En ole oikein koskaan askarrellut havuista mitä nyt piharuukkuihin olen oksia kerännyt talveksi. Noin kuukausi sitten, ikään kuin sattuman kaupalla, tulin kolmen oasispallon omistajaksi. Tein niihin elämäni ensimmäiset havupallot. Annoin ne isänpäivälounaalla mukana olleelle naisväelle, eli äidille, tyttärelle sekä pojan tyttöystävälle.

No, minulla oli jemmassa naapurilta saatuja oasispaloja, joten pitihän itsellenikin tehdä pari havupalloa. Kääräisin palojen ympärille kanaverkkoa, joten teelemys pysyi hyvin kasassa.

Isännän ehdotuksesta vietiin toinen tuliaisena ystäväpariskunnalle kukkien asemesta. Muistin ottaa vielä mukaani valosarjan tyhjän pakkauksen, jotta tietävät mitä tuli saaduksi.

Vähän jäi terassi oudon tyhjäksi. Mietin, että mitä seuraavaksi. Naapurista kohta soitettiinkin ja kysyttiin, että haluaisinko pihtakuusen oksia? No tietenkin halusin.

En viitsinyt enää palloa rakentaa. Olisivat olleet erilaiset havujen vuoksi, uusi sekä vanha. Tein sitten kranssin. Aika räpellystä tekeminen oli. Runkona käytin kanaverkon suikaletta. Oli melko kova homma saada painava kranssi pysymään pyöreänä. Lopulta se onnistui, koska työnsin sisälle paksuhkoja oksia.

Kranssi pysyy ojennuksessa eikä pyöri kettinkiripustuksen ansiosta. Lisäksi kettinki on kranssissa kiinni kahdesta kohtaa.

Huomenna askarrellaan lisää. Idealaari ei ole vielä tyhjä.

Pientä kierrätystä

Kuusi on 35 cm korkea

Täytyi välillä näperrellä jotakin pientä, joten askartelu oli välillä mukavaa puuhaa.

Styrox pohja on uusi kuten myös styrox pallot. Ostin, kun sain puoleen hintaan loppuunmyynnistä. Puinen tähti on vanhaa varastoa.

Kangas kuuseen on verhojen lyhennyksestä jääneistä paloista. Oli niin katkeran kallis ostos, että vieläkin kangasta leikatessa kyynel vierähti silmäkulmaan. Pointsit kauppiaalle - osasi asiansa.

Leikkasin kankaasta pieniä neliöitä. Koska siksak-sakset on tylstynyt enkä viitsinyt teriä teroittaa, leikkasin palat vinoon kudelankaan nähden. Ei siten rispaannu.

Kiersin palat tikun nokkaan rullalle ja kastoin nirkon liimaan. Nirkon työnsin styroxin sisälle. Pallot liimasin viimeiseksi. Valkoisen tähden reunat maalasin kultakynällä.

Meillä ei mökillä ole paljoakaan joulukoristeita, joten tämä löytää paikkansa.

Puolet itselle

Täytyy vieläkin tyytyä anopilta, vuonna 1995, perittyyn pipoon. Alunperin kuvittelin neulovani kuvan pipon itselle, mutta työ ei mennytkään ihan nappiin.

Etsin lähikaupasta pehmeää lankaa, sellaista joka ei karhistele. Päädyin Novitan Pyryyn, joka on kait kampanjatuote.

No - kuvittelin vaaleansinisen sopivan minulle harmaantumiseni myötä. Sävy viekin minusta loputkin värit. Siksi ei niin kovasti harmita pipon pienuus ja selvä virhe siinä.

Etsin netistä ohjetta ostamalleni Pyry langalle ja löysin pipo-ohjeen Novitan sivuilta. Pipoon annettiin pyöröpuikoille silmukkamääräksi 56. Vyötteessä suositellaan puikoiksi 6 - 7 mm. Ohjeessa ei kuitenkaan ole kokoa kerrottu, paitsi "osta"-osiossa mainittu 5 mm sukkapuikot. Siksi valitsin tämän puikkokoon. Ajattelin pipon olevan lämpimämpi kun on tiheämpi.

Loin pipoon 90 s, koska 56 s olisi ollut aivan liian kireä. Nytkin piposta tuli liian pieni. Syynä palmikkokuvio, joka ei sopinut ollenkaan. Pipo ei jousta niiden kohdalla yhtään. Lisäksi silmääni pistää neulomani ylimääräinen kerros palmikoissa. Lopuksi tein tupsun, koska vien sen kokeiluun tyttärentyttärelle - kuinkas muuten.

