Japanilainen essu

Sain viimeinkin aikaiseksi ja ompelin lokakuussa leikkaamani japanilaisen essun. Löysin kaavan siihen sivulta https://kotiliesi.fi/kasityo/japanilainen-essu/

Kangas on valkoista enstexiä. Taskut työhön leikkasin 90-luvulta olevasta puuvillaisesta verhokapasta.

Tällaiseen essuun paksuhko kangas sopii hyvin, ja taidankin ommella näitä ihan viemisiksi kavereille ja perheelleni. Ilmettä saa muutettua helposti erilaisilla taskuilla sekä tereillä. Nyt on ainakin helppo ommella uusia kun alkuun pääsin, ja pääsen samalla eroon tuosta valkoisesta perintökankaasta.

Essun nauhat ovat kiinteästi kiinni ja menevät takaa ristiin. Mallissa ei siis mikään paina niskaa. Ihmettelen, että sain ne kerralla oikein enkä sekoillut niissä.

Alkuperäisessä ohjeessa on ommeltu farkun napit ja lenkit eteen, mutta malli toimii näinkin pelkästään ompelemalla olkanauhat kiinni esiliinaan. Voisihan niille tehdä muunkinlaisen kiinnityssysteemin, kuten ommella lenkit, joiden kautta nauhojen pituutta voisi säätää. Suunnittelinkin ensin lenkkejä, mutta menin sitten siitä, missä aita on matalin.

(Muistin ottaa lokakuussa valokuvan)

Tulostin kaavan A-4:lle. Mietin kainalon kaarta, ja kun olen joissakin pilkun viilaaja, niin etsin sille harpilla keskipisteen. Merkkasin sen ensin tulostamalleni paperille. Siitä sitten laskin suhteessa saman voipaperille, johon piirsin kaavat. Tähän hommaan harppina käytin kynää ja siihen kiinnitettyä narua. Narun kiinnitin keskipisteen kohdassa teipillä pöytään kiinni. En sitten tiedä, kannattiko nähdä tuollaista vaivaa.

Ei valkoinen essu meillä kauaa siistinä pysy, vaan todennäköisesti se tulee olemaan iloisesti pilkullinen kaikista chili- ja tomaattiroiskeista taikka erilaisista maaleista. Sellaisista tahroista, joita ei saa pesussa häviämään.

Nyt on kangaskasseja

Saunakasseja koko perheelle

En tietänytkään, kuinka hauskaa kangaskassien ompeleminen on. Kun alkuun pääsin, niin näitähän teki vaikka kuinka paljon. Rajansa silti rakkaudellakin - seuraavaksi aion yrittää tehdä vaativampaa mallia.

Sain valmiiksi kassit perheemme rantasaunojille. Niissä voi viedä mökiltä vaikkapa juomapullot sekä puhtaat vaatteet. Isot kylpypyyhkeet mahtuvat suurempiin kasseihin. Perheen pienimmillä on ohuemmat pyyheliinat käytössä, joten ne mahtuvat heidän omiin kasseihinsa.

Poika sai aiemmin käyttöönsä kolme kassia - kaksi kauppareissuille ja yhden rantasaunan keikoille.

Kassit kokoa noin 45 x 45 cm

Minulle on siunaantunut valkoista enstex-kangasta perintönä, ja paljon. Vähän on ollut hakusessa, mitä siitä ompelisin. Olen miettinyt osan värjäämistäkin. Näihin kasseihin sain upotettua muutaman palan.

Punainen raitakangas on ostokseni kangaskaupan lopettamisalesta. Muistaakseni paloja myytiin muovikasseissa. Tämä raitapala määritti kassin koon, ja enempää ei sitä (tietääkseni) löydy.

Sinikuvioinen kangas on ihan kaupasta ostettu. En muista kirveelläkään, mitä olen siitä tehnyt joskus aikoinaan. Jämäpala on melko ohutta puuvillaa, joten se on taskuna kaksinkertaisena.

Punaraitaisen taskun ompelin kassiosaan ylhäältä ja keskeltä kiinni pienen pätkän verran. Tikkauksen päälle ompelin napin, eli kassissa on yksi tasku. Siniruutuisen ompelin keskeltä ja koko matkalta alas asti, eli siinä on kaksi taskua.

Kassit kokoa noin 35 x 35 cm

Vasemman puoleinen kassi on ommeltu mökkinaapurin lastenhuoneen verhokapasta, jonka sain. Mainittakoon, että heidän lapset ovat omiemme ikäisiä. Kangas on hyvässä kuosissa ja paksuhkoa puuvillaa. Tiedä sitten, kelpaako se 7-vuotiaalle tyttärentyttärelle, että onx ällö?

Oikean puoleisen kassin kankaan olen ostanut vuosia sitten kaupasta. Piti ommella siitä jotakin viisasta, mutta kangas on niin kieroon valmistettu, että luovutin tekemisen kokonaan. Kassin sain sentään aikaiseksi 5-vuotiaalle tyttärenpojalle.

Tytär paikkasi edellä mainitusta kankaasta joskus rippikouluikäisenä isänsä farkut kera kavereittensa. Mitäs meni pyytämään!

Nuukailua kasvien kanssa

Vein taas viime syksynä pelargoniat puutarhasta talvisäilöön mökkimme vinttikamariin. Pärjäävät siellä hyvin, koska valon määrä on rajallinen sekä huoneenlämpöä pidetään matalammalla kuin muuta taloa. Lämpöä lisätään vain kun tulee makkariin nukkujia.

Kukat samassa korissa on helppo nostaa ulos ja sisälle tarpeen mukaan. Kesämmällä istutan ne ulkoruukkuihin. On mukavaa, kun pelargoniat ovat jo valmiiksi suuria kesän kynnyksellä.

Leikkasin pidempiä oksia talvehtijoista ja juurrutin niitä vesiastioissa. Joistakin kuvittelin, etteivät ikinä tee uusia juuria, mutta olivatkin vaan paljon hitaampia. Nyt on vielä pari oksaa odottelemassa multaan pääsyä.

Toissajoulun tulilatva kukka-asetelmasta päätyi ulkoruukkuun kesäksi. Siitä se innostui kukkimaan uudelleen. Istutin sen talveksi pienempään ruukkuun ja se sai seuraa pelargonioista. Kovin kasvi tuntuu viihtyvän ja lykkää uutta lehteä ja vartta. Olisiko varsissa myös ilmajuuria? Pitääpi netistä tsekata. Tämäkin päätyy jälleen ulkoruokintaan ilmojen lämmetessä. Toivottavasti alkaa taas kukkia.

Kuvan muratin oksat olivat taatusti lännen hitaimpia juurien kasvattajia. Kesti todella pitkään ennen kuin näin ensimmäisen juuren. Pian sen jälkeen niitä sitten olikin varret täynnä. Ulos päätyy nämäkin ja pari muuta vanhempaa.

Sain maaliskuussa paavalinkukan. Ajattelin lisätä kasvia lehdistä - ohjeen mukaan. En todellakaan tiedä, tuleeko näistä mitään. Ovat kököttäneet mullassa jo hetken aikaa.

Kasvien lisäämisellä yritän taas hiukan välttää uusien ostamiselta. Ollaan ehkä kesällä jälleen noin puolitoista kuukautta Lapissa. Ei yhtä soittoa, vaan parissa erässä. En millään viitsisi vaivata naapureita ja pyytää kasteluapua, vaan jätän ne säiden armoille. Jos kukat kuolee, niin emme sitten taloudellisesti korkealta putoa.

Ristinolla-peli muovimunista

Sain taas lapsenlapsilta suklaamunien muovikoteloita. Pidän niitä säilytyskoteloina pienille tavaroille sekä nyörien pätkille. Olen myös miettinyt, mihin muuhun niitä voisi käyttää, eli ovat uusia ideoita odottelemassa.

Kuvassa versioni ristinolla-pelistä. Munakennosta leikkasin palan yhdeksälle munalle. Muovikoteloihin laitoin muutaman pienen kiven, jotta ne pysyvät pystyssä. Päihin piirsin tussilla ristit ja nollat.

Toivottavasti lapsenlapset innostuvat pelistä.

Ikuinen kukkakranssi

Suuri käpykranssi sai poistua terassilta kesätauolle. Tilalle toin jälleen toissakeväänä savesta tekemäni kukkakranssin. Koska koriste on melko painava, kiersin ympärille ripustuslenkiksi muutaman rautalankakiehkuran. Sehän ei korista kranssia, joten peitin rautalangan jemmastani löytämällä paksuhkolla nyörin pätkällä. Kukkakranssini on siis ikuinen vain jos se ei putoa maahan.

En mennyt enää toiselle kaudelle kansalaisopiston keramiikkakurssille, koska yritän vähentää tavaramäärääni. Muuten olisi kiva tehdä kaikenlaista savesta(kin). Täytyypi miettiä loppukesästä, mitä taas innostun tekemään.

Tetenarsissit maahan

Viime talven menestyjiä

Nyt on taas sellainen aika, että tetenarsisseja on ostettu urakalla. Ihan muistutuksena kirjoittelen, että kukkien kuivuttua tai ylikasvettua niitä ei kannata heittää menemään. Tämän tietää jo vanha äitinikin, joka asuu kerrostalossa. Saan häneltä kaikki ylikukkineet narsissit parvekkeelta sekä isäni haudalta.

Istutan tetenarsissit noin kymmenen sentin syvyyteen pensaiden alle. Ei väliä, vaikka varret olisivat jo kuivahtaneet. Leikkaan ne vasta sitten, kun ovat maassa täysin kuolleet.

Nyt kiertelin pihassa, ja kaikki kasvit näyttivät talvehtineen hyvin. Sitä mukaa, kun maa sulaa, tetenarsissit alkavat kukkia. Vain yksi talvi on ollut sellainen, että niistä kaikki kuolivat - uudet ja vanhat.

Villasukasta ampiaispesä

Parsimisillekin tulee rajansa

Päätin tänä vuonna olla ennen liikkeellä kuin ampiaiset. Nyt kun on aika paljon puuhaa, sisällä ja ulkona, minulla ei ole oikein aikaa käsitöille. Tai rehellisiä jos ollaan, niin viime aikoina ei ole vaan oikein huvittanut.

Joskus parsimisillekin tulee stoppi. Siispä kurkkaus to do-koppariin ei pettänyt. Löytämäni isännän villasukkapari saa jatkoa ampparipesinä. Tein pari vuotta sitten saman tempun, ja valepesä toimi. Se on vielä paikallaan ja parvekkeen räystään alunen on saanut olla siitä asti rauhassa. Väsäsin sen hätäpäissäni heti kun näin eka ampiaisen.

Viime vuonna olisi pitänyt olla ajoissa liikkeellä. Silloin ei mikään toiminut - ei valepesä eikä vedellä täytetyt muovipussit. Heräsin ongelmaan liian myöhään.

Jättimuna liimavedestä ja talouspaperista

 

En tiedä, että onko jättimunat jo niin last season. Tein kuitenkin, koska tykkään niistä. Edellisistä jättimunista taitaakin olla jo pari vuotta, joista jemmassani on enää yksi. Toiseen näistä laitan suklaamunia ja toiseen tete-a-tete narsissin. Ilahduttavat lapsia ja lapsenlapsia kuten myös tietenkin itseäni.

Perinteisen muovikelmun sijaan laitoin ilmapallojen päälle muovipussit. Ne suojasivat mukavasti myös alusastioita, jotka toimivat telineinä. Sitten liimasin talouspaperin paloja ilmapallojen päälle kerroksittain. Liimavesiseoksen tein ihan mutu-tuntumalla.

Pintojen kuivuttua puhkaisin ilmapallot. Sitten leikkasin tekeleitteni reunat halutun mallisiksi. Sain muovipussit vielä ehjinä pois, joten toimivat vielä jatkossa käännettyinä vaikkapa kylppärin roskiksen pusseina. 

Kerrankin minulla on rairuohokylvökset kohdillaan. Kirjoittelin viime vuonna olevani ikuinen rairuoho-optimisti. Siemenet itivät silloin harvakseltaan, ja yleensäkin olen kylvämisissäni myöhässä.

Nyt kylvin kokeilumielessä viimevuotisia siemeniä lautasten reunoille ja keskelle uusia, mukana ohran jyviä. Eipä vanhat itäneet nytkään juuri ollenkaan.  Katsoin niiden viimeistä suositeltua käyttöpäivää, ja aikaa on vielä jäljellä. Eli noissakin on näemmä laatuongelmia..

Sunshine Blogger Award

Kiitos Kristiina, mantymaenelamaa.blogspot.com, haasteesta. Tässä olisi vastauksia haasteen kysymyksiin. Aikaa tässä vähän vierähti ja paremmin olisin voinut vastailla, mutta julkaisen jutun nyt tällaisenaan.

1. Mikä on blogisi tarkoitus ja kuinka se alkoi?

Tein ensimmäisen blogini, Visualistiska, korvaamaan perinteisen Portfolion opiskellessani visualistikoulussa. Pidän sitä piilossa enkä ole sitä päivittänyt enää kuuteen vuoteen. Siitä syttyi kipinä ja aloitin kirjoittamaan uutta blogia -  fisuska.blogspot.com, nainen kalassa. Siitä innostuin lisää kirjoittamiseen ja aloitin vielä tämän Merjee-blogin.

2. Mitä intohimo sinulle tarkoittaa?

Elo on jo niin tasaista, että intohimoakin esiintyy enää harvakseltaan. Sitä on löytynyt muunmuassa kuntotanssista, kalastuksesta, luonnosta, puutarhasta, kirjoista, taiteilemisesta, käsitöistä, laulusta, opiskelusta, työstä... Ongelmien ratkaisu taitaa olla ainoa "intohimo", joka on jäänyt elämään loppuiäksi.

Kait opiskelu on ollut jonkinlainen intohimo aikuisiällä, koska luin ylioppilaaksi etälukiosta, liiketalouden tradenomiksi ammattikorkeakoulusta, suoritin sihteerin ammattitutkinnon, ja nämä kaikki iltaisin. Visualistikoulutus oli opiskelua päivätoteutuksena. Lisäksi olen ollut kansalaisopistojen asiakkaana monet kerrat.

3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Kalastus on yksi parhaimmista rentoutumiskoemuksista, paitsi silloin kun iso kala pääsee karkuun. Myös marjastus ja sienestys ovat rentouttavaa puuhaa.

4. Mikä on viimeinen matkasi?

 

Viimeisin matkani oli elokuussa Savukoskelle, 1000 kilometrin päähän kotoa. Meillä on siellä kimppamökki kahden muun pariskunnan kanssa. Käydään yleensä pari kertaa vuodessa ja viivytään noin puolitoista kuukautta kesässä. Kuva ylhäällä on kesäkuulta. Kulleron varrella kiipeää ilmeikäs itikka.

 5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Yleensä olen matkustanut mieheni ja kavereitteni kanssa. Nuorempana lapset olivat usein mukana. Pisin reissu, minne olen matkustanut yksin, on Sao Pauloon. Reissu kesti yhteensä kolmisen päivää, eli hotellissa olin noin seitsemän tuntia. Oli siis työmatka kyseessä.

Nykyisin käydään harvakseltaan enää ulkomailla. Tallinnan matkat taitavat olla viimeisiä ulkomaanmatkoja.

6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Joskus vielä aion mennä sukuloimaan Australiaan. Ihan unelmamatka olisi Englannin pieniin satamakaupunkeihin ja nummille. New Yorkissa olen käynyt, mutta sinne haluaisin vielä joskus uudelleen.

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Viimeisin lukemani kirja on psykologinen trilleri nimeltään "Omantunnon tuska". Sen on kirjoittanut Patricia Highsmith. Lapissa on vähän kesken iltalukemiseni, joka on Sylvi Kekkosen "Lankkuaidan suojassa". Luin siellä myös samaisen kirjoittajan kirjan "Amalia". Näissä parissa viimeisessä uni tulee taatusti jos unohtaa kirjoitusvirheet. Eipä silti tässä itsekään täydellisiä olla.

8. Lempikirjallisuuslajisi?

Olen lukenut kaikki Agatha Christien kirjat ja tykkään yleensäkin dekkareista. Minua tosin kiinnostaa kaikenlainen kirjallisuus, eli mielialan mukaan valitsen lukemiseni. Osasin lukea jo ihan pienenä ennen kouluun menoa ja olin lapsena kirjaston suurkuluttaja. Varsinkin kesäisin reppu täyttyi pari kertaa viikossa opuksista.

Lainasin noin 10-vuotiaana Hannu Salaman "Juhannustanssit". Kirjastotäti yritti vähän estellä, mutta sanoin silmät kirkkaana kirjan olevan mielenkiintoinen. Oli niin tylsä, että jumiuduin jo ekalle sivulle. Kirjaa palauttaessani täti kyseli, että oliko hyvä kirja? En kehdannut sanoa, että lukematta jäi, vaan päästin pienen valkoisen valheen ja kehuin sitä hyväksi. Täytyykin joskus ottaa kyseinen kirja luettavaksi.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Yritän pitää vähän rajaa omista jakamisistani. Minusta on jotenkin noloa mainostaa esimerkiksi blogejani facebook-kavereille. Eri ryhmiin kyllä julkaisen tekemisiäni aihepiirien mukaan.

Tällä hetkellä minulla on kolme blogia, joita päivitän: merjee.blogspot.com on aktiivisin. Sitten minulla on blogi fisuska.blogspot.com sekä sukuseuran juuretsatakunnassa.blogspot.com. Näitä kahta edellistä päivitän todella harvakseen. Lisäksi päivitän sukuseuramme kotisivuja www.erikberg.fi. Toimin siis sukuseuran hallituksen sihteerinä.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Tällä hetkellä enimmäkseen asun mieheni kanssa kakkosasunnossamme keskellä metsää järven rannalla. Ostimme viisi taloa noin 25 vuotta sitten neljän ystäväperheen kanssa. Kimpassa ollaan oltu siitä asti ja jokainen on tehnyt suuret remontit taloihinsa.

Lähin kauppa on kolmen kilometrin päässä, eli ollaan lähellä ison kunnan keskustaa. Aikuinen poikamme asuu kodissamme. Järjestely on järkevä ratkaisu tämän hetkiseen tilanteeseen. Olemme molemmat, mies ja minä, eläkkeellä, joten on ihan sama missä asumme. Koti on mökiltämme noin 40 kilometrin päässä, joten se ei ole matka eikä mikään.

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Minusta olisi tärkeää jakaa valistusta maailmaan saastuttamisesta sekä edistää keinoja haittojen vähentämiseksi.

Haluaisin ihmisille enemmän positiivista asennetta elämään. Haluaisin myös edistää tasa-arvoa. En oikein tykkää ylenkatsovista enkä vähättelevistä ihmisistä. Kai silti heilläkin on syynsä sellaiseen käyttäytymiseen?

Vanhoista tyynynpäällisistä kasseja

Polsterikangasta

 

Lapsuudekotiani tyhjentäessä löysin pari todella vanhaa tyynynpäällistä. Kankaasta tehtiin aikoinaan patjanpäällisiä ja sisusta täytettiin oljilla. Sellaista patjaa kutsuttiin meillä päin polsteripatjaksi. Muistan hämärästi joskus nukkuneeni sellaisen päällä. Kangasta oli kait jäänyt yli patjasta, joten otin talteen pari siitä ommeltua tyynynpäällistä.

Päälliset olivat vähän villin kokoisia, joten kesti 10 vuotta keksiä niille uusiokäyttöä. Sisustukseemme ei oikein sovi tuon tyylinen kangas, ja sitäpaitsi yksi harhaostos tuollaisesta kankaasta punaisilla raidoilla odottaa vieläkin kaapin perukoilla käyttöön ottoa. Vertasin uutta tähän vanhaan kankaaseen, ja laadusta ei voida puhua edes samana päivänä. Kovin on uusi heppoisen oloista.

Pesun kautta käyttöön

Asiaan: Koska tyynynpäälliset olivat sopivan kokoisia, vahvistin saumat kolminkertaisella ompeleella ja kiinnitin kahvat yläreunaan. Ompelin ne samalla tavalla kuin eiliset farkkukassit. Kahvakangas on näissä vaan paljon ohuempaa.

Näitä ei todennäköisesti oteta kauppaan, vaan ne tulevat nuoremman miesväen käyttöön mökille saunakasseiksi. Tähän asti heillä on ollut siihen tarkoitukseen käytössä jos jonkinlaista pussukkaa.

Täytyy varmaankin ommella vielä pari kassia punaraitaisesta kankaasta naisväelle. Tai ihan miten vaan. En tunnusta olevani värirajoitteinen.

Kangaskassien ompelua

Kassien malleja

Vanhat kangaskassini alkavat olla vähän risaisia ja osaa niistä ei voi pestä. Osa kasseista on niin pieniä, ettei ne sovi oikein mihinkään tarkoitukseen. Siispä ompelukone esille ja tutkimaan pohjatonta (?) kangasvarastoani.

Otin muutaman kangaskassin malleiksi uusien ompelua varten. Fundeerasin, että mikä niissä on hyvää tai huonoa - malli, koko, ompelemisen helppous... 

Löysin palan farkkukangasta. Sille en ollut vielä keksinyt käyttöä, joten tuumasin, että kasseihin se soveltuu oikein hyvin ja ei mene ainakaan heti rikki.

Koko kankaanpala käyttöön

Mittasin kankaan ja laskeskelin saavani siitä kolme kassia. Sain hukutettua ompeluksiini koko kangaspalan, ja ihan tarkoituksella. Leveyttä kasseille sain noin 45 cm ja korkeutta vähän enemmän.

Kahvojen asennusta

Sivusaumat kasseihin ompelin kolminkertaisella ompeleella. Koska farkkukangas on todella paksua, piti vähän etukäteen miettiä, miten kone jaksaa ommella paksuimmissa taitoskohdissa.

Näin tällä kertaa

Vanha Finntikkini se sitten vaan jaksoi ommella paksuimmatkin kohdat, eikä mennyt kertaakaan edes neula poikki.

Kassit valmiina

Yhden kasseista otan varakassiksi omaan käyttöön, kaksi muuta saa poika. Täytyy vaan pestä ne ensin, ettei kädet ja vaatteet värjäänny sinisiksi.

Nyt kun tekemisen vauhtiin olen päässyt, jatkan ompelemista jos vain säät sallii. Eli ulkona odottaa risusavotta heti kun ilmat paranee.

Kartonkigrafiikan harjoittelua

Kartonkiset laatat

Kansalaisopiston "Päivätaiteilijat" -ryhmä jäi kesätauolle. Viimeisenä työnä harjoittelimme kartonkigrafiikan tekemistä. Siitä en ollut kuullutkaan aiemmin. Tekniikka vaikutti mielenkiintoiselta, joten toivottavasti syksyllä jatketaan aiheesta, ja pystyn keskittymään paremmin sen tekemiseen. Nyt tuli vähän aikapulakin vastaan.

Ylemmässä kuvassa on sellakalla lakatut kartonkilaatat painon jäljiltä. Jätin niihin tumman painovärin, koska en taida käyttää niitä enää. Korkeintaan saatan kehystää ne tuollaisenaan. Jos ottaisin laatat uudelleen käyttöön, ne pitäisi puhdistaa ruokaöljyllä.

Yksi asia jäi meiltä monelta huomaamatta: Kuvat tulivat painosta peilikuvina. 

Suuri ero vedoksissa

Koska painotekniikka oli vielä hakusessa, niin jälkikin oli sen mukaista. Osaltaan ajanpuutekin häiritsi.

Kopioitu kalliomaalauksista

Yritin saada jäljiteltyä kiveä kalliomaalauksiin, joten kokeilumielessä suihkautin vettä pariin laattaan. Ei ehkä olisi kannattanut.

Kuvitteellinen noitarumpu

Täytyyhän sitä tällaisella vanhalla akalla olla edes yksi kuva noitarummusta - itse suunniteltu ja kuvitteellinen sellainen.

Asiasta en mitään tiedä, mutta netistä löytyy melko kattava lista noitarumpujen kuvista ja symboleista. Mielenkiintoinen aihe, johon voisi perehtyä paremminkin.

Pieniä neuleita

Pipoja vastasyntyneille

Kitisin viime perjantaina, ettei minulla ole mitään kiinnostavaa neulomista. Tuli vaan sellaiselle tarve, koska telkkua ei "voi" katsella ilman tekemistä. Tai no, tulipa sitten tuokin testattua hartiajäykkyyden takia, eli ilman kudintakin pärjään.

Muistiini pompsahti mukava tekeminen, eli neuloin muutaman pipon vastasyntyneille sairaalaan. Teen niitä vielä lisää aikani kuluksi. Pipot vien synnärille sitten kun liikun sairaalan kulmilla.

Myssyt on siitä kivoja, että niissä voi käyttää mielikuvitusta eikä tarvitse tehdä kahta samanlaista. Ovat lisäksi pienitöisiä, joten valmistuvat nopeasti.

Tein jälleen ohjeella: https://tinyurl.com/m4mufxz

Tuunattu meikkivoide

 

Minulle tuli vähän fiinimpi meno, eli kävin katsomassa teatteriesityksen "Arsenikkia ja vanhaa pitsiä". Näin eläkkeellä käytän enää harvoin meikkivoidetta, ja nytkin olisin voinut mennä ulos ilman, mutta kun naamani oikein loisti eri värisenä. Kaula valkoinen ja lätty päivettynyt pilkillä istumisesta. Piti saada tasoitettua värieroa.

Ostin jokin aika sitten meikkivoiteen, joka ei koostumuksensa vuoksi enää sopinutkaan minulle. Ihon vanhetessa jotkin tutut tuotteet saattavatkin yllättää. Kasvoni oikein imaisi itseensä värivoiteen, ja se ei levittäytynyt kunnolla, vaikka alle laitoin päivävoidetta reippaanlaisesti. Oli siis liian paksua tököttiä ja sellainen ei sovi ikääntyvälle ollenkaan. Ihan kaikki rypyt ja poimut oikein korostuivat.

Levitin meikkivoidetta sekä päivävoidetta yhteen ja sain näin kevyemmän version kasvoilleni. Ihan toimivan sellaisen. Seoksesta ei tullut allergista reaktiotakaan, jota vähän jännitin etukäteen.

Minulla noita alusia piisaa askarteluliimoille ja maaleille, joten glamouri kuvista on kaukana. Tuonkin kannen paketissa on ollut joskus haukifileitä pakastimessa.

Neulottuja pupuja paremman puutteessa

Nyt on sellainen tilanne, että jotakin tekisi mieli neuloa, vaan en keksi mitä. Olikin väärin sanottu, tottakai keksin, vaan NE työt ei huvita.

Raidallisen jämälankapuseron hihoja pitäisi vähän lyhentää. Sellaista en ole ennen tehnyt, joten en tiedä vaikeusastetta, mutta kaitpa se sujuisi.

Neulepuseroni kappaleet pitäisi ommella yhteen, mutta kaulusmalli on ihan väärä, joten pitäisi etu- ja takakappaleiden yläosat purkaa ja soveltaa uusi pääntie.

En tykkää yhtään virkkaamistani isoäidinneliöistä suunnitelmissa torkkupeitto tyttärentyttärelle. Idea hyvä, mutta toteutus huono. Kaveri ehdottikin, että tee paloista itsellesi takki. Täytyy laittaa asia harkintaan.

Kaulakoru on virkattu, mutta kun se Joku ei ole meillä töissä, niin keskeneräinenhän se on.

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoittelin, että epäonni langan kanssa jatkuu. Jatkui vielä tuonkin jälkeen. Purin ties monennenko kerran, nyt valmiin puseron, joten lankoja riittää.

Kaitpa noilla keskeneräisillä hommilla saan jatkuvuutta tunteeseen, että aina on jotakin menossa tai tulossa? Osaltaan tärkeä juttu siis, kai?

Paremman puutteessa väsäsin taas pieniä pupuja neliöistä. Ohjeen löysin aikoinaan sivulta:
http://openlangat.blogspot.fi/2015/02/helppo-neulelelu-pieni-pupu-helppo.html

Kokeilusukat

"Loma" neulomisesta päättyy pikkuhiljaa. Hartiajäykkyyden huomasin totaalisesti yleisessä mammografiassa, kun röntgenhoitaja käski laskea oikean olkapään alas - eipä onnistunut! Jäykkyyden jälkeen niistä tuli ensin todella kipeät, joten oli ihan viisasta opetella olemaan vähän aikaa ilman käsitöitä.

En ole parsinut kertaakaan perheenjäseniemme villasukkia kantapäästä. Jostakin syystä aina päkiästä. Olen neulonut kantapään aina oikealla neuloksella funtsien, että onko se vahvistanut sitä ja auttaisiko neulos myös vahvistamaan pohjaa?  Vai ollaanko kaikki päkiäastujia.

Näin jossakin fb-ryhmässä samankaltaisen pohjan neulottuna, joten päätin myös itse toteuttaa suunnitelmani. Pohja ei ole päkiän kohdasta aina oikeaa, vaan joka toinen kerros on nurjaa.

Ollaan ukon kanssa villasukkien suurkuluttajia, joten pian selviää, onko neulos auttanut. Jos neulos toimii, neulon vastaisuudessakin näin. Ainakin olen kyllästynyt parsimiseen.

Tuikkukippojen alunen munankuorimosaiikilla

Tyttäreltä oli unohtunut pitkälle syksyyn terassille Perfect Homen alunen tuikkukipoille, ja josta se meni vähän pilalle. Sain sen siis tuunattavaksi.

Ihan ensimmäinen ajatukseni oli, että en askartele siihen munankuorimosaiikkia, vaan maalaan reunat hopealla ja keskustan mustalla. Värit sopii heidän sisustukseen paremmin kuin alkuperäinen versio tavarasta. Eipä tuo yhdistelmä sitten toiminutkaan, joten päädyin mosaiikin tekoon.

Maalasin munankuoret reunuksen maalilla ja vasta sen jälkeen liimasin ne pintaan. Osasin laskea tarvittavan kuorien määrään yllättävän hyvin nappiin. Jäljelle jäi vain pari pientä palaa sekä muutama murunen.

Alunen on 60 cm pitkä, joten ei mikään pieni ollenkaan.

Hopeamaalia pintaan

Alunen alkuperäisenä

Lautasliinapihi

Päätin jo parisen vuotta sitten, että en hevillä osta uusia lautasliinoja ennen kuin vanhat on käytetty mahdollisuuksien mukaan loppuun. Niitä meinaan oli. Sitten tuli hetki, kun laatikon pohjalla oli vain paljon erilaisia liinoja, eli lähes kaikki eri sarjaa.

Olen lautasliinajämiä käyttänyt arkikattauksissa omalle väelle, mutta ei ne tunnu loppuvan ikinä. Olen käyttänyt niitä myös askarteluissa, mutta ei lautasliinoista silläkään tavalla eroon pääse. Roskiskin vaan tuntuu liian kurjalta kohteelta. By the way, täytyykin kysellä, josko esimerkiksi lapsenlapsen päiväkodissa olisi niille käyttöä joissakin töissään. 

No - yhden uuden jutun "keksin". Meidän mökki on osittain rossipohjainen, jonka vuoksi lattiaa jytistäessä lähellä piironkia, korkea lautaspino sen sisällä vähän kalattaa. Eipä kuulu ääntä enää, koska laitoin liinan jokaisen lautasen väliin. Pieni kitinä(ni) korjaantui pienellä vaivalla.

Kyseiset lautaset ovat nykyisin enää hyvin harvoin käytössä, joten kelpaa niiden nyt lojua kaapin perällä. Myyntiin en niitä tule laittamaan, koska perillisellä on samaa sarjaa.

Säkkikankaasta laudeliinoja

Meillä on ollut perintönä nimikirjaillusta päätellen edesmenneen appiukkoni pyyheliina, joka on ommeltu vanhasta säkistä. Emme ole sitä käyttäneet, mutta on muistuttanut ajasta, jolloin kaikesta oli pulaa. Pyyhettä katsellessa on laittanut myös miettimään omia tuskailuja ja arvoja, kun vien kirppikselle tavaraa myyntiin.

Aioin ensin ommella siitä tyynynpäällisen, mutta pyyhe oli niin huonossa kunnossa, ettei siitä olisi saanut enää fiksua. Kangasta oli lisäksi parsittu useasta kohtaa. Päätin sitten ommella siitä laudeliinoja. Koska pyrin pyykkäämään vain täysiä koneellisia ja pesen laudeliinat aina käytön jälkeen, uusille on aina tarvetta. Kertakäyttöisiä käytämme vain poikkeustapauksissa.

Kangas on melko paksua, joten vain päärmäsin leikkuukohdat kahteen kertaan kolmiaskelsiksakilla, ihan vain kuivumisen vuoksi. Ei niistä siten kauniita tullut, mutta meneehän ne päin peetä joka tapauksessa.

Mielenkiintoa munankuorimosaiikkiin

Opettelua ja pientä neuvomista

Meillä oli mökillä muutaman päivän pari ystäväpariskuntaa visiitillä. Naisväkeä kiinnosti kovasti munankuorimosaiikki ja sen tekeminen. Siispä tuumasta toimeen ja opastamaan työn saloihin. Tai eipä mosaiikin tekeminen mitään ihmeen saloja pidä sisällään. Maalaisjärki riittää pitkälti, mutta on siinä omat pienet niksinsä.

Pohdimme ensin yhdessä, mitä he haluavat ja mitä värejä käytetään. Käytettävissä oleva aika toi omat rajoitteensa. Löysin jemmastani pari pientä puukippaa, jotka maalasin edellisenä iltana ennen aloitusta hopeasprayllä. Seuraavana aamuna alkoi varsinainen askartelu, ja rouvat päätyivät tekemään munankuorilla valkoista pintaa. Illalla liiman kuivuttua he hioivat hiekkapaperilla astioiden pinnat kevyesti ja sen jälkeen lakkasivat työt kirkkaalla vesiohenteisella kalustelakalla.

Mielestäni astioista tuli hienot, varsinkin kun ottaa huomioon, että ovat heidän ensimmäiset työt munankuorimosaiikissa. Tuntuivat olevan itsekin tyytyväisiä töihinsä.

Molemmat ystävättäret ovat jo seuraavaa projektia tuumailemassa, eli ovat laittaneet kuoret likoamaan ja hankkineet materiaalia, kuten puuastioita kirppikseltä. Näin se homma etenee...