Torkkupeitto isoäidinneliöistä

 

Kauan kesti torkkupeiton valmistuminen tyttärentyttärelle. Täytyi ottaa pieni ryhtiliike, että sain sen valmiiksi.

Peitto on virkattu Nalle-langasta ja punertavat sävyt ovat aina kauden värivalikoimasta. Osaan tuli jämälankoja, mutta pääasiassa langat ovat uusia.

En tiedä, mikä älynväläys minulle tuli, kun suunnittelin värejä. Jokaisessa virkatussa lapussa on yksi kerros punaisen sävyjä. Yhtään samaa väriä, eli mustaa, harmaata eikä valkoista ole kahta päällekkäistä kerrosta.

Pidin mallia lopulta levottomana, joten kait juuri sen vuoksi en tykännytkään jatkaa peiton tekemistä. Lopputulos on mielestäni kuitenkin parempi kuin kuvittelin.

Vanhemmalle tyttärenpojalle virkkaan parhaillaan torkkupeittoa 7 veljestä-langasta. Torkkupeittoa varten olen jo ostanut kaikki tarvikkeet valmiiksi. Koska värimaailma toistaa itseään, voin liittää laput yhteen aina tilanteen mukaan. Lisäksi mustan käsitteleminen on aina päivänvalossa helpompaa. Toivottavasti tämä kolmaskin torkkupeitto ehtii pukinpussiin. Nuoremman tyttärenpojan peitto on myös valmiina odottamassa paketointia.

Puolukkahulluutta

 

Vaikka olin jo keittänyt 18 litraa puolukkahilloa perheen tarpeisiin, niin pitihän sitä vielä yllytettynä mennä metsään poimimaan lisää marjoja. Meidän perheessä molemmille lapsille riittää pieni purkki talveksi, joten ukon kanssa syömisurakkaa riittää. Toisaalta, hillo säilyy ja onneksi on kellari. Ja ensi vuoden sadostahan ei ole takuuta.

Viimeisestä ämpärillisestä tein tuoremehua sitruunahapolla. Ohje oli muistaakseni Marttojen sivuilta. Mäskistä tein hyytelöä liivatteella. Siitä sain idean netistä. En tiedä vielä, miten sose tulee hyytymään. Mielestäni mehusta tuli ohjeen mukaan hieman liian makeaa.

Totuus on vähän toisenlainen kuin ylimmässä kuvassa, heh. Mies on innokas kokkailija, ja olen aina neuvonut häntä, että tavarat voi laittaa paikoilleen sitä mukaa kun homma etenee. Ei jää kaaosta kerralla siivottavaksi ja mahtuu sekaan tekemään hommansa. Eipä mennyt minultakaan ihan putkeen tällä(kään) kertaa. 

Ensimmäisessä puolukkaerässä oli hieman puoliraakoja joukossa. Hyvää hilloa niistä kuitenkin tuli. Viimeisestä ämpärillisestä pakastin muutaman kipposen talven varalle.

Täytyy nauttia syksyn hienoista päivistä ja mennä vielä sienimetsään.

Vapaalankahuovutus sekä huopapalloja

Kokeilin vapaalankahuovutusta ensimmäistä kertaa. Ohjeita tekniikkaan löytyi netistä ihan mukavasti. Kokeilua siinäkin mielessä, kun en yhtään tietänyt, miten lankani "toimivat". Sain ne mutkan kautta naapurilta, ja osassa keriä ei ollut mitään dokumenttia.

Kuvan huivista tuli valitettavasti kurkkua karhistava sekä liian lyhyt.

Langat aseteltiin lakanan päälle ja sen jälkeen ne käärittiin kankaaseen. Viimeiseksi laitoin rullan nilkkasukkaan: http://villapallo.blogspot.com/2006/10/vapaalankahuovutus-vaihekuvin.html

Päätin tehdä osasta loppulankoja huopapalloja. Tein niitä nyt kahdella eri tekniikalla. Sukkahousu-systeemistä olenkin jo kirjoitellut pariinkin kertaan, mutta bongasin toisenlaisen vinkin joskus netistä: pieni lankakerä laitetaan suklaamunan muovikoteloon. Päätin siis kokeilla sitäkin.

Huopuvat langat keritään pieniksi keriksi. Lankojen päät vedin sisään virkkuukoukulla.