Virkattu tuubihuivi sentään onnistui. Sen virkkasin 5 numeron koukulla. Olen näitä väkertänyt niin paljon, että alkaa jo kyllästyttää. Löytyy käytössä itsellä ja lähipiireissä.

 

Torkkupeitto lukiopojalle

Sain kolmannen torkkupeiton valmiiksi melko nopeasti. Ainakin omasta mielestä.

Peitto on virkattu 7 veljestä-langasta ja väreiksi valitsin harmaan kolme eri sävyä sekä mustan. Palojen yhteen ompeleminen sujui työn edetessä, koska värijärjestys oli selvä.

Laitan vielä kuvat parista edellisestä peitosta. Oli sen verran kova urakka. Kuvassa ylhäällä olevan saa ekaluokkalainen poika. Alakuvassa olevan saa kolmannella luokalla oleva tyttö.

Toivottavasti lapsenlapset tykkäävät joululahjoistaan. Vaikkapa sitten joskus. Laitamme vielä perinteisesti vähän rahaa heidän tileilleen, joten tavarat meiltä jäävät taas kauppoihin.

Seuraavaksi aion näprätä jotakin pienempää juttua. Neuletakki odottaa palojen yhteen ompelemista - vieläkin. Jotkut jutut ei vaan tunnu etenevän. 

Pikkelöityjä suppilovahveroita

 

Naapurin mies sanoi vaimolleen, joka ei koskaan kalastanut, että kyllä hän perkaa kaiken, minkä vaimo saa järvestä ylös. Vaimo innostui kalastamaan, joten tämä on toiminut minulla lupausten antamisissa varoittavana esimerkkinä.

Jos olisin sanonut miehelleni, että puhdistan kaikki sienet, mitä hän metsästä tuo, olisin nyt kusessa.

Tänä syksynä viimeinkin sain hänet houkuteltua kanssani sienimetsään. Nyt ollaan sitten rampattu metsissä kahdestaan ja kaverien kanssa. Suppilovahveroita ollaan kuivattu, pakastettu, pikkelöity ja tarjottu ilmaiseksi kaikille halukkaille. Itse menen mukaan enää vain sellaiseen metsään, jonka vain minä tunnen. Ukko saa mennä omalla vastuulla minne huvittaa, ja onkin löytänyt sieniä ihan ennakkoluulottomistakin paikoista.

Oikealla oleville löytyy netistä ohje todella maukkaille pikkelöidyille suppilovahveroille: https://anna.fi/reseptit/pikkeloidyt-suppilovahverot

Kuvan vasemmalla puolella olevaan on ohje naapurin kokeilusta, jonka ainemääriä vähän tarkensin.

Liemi: 4 dl vettä, 1½ dl etikkaa, 2 dl sokeria, 2 tl suolaa, 1 - 2 rkl sitruunan mehua, punasipuli, 2 chiliä, 4 valkosipulin kynttä, 2 laakerinlehteä, n 10 kokonaista mustapippuria, reilu lusikallinen tuoretta timjamia.

Mittaa ainekset ja viipaloi valkosipulin kynnet, sipuli sekä chili joukkoon. Keitä liemi, anna jäähtyä. Sekoita liemeen noin 300 g tuoreita suppilovahveroita ja purkita.

Käytin punaista suippochiliä medium 5. Sitruunanmehu on lazy lemonia. Etikkaa laitoin 1 dl tavallista ja ½ dl valkoviinietikkaa. Sipuli saa olla tavallista jos tykkää. Naapuri käytti timjamin asemesta korianterin siemeniä. Mikä ettei voisi kokeilla myös kuivattua timjamia, sinapinsiemeniä tai jotakin ihan muuta.

Kuvan purkit olivat liian suuret annoksilleni, mutta jatkoin toissailtana pikkelöimistä. Tein enimmäkseen puolitoistakertaisia annoksia. Sieniä oli kaikkiaan 3kg.

Paljon on syöty, osa oli isänpäivän lounaspöydässä. Kellarissa odottaa pari purkkia joulupöytään, jos vaan säästyy sinne asti. Lapsille vein osan. Mies syö niitä myös leivän päällä. Itse tykkään liharuokien seurana. Reseptit eivät sisällä neilikkaa, joka ei ole minun makuun. Siksi halusin kokeilla jotakin ihan muuta. Ja kyllä ne sienetkin joukosta maistuvat.