Isommat lankakerät suljin naruilla sukkahusujen sekä parin polvisukan sisään. Housuosaan suljin kotelot.

 

Pesin systeemini ensin lyhytohjelmalla risan froteepyyhkeen kanssa 40 asteessa. Kotelojen kaikki kerät eivät sillä vielä tulleet tarpeeksi huopuneiksi, joten laitoin koko komeuden uudelleen koneeseen ja valitsin lyhytohjelman 60 asteella. Kotelot kestivät hyvin lämpötilan.

 

Helmet kannattaa irrottaa sukkahousuista sekä koteloista vielä märkinä. Silloin niitä on vielä helpompi lisämuokata. Uusia ehjiä sukkia ei kannata käyttää, koska helmet saa irti vain sukkiksia leikkaamalla. Keriä ei myöskään kannata laittaa liian ohuisiin sukkahousuihin, koska tarttuvat materiaaliin kiinni herkemmin. Tämän tiesin jo valitessani juhlasukkahousut, mutta en raaskinut ehjiäkään ottaa käyttöön tätä varten.

Minulla alkaa olla näitä huopahelmiä jemmassa melkoisesti, joten täytyy taas keksiä niille käyttöä. Kerien tekeminen oli vaihteeksi taas ihan mukavaa puuhaa töllöä katsellessa.

Maalia pintaan

Ei pelkästään maalilla pärjännyt

Työnjohtajan/Laaduntarkkailijan ollessa pari viikkoa pojan kanssa Lapissa, lähti taas tekeminen vähän lapasesta.

Ensin ajattelin pelastaa autotallista vain yläkuvassa oleva tuoli, koska sen muoto miellyttää silmääni. Ainoa harmitus tässä oli vain se, että en saanut selkänojan ruuveja irti. Olisin vaihtanut ne kirkkaampiin, jolloin lopputulos olisi ollut siistimpi. Päällikankaaksi päätin laitaa vain sellaisen, mitä jo jemmasta löytyi. Tuolin oranssi sopii hyvin paikkaansa.

Sitten päätin maalata pari huonopintaista tuolia. Toisen niistä olin maalannut jo joskus lapsena. Silloin kait mielestäni muutama hius ja maalisudin karva vain toivat lisää pikanttia säväystä pintaan.

Niinhän siinä kävi, että maalasin mökillä kaikenkaikkiaan yhdeksän tuolia, keinutuolin sekä sohvapöydän.

Oli ihan hyvä tilaisuus maalailla Empire-kalustemaalilla, koska olin yöt kotinurkilla. Ei tarvinnut haistella maalin käryjä.

Säästöksillä

Edellinen kirjoitukseni, "Koukun koolla on väliä", joutaa osin romukoppaan. Kirjoittelin ostavani lapsenlapsen torkkupeittoon lankoja aina tarpeen mukaan.

Kiitos säästöksistäni kuuluu "Nojatuolin uumeniin". En olisi itse vielä hoksannut, että Novita muutti 7 veljestä keräkoon 50 grammaa pienemmäksi, mutta hinta näyttää nettikaupoissa olevan likipitäen entinen.

Kotipaikan ja mökin väliselle reitille osuu kaksi Tokmannia. Niistä haalin harmaata ja mustaa lankaa 3,50 euroa kerä. Aikalailla oli nämä värit loppu, muita vielä löytyi.

Olisin voinut tietenkin ostaa itselle jemmaan muitakin värejä, mutta kun olen päättänyt, että neulon seuraavaksi vain ohjeeesta. Sellaista en vielä ole etsinyt.

Koukun koolla väliä

Ostin ennen Lapin reissua pieneksi matkatyöksi 7 veljestä lankaa tarkoituksenani aloittaa torkkupeiton virkkaus lukiota aloittavalle lapsenlapselle. Valitsin väreiksi kolme harmaan eri sävyä sekä mustan. Tähän peittoon ei löytynyt jämiä kuin pariin lappuun.

Uskoisin harmaan eri sävyjen olevan turvallinen valinta, koska ne eivät tietääkseni tule pois mallistosta. Aion ostaa uusia lankoja aina tarpeen mukaan, ja harmaat ovat olleet olemassa niin kauan kuin muistan. Jos värit jäävät pois, niin työtä on helppo jatkaa muilla väreillä. Täytyy tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma, koska en ole torkkupeiton tekoa aikatauluttanut.

Aloitin ensin virkkauksen 4 numeron koukulla, koska kuvittelin käsialani olevan edelleen tiukkaa - sain aikaiseksi löysän lapun. Vaihdoin koukun 3½ numeroiseen ja heti näytti paremmalta. Kuvasta huomaa selvän eron, myös koossa.

Peiton alkua pojalle

Niin siinä vaan kävi, että reissussa en virkannut palaakaan. Oli totaalinen "ilmastonmuutos". Kuvan lappuset olen saanut aikaiseksi sadepäivien ansiosta.

Tyttärentyttären torkkupeitto on vielä osin kesken lappusten yhteen ompeluksissa, ja en halunnut ottaa niin suurta työtä mukaani. Nuorimman lapsenlapsen peitto on höyryttämistä vaille valmis.

Toivottavasti näistä ei tule lapsille riesa, eli eivät voi kohteliaina tai tunnesyistä hävittää tai piilottaa. Täytyy annettaessa muistaa asiasta muistuttaa.

Miesväelle viesti perille

Uistinlaatikot uusiokäyttöön

Reilun parin viikon reissu Lappiin on takana. Pyykkikin on jo pesty ja saatu kuivaksi. Kalassa tuli käytyä ja sain jopa mittakalan - jopa ilman uimista.

Autossa oli mukana mies ja poika. Turha sitten irvailla minulle, jos joskus lähtee vaikkapa lankakaupassa lapasesta. Menomatkalla tavaratalon kalastuspuolella kävi juurikin niin miesväelle.

Kivasti on viesti mennyt perille, eli minulta kysyttiin, josko tyhjille uistinlaatikoille löytyisi uusiokäyttöä? Lupasin ottaa ne mukaan ja löysinkin niille heti uuden käyttötarkoituksen - täytin ne helmillä.

Leikkasin pakkauksista ripustuskoukkua varten valmistetun muoviosan, koska minulla ei ole tarvetta sellaisille. Vielä kun olen joissakin asioissa pilkun viilaaja, irroitin teipit pinnoilta ja putsasin liimajämät pois.

Eihän nuo laatikot mihinkään riittäneet, mutta hyvä edes näinkin. Ja joen pohjaan jäi muutama kuva, joten uusia taitaa olla tulossa.

Enemmänkin olisi saanut olla

Irtautuminen tavallisesta arjesta teki hyvää. Vaikka mukana oli taas perinteinen virikekassini, en avannut sitä kertaakaan. En edes 1000 kilometrin automatkoilla. Netistä luin aamuisin vain sanomalehden. Juurikaan muuta sieltä en sitten kaivannutkaan. Toimetonta hetkeä ei tullut, koska suurimman osan ajasta pääsin ystävieni seuraan.

Tällä kertaa Alkon paperikassi sai uuden käyttötarkoituksen auton roskiksena. Kertakäyttökäsineet on siihen helppo nakata käytön jälkeen. Ei tarvitse availla pussin suuta, kun sen on taitellut kuvan mukaisesti. Kahden hengen taloudessa tuollainen sopii hyvin etupenkkien taakse lattialle.

"Jatkokurssi" makrameesta

makrameen uusi maailma

Ostin vime viikolla Fanny Zedeniuksen "Makrameen uusi maailma"-kirjan umpimähkään. Yleensä käyn ensin kirjastossa tutustumassa ohjekirjoihin ja sen jälkeen vasta teen ostopäätöksen. Niin tein myös edellisen kirjan "Makrameen maailma" kanssa.

Uusi teos vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta sisältäen muunmuassa ongelmanratkaisuja sekä neuvoja lankojen pituuksien laskemiseen. Ohjeita on perussolmuista erikoissolmuihin, eli uudesta kirjasta löytyy niitä enemmän kuin ensimmäisestä. Ekasta teoksesta oli silti tällaiselle aloittelijalle ihan hyvä opetella perusasiat, koska solmeilusta ja malleista ei minulla ollut juurikaan mitään käsitystä. "Makrameen maailma" sisältää myös helpompia malleja, joista vieläkin tykkään. Uusi kirja ohjeineen ei kuitenkaan edellytä ensimmäisen hankkimista.

Menee varmaankin heinäkuulle asti ennen kuin pääsen enemmän perehtymään ja aloittamaan uutta makramee työtä. 

Kuvan kaitaliina on roikkunut keskeneräisenä pian pari kuukautta. Täytyypi ryhdistäytyä ja tehdä se viimeistään tällä viikolla loppuun.

Eipä se pelkästään laiskuuden vuoksi ole jäänyt kesken, vaan jostakin syystä innostuin tehtailemaan itselle ja miesväelle perussukkia, olen ommellut kasvomaskeja ja muuta pientä juttua. Rapusyötitkin kalastettiin pakastimeen. Perennapenkit uusin melkein kokonaan, eli sain kuntoilla lapion kanssa.

Kunto onkin kohonnut huomattavasti kevään aikana, vaikka ollaankin pysytelty enimmäkseen eristyksissä muusta maailmasta. Kaupassa kävin toissaviikolla ekan kerran maaliskuun puolivälin jälkeen. Kuitista kyllä huomasi, että halvemmaksi olisi tullut tilata tavarat netistä.

Iso pienesti

Tein jo viime kesänä kuvan makramee seinäamppelin ulkokäyttöön, mitä en sitten tarvinnutkaan. Muistin sen nyt, kun sain tyttäreltäni suurilehtisen muratin.

Amppeli oli tarkoituksella pienitöinen, koska ajattelin sen kestävän siistinä kesän verran. Lanka on ihan tavallista muovista pakettinarua, mistä ei ollut kovinkaan helppo solmia liukkautensa vuoksi.

Savikranssi sai kaverin vierelleen.

Kesäkassi lapsenlapselle

Kassin koko noin 35 x 35 cm

Tyttärentytär juhli toissapäivänä 9-v synttäreitään. Vallitsevan tilanteen takia juhlat pidettiin ulkona ja kahtena eri iltana. Sattui onneksi olemaan melko lämpimiä ilmoja.

Laitoimme tilille perinteisen pienen rahalahjan, mutta oli myös kiva viedä jotakin pientä mennessään. Vieminen piti keksiä jostakin jo olemassa olevasta, koska kaupassa ei olla käyty viikkoihin.

Ompelin tytölle valkoisesta enstex kankaasta kassin, jonka etupuolta koristaa kaksi keltaista taskua. Kangas on siis ommeltu keskeltä kiinni kassiosaan ja kaksinkertaisena.

Tyttö tykkäsi lahjasta kovasti. Sisällä oli ukin joskus ostama viuhka, joka oli sekin mieluinen.

Torkkupeitto isoäidinneliöistä

Sain viimeinkin isoäidinneliöt, 150 kappaletta, virkattua torkkupeittoon. Sen tulee saamaan tyttärentytär. Vähän siitä tulee kirjava makuuni, mutta toivottavasti saaja tykkää. Ainakin äitinsä on tyytyväinen.

Palat ovat Nalle-lankaa. Sitten kun kaikki on ommeltu yhteen, virkkaan reunuksen kiertämään peittoa. Ensimmäiset kerrokset tulevat harmaaksi ja viimeiseksi musta kerros.

Ensin sommittelin peiton. Sen jälkeen keräsin palat pinoihin ja merkkasin ne. Näin on helppo jatkaa työtä koska vaan.

Alakuvassa on hyväksi havaitsemani järjestys, eli aloitan ompelemisen ylhäältä oikealta alas vasemmalle. Tässä järjestyksessä on myös neliöt kerätty.

Pienestä taas iloa

Oli lähes pakko päästä puutarhamyymälään lähinnä multaa ostamaan. En ole käynyt kaupassa ainakaan kuuteen viikkoon, joten oli ihan piristävää vaihteeksi käydä ostoksilla.

Pienethän ostokseni olivat. Ostin multasäkkien lisäksi yhden äitienpäiväruusun äidilleni sekä viisi orvokkia terassia piristämään. Harmittelin mökille päästyä, että miksen huomannut ostaa mitään pieniin seinäruukkuihin.

Harmitus loppui ostamani kerrattun tetenarsissin myötä. Ostin sen eurolla kokeilumielessä, josko se menestyisi talven yli pensaan juurella. Niitä tavallisia pukkaa nyt täydessä kukassa vähän sieltä sun täältä. Ottaessani kasvin purkista pois, hajosi se juuripaakusta pieniin osiin. Eipä sitten muuta kuin että kukkasipulit saivat väliaikaisen paikan seinäruukuista.

Kotijäätelö ilman konetta

Minun on tehnyt mieli jäätelöä jo pidemmän aikaa. Koska kauppa-asiamme toistaiseksi hoitaa sukulainen, emme ole rasittaneet ostoslistaamme pakasteilla. Varsinkin jäätelön saaminen perille olisi tuottanut päänvaivaa, koska haemme ostokset kerran viikossa 40 kilometrin päästä. Tilanne tosin muuttuu piakkoin, koska lähikaupassamme alkaa kauppakassipalvelu.

Muistin sitten ohjeen herkullisesta kotijäätelöstä. Vielä on maito kaupassa, mutta kohta pakastimessa.

Kotijäätelö

1. Vaahdota 5 dl kermaa
2. Lisää joukkoon n. 1 tl vaniljasokeria
3. Lisää purkillinen kondensoitua maitoa (ei karamellisoitua)
4. Vaahdota vielä
5. Pakkaseen

Erilaisia makuaineita voi kokeilla. Tämä on perusohje.

Itse olen maustanut annokseni pakastemarjoilla tai jo pakasterasiaan olen lisännyt muunmuassa mustikkahilloa.

Virkattu torkkupeitto lapsenlapselle

Ajatus kuvan torkkupeiton virkkaamiseen tuli vajaa vuosi sitten, kun mietin, mitä tekisin omista sekä saamistani lankojen jämistä. Ostin myös työn edetessä, vähän kerrallaan, lisää uusia lankoja. Lopputulemana minulla oli kasa erivärisiä paloja, joiden malli on ihan perusneliö. Ohjeen löysin 1978 julkaistusta Virkkauskirjasta.

Sommittelin neliöt ensin sängylle, otin niistä valokuvan ja sen jälkeen korjasin ne pois. Valokuvan mukaan aloin ommella paloja yhteen.

Langat ovat pääasiassa Nallea, osa on merinovillaa sekä konepestävää villalankaa. Koska minulta puuttuu vielä noin 50 palaa toisesta torkkupeitosta, jätin reunuksen virkkaamisen vaiheeseen säästääkseni mustaa Nallea. Näin pääsen jatkamaan toista työtä, koska siinäkin tarvitaan samaa lankaa. Onneksi vain vähän.

Keskeneräisyyden vuoksi en ole vielä pingottanut peittoa, vaan teen sen sitten vasta kun työ on valmis.

Ajattelin mennä lankakaupoille vasta kriisin jälkeen tai sitten teen tilauksen netistä. Täytyy vain laskeskella, paljonko tulen tarvitsemaan materiaalia. Mitään pikkutilausta en raaski tehdä eikä minulla ole onneksi mikään kiire. 

Kirjoitin jo viime vuoden toukokuussa, että virkkaan torkkupeitot kaikille kolmelle lapsenlapselle. Annan ne heille yhtäaikaa. Kolmatta en ole vielä aloittanut, mutta malli on jo mielessä. Tämän peiton saa väreistä tykkäävä eskaripoika.

Styroksmunat munankuorilla

Olen pyytänyt tyttäreltäni muutaman kerran lainaan esittelyä varten styroksmunat, jotka päällystin munankuorimosaiikilla. Askartelin ne nelisen vuotta sitten. Nyt sitten päätin tehdä itselleni ihan omat samalla tyylillä.

Maalasin munat akryyliväreillä ja pinnalle sivelin pari kerrosta vesiohenteista kalustelakkaa. Kuvassa ne vielä kiiltelee melko tuoreen lakan vuoksi, mutta aika tekee tehtävänsä.

Tiesin jo heti aloittaessani, että tulen maalaamaan kuorien pinnat. Sen vuoksi tuli käytettyä myös leimattuja kuoria.

https://merjee.blogspot.com/2016/03/munankuorimosaiikkia-paasiaiseksi.html

Edellisestä tekstistä poiketen annoin sittenkin kaikki munat tyttärelle. Tykkää kait vieläkin niistä.

Pääsiäishärpäkkeitä

Kaikkien härpäkkeiden äiti

En osta tänä keväänä tetenarsisseja ulkoruukkuihin, vaan tyydyn odottamaan niiden kukkimista pensaiden juurilla. Muutama on jo pinnassa, joten ainakin osa istutuksistani on talvehtinut runsaista sateista huolimatta.

Narsissien virkaa saa nyt toimittaa maalaamani styroksmunat. Eihän ne aitoja kukkia vastaa, mutta ovat väriläiskiä pääsiäisen odotukseen.

Alimmaisen kranssin tein vanhaan risukranssiin. Nypin siitä vain talviset teemat pois. Siitä tulikin sitten kaikkien härpäkkeiden äiti - en tykkää siitä yhtään.

Joulusta pääsiäiseen

Rairuohon korvike

Sain jouluna kukka-asetelman, joka on säästynyt hyväkuntoisena. Loppiaisen aikoihin leikkasin siitä valkoiseksi maalatun sypressin pois, joten se ei sen jälkeen näyttänyt enää kausiasetelmalta, ei edes astiansa puolesta. Aioin jokin aika sitten purkaa kasvit eri ruukkuihin, mutta koska tuntuvat viihtyvän hyvin, ovat saaneet jäädä paikoilleen. Tulilatvassa on nuppuja, joten se kukkii lähiaikoina.

Otin asetelmasta mustan kävyn pois ja värkkäsin sen paikalle narusta pienen pesää muistuttavan tekeleen. Pesään kiinnitin coktailtikulla pieniä maalaamiani styroksmunia. Munavahtina on pääsiäispupu, jonka olen ottanut talteen vanhasta asetelmasta.

"Fiksuna puutarhurina" ajattelin, että nyt ei tarvitse mennä turhaan kauppaan ostamaan rairuohon siemeniä. Päätin kylvää sen sijaan jotakin muuta mitä on jäänyt yli viime kesältä. Tämähän on nyt niin trendikästä.

Olisi meillä ollut sinapinsiemeniäkin, jotka kuulemma itävät nopeasti. Kylvin niiden sijaan tilliä pariin astiaan. No, tein sen toissapäivänä. Tänään hoksasin katsoa niiden itämisaikaa. Ei taida tulla pääsiäiseksi tilliasetelmaa. Hyvä jos ovat edes itäneet silloin. Tämä uusvanha asetelma saa nyt olla rairuohon korvikkeena ihan vaan omaksi iloksi.

Askartelukaappiini sain kerralla tilaa. Tuli maalailtua styroksmunia enemmänkin. Täytyy varmaan niillekin keksiä jokin virka.

Kuten huomaa, askarteluhuoneen on vallannut mieheni. Minä "sain" käyttööni taas ruokapöydän.

Kuntoilua kotikonstein

"Käytän" ostamaani kahvakuulaa vain silloin, kun siivotessani siirrän sen paikkaa. Vanhat, valitettavasti käyttämättömät, käsipainot meillä on 4 - 6 kg. Ahkerina nuoruuden jumppavuosinani ostin myös puolentoista kilon rannepainot sekä kahden kilon nilkkapainot. Niillä vedin muun jumpan lisäksi kotijumpan muunmuassa Anne Pohtamon tahtiin. Ei haitannut yhtään, vaikka levy aina joskus poukkoili soittimessa. Talossa kun oli vanha rossipohja.

Äitiyslomallani vuonna -81 aloin käydä kuntosalilla. Tosiaankaan silloin ei ollut pienellä paikkakunnalla yhtään naishenkilöä nostamassa painoja. Ei ainakaan samaan aikaan. Kike Elomaan tultua kuuluisaksi, alkoi salille ilmestyä muitakin naisimmeisiä.

Koska siihen aikaan kuntoiluvälineitä myyviä liikkeitä lähistöllä ei ollut montaakaan, tein kuvan kaltaisista pesuainepulloista käsipainoja. Muistaakseni isossa huuhteluainepullossa oli niin iso reikä kahvalle, että jalkateräni mahtui siitä hyvin läpi. Sain siitä samalla myös jalkapainon. Tyhjän pullon sisälle laitoin vettä taikka hiekkaa ja lopuksi punnitsin ne.

Nyt sitten kaikki nostelemaan pesuainepulloja, kenellä ei ole painoja kotonaan. Tarttis varmaan minunkin ryhdistäytyä, viimeistään nyt!

Pähkinänkuoria kranssin pintaan

Sarjassamme kaikenlaista tuli väsättyä pääsiäiskranssi päällystettynä pähkinänkuorilla. Pesä munineen on hyvin löyhästi kiinni, joten sen saa helposti pois. Säästän pohjan seuraavaksi vaikkapa jouluteemalle. Oli sen verran suuritöinen piperrys, että joutaa muuhunkin tarkoitukseen.

Pohja on profiililtaan pyöreä styrokskranssi. Liimatut pähkinänkuoret maalasin ensin valkoisella akryylimaalilla ja viimeiseksi sprayasin pinnan valkoiseksi. Pohdin ensin kranssin jättämistä luonnon väriseksi, mutta kun en ensin huomannut maalata pohjaa tummaksi.

Pesä on jotakin ällöhköä narua, jonka olen säästänyt johonkin tämän tapaiseen tarkoitukseen. Löysi sitten sekin paikkansa. Munat ovat ihan pieniä styroksmunia, jotka maalasin akryylimaaleilla ja viimeiseksi lakkasin pinnat vanhalla vesiliuokoisella lattialakalla.

Meillä kasvaa mökillä pähkinäpensaita. Viime vuonna sato oli loistava ja mies keräsi niitä talteen ison korillisen. Hän ajatteli syöttää niitä oraville, mutta taisivat saada omat jemmansa riittämään olemattoman talven yli.

Siippa sitten särki pähkinöitä linnuille ja kuoret otin itselle talteen. Kuvassa vasemmassa pussissa on pähkinöitä ja oikealla on kuoria. Eli aikamoisen työn ukko teki. Vielä noita pähkinöitä kellarissa riittää ja toisinaan itsekin syön niitä. Googlasin joskus, että ovat terveellisiä.

Kuvittelin ensin, että päällystäminen on piece of cake. Liimaan vaan kranssipohjan ja kierittelen sitä kuorissa. Eihän se mennyt likikään niin. Liimasin melkein kaikki kuorenpalat yksitellen pintaan. Aikaa siinä kului, koska välillä Erikeeperin piti kuivahtaa ja sormia piti putsata.

Aion ripustaa kranssin ikkunan eteen pääsiäiseksi. Laitan sen varmaankin siimasta tai valkoisesta nauhasta riippumaan. Katsotaan, mitä löytyy.

Täytyy tehdä jotakin edes itselle. Surettaa, kun yleensä lapset ja lapsenlapset ovat tulleet mökille pääsiäisenä, ja nyt ollaan hissukseen. Ikävä vähän kolkuttelee nurkan takana. Lampaanviulu odottaa pakastimessa, mutta paistetaan se sitten joskus, kun virusvaara on ohi. Nyt pitää vaan muistaa suhteuttaa omat suremiset. Joillakin on tosi kysymyksessä.

Ilmanraikastimen uusiokäyttö

Minä taas pelailin tuoksujen kanssa, vaikka ei aina olisi niin väliä. Ostin ennen joulua ilmanraikastimen vessaamme. Tätä ei ole tapahtunut montaakaan kertaa elämäni aikana, mutta nyt tein poikkeuksen. Yleensä jouluisin minulla on ollut siellä hyasintti.

Iän myötä olen joillekin tuoksuille tai niiden ainesosille tullut allergiseksi. Kurkku ja suu turpoavat, silmät ja nenä vuotavat. Saan nämä oireet yhdessä tai erikseen. Ymmärrykseni lisääntymisen myötä en ole enää vuosiin laittanut hajusteita mennessäni erilaisiin tilaisuuksiin. Niin moni muukin on tuoksuherkkä.

Minulle on jäänyt kaappiin, onneksi hyvin vähän, eri tuoksuja. Niille en ole allerginen ainakaan vielä. Mietin siivotessani, että mitä niilläkin tekisi. Kekkasin sitten, että voin täyttää ilmanraikastimen tyhjän muovikotelon omilla jutuilla. Siispä pirskoittelin wc-paperiin hajustetta ja suljin sen koteloon. Jos nyt oikein alkaa tuoksu ahdistaa, niin ujutan sen mökkimme paskahuussiin. Jospa minäkin viitsisin sitten käydä siellä useammin.

Jos nyt joku tulee jossakin vastaan tuoksuen meidän wc:ltä, niin ei voi mitään. Enkä minä nyt sitä aio asianosaiselle kertoa